Sitten kuuntelin Pekka Korrin ajatuksia tunnistusnoudosta. Hän sanoi, että ihmisen on vaikea ymmärtää sitä liikettä, koska meidän hajuaisti on niin surkea verrattuna koiraan. Koiralle ei tarvitse opettaa nenän käyttöä, se käyttää sitä aina ja jatkuvasti, enempi vaikeutta tulisi, jos koiralle yrittäisi opettaa, ettei jossain tilanteessa käytetä nenää (esimerkiksi sen opettaminen voisi olla todella haastavaa, että kotiin tulee vieraita, eikä koira saisi haistella niitä).
Koiran hyvän hajuaistin takia tulisi aina tarkkaan miettiä miten liikettä harjoittelee alussa. Esimerkiksi monet piilottavat kapulaa, mutta sitten he repivät ruohoa sen päälle tai kasaavat hiekkaa. Näistä tulee todella paljon hajua (jos ihminenkin haistaa revityn ruohon, niin miten paljon se koirasta haiseekaan), eikä koira tiedä sitten mitä hajua sen pitäisi etsiä. Jos kapulaa haluaa tällä tavalla piilotella, ainakaan ohjaaja ei saa levittää omaa hajuaan ympäristöön, koska aloittelevalle koiralle halutaan nimenomaan opetttaa, että etsi ohjaajan haju. Tämän takia kapula tulisi myös aina sijoittaa samaan paikkaan, varsinkin sitten kun ottaa muut kapulat mukaan. Koska jos koira haistaa maasta ohjaajan hajun ja tuo sen kapulan, joka siinä oli ja ohjaaja moittii sitä, se voi hämmentyä, koska luuli, että ohjaajan hajuun piti reagoida. Osaavan koiran kanssa näitä ei tietenkään tarvi murehtia, Pekka sanoi jopa käyttävänsä entisiä omia kapuloita myöhemmin väärinä kapuloina.
Hiekkakentällä moni kaapii hiekkaan kengällä kasan, johon kapula piilotetaan. Tällöin tulisi tehdä useampia samanlaisia potkittuja kasoja, jottei koira luule, että on tarkoitus reagoida kaavitun hiekan hajuun. Koska moni liike on hyvä palastella, kannattaa tässäkin opettaa koira ensin etsimään sitä ohjaajan hajua ja erikseen sitä, ettei kaikkiin kapuloihiin reagoida. Kyseisen koiran kanssa tehtiin niin, että se etsi ensin pari kertaa omaa kapulaa hiekkakasoista, sitten sille tehtiin normaali tunnaririvi ja ohjaaja kutsui sitä sen yli luokse. Ensin ihan läheltä ja sitten kauempaa. Tämän jälkeen vietiin oma tunnari kasan yli. Tässä vaiheessa jouduin lähtemään hakemaan omaa koiraani suoritusvuoroon, joten en tiedä mitä Pekka neuvoi etenemisestä, mutta kuulemma siinä edetään niin, että kasaa siirretään lähemmäs sitä mihin oma kapula on piilotettu.
Meidän eka vuoro oli Sipsin kanssa Riitta Jantunen-Korrilla. Otimme aiheeksi ruudun ja varsinkin sen eteenmenon. Kerroin, että aloitimme Sipsin kanssa tämän kosketusalustalla ja se tuntui menevän ihan hyvin, mutta sitten taisin edetä liian nopeasti ja liikkeestä tuli sille tosi epävarma. Kokeilimme kosketusalustan kanssa, siten että Riitta vei sen Sipsin näkemättä. Sipsi meni hienosti eteenpäin, mutta ei osunut ihan kosketusalustaan, eli ei tainnut edes nähdä sitä. Riitta sanoikin, että kosketusalusta voisi olla hieman isompi, jotta Sipsi näkisi sen sitten kun on edennyt esim. 12 metriä, eli että se olisi hieman pidemmällä.
Kosketusalustan lisäksi teimme sellaista treeniä, että aloitimme siitä loppupisteestä. Eli jätin Sipsin siihen, kutsuin sen aloituspisteeseen ja siitä lähetin sen takaisin eteen. Nämäkin treenit menivät tosi hyvin. Näitä voisi käyttää varsinkin uusissa paikoissa ja ekaa kertaa tehdessä, jotta Sipsille tulisi varmuus siitä suunnasta.
Juttelimme myös ylipäätään siitä, että onko koiralla ajatus, että se menee kohteelle vai on sillä ajatus suunnasta. Suuntaa voi opettaa esim. kohdistuskeppien avulla, mutta Riitan kokemuksen mukaan suunnan opettaminen on hitaampaa kuin kohdistuksen opettaminen, mutta se taas tuo varmuutta liikkeeseen pidemmän päälle. Sanoinkin, ettei meillä Sipsin kanssa ole enää muita tavoitteita, kuin jos saisi sen verran tämän onnistumaan, että saisi pisteet liikkeestä.
Riitta ehdotti myös kokeilemaan sellaista harjoitusta, jossa laitetaan esim. 5 metrin välein samanlaisia kertakäyttölautasia ja lähetetään aina vuorotellen jokaisen edestä siten, että vain oikealle suoraan edessä olevalle lautaselle päätymällä löytää namin.
Kerroin myös, että meidän ruutu on hieman kärsinyt tämän eteenmenon hankaluudesta johtuen. Katsoimme myös sitä ja Sipsi ei ensin meinannut mennä ruutuun vaan lähti eteenlähetyksellä uudestaan taakse. Muistutin sitä sitten "missä ruutu" ja katsoi hienosti ruudun ja meni sinne, mutta jäi hieman liian eteen, ei kuitenkaan ihan nauhan viereen. Riitta sanoikin, että ruudun paikkaa pitää vaan muistutella erikseen. Kokeilin käydä näyttämässä ja Sipsi meni heti paremmin taakse. Riitan mielestä Sipsille voisi sopia sellainen, että ensin kävisi näyttämässä eteenmenon, sitten kun se on siellä, käy palkkaamassa sen ja käy näyttämässä ruudun ja lähettää sitten sinne.
Kokeilimme vielä loppuun purkkipalkalla siten, että Sipsi näki että vein purkin eteenmenopaikan taakse puskaan ja sitten kun lähetin sen eteen, se juoksikin hyvin suoraan purkille. Tässä pitäisi vapautussanana käyttää sellaista, josta koira saa juosta suoraan, eikä sen tarvi pysähtyä (eli "saa ottaa" Sipsille kun menee hyvin eteen). Sitten, jos koiran pysäyttää, käy aina palkkaamassa sen tai lähettää ruutuun, siitä ei lähetetä enää taakse, ettei käy kuten aiemmalla kerralla, että luulee että takana on vielä jotain, eikä lähdekään ruutuun.
 |
| Nacho ja Sipsi |
Nacho oli Pekka Korrilla. Kerroin ensin vähän yleisesti, että Nacho tykkää enempi nomesta, mutta on nyt jo enempi innostunut myös tokosta. Nacho olikin ihan innoissaan menossa tekemään. Pekka kyseli, että miten olen saanut sen aikaiseksi ja kerroin, että olen leikkinyt sen kanssa taisteluleikkejä. Pekka totesikin, että moni kyllä miettii mikä on koiran suosikki nami, mutta pitäisi miettiä paljon myös sitä, miten koira tykkää leikkiä tai millaisista kehuista se tykkää.
Sitten tehtiin ensin zetan vaihtoja. Kun kerroin, että vaihtojen erottelu on Nacholle hyvin vaikeaa, Pekka sanoi, että tämä on tosi vaikea liike myös maajoukkuetason koirille. Tätä pitää treenata paljon ja silti tämä monesti epäonnistuu kokeissakin. Pekka sanoi, että koirat usein katsovat ihmisen elekieltä, eivätkä niinkään kuuntele sanoja ja sen takia tämä on niin vaikea, kun periaatteessa liike tehdään ihmisen selän takana.
Kokeilimme ensin sellaisella harjoituksella, että heittelin Nacholle nameja ja kun se oli tulossa kohti, käänsin selän ja sanoin käskyn. Nacho teki hyvin vaihtelevasti oikein ja vääriä asentoja. Seisomista tein myös kohti sitä, koska se ei selän takana meinannut onnistua ollenkaan. Käsimerkillä teki sen hyvin, mutta ilman sitä ei, eli ei vaan osaa sitä käskyä vielä tarpeeksi hyvin! Sillä meni myös aika paljon keskittymisestä siihen, että metsästi nameja (tassut edellä) ja jäi sitten etsimään niitä.
