Nuorten koirien tokoringin koulutus 6.1.2013

Tänään olimme Hyvinkäällä ja kouluttajina olivat Christa Enqvist-Pukkila ja Nina Manner. Aluksi kumpikin kertoi vähän omasta taustastaan ja koulutusfilosofiastaan. Christan ajatuksia olenkin aiemmin vähän kirjoitellut viime kevään koulutuksesta, mutta siis hänen ideana on, että koiralle luodaan ensin hyvä motivaatio ja sen jälkeen voidaan puuttua teknisiin virheisiin.

Kuusi perusasiaa mihin Christa keskittyy pennun kanssa ovat:

• perusasento
• kontakti
• istu
• seiso
• maahan
• nouto

Tämä on pohja jolle kaikki myöhemmin opetettavat asiat perustuu. Jos pohja ei ole vahva, niin "talo" ei pysy kasassa. Näitä kaikkia asioita joutuu myös välillä vahvistamaan, jotta ne pysyvät hyvinä.

Meitä oli tällä kertaa kahdeksan koulutuksessa ja ensin tehtiin paikallaolot. Heti aluksi istuminen ja makuu. Sipsi teki hyvin kummatkin (mitä nyt kerran nuuhki makuussa maata ja vähän teputti istumisessa kun tulin viereen) ja nyt kun tajusin pyytää siltä kontaktia juuri kun liikkuri oli tulossa kohdalle, niin se meni heti ekalla maahan.

Sitten ryhmä jaettiin kahtia, toiset menivät Christalle ja toiset Ninalle. Me oltiin ensin Christalla ja tehtiin Sipsin kanssa seuraamista. Tehtiin aika pitkä kokeenomainen setti, jossa oli käännöksiä, askelia, juoksua ja suoria pätkiä. Sipsi ehkä vähän hyytyi loppua kohti, mutta yllättävän hyvin jaksoi tehdä pitkän pätkän. Christan mielestä sillä oli hyvä asenne ja se teki hyvin töitä, mutta sen perustekniikassa on hieman puutteita. Lisäksi ohjaaja pitää päätä vähän liian alas suunnattuna (ei sentään enää kierossa vasemmalle!). Koiran pitäisi tehdä se seuraamistyö ja ohjaajan ei tarvitse katsoa, että se koira siellä tulee vaan pitäisi luottaa siihen.

Nämä tekniset puutteet, kuten asennon seilaaminen (hieman liian eteen), ajoittainen väljyys (etenkin käännöksissä) ja aloituksen ennakointi (lähtee heti liikkeelle kun sanotaan seuraa, eikä vasta sitten kun minä lähden) voisivat korjautua vahvistamalla sivuasentoa. Eli jos koiralla olisi todella varma sivuasento, niin se hakeutuisi seuraamisessa paremmin siihen. Aloituksessa voi tehdä omaa huojuntaa ym. joihin koira ei saa reagoida. Jos sivuasento olisi hieman taaempana, niin Sipsin olisi pakko hakeutua siihen, eikä se voisi ennakoida, koska aina kun pysähtyisin (alussa toki usein), niin sen pitäisi palata takaisin ja se huomaisi sen (ennakoimisen) turhaksi. Sama pätee tuohon väljyyteen kääntymisissä.

Kun kaikki ryhmässä olivat tehneet, otetiin uudet paikallaolot, tällä kertaa makuu ensin ja sitten istuminen. Makuu meni muuten hyvin, mutta istumaan nousua ennakoi pahasti, oltiin viimeisenä niin, että kaikki muut pyysivät koiransa ensin istumaan ja tässä ehti kaksi kertaa nousta. Pyysin istumaan sitten kun pysyi ensin maassa myös liikkurin käskyn ajan. Itse paikallaolot meni hyvin.

Ninan ryhmässä tehtiin jääviä. Tehtiin erilaisia seuraamispätkiä, joissa Sipsi ei saanut reagoida liikkurin käskyyn (heti ekassa pysähtyi itsekseen kun liikkuri sanoi käsky) ja sitten sellaisia, joissa sen piti mennä käskystä maahan. Näitä pitäisi treenata liikkurin kanssa lisää. Lisäksi liikekäskyn pitäisi tulla vain hyvästä seuraamisesta "palkkana". Jos yhtään meinaa jätättää tai ennakoida, niin käskyä ei tule. Koira pyydetään vaan seuraamaan.

Sitten edelleen voisi tehdä häiriöharjoituksia, joissa koiran pitää olla asennossa kovassakin häiriössä, jotta siihen liikkumiseen pääsee puuttumaan. Tätä varsinkin seisomisen taakse kääntymisessä pitäisi treenata. Esimerkiksi namien heittely koiran jalkojen välistä, ohjaajan ryntäily, juoksu, lelujen heittely jne.

Z-liikettä varten voisi ottaa jo jonkun ennakoivan sanan (vaikka "tehään zetaa"), joka tarkoittaisi koiralle, että nyt ehkä seurataan vaan tai sitten tehdään joku liike. Se ei sitten ainakaan sekoittaisi pelkkään seuraamiseen, jossa ei ikinä tulee mitään jäävää liikettä.

Muiden treeneistä ja Christan selityksistä jäi mieleen se, että ohjatussa noudossa kapuloita kannattaa pitää kauempana kuin koematkalla ja ohjaaja voi olla sivussa (sillä puolella mihin on ohjaamassa) kun ohjaa koiraa. Noudettava kapula kannattaa käydä näyttämässä koiralle. Jos koira meinaa mennä keskikapulalla -> "seis" ja käy kehumassa koiran (hyvä kun pysähdyit käskystä) ja tuo sen uudestaan merkille ja käy uudestaan näyttämässä oikein kapulan.

Hyvältä merkiltä koira menee yleensä paremmin oikealle kapulalle. Jos se jää ihan vinoon, niin sen silmissä kapulat näyttävät erilaisilta kuin jos se on suorassa. Merkin kanssa tulee yleensä vasta sitten ongelmia, kun koira yhdistää sen ruutuun ja ohjattuun. Ohjatun merkistä tulee usein tahmea, kun koiralla on kiire kapuