Christa Enqvist-Pukkilan koulutus kultaisillenoutajille 19.10.-20.10.2013

Viikonloppuna oli kaksi päiväinen koulutus Lahdessa, jossa ensimmäisenä päivänä Goldenringin tokotiimin koulutus ja seuraavana päivänä muillekin kultaisillenoutajille avoin koulutus. Lauantaina oli lisäksi Goldenringin tokotiimin uusien jäsenien hakutilaisuus.

Lauantaina oli ensin hakutilaisuus ja oli mukava nähdä miten paljon hyviä kultaisianoutajia haki ryhmään. Sen jälkeen alkoi Christa Enqvist-Pukkilan koulutus, jossa teimme kaksi 15 min kierrosta.

Sipsin lauantain eka kierros

Aloitettiin Sipsin pahimmalla ongelmalla, eli kaukokäskyillä. Maasta istumisen näytin niin, että mulla oli nami kädessä ja Sipsi teki tutun jumittamisen. Tähän Christa neuvoi palkkaamaan vain sosiaalisella palkalla! Eli isot kehut ja vapautus jos tekee hyvin. Ja vasta sitten namin voi kaivaa jostain taskusta esille.

Muissa ongelmallisissa vaihdoissa (eli maasta seisomaan, seisomasta maahan ja seisomasta istumaan) voisi sen sijaan käyttää takapalkkaa. Ja maasta seisomisessa sama tuttu käsimerkki, mutta "peru" sana näytti toimivan hyvin ja Sipsi siirsi etutassuja taaksepäin. Seisomasta istumaan ja maahan tekee paremmin ilman käsimerkkiä, kun joutuu kunnolla keskittymään siihen mitä sanon.

Jos Sipsi tekee väärän liikkeen, sen voi sanoa sille ("höpöhöpö" tms.) ja sitten auttaa koiraa tekemään oikein. Tästä kehut, mutta sitten toistetaan liike, mahdollisesti vähän lähempää, ja jos tällä kertaa tekee oikein, siitä palkka. Varsinkin takapalkalla Sipsi alkaa monesti kääntyillä sitä kohti tai näyttää siltä, että on ryntäämässä sinne. Teki tämän myös tuolloin ja silloin toistetaan liikkeitä, kunnes on (Christan sanoin) "auki ohjaajalle".

Sipsi huilaamassa kierrosten välillä

Lauantain toinen kierros

Seuraavalla kierroksella tehtiin ohjattua noutoa. Halusin siihen vähän vinkkejä miten edetä, vaikka siinä ei varsinaisesti mitään suurta ongelmaa ole ollut. Ensin näytin Christalle miten olen tehnyt, niin että vien kapulat ja sitten vien Sipsin merkille. Sipsi lähti vähän liikaa sivulle, eikä meinannut tajuta kapuloita, kun olivat oikeilla paikoillaan. Tässä olisikin nyt hyvä siirtää kapulat sinne oikeille paikoille ja ottaa keskikapula mukaan treeneihin. Eri puolia voi tehdä vuorotellen tai vain yhtä kerrallaan.

Koiralla pitäisi olla tosi hyvä luotto siihen, että aina kun kääntyy sinne kapuloiden suuntaan, se kapula löytyy sieltä. Alussa voi itse mennä sen kapulan suuntaan tai käydä näyttämässä sitä, jos koira on epävarma. Sitten kun koira alkaa olla tosi varma voi käyttää hyväksi luonnon esteitä, kuten pidempää ruohoa tai lumihankea. Vaikka kapulaa ei heti näkyisi, oikeaan suuntaan juoksemalla se löytyy kyllä.

Kerran Sipsi meinasi mennä keskikapulalle ja pysäytin sen ennen kuin otti kapulaa, vein takaisin merkille, kävin näyttämässä sitä mikä piti hakea ja se toi sen hyvin. Eli jos näyttää yhtään olevan epävarma suunnasta, niin kapulaa voi käydä näyttämässä. Merkkiä sitten voi vahvistaa erillisillä harjoituksilla. Ainakin nyt Sipsi kyllä meni sinnekin ihan kivasti.

Muita vinkkejä lauantailta

• Christan kuusi perusasiaa olivat ne sivuasento, istu, maahan, seiso, nouto ja fokus. Olen aiemmin kirjoittanut nämä samat "talon rakentamisen perusasiat" blogiin, mutta silloin tuo viimeisin oli kontakti. Nyt Christa kuitenkin puhui fokuksesta myös muiden treeniongelmien kohdalla ja hän tarkoittaa sillä ehkä enempi kuin vain sitä kontaktia. Eli myös sitä, että koira oikeasti keskittyy siihen tehtävään. Sillä pitää olla hyvä motivaatio ja sen pitää osata se asia todella hyvin. Eli siihen liittyy myös erilaiset häiriöharjoitukset, joiden avulla se koira saadaan keskittymään siihen siltä pyydettyyn asiaan. 

• Kiertämistä voi käyttää monissa eri harjoituksissa hyväksi. Sitähän on Sipsin kanssa alunperin käytetty luoksetulossa, mutta Christa mainitsi, että sillä voi harjoitella myös perusasentoa, kun koiran voi lähettää välillä kiertämään. Myös noudossa se on hyvä, samoin zetan eri asentoja voi tehdä sen avulla ja luoksetulon stoppeja tietenkin. Eli kaikki liikkeet missä koira pitää saada vähän ottamaan etäisyyttä on helppo harjoitella sen avulla.

• Uusia asioita opettaessa kannattaa miettiä palkkauksen suuntaa. Sitten kun koira osaa asian sillä ei ole niin väliä, mutta esimerkiksi luoksetulon stoppeja opettaessa kannattaa yrittää saada koira ajattelemaan taaksepäin. 

• Luoksetulossa kannattaa panostaa myös viimeisen pätkän vauhtiin. Koiran voi jättää maahan ja sitten pyytää sitä "tule" käskyllä ja palkata välittömästi, kun tulee hyvällä vauhdilla. Kyseinen pätkä on aika lyhyt ja koirat monesti himmailee sen, kun siinä pitää kuitenkin tulla vaan sivulle. Mutta jos tekee tarpeeksi näitä vauhtitreenejä, koiralla on ajatus siitä, että siinäkin pitää tulla kovaa.

• Kun koira tekee virheen, puhu koiralle! Sitten kun olet hiljaa, koira tietää, että se tekee koko ajan oikein. Näin koiran ei tarvitse esim. miettiä tuleeko se ohjaaja luokse korjaamaan väärin tehtyä juttua vai palkitsemaan. Jos ohjaaja tulee hiljaa luo, hän on tyytyväinen, mutta jos ei ole, niin silloin hän kyllä kertoo sen. 

• Treeneissa koiran osaamistason tulisi olla todella korkea, koska kokeessa kaikki liikkeet eivät ikinä mene täydellisesti. Näin on mahdollisuus saada vielä ihan hyvä suoritus, vaikka osa liikkeistä ei olisikaan sitä koiran parasta osaamista.

• Noutajista Christa sanoi sen verran, että niille on todella tärkeää, että kokonaisuus ja palaset ovat tasapainossa. Noutajat eivät ole yleensä kovin hyviä yhdistelemään palasia, vaan niiden tulisi tietää, miten liike menee kokonaisuudessaan. 

Päivän päätteeksi ajelin kotiin melko mielenkiintoisessa säässä. Ensin paistoi aurinko tosi kirkkaasti, mutta tie oli märkä, joten vettä lensi tuulilasiin niin ettei meinannut nähdä mitään ja hieman myöhemmin tuli oikein kunnon lumi/raekuuro. Seuraavana aamuna takaisin Lahteen toiseen Christan koulutuspäivään osallistumaan. Teimme taas kaksi 15 minuutin treenipätkää ja lopuksi vielä paikallamakuut ja hieman häiriötreenejä.

 

Lauantaina kotimatkalla näytti tältä.

Sipsin sunnuntain eka kierros

Ekalla kierroksella otin seuraamista. Teimme ensin pätkän seuraamista ja Christa kommentoi sitä. Hän sanoi, että Sipsin asento on hieman liian kaukana ja välillä hieman vino. Juoksuosuudessa se taas jätätti ja ei ollut yhtään mukana koko hommassa.

Saimme ohjeeksi korjata ja vahvistaa sivuasentoa. Jostain syystä Sipsi ei nyt yhtään korjannut seuraamisen aikana sivuasentoihin, vaikka aiemmin on sen osannut. Se ei myöskään nyt tullut kovin hyvin sivulle, vaikka olen sitä mielestäni kuitenkin viime aikoina vahvistanut (tosin lähinnä kotona ikkunan ja peilin edessä).

Kyselin, että miten erotan sen, ettei se lähde liian aikaisin liikkeelle siitä, että sen pitäis hakea itse oikea kohta sivuasentoon. Tähän sain neuvoksi sen, että sillä olisi erikseen sivuasento-käsky (esim. "tässä", millä se hakeutui hyvin sivuasentoon) ja erikseen seuraamiseen. Seuraamiskäskyllä otetaan kontakti, mutta ei hötkyillä eteenpäin ennen ohjaajaa (tähän heilumis- ja hytkymisharjoituksia).

Eli nyt aluksi taas hyviä sivulletuloja ja sitten muutamien askeleiden seuraamista. Juoksun pitäisi parantua myös näillä harjoituksilla, mutta jos ei tiivisty, niin sitten erikseen parin askeleen juoksuja.

Alla olevat kuvat on ottanut Tiina Palmu.

Christa neuvoo miten koiraa autetaan tulemaan heti oikeaan paikkaan.

Sipsi keskittyy

"Hei matte, mihin sä menit?"

Tähän varpaat, ei yhtään edemmäs!

"Saisko sitä namia jo?"

Sipsi odottaa maassa, kun ohjaaja pohtii oppimaansa.

Hyvin tehty, hieno tyttö!

Sunnuntain toinen kierros

Tokalla kierroksella teimme ensin luoksetuloa ja sitten vielä vähän ruutua. Aloitimme sillä luoksetulolla ja kerroin, että lyhyeltä matkalta se jo sujuu, mutta pidempi matka tuottaa ongelmia. Christa pyysi aluksi näyttämään sen. Jätin Sipsin lyhyelle matkalla ja siitä pysäytys oli ihan kiva. Sitten näytin miten olen tehnyt pidemmältä matkalta takapalkalla. Tässäkin Sipsi pysähtyi hyvin, mutta oli toki jo heti ryntäämässä palkalla.

Sipsin vauhdikas lähtö luoksetuloon lyhyeltä matkalta. (kuva Rami Vuorenmaa)

Christa neuvoi, että tämän takapalkan voisi laittaa valmiiksi laukulle ja sen jälkeen tehdä muita liikkeitä koiran kanssa ja sitten luoksetulon pysäytys, josta vapautus laukulle, jos koira tekee hyvin. Jos stoppi on huono, se pitää selkeästi kertoa koiralle ja viedä se siihen mihin sen piti pysähtyä. Sen jälkeen uusi luoksetulo, jossa autetaan koiraa pysähtymään hyvin (vartalo- ja käsiavulla).

Christa neuvoo mitä kannattaisi tehdä. (Kuva Rami Vuorenmaa)

Sipsikin odottaa josko vielä tehtäisiin jotain kivaa. (kuva Tiina Palmu)

Christa jutteli luoksetulon yhteydessä siitä, miten pysähdyksen kriteereistä täytyy pitää kiinni, koska muuten koira alkaa helposti tehdä huonomman pysähdyksen. Edestäpäin ei välttämättä näe miten hyvä pysähdys on ollut, mutta yleensä se kuitenkin näkyy koiran asenteesta. Tästä sitten totesin, että meillä on tuota kriteereistä kiinnipitämis ongelmaa ollut myös ruudussa, jossa Sipsi jää helposti ihan ruudun etunauhoille, koska en ole vaatinut sitä menemään kunnolla ruutuun.

Otettiin sitten tätäkin vielä, kun aikaa jäi. Näytin ensin miten Sipsi tekee ja se teki juuri niin, että jäi ihan eteen. Uudella käskyllä yritti hakea paikkaa, mutta haki sitä lähinnä eri suunnista ruudun edestä. Vasta useamman käskyn jälkeen tajusi mennä taakse.

Tähän pitäisi nyt ottaa kunnon kuuri kosketusalustalla. (Vähintään 50 toistoa ennen etenemistä.) Kuurin jälkeen voi tehdä välillä alustalla, sitten ilman ja lopuksi viimeinen toisto alustan kanssa. Näissä kannattaa vaikka itse merkitä joku raja ruudun ulkopuolelle, jotta ei hyväksy sitä, jos koira on liian edessä. Alussa voi olla myös ihan ruudun lähellä, jotta koira todennäköisemmin menee ruudussa tarpeeksi taakse.



Sipsi ruudussa alustan päällä (kuva Rami Vuorenmaa)

Sipsi ruudussa (kuva Tiina Palmu)

Lopuksi teimme vielä paikallaolot. Sipsi teki oikein hyvin, kehuin kerran istumisessa. Sen jälkeen teimme vielä sellaisen häiriöharjoituksen, että kaikki olivat piirissä koirien kanssa ja sitten tehtiin kaukokäskyjä. Ihmiset siis kävelivät piirin toiselle puolelle, vieraan koiran viereen tai taakse ja antoivat sieltä käskyjä. Harjoitus oli aika vaikea ja kun ne Sipsin kaukokäskyt on mitä on, tein vain helppoja vaihtoja. Muutaman kerran teki jotain muuta, mutta yritti kyllä tosi hyvin keskittyä ja kuunnella.

Muita vinkkejä sunnuntailta

• Häiriötreenit auttavat koiraa pitämään fokuksen siinä tehtävässä asiassa. Mitä enempi häiriöitä on, sitä enempi koiran on keskityttävä kuuntelemaan mitä se ohjaaja oikein sanoo. Esimerkiksi noutokapula ja merkki vierekkäin ja koira lähetetään jommalle kummalle. Koiran on kuunneltava kumpi sen pitää tehdä, eikä itse valittava mieleistä.
• Treenien suunnittelu on todella tärkeää. Pitää miettiä mitä haluaa ja miten sen saisi. Jos lähtee kentälle vain treenailemaan mitä sattuu, ei toden näköisesti edisty kovin hyvin. Hyvin suunnitellut treenit oman koiran mukaan, vievät asioita eteenpäin.

• Koiralle pitäisi saada luotua tunne, että sen on tärkeää suorittaa tehtävä heti oikein. Jos esimerkiksi seuraamisessa koira seuraa pitkän pätkän huonosti ja loppuasentoon tullessaan tekee hyvin ja se palkataan, koira ajattelee, että kaikki sitä ennen tehtykin on mennyt oikein. Tai jos koiralle sanotaan maahan, se ei mene ja sanotaan uudestaan maahan. Silloin koira oppii, ettei ole niin tärkeää suorittaa tehtävää heti, koska uusi yritys tulee kuitenkin.

• Noutovinkkejä:
• Koiralla pitäisi olla hyvä ja turvallinen tunne pitää kapulaa rauhassa. Sen takia on hyvä opettaa, ettei koira aina anna kapulaa heti ohjaajan sivulla. Sen voi lähettää kiertämään tai ottaa seuruuta ja koiralle voi opettaa "jes" tms. sanalla, että se saa irroittaa kapulasta ja saa siitä kunnon palkan. Jos koira odottaa kovasti luovutusta, se voi alkaa pitää kapulaa löysästi.
• Noutokapulasta irrottamisen tulisi mennä niin, että koira istuu sivulla rauhallisesti pitäen kapulaa ja ohjaaja voi pitää kapulasta kiinni, mutta vasta kun sanoo "irti", koira päästää kapulasta ja jättää kapulan. Ohjaaja siis voi pitää kapulaa hetken samassa kohdassa myös irrotuksen jälkeen ja koira siirtää päänsä sivuun siitä.
• Jos koiralla ei ole hyvä ote kapulasta, ohjaaja voi kävellä koiran kanssa ja jos koira pitää hyvin, "jes" ja palkka (koira saa pudottaa kapulan).
• Jos koira pureskelee yhtään kapulaa, se otetaan heti pois ja kerrotaan koiralle, ettei kapulaa saa purra.
• Hyvä häiriötreeni noutoon on se, että nouto alkaa normaalisti, mutta kun koira on hakemassa, ohjaaja siirtyykin toisaalle ja joku muu siirtyy siihen paikkaan, jossa ohjaaja oli. Koiran tulee etsiä oma ohjaajansa.

Nuorten koirien koulutus Porvoossa 12.10.2013

Eilen oli taas Uudenmaan nuorten koirien tokoringin koulutus. Tällä kertaa meitä kouluttamassa oli Nina Manner. Koiran kanssa koulutukseen osallistui 5 rinkiläistä, joten aikaa oli mukavasti käytettävissä.

Otimme Sipsin kanssa ensimmäiseksi käsittelyyn tunnarin. Sehän on nyt tehnyt tuollaista "suu auki" nuuhkimista, mutta tietenkään se ei nyt viitsinyt näyttää tätä koko ongelmaa. Saatiin kuitenkin hyviä vinkkejä miten tuota voi lähteä korjaamaan ja miten saadaan lisähaasteita tähän liikkeeseen.

Tässä näitä vinkkejä:
-Paljon yhden kapulan piilotusta ja hyvin vaikeitakin, että joutuu kunnolla haistelemaan ja käyttämään nenää.
-Kapuloiden piilotusta, niin että oma ja pari vierasta lehtien alla, osa näkyvissä. (Lehtiin ei saa koskea käsin.)
-Rauhoittuminen alkuun, joko niin että koiralle namipalkka ennen lähetystä, kun liikkuri sanoo käsky, tai niin, että muutama nami maahan ohjaajan eteen, josta koira saa kerätä ne ennen kuin lähtee kapuloille.
-Huomattavasti vaikeampia treenejä ja häiriötreenejä, esim. muutama kapula päällekäin, jossa oma alimmaisena, pallo tai muu lelu kapuloiden keskellä, oma kumallaan olevan merkkikartion sisällä, ihminen häiriönä kapuloiden vierellä / keskellä, iso määrä kapuloita jne.

=> Tärkeintä olisi siis nyt rauhallisuus lähtöön ja nuuhkimisen vahvistaminen!

Kun ensimmäinen kierros oli ohi, pidimme pienen ruokatauon, jonka jälkeen otimme paikallaolot. Sipsi istui nätisti, tosin tepsutti hieman kun palasin viereen. Paikallamakuussa meni maahan mennessä erittäin leveään asentoon ja siirsi sitä hieman kapeammaksi jossain vaiheessa. Jos haluaisi, niin sen voisi opettaa menemään kapeampaan asentoon opettamalla esim. isolla kosketusalustalla pitämään molempia etujalkoja siinä. Mutta enpä nyt tiedä onko tämä niin iso ongelma, että jaksaisin siihen kauheasti aikaa käyttää.

Seuraavalla kierroksella teimme kaukokäskyjä. Niistä ensimmäisenä maasta istuminen, jossa Sipsi nousee edelleen aika vajaaseen asentoon. Nyt se tietenkin nousi sitten aika hyvin, kun piti näyttää se ongelma. Mutta koska se osaa korjata toisella käskyllä, sitä voisi käyttää hyväksi ja korjata, jos ei nouse kunnolla ja siitä kehut, mutta palkka vain kun nousee kerralla oikein. (Jos ei ensimmäisellä käskyllä nouse hyvin, matka vähän lyhyemmäksi ja uusi yritys.) Palkkaus ylhäältä, niin että Sipsi on "orava"-asennossa.

Maasta seisomaan pitäisi opettaa vetäisemään etujalkoja alle. Tämän voisi tehdä niin, että laittaa Sipsin etujalat haralleen ja kun se korjaa ne alleen, palkkaa tästä. Jotta siitä seiso-käskystä tulisikin se etujalkojen korjaus alleen.

Seisomasta maahan. Tässä pitäisi ehkä vielä palata käyttämään kosketusalustaa välillä, jotta tekisi liikkeen kunnolla. Alusta voi olla välillä valmiina kentällä ja sitten voi mennä sen luo tekemään kaukokäskyt. Tässä Sipsi teki paremmin ilman käsimerkkiä. Jostain syystä unohdettiin tehdä seisomasta istumaan -vaihdot.

Viimeisellä kierroksella otimme seuraamista. Olimme harjoitelleet aiemmin kääntymisiä ilman koiraa, siten että käännöksissä otetaan aina pieni apuaskel vasemmalla jalallla. Ilman koiraa sujui hyvin, mutta Sipsin kanssa ei oikein vielä sujunut.

Pahin ongelma on kuitenkin se hössötys ja rauhallisempaa tekemistä voisi saada rauhallisella palkkauksella. Teimme niin, että heitin muutaman namin vasemmalle maahan ja kun Sipsi pitää hyvin kontaktia, se saa mennä hakemaan namit. Jos lähtee edistämään, heti pysähdys. Lisäksi Sipsillä oli vaikeuksia, kun tulimme lähelle seiniä tai muita esteitä, joten niitäkin pitää harjoitella.

EVL:ää harjoittelemassa

Kävimme viime tiistaina HSKH:n järjestämässä harkkatokossa treenaamassa EVL-liikkeitä vähän kokeenomaisemmin.

Odotellaan omaa vuoroamme

Ekana liikkeenä tunnari. Aika sopivaan vireeseen sain Sipsin, mutta juostessaan kapuloille onnistui kuitenkin tönäisemään juuri sen oman kauemmas ja sen takia siihen tuli sähläystä, kun ei meinannut löytää sitä omaa. Onneksi kuitenkin tajusi varmistaa sen kauempana olevan ja ottikin sitten heti sen (tosin pudotti kerran matkalla). Ja loppuluovutus pitää saada kauniimmaksi.

Seuraavana metallihyppynouto. Nyt näytti ihan sujuvalta lukuunottamatta loppuasentoa. On vähän liian edessä ja väistää kun otan kapulaa.

Sitten luoksetulo. Alun maahanmeno hyvä. Mutta. Ei pysähtynyt. Toisella käskyllä varmistin käsimerkillä. Plääh, ei mitään kehitystä tässä.

Seuraavana tehtiin ohjatun noudon alku. Eli lähetin vain merkille. Meni aika hitaasti ja jäi vähän vinoon, mutta tajusi kuitenkin mitä oltiin tekemässä vaikka ei olla oikein harjoiteltu kokeenomaisesti. Palkkasin tästä.

Seuraaminen sitten taas. Huoh. Siinä on niin paljon kaikkea vikaa etten tiedä mistä aloittaisin.

Seuraamisen jälkeen zeta. Noh, eihän se seuraaminen yhtäkkiä sitten tähän liikkeeseen ollut paremmaksi muuttunut, mutta asennot teki ihan nopsasti ja varmasti. Kävelen itse hitaammin tässä, joten sillä on varmaan seuraamiseen vaikutusta, mutta toisaalta en tiedä onko Sipsillä sitten vaikeampi seurata tuossa nopeudessa.

Viimeisenä tein kaukojen alun. Ekasta istumisesta palkka, vaikka ei täydelliseen istumiseen noussutkaan.

Paikallamakuut olisivat olleet yksilöliikkeiden jälkeen, mutta en ehtinyt jäädä odottamaan niitä.

Välien kävelyt oli nyt aika kivannäköiset ja palkkaaminen myös ihan ok. Hyppää mua vasten, mutta menee kuitenkin kivasti alaskin ja voin myös taputella siellä. Lopussa on ryntäämässä ulos kehästä ja seuraamisessa kerran katsoi palkalle päin, kun lähestyttiin sitä. Muuten ei ottanut nyt häiriötä repusta. Toisaalta ei esim. luoksetulossa ollut yhtään suuntaamassa sinne repulle, vaikka treeneissä tekee hienot jarrutukset kun on takapalkka tiedossa. Pitää harjoitella sitä vielä enempi kokeenomaisena.

Sipsi sairastelee, treenailee ja käy hoidoissa

Eipä ole hetkeen tullut päivitettyä mitään, joten laitetaas nyt meidän viime viikkojen kuulumisia.

Tuossa syyskuun puolessa välissä Sipsi satutti anturansa metsälenkillä. Siitä lähti pieni pala irti ja kovasti vuoti verta ja oli kipeäkin muutaman päivän. Siinä tuli sitten pieni treenitaukokin, kun eihän siinä uskaltanut oikein mitään tehdä ennen kuin parani kunnolla.