Kokeilimme sitten toista harjoitusta, jossa jätin sen vaan seisomaan selän taakse ja annoin siitä käskyjä. Tässäkin se teki myös vääriä asentoja, mutta pystyi ehkä paremmin keskittymään, kun ei ollut niin paljon vauhtia ja namien metsästämistä. Tätä harjoitusta voisi tehdä vaikka kotona peilin edessä, koska vahvistuksen pitäisi tulla heti asennon vaihdosta, ei siitä, että on jo ollut asennossa hetken. Aloitusasentona oli aina seisominen, koska zetan vaihdot tulevat liikkeestä. Pekka sanoi, että tämä näytti sopivan Nacholle hyvin ja sitten kun osaa selän takana asennot vahvasti, sillä ei tule olemaan ongelmia tässä liikkeessä. Pekka myös kehui, miten hyvin Nacho koko ajan keskittyy ja yrittää parhaansa, vaikka harjoitus oli tosi vaikea! Ei ala rapsutella tai katsella muualle, vaan todella haluaa tehdä ja oppia tämän asian. Voi, miten se oli mukava kuulla. <3
Sitten kun aikaa vielä jäi, otin toiseksi ongelmaksi vauhtiliikkeet, eli ruudun ja kierron ja lähinnä sen, että tyytyisinkö vaan Nachon nykyiseen vauhtiin vai yrittäisinkö saada niihin sen Nachon "oikean vauhdin". Kokeilimme ruutua ja Nacho meni sinne vähän normaalia hitaammin, mutta kuitenkin laukalla. Pekka kysyi oliko tämä normaali suoritus ja sanoin, että kyllä se yleensä vähän kovempaa menee, mutta ei mitenkään täysiä. Siihen Pekka totesi, että tuomari ei tietenkään kokeessa tiedä minkälainen Nachon normaali suoritus on, mutta kun itse tiedän, niin voi olla hankala olla tyytyväinen tuollaiseen hitaaseen laukkaan.
Teimme sitten sellaisen harjoituksen, jossa lähetin Nachon kiertoon ja siitä ruutuun. Seuraavalla toistolla kiertoon, ruutuun, siellä pysäytys ja uudestaan kiertoon. Nacho ei tehnyt täysillä, mutta juoksenteli kuitenkin aika iloisen näköisenä, tosin hieman hämmentyneenä. Pekka sanoikin, että sillä on kysymysmerkki päänsä päällä. :D Mutta näitä harjoituksia voisi tehdä, että Nacho tottuu siihen, että näissä liikkeissä saa juosta ja mennä kovaa. Kyllähän se juoksemisesta tykkää.
Sitten toinen idea oli, että jättää Nacholle lelun ruutuun (ainiin Pekka myös sanoi, että sillä on hyvä paikka melko keskellä ruutua) ja menee kauas kentän toiselle puolelle tekemään jotain muutamia liikkeitä, esim. kaukot, seuraaminen, luoksetulo jne. ja sitten viimeisenä vapauttaa sen ruutuun ja saa sieltä palkan. Teimme sitten vielä lopuksi tämmöisen setin, eka kaukot (Pekka kehui miten hyvät etujalkakaukot Nacholla on!) ja sitten vähän seuraamista ja sitten vapautus ruutuun. Ilta alkoi jo hämärtää ja lähetin Nachon vähän vinosta, kun en itse enää nähnyt ruutua, mutta sinne se paineli iloisena ja KOVAA! Pekka sanoikin, että kyllä sille pitää vauhtia tuohon ruutuun saada.
Yksi idea vielä tuohon kovaa ruutuun menemiseen oli se, että siellä olisi Nachon lelu, joka olisi kiinni pitkässä narussa (10 m) ja treenikaveri alkaisi vedellä sitä, kun Nachon on n. 1-2 metrin päässä ruudusta. Sitten kun se nappaisisi lelun, se joutuisi vähän vielä taistella saadakseen sen, kun se noista taisteluleikeistä kuitenkin innostuu ja "aktiivinen" lelu voisi olla vielä kivempi kuin se paikallaoleva.
