Nome-koulutuksessa Lohtajalla 17-18.5.2014

Lähdettiin perjantaina Ramin kanssa reissuun ja yövyttiin jossain metsässä matkan varrella. Siitä sitten aamulla Lohtajalle, jossa koulutuspäivä upeassa kelissä. Kouluttajana oli AnneCharlotte Bengtsson Ruotsista, joka on Nachon isänisän Odinin omistaja. Paikalla oli Nachon kasvattaja Nachon siskon ja äidin kanssa, ja sitten siellä oli myös Nachon isä, Nachon toinen sisko ja Nachon isänsisko omistajiensa kanssa. Lisäksi paikalla oli Nachon isänäidin omistajat ilman koiraa ja muutama kuunteluoppilas, sekä muutama muu koira, jotka eivät olleet sukua. Sen verran peruuntumisia oli tullut, että Ramikin pääsi Pepsin kanssa osallistumaan.

Lauantaina aloiteltiin heti aamusta pentujen kanssa. Ensin tehtiin yhdessä pieni paikallaodottamisharjoitus siten, että kouluttaja heitti damin ja pentujen piti odottaa. Sitten kukin ohjaaja heitti itse damin ja haki sen hallitusti pennun kanssa. Tämä vaatii meiltä vielä "vähän" treeniä. Mutta tämmöisiä malttiharjoituksia olisi tärkeä tehdä.

Kaikkien muiden pennut istuu hienosti, paitsi erään tokoharrastajan...

Tässäkin on vissiin joku malttamisharjoitus menossa.

Sitten tehtiin yksittäin harjoitus, jossa heitettiin yksittäinen dami ja lähetettiin koira hakemaan se. Kouluttaja halusi nähdä, miten pennut noutavat ja palauttavat. Nachon kohdalla hän neuvoi, että voisi vielä pidempään vaan kehua ja silitellä pentua ja antaa sen kierrellä dami suussa. Nacho tulikin yllättäen ihan tosi hienosti eteen ja antoi damin siinä pois. Sanoinkin kyllä, että olin vähän yllättynyt siitä miten se palautti.

Nacho hakee damia.

Kouluttaja neuvoo meitä.

Sitten opettiin pennuille seuraamista. Nome-seuraamisenhan ei tarvi olla niin tarkasti määriteltyä kuin tokossa ja lisäksi koiran tulisi katsoa eteenpäin, jotta se näkee mihin damit/linnut putoavat. Kouluttaja kuitenkin neuvoi lähtemään ihan siitä, että ehdollistetaan pentu siihen, että se seuraamiskäsky tai merkkiääni tarkoittaa kivaa asiaa. Eli ensin ihan vaan sanotaan se käsky paikallaan ja annetaan koiralle nami. Tätä toistetaan paljon ja sitten lähdetään peruuttamaan samalla kun sanotaan käsky ja palkitaan koira. Tätä taas toistetaan paljon. Vasta sitten käännytään kulkemaan samaan suuntaan kuin koira ja palkitaan heti, kun se on oikeassa kohdassa.

Vasta myöhemmin koiralle opetetaan, että sen pitää katsoa eteenpäin, kun se jo hyvin hakeutuu sivulle kävelemään. Tämä siis opetetaan heittämällä dami jolloin koira alkaa luontaisesti katsoa eteenpäin. Kun koiralle on sivuasento vahva ja sen on mukava olla siinä, niin myöhemmin sen tulisi pyytää lupaa päästä noutoon, tulemalla mahdollisimman hyvään sivuasentoon, lähes nojaamalla jalkaan.

Tässä taidetaan kukin tykönämme treenata seuraamista.

Sitten harjoiteltiin pysähtymistä. Sitä voi harjoitella ihan niin, että kun koira juoksentelee siinä lähistöllä, viheltää pysähtymisäänen ja samantien heittää pallon.

Pysähtymistreeni.

Aamupäivän treenien jälkeen kakarat pääsivät myös vähän leikkimään ja "sukuloimaan".

Nacho ja isänsä.

Parka-siskon kanssa oli kiva painia.

Tässä kolme siskosta ja "musta lammas".

Kova oli vauhti.

Kunnon perhepotretti: Riepu-äiti, Parka, Viima, Nacho ja Arska-isä.

Lounaan jälkeen jatkettiin vielä vähän pentuharjoituksia. Harjoiteltiin esim. odottamista ihan vaan niin, että käytiin palkitsemassa koiraa aina kun se odotti. Kouluttaja sanoi, että hän opettaa koiralle, että kun hän käskee sitä odottaa, niin se odottaa niin kauan kunnes hän menee sen luo palkitsemaan koiran. Siten sille tulee rauhallinen mielentila, kun se tietää, ettei sieltä sitten enää rynnätä mihinkään.

Nachon kanssa odotustreeniä.

Sitten harjoiteltiin vielä kaasuta-jarruta leikkiä, jossa leikitään koiran kanssa vimmatusti ja sitten yhtäkkiä lopetetaan ja annetaan pennun rauhoittua. Kun se on rauhoittunut, voidaan taas aloittaa kiihkeä leikki. Pentua pidetään siis rinnasta rauhallisesti paikallaan, ettei se ryntää lelun perään ja kun se on rauhoittunut, niin sitten se päästetään jatkamaan.

Kouluttaja näyttää Nachon kanssa, miten leikkiä leikitään.

Sitten oli vuorossa aikuiset koirat. Oli kiinnostavaa seurata mitä kaikkea niiden kanssa tehtiin. Ramikin pääsi Pepsin kanssa tekemään, mutta ei jotenkin tajunnut tarpeeksi sanoa, että ei ole sen kanssa vielä paljon treenannut ja alussa moni juttu oli siten Pepsille liian vaikea. Mutta kyllä sekin sitten pääsi jyvälle ja kouluttaja oli onneksi tosi kannustava.

Jouduttiin sitten lähtemään jo ennen koulutuksen loppumista, kun oltiin luvattu mennä Ramin vanhemmilla käymään Haapavedellä. Yöksi mentiin Ramin vanhempien mökille. Sitten taas aamulla takaisin ja treenit jatkui. Rami osallistui Pepsin kanssa tänäänkin ja sen lisäksi oli Nachon isä ja äiti, sekä sisko ja yksi flätti.

Harjoituksina oli mm. lähihakua samasta metsäpaikasta kuin edellisenä päivänä. Sen lisäksi tehtiin mm. vesihakua (koira kannattaa totuttaa hakemaan myös veneen läheltä) ja hakuruutua. Jos koira ei ole tottunut lintuihin, niin ne kannattaa totuttaa erikseen ennen kuin lähettää etsimään hakuruudusta, tämä oli osalle koirista ongelmallista.

Pepsi oli tosi hyvä vesinoudoissa, oli mun mielestä paljon parempi uimaan kuin kultsut.

Oli tosi mielenkiintoinen koulutus ja tykkäsin tosi paljon kouluttajan positiivisesta opetustavasta. Hän sanoi, että koska nämä pennut kyllä osaavat noutaa, niin sitä ehtii harjoitella myöhemminkin, mutta odottaminen, pysähtyminen, seuraaminen ym. tottelevaisuusasiat pitää ensin opettaa kuntoon, joten niitä nyt harjoituslistalle ja jätetään noudot muhimaan myöhempään. Harmittavasti en kirjoittanut muistiinpanoja, joten kaikkia juttuja en enää jälkeenpäin muista.

Taipparikurssin riistaan tutustuminen

Taipparikurssin päätteeksi oli vielä riistaantutustumispäivä, joka oli Vantaalla Kaiun Majalla. Ajattelin, että kun on lähellä, eikä siellä varmaan kauaa mene, niin menen käymään, vaikka Nachon kanssa nyt oli jo pariin kertaan riistoihin tutustuttu, eikä se tuntunut olevan mikään ongelma.

Homma oli järjestetty niin, että metsässä oli kolme eri rastia, yhdessä oli lokki, toisessa varis ja kolmannessa kani. Sen verran porukkaa oli sitten kuitenkin paikalla, että aika monta tuntia jouduttiin jonottelemaan eri pisteisiin. Toisaalta saatiin hyvää malttiharjoitusta!

Lokin Nacho haki tosi nätisti, otti huomattavasti paremmin nyt suuhunkin, vaikka onhan se lokki aika iso. Vedestä lokkia pitäisi vielä harjoitella, mutta nyt kun on muuten jo vähän harjoiteltu uimista, niin eiköhän se lokkikin sieltä tule.

Variksille mennessä Nacho olisi mieluummin halunnut lähteä hakemaan laatikosta useita variksia kuin sitä yhtä, joka oli maahan laitettu. Mutta sitten kun ei saanut montaa hakea, niin ihan nätisti otti sen yksittäisin. Sitten vielä pieni markkeeraus toisella variksella, hyvin haki, mutta sitten lähti nuuskimaan eteenpäin, kun oli varmaan sen verran hajuja siellä, eikä heti tuonut takaisin. Mutta niihin paneudutaan nyt jatkossa erikseen.

Sitten vielä viimeisenä se kani ja nyt ei tehty pitkää jälkeä, vaan se sai vaan mennä itsekseen siihen suuntaan ja tosi hienosti kyllä nuuhkutti, että missä se kani oikein on. Ja kun löysi sen niin tosi hyvin otti sen suuhun. Otin sen sitten vain suht pikaisesti siltä pois, ettei vaan ala pureskella tms. Kyseisen rastin ohjaaja sanoi, että "tosi hyvä kultsuksi" ja että nyt vaan malttia, etten pilaa koiraa.

Möllitaipparit 9.5.2014

En tiedä miksi näitä nyt kutsuisi, mutta perjantaina meillä oli vielä ylimääräinen taippariharjoitus, jossa käytiin läpi kaikki osa-alueet ihan oikeilla linnuilla ja kaneilla. Tämä pidettiin Vaakkoissa ja tietenkin satoi koko ajan vettä, niin että oli aika märkä tunnelma.

Mitäköhän hauskaa meillä tänään on tiedossa?

Ensimmäisenä oli vesinouto. Nacho lähti hakemaan lokki suht läheltä, mutta sitten kun ei saanut sitä heti suuhunsa palasi rantaan. Ei uskaltanut sitten enää uudestaan lähteä, kun eihän se raukka osaa vielä uida! Maalta kyllä haki lokin mieluusti, tosin olihan se aika iso ja melko tavalla joutui pähkäilemään, että miten sen saisi mukaansa.

Sen jälkeen sitten hakuruutu. Heitetyn variksen haki hienosti, mutta ei vielä tajunnut lähteä tarpeeksi kauas etsimään muita. Kun kouluttaja käveli syvemmälle metsään, niin uskalsi sitten lähteä ja kun löysi variksia, niin palautti ne kyllä sitten ihan kivasti. Ne varikset oli kyllä tosi pieniä, mitä lie minivariksia, kun olivat aivan selkeästi pienempiä kuin se lokki (joka oli mielestäni vasta nuori). Mutta oli ainakin helppo Nachon niitä tuoda.

Tuolta niitä variksia löytyi.

Tämän jälkeen mentiin joksikin aikaa autoon lämmittelemään ja kuivattelemaan, kun oli parin vuoro. Sen jälkeen sitten kanijälki. Nacho ei tässäkään uskaltanut edetä yksin, mutta sitten kun kävelin sen mukana, niin meni vähän paremmin. Tosin sitä kyllä taisi jännittää se kani, koska oli jotenkin erityisen epärohkea. Kuitenkin sitten kun se pääsi sille kanille, otti sen heti suuhunsa. Tehtiin vielä toinen lyhyt jälki, josko Nacho olisi paremmin uskaltanut sen mennä, mutta ei. Vaikka kouluttaja näytti sitä kania ennen kuin veti jäljen, niin silti Nacho ei uskaltanut sinne edetä. Tehtiin sitten niin, että hän selkeästi pudotti kanin, niin että Nacho näki sen ja sitten se viimein uskalsi mennä sinne ja sitten kun sai kanin haettua, niin ei olisi enää sitä pois halunnut antaa.

Pieni märkä koira.

Heidi Pesosen koulutuksessa osa 2, 7.5.2014

Toinen Lauttasaaren koirakerhon järjestämä Heidi Pesosen koulutusilta oli sitten eilen. Olimme Nachon kanssa tälle kertaa ensimmäisenä vuorossa, kun kentällä oli vielä koulutukset käynnissä.

Näytin ensin ihan vaan miten ollaan niitä kaukoja tehty, kun viimeksi niitä käytiin läpi ja Heidikin oli Tiltun kanssa niistä jutellut. Nacho teki yllättävän kivasti vaikka häiriötä oli paljon ja ei olla niitä kuin parina päivänä ehditty kotona tekemään. Siitä oli myös puhe, että perusasennosta maahan pitää tehdä eteenpäin ja näytin miten ollaan sitä tehty namin perässä. Tähän Heidi antoi vinkiksi, että palkkaa eri puolilta, ettei ala kääntymään kumpaankaan suuntaan.

Ekana teimme tunnaria. Olen sitä kotona tehnyt verkon alla ja se ihan nätisti kyllä etsii oman, mutta en sitten tiedä miten tuosta kannattaisi edetä. Näytin miten se tekee ja se ihan nätisti nuuhki oman tunnarin. Sitten siirsin kapulat verkon päälle ja edelleen se nuuhki, mutta ei ota kapulaa suuhun. Teimme sitten ihan perinteisen kapulan nurmikolle piilottamisen. Heidi vei kapulan yhden puun taakse. Nacho jotenkin katsoi väärän puun ja juoksi seuraavalle puulle etsimään sitä. Tosi hienosti nuuhki pitkään ja kun sitä ei sieltä löytynyt, niin laajensi aluetta ensin taaksepäin ja sitten myös toiseen suuntaan. Heti kun sai hajun, niin siirtyi oikeaan paikkaan ja löysi kapulan.

Teemme siis nyt myös näitä kapulan piilottamisia, että tajuaa ottaa sen kapulan sitten mukaansa. Ongelmahan tässä liikkeessä yleensä tulee vasta siinä vaiheessa, kun tähän lisätään vauhti. Se oman nuuhkiminen rauhassa verkon alta tai piilosta ei yleensä ole vaikeaa. Tuolla verkolla saan nyt kuitenkin sitä erottelua ja sillä piilottamisella matkaa ja noutoa. Kovastihan se kapulaa pureskeli palauttaessa, joten sitä pitämistäkin täytyy sitten jossain vaiheessa harjoitella.

Mitään suurta kiirettähän tässä ei ole, kun toinen on vasta puolivuotias. :D

Nacho harjoittelee odottamista.

Tässä välissä oli treenikaverin vuoro ja sen jälkeen me teimme toisella kierroksella noutoja. Nacho on edelleen tosi innostunut kapulasta ja menee helposti tassut edellä. Tähän voisi kokeilla nopeampaa palkkausta. Sen Jes! voi huutaa jo siinä vaiheessa kun on nostamassa kapulaa. Ideana kun on, että sen mielestä lelu olisi kivempi kuin se kapula.

Palkkailin sitä aluksi lihapullilla, kun sen on ruoan kanssa helpompi irrottaa. Se ei myöskään innostu vetoleikistä niin paljon kuin siitä itse kapulan noudosta, joten pohdinkin sitten sitä, että pitäisikö sen palkan olla vaikka narupallo, joka lentää ja saa sen sitten hakea. Kokeiltiin Heidin narupallolla ja Nacho kyllä innostui siitä kovasti. Otettiin niitä kapulan heittoja sillä ja se ehkä vähän meni parempaan suuntaan.

Lopuksi vielä puhuttiin vähän lisää siitä, että kun toinen on niin taitava ja nopea oppimaan, niin tulee sitten helposti edettyä liian kiireellä. Olen kyllä ihan tietoisesti yrittänyt välttää sitä ja pitää treenit kivoina ja tarpeeksi helppoina. Mutta toisaalta pakkohan sitä on myös edetä, ettei se ole vaan sitä saman toistoa (joka vasta tylsää olisikin).

Lisää odotteluharjoituksia.

Nacho Tiltu Antikaisella kaukokäsky-koulutuksessa

Varasin Antikaisen Tiltulta yksityistunnin (tai siis puoli tuntia), että katsotaan noita kaukokäskyjä nyt läpi, kun niitä ei kovin moni etujalat paikallaan tee. Pyysin häntä myös näyttämään omalla koirallaan, miten osaava koira ne tekee, että saan mielikuvan mitä niiden kuuluu olla.

Ensin katsottiin vähän miten Nacho tekee etujalat alustalla (istu-seiso-istu) ja ilman (maahan-seiso-maahan). Alustalla sillä tulee vähän teputettua varsinkin toista etujalkaa. Tiltu sanoikin, että alustassa on se ongelma, kun koira helposti painaa sitä, eli oppii nostelemaan tassuja. Lisäksi Nacho joutuu olemaan hieman "varpaillaan", että se pysyy alustalla, joten se ei voi keskittyä itse liikkeeseen. Alussa olisi hyvä keskittyä vain asentojen jumppaamiseen ja vasta sen jälkeen ottaa alusta siihen paikalla pysymiseen. Myös jotain rappusten yläpäätä tms. voisi käyttää hyväksi.

Juttelimme myös siitä, että kannattaako koira ylipäätään opettaa tekemään etujalat paikallaan ja tässä Tiltu katsoo aina koiran mukaan. Pennusta on toki vaikea tietää mikä on sille luontevampi tapa, mutta kummallakin tavalla kokeilemalla voi sitä katsoa. Nacho teki hänen mielestään ihan hyvin vaihdot etujalat paikallaan, joten sille voisi tällä tavalla vaihdot saada tehtyä.

Sitten kyselin siitä, että pitääkö se ensimmäinen maahanmeno opettaa myös taakse vai pitääkö siinä koira pepun paikallaan. Suomessa tuomarien mielestä ei voi tehdä niin, että koira siirtyisi pois viereltä (eli taaksepäin), vaan se pitäisi tehdä niin, että koira siirtää etujalat eteen. Tähän kannattaa sitten ottaa eri käsky. Myös seisomasta koira kannattaa opettaa menemään sekä taaksepäin hissinä, että suoraan alas. Jos koira jää esim. ruudussa juuri nauhan eteen tai taakse, niin eri käskyllä sitten voi saada pelastettua koiran ruutuun.

Tiltu puhui myös "putkesta", joka tarkoitti sitä, että kädet olisivat eri kohdissa koiran edessä riippuen asennosta ja se vaihtaa aina asennosta toiseen, jättäen sen namikäden josta on äsken saanut namia ja siirtyen toiseen samalla vaihtaen asentoa. Ja asento siis vaihtuu sen mukaan missä kohdassa kädet ovat. Tästä selityksestä nyt ei varmasti saa mitään tolkkua. :D Mutta siis esim. toinen käsi alhaalla ja toinen ylhäällä ja kun on saanut namin maassa olevasta, nousee seisomaan ja saa ylemmästä kädestä namin. Tätä ollaan toki Sipsinkin kanssa alussa tehty, mutta etujalkojen ollessa paikallaan, ne kädet vaan pitää olla vähän eri asennoissa.

Nacholle vaikein liike on tällä hetkellä maasta istumaan nousu. Itsellenikin se oli vähän vaikea hahmottaa, mutta kun näin Tiltun koiran tekevän sen, niin eihän se sitten niin vaikealta näyttänytkään. Tätä pitää vaan nyt harjoitella parina istumisesta maahanmenon kanssa. Tällä hetkellä Nacho nousee maasta aina seisomaan ensin.

Sipsin EVL-taso

Käytiin Sipsin kanssa tekemässä EVL liikkeet Klaukkalan keskustan urheilukentällä. Rakensin "radan" valmiiksi ja sitten kaikki putkeen palkkaamatta, toki ilman liikkuria, mutta kuitenkin. Järjestys ihan perus, tosin täytyy näitä tämmöisiä treenejä ottaa myös järjestystä sekoittaen. Ennen tätä Sipsi ja Nacho olivat jonkin aikaa autossa (oli aika lämmintä, kun aurinko paistoi) ja lisäksi käytiin koirapuistossa (ekaa kertaa ikinä täällä Klaukkalassa). Eli Sipsi oli jo aika väsynyt. Mutta treenin tarkoituksena olikin nähdä, että millaiseen suoritukseen Sipsi pystyy, vaikka se ei olisikaan parhaimmillaan.

Seuraaminen: Tosi laiskaa, varsinkin juoksussa jätätti selvästi, jouduin jopa antamaan lisäkäskyn. Askelissa tuli vähän ääntelyä. Lyhyt kaavio.

Zeta: Seuraaminen edelleen laiskaa, ennakoi ekaa pysähdystä ja jäi seisomaan, käskin uudelleen seuraamaan ja sen jälkeen parempi. Asennot ok sen verran mitä itse näin.

Luoksetulo: Hyvä alasmeno, lähti hyvin, pysähtyminen vähän hidas, maahanmeno venyi taas (miksei olla tätä harjoiteltu?). Loppu ok.

Ruutu: Olin laittanut merkin ja ruudun ihan miten sattuu, mutta tein nyt sillä miten olin ne laittanut. Merkki ok, mutta ruutua ei löytänyt heti, vaan lähti takana olevalle roskalle. Siitä ohjauksella löysi ruutuun (oikean suunnalla). Ruudussa kääntyi heti ruutunauhan takana, mutta haki itse paikan taaempaa. Loppu ok.

Ohjattu: Merkki taas ok, mutta siitä lähti vasemmalla olevalle häiriömerkille, eikä tajunnut kapuloita. Sitten kun huomasi ne, niin meinasi mennä keskimmäiselle. Pysähtyi kuitenkin hyvin ja vaihtoi vasempaan kapulaan hyvin. Loppu ok.

Metalli: (ei ollut hyppyä) Ok, vähän laiska tämäkin.

Tunnari: Ei tajunnut lähteä kapuloille, kun ei ollut kukaan viemässä. Ensin haki metallikapulan takaani ja sitten lähti johonkin kentälle haahuilemaan. Ohjasin oikeaan suuntaan ja sitten kun huomasi kapulat (/sai niistä hajun?), niin alkoi haistella hyvin niitä, mutta ei jotenkin luottanut siihen oman löytymiseen, kun se oli tietenkin jo pidempään ollut siellä kentällä. Haisteli sitä monta kertaa, mutta sitten aina siirtyi myös muihin ja nostikin yhtä. Palasi kuitenkin aina omalle ja viimein sitten kun mietti vielä sen ottamista tai oli juuri ottamassa sitä, sanoin "hyvä" ja sitten toikin sen hyvin. Ei pyöritellyt suussa.

Kaukot: Nousi istumaan, jäi vähän vajaaksi. Siitä ok maahan ja siitä seisomaan. Tästä bäk eli istumaan mielestäni suht ok, ehkä vähän liikutti takajalkoja. Siitä seisomaan ok, ehkä ei ottanut etujalkoja taakse. Taakse maahan suht hyvä, ehkä vähän tuli eteen takajaloilla. Näitä on vaikea nähdä itse.

Vire oli tosiaan koko ajan aika alhaalla, mutta jaksoi kuitenkin tehdä ja innostui aina kehuista. Vähän epäilen, että onko Sipsillä selkä jumissa, joten hieroja on varattuna.