Sipsin anturasta puuttuu palanen

Sitten kun saatin se paranneltua päästiin normaaliin treenitahtiin. Maanantaisin UMN:n treenit Malminkartanossa, tiistaisin jaksamisen mukaan treenit Klaukkalassa tollereiden kanssa, keskiviikkoisin Lauttasaaren koirakerhon treenit ja torstaina taas Klaukkalassa. Sitten vielä kotona tehdyt jutut tuohon lisäksi, niin välillä kyllä tuntuu siltä, ettei muuta ehdi tehdä kuin tokoilla. :D

Nyt lokakuusta alkaen on hallitreenit lauantaisin ja UMN:n treenit siirtyvät halliin. Lauttasaaren tokoilut menevät kohta talvitauolle ja täytyy katsoa miten noihin Klaukkalan treeneihin jaksaa osallistua. Sipsi siis kyllä jaksaisi, mutta ohjaajalla on välillä hankaluuksia keksiä hauskoja treenejä ja jaksaa lähteä pimeään ja kylmään treenaamaan.

Hallissa kelpaa odotella

Lisäksi ollaan käyty tässä välissä myös yksissä nometreeneissä harjoittelemassa markkeerauksia. Sipsihän ei ole ollut mitenkään erityisen innostunut noutamisesta, vaikka olen sille nuoresta lähtien yrittänyt aina välillä riistaa esitellä. Nyt tämän tokon myötä se on kuitenkin innostunut noudosta liikkeenä ja hakee myös dameja (kapuloiden lisäksi), kunhan saa hyvän palkan moisesta. Tuolla treeneissä se ei tosin aluksi meinannut tuoda vierasta damia, mutta sitten kun vähän harjoiteltiin sillä, haki ihan kivasti. Eihän se mitään markkeerauksia osaa tehdä, kun ei olla ikinä sellaista harjoiteltu, mutta kun ymmärsi mitä pitää tehdä, yritti kuitenkin parhaansa.

Sipsi palauttaa damia

Sinänsä nämä metsässä tapahtuvat treenit ovat kyllä hyvää vaihtelua ja kun itsekin kävin katsomassa Goldenringin nomemestaruutta, niin innostuin hieman lisää lajista. Ei siitä Sipsin lajia ikinä tule, mutta ehkä mulla joskus on sellainen koira, josta siihen on.

Olen kyllä välillä miettinyt, että yrittäisinkö Sipsille opettaa edes taipparit. Mutta sehän ei ole ikinä varikseen suostunut koskemaan ja vaikka siinä on ihan pientä edistystä nyt tapahtunut, kun tajusin alkaa naksuttimella sitä opettamaan, niin nyt sitten Sipsille on pari kertaa ammuttu ja se on ollut tosi peloissaan tästä. En usko, että mun kouluttajan taidot riittää ylittämään nämä kaksi haastetta!

Damin voin tuoda, mutta varista en hae!

Mutta palatakseni viime aikojen puuhailuihin, niin Sipsi on käynyt treenien lisäksi myös hierojalla ja fysioterapeutilla. Vähän sillä on jumitusta hauislihasten tienoilla ja lantionseudulla. Ja erityisesti vasemmalla puolella, eli tämä ahkera tokon treenaus näkyy nyt sitten pienenä toispuoleisuutena. Fyssarilta saatiin ohjeet jumpata ja käännellä rankaa, jotta saadaan keskivartalon lihaksia vahvistettua. Sen pitäisi myös tukea syviä lihaksia, jotta Sipsi voi kompensoida tuota yksipuoleista tekemistä. Toki voisi myös opettaa sille seuraamisen oikealla puolella jonain hupijuttuja.

Ja lisäksi Sipsillä on atopian kanssa edelleen tasapainon hakemista. On edelleen syönyt vaan hevosta ja silti rapsuttelee ajoittain. Nyt eilen huomasin, että taas oli päässyt punkki puremaan niskaan / selkään ja siihen kohtaan oli muodostunut hotspot.

Hotspot niskassa.

Onneksi punkit kohta painuvat talviunille ja toivottavasti Sipsin iho pysyy muutenkin hyvässä kunnossa. Nyt lokakuussa on tulossa muutamia tokojuttuja, toivottavasti päästään osallistumaan kaikkiin, eikä tule mitään enempää sairasteluja.

Sipsi haistelee syystuulia

Emma ja Sipsi syksyisessä metsässä