31. maaliskuuta 2013

Kaukomasennus

Viime viikot ollaan Sipsin kanssa treenattua kaukokäskyjä. Tuntuu niin masentavalta, kun ei edistytä niissä toivotulla tavalla.

Seiso-maahan vaihdoissa ollaan edistytty kun otin käyttöön nenäkosketusalustan. Kuitenkin välillä Sipsi palaa normaalin maahanmeno tyyliinsä, eli löntsähtää paikalleen, eikä mene hissinä. Maahan-seiso vaihdoissa ottaa joskus askeleen eteenpäin.

Mutta suurin ongelma kuitenkin on seiso-istu vaihdoissa. Vaikka muuten menisi nätisti taaksepäin, hirveän helposti ottaa hieman takatassuja alleen, eli eteenpäin. Tuntuu, että ollaan koitettu tässä vaikka mitä, mutta edistystä ei ole tullut. Aina kun otan välimatkaa, alkaa takajalat edetä. Nyt sitten viime päivinä olen harjoitellut luopumisen kautta eteisen kynnyksen yli. Kotona meneekin jo hyvin ja kynnys on auttanut paljon, saan jopa välimatkaa pidennettyä. Mutta tänään kun kokeilin treeneissä, niin Sipsi alkoikin sitten peruuttaa useampia askeleita "päk" käskyllä.

Lisäksi kun en ole nyt pitänyt näissä taaksemenoissa käsimerkkiä (koska aiemmin siitä ei ollut mitään hyötyä ja olen nyt opettanut uusiksi tarjoamisen kautta kumpaakin), sekoittaa sanat tosi helposti.

Istu-seiso vaihdot ovat onneksi alkaneet sujua, eikä ota niissä askeleita eteenpäin.

Ei auta muuta kuin treenata. Nyt on huhtikuussa enempi treenejä tiedossa, toivottavasti vaan ei ala juoksut juuri nyt.

28. maaliskuuta 2013

Vuoden 2012 tokokoira/tulokas

Vielä paluu viime vuoteen ja lisää täytettä Sipsin palkintokaappiin. :)

Sipsistä tuli siis:

  • Lauttasaaren Koirakerhon Vuoden 2012 Tokokoira 

  • Pääkaupunkiseudun Kultaisten Vuoden 2012 Tokotulokas 

Goldenringin säännöt muuttuivat meidän kannalta harmillisesti juuri viime vuonna niin että myös VOI-tulokset laskettiin (ja voittajakoirakko Sanna ja Moona ehti sinne kisaamaan), joten GR:n vuoden tokotulokas kisassa sijoituttiin toisiksi.


Sipsi ja palkintodami PSK:n tokotulokas -tittelistä

9. maaliskuuta 2013

Temppurata ja muuta nuorten koirien treeniä 9.3.2013

Tänään oltiin nuorten koirien tokoringin treeneissä Veikkolassa. Kouluttamassa olivat Samuli Juntto ja Maija Kultamaa. Meitä oli vain viisi, joista yhden koiran huomattiin venäyttäneen selkänsä, joten lopulta vain neljä koira oli treenaamassa. Aikaa oli siten reilusti, mutta tehtiin sitten rauhassa ja juteltiin paljon, joten ihan hyvin se aika sitten kuitenkin kului.

Tehtiin ensin kierros jossa jokainen teki kolme liikettä kokeenomaisesti. Me tehtiin tunnari, hyppynouto ja seuraaminen. Tunnarissa Sipsi otti hyvin oman, mutta sitten iski epävarmuus ja sylkäisi sen pois ja palasi tarkistamaan. Se oma lensi sen verran kauas, ettei sitten enää huomannut sitä, vaan päätyi tuomaan väärän. Hyppynouto meni hyvin, mutta este ei ollut oikea tokoeste, vaan vähän isompi versio, joten se ehkä auttoi siihen, ettei edes kuvitellut menevänsä ohi. Seuraamisessa humputteli menemään keskittymättä kunnolla hommiin, joten tuli pari ihme haahuilupätkää (juoksemisessa oli yhtäkkiä oikealla puolella) ja sen lisäksi edisti ihan järkyttävän paljon!

Seuraamisesta saatiin kommentiksi sitä, että se ei kunnolla keskity. Kaikissa muutoskohdissa se tsemppasi, mutta varsinkin pitkillä suorilla se kyllä iloisesti tulee mukana, mutta ei keskity siihen työskentelyyn. Sen takia paikka elää ja tulee noita mokia, kun ei tee tarkasti hommia. Lisäksi itse näytän sille edelleen pienellä kädenheilautuksella, että sen pitää parantaa sivuasentoa, kun tulee ensin vähän vinoon! Käsimerkki pois ja antaa vaikka olla vinossa, jos ei itse korjaa! Ja sitten paljon treeniä, jossa on vaihtelua ja välillä tehdään pitkää suoraa ja palkka vaihdellen näistä. Että ymmärtää sen, että se palkka voi tulla milloin vaan, joten koko ajan pitää keskittyä työskentelyyn.

Sitten otettiin tunnari uusiksi kun Sipsi oli rauhallisemmassa mielentilassa ja se nuuhki ihan hyvin, varmisti viereisen ja palasi sitten omaan, jonka toi. Piti kuitenkin kapulaa pitkittäin "piippuna" suussa ja kyselin sitten, että miten tähän voisi puuttua. Tätä voi harjoitella jättämällä välimatkan pois, koska Sipsi ottaa kapulan kyllä hyvin, mutta matkalla kääntää sen tähän asentoon. Lisäksi voi tehdä ihan normaaleita kapulan pitoharjoituksia (ja hakuharjoituksia myös tunnarikapulalla), joita ei ollakaan tosiaan vähään aikaan tehty. Jos tuo kapulan piippuna, sen voi ottaa pois, kääntää oikein päin ja sitten kehua. Näissä erillisissä harjoituksissa voi myös huomauttaa heti, jos kääntelee tai kolistelee kapulaa suussa.

Yleisesti ottaen puhuttiin siitä, että kun Sipsille on nyt tuota intoa haettu ja sitä tuntuu nyt löytyvän ihan kivasti, niin pitäisi nyt panostaa myös siihen rauhallisemmassa vireessä tekemiseen ja varsinkin keskittymiseen siihen mitä ollaan tekemässä.

Muiden tehtyä omat liikkeensä tehtiin paikallamakuut. Sipsi ei keskittynyt taaskaan alussa kunnolla ja meni maahan jo kun liikkuri oli edellisen kohdalla. Makuussa oli pari kertaa haistellut maata. Istumisessa haukotteli jo kun lähdin ja oli aika pian mennyt maahan. Kävin korjaamassa sen ja sen jälkeen se istui hyvin. Tähänkin pitäisi ehkä taas tehdä vähän enempi sitä intoa, että jaksaa tosiaan keskittyä pysymään siellä oikeassa asennossa.

Sitten tehtiin temppurata! Radassa koira jätettiin luoksetuloon, ohjaaja käveli toiselle puolelle kenttää, kutsui koiraa, pysäytti matkalla maahan ja käski siitä seisomaan. Sitten merkille, josta yhden noutakapulan yli ruutuun. Ruudusta mukaan siellä oleva noutokapula ja sen kanssa estehyppy, jonka jälkeen pysähdys matkalla, kapulasta irti ja sen matkalla olleen kapulan nouto.

Sipsi ei oikein osaa vielä merkkiä joten kävin näyttämässä sen sille. Siitä ruutuun taisi osata mennä, mutta siitä sivusuunnassa hyppyesteelle ei millään tajunnut mennä. Jouduin pysäyttämään sen monta kertaa ja aika paljon apuja jouduin antamaan, että tajusi missä suunnassa se hyppyeste on. Kapulasta päästi irti ja kun ohjasin tarpeeksi, haki toisen kapulan. Ohjaajaa meinasi kyllä naurattaa kovasti ja monta kertaa jouduin pysäyttämään Sipsin ja seis käsky sillä ei näköjään ole kovin hyvin hallussa! Mutta tämä tuntui tosi hyvältä treeniltä ja Sipsi joutui oikeasti työskentelemään ja miettimään, että mitä tässä nyt tehdäänkään.

Ideana on siis juuri se, että koiraa ei kielletä tekemästä mitään, mutta jos se meinaa tehdä jotain väärää, se stopataan (tästä voi välillä palkita) ja hengähdetään ja mietitään, että miten se saataisiin tekemään se, mitä halutaan. Kokeissahan voi tulla monennäköisiä tilanteita, joissa on hyötyä siitä, että koira osaa pysähtyä käskystä ja lähteä ihan toiseen suuntaan kuin mihin se oli alunperin menossa. Tai jättää kapulan jonka luona jo on ja hakea toisen (ohjattu nouto).

Vikalla kierroksella tehtiin luoksetulon stoppeja. Mahdollisia harkittavia asioita palkkauksessa: 
-takapalkka
-koiran luo palkkaamaan meneminen ja liikkeen lopetus siihen (ei tarvi valua kun liike ei siitä ohjaajan luo jatku)
-oikein kohdan katsominen maasta ja siitä vertaaminen kuin paljon koira on liikkunut pysähtymisen jälkeen
-apuohjaaja heittämään lihapullan koiran jalkojen juureen (jos koira alkaa tuijotella apuohjaajaa, tee häiriötreeniä)

Muiden tekemistä liikkeistä / keskusteluista jäi mieleen:
  • Kaukokäskyihin tarpeeksi oikeita toistoja! Ei yhtään vääriä, jos tulee yksi väärä, heti helpotus ja paljon oikeita. Yksi tarkka kriteeri, esim. oikea takajalka koko ajan paikallaan. (Alussa mahdollisesti jalan kiinnipitäminen.)
  • Zetassa hitaampi kävely kuin normiseuraamisessa. Koiran helpompi tehdä oikea liike ja yleensä erillään seuraamisesta, joten tuomari ei voi verrata vauhtia siihen. Jos treenaa yksin voi liikkeitä tehdä niin että koira kävelee edessä ja itse kävelee takaperin. Jos koira sivulla, älä katso sitä, vaan sano käsky ja jos tekee väärin, tee uudestaan (vahvista käskyä muussa tilanteessa). Myös kokeessa voi käydä näin, eikä sitä pysty sielläkään korjaamaan.
  • Hyppynoutotreeniä niin, että vaikka kapula olisi missä tahansa, koiran pitää hypätä, hakea se ja hypätä takaisin. Auta koiraa, jos on vaikea treeni ja palkka heti kun tekee oikein. 
  • Luoksetulossa koira oppii monesti, että leikeissä pysähtyy hyvin, mutta suoralla (kokeenomaisella) ei pysähdy. Tätä voi treenata niin, että koiran on pakko pysähtyä. Jos ei pysähdy, ohjaaja menee vastaan ja vie koiran takaisin paikkaan missä sen olisi pitänyt pysähtyä.
 

3. maaliskuuta 2013

Eiliset treenit

Käytiin eilen sporttikoirahallilla treenaamassa. Tehtiin enimmäkseen tilaa vaativia liikkeitä, mutta myös näitä mitä ollaan kotona treenailtu viime aikoina, eli kaukokäskyjä, sivuasentoa (seuraamista) ja tunnaria.

Aluksi ruutua. Meni vauhdilla ruutuun, mutta edelleen aika edessä on, korjaa toki taaemmas, jos odotan, mutta vaikka laitoin kosketusalustan, niin ei mennyt suoraan taakse. Täytyisi ehkä taas ottaa kosketusalusta kuuri, jotta muistaisi vähän paremmin etsiä sitä sieltä takaa.

Seuraavaksi tein vähän luoksetuloja. Selvästi paremmin pysähtyy, mutta ei kuitenkaan vieläkään tarpeeksi nopeasti kun välimatkaa on enempi. Sitten tehtiin hyppynoutoja ja heti kun kapula meni sivuun, skippasi hypyn ja juoksi suoraan hakemaan sitä. Tuli kuitenkin aina hypyn kautta takaisin. Pysäytin sen kerran ja palkkasin kun pysähtyi, joten se oli positiivista, että pystyin siitä sitten jatkamaan. Vieressä haukkui koko ajan treenikaverin koira, joten tämä ehkä myös hankaloitti tilannetta.

Ohjattuja noutoja, joista taisi joka kerta hakea oikean. Kerran meinasi mennä keskimmäiselle, mutta pysäytin sen ja pysähtyi taas kivasti ja sitten kunnolla ohjasin sen oikealle kapulalle. Tunnari tehtiin vain kerran ja suht kokeenomaisesti ja toi hyvin oikean, mutta taisi vähän mälvätä kapulaa suussa kun tuli sivuasentoon.

Yritin tehdä vielä kaukokäskyjä, kun ollaan niissä kotona edistytty, varsinkin seisomasta maahanmenossa. Mutta nyt oli ihan pihalla, selvästi siis olisi pitänyt ottaa helpotusta kun siirrettiin homma hallille. Kotonakin kun on vielä vähän epävarma, jos ei ole kosketusalustaa mukana. Kosketusalustalla teki kuitenkin hyvin. Lopuksi vielä seuraamista, joka oli aikamoista edistämistä, vaikka yritin tehdä paljon pysähdyksiä ja käännöksiä. 

Sipsi pääsi tuossa yksi päivä leikittämään Pepsiä ja toista labbispentua. Kauhean hauskaa oli, kun pitkillä jaloilla pääsi pinkomaan kovempaa kuin kakarat.