Tämä kuva ei ollut tältä treeni kerralta, vaan aiemmalta, mutta kuitenkin samalta kentältä. Kuvan on ottanut Laura Anttolainen.

Tässä vielä tuore kuva Sipsistä, vähän on ylimääräisiä hapsuja leikattu.

Vika taipparitreenikerta

Nyt olikin sitten jo viimeinen taipparitreenikerta. Tehtiin jälkeä ja sitten vielä vähän noutoja.

Olimme Nachon kanssa jossain puolessa välissä ja siihen asti harjoittelimme taas odottamista. Aika hyvin kestää jo, vaikka menen itse kauemmas, jopa pois näkyvistä. Odottelusta puheenollen, päivällä Nacho oli mulla mukana töissä ja laitoin sen hihnaan odottamaan, että ei tarvi koko ajan vahtia ja vahvistaa paikalla pysymistä. Se alkoikin sitten paljon paremmin nukkua, kun ei muuta voinut. Ehkä se vaan on mahdotonta opettaa se pysymään aloillaan ja rentoutumaan palkkaamalla siitä. Toisaalta Nachosta muutenkaan tuskin koskaan tulee sellaista kuin Sipsi on, että voi alkaa vaikka nukkumaan odotellessa.

Nacho töissä. Ehkä se nyt ei koko aikaa täysin tyytyväisenä hihnassa ollut. :D

Odottelua taipparitreeneissä.

Mutta sitten asiaan, jälki siis oli vedetty kanidamilla ja sen päässä oli toinen sellainen. Olisikohan se ollut n. 30 m pitkä. Ekalla kerralla Nacho tosi hienosti meni melkein loppuun asti, mutta sitten jäi katsomaan, että mihis minä jäin ja ryntäsi takaisin luo. Sitten vähän avustettuna meni loppuun ja tehtiin vielä uusinta, niin silloin meni tosi hienosti jälkeä pitkin loppuun ja toi sen damin. Eli tähänkin kaivataan vaan sitä rohkeutta erkaantua, eli pikku hiljaa matkan lisäämistä ja sitten myös sellaisia, että on välillä pois näkyvistä. Toinen on kuitenkin vielä ihan pieni, ettei nyt voi liikaa odottaa. (Vaikka kouluttaja kutsuikin sitä Tähtioppilaaksi.)

Sitten muutama nouto, niin että dami laitettiin kauempana maahan ja sitten lähetys hakemaan. Nacho kyllä menee tosi hienosti damille, tosin ekalla kerralla kävi ensin ihmettelemässä damin laittanutta henkilöä (kouluttajan vaimo). Ja palautuskin oli vähän haastava, piti kierrellä metsikön kautta ja luovutuskin oli vähän mitä oli. Näitä pitäisi vielä harjoitella ihan erikseen.

Tässä oli se meidän noutopaikka. Meistä en saanut kuvaa otettua, tässä kurssilla ollut labbis omistajansa kanssa.

Tehtiin vielä metsässä "vesinouto" kun ei päässyt veden äärelle, mutta siis niin, että ensin heitetään dami suht lähelle ja kun koira on tuonut sen, niin toinen "veneestä" vähän kauemmas. Tietenkään metsässä damia ei niin hyvin näe kuin vedessä, mutta ihan nätisti Nacho haki ensimmäisen. Mutta taas oli pientä kiertelyä palautus. Toisen haki myös hyvin, mutta meinasi lähteä taas johonkin muualle, joten vihelsin sitä pillillä. Nacho lähti hirveää vauhtia luo, mutta dami putosi matkasta. Tajusi sitten sen ja lähti takaisin, mutta harhautui nyt siihen ensimmäiselle putoamispaikalle. Aikansa ihmeteltyään löysi kyllä sen oikean paikankin.

Kyselin sitten vinkkejä, että miten sen saa opetettua, että pillistä tulisi luo, mutta pitäisi damin suussa ja tätä kannattaa harjoitella kotona ihan lyhyellä matkalla ensin. Eli heti kun on hyvä ote damista, vihellys ja sitten samantien itse saakin sen damin jo otettua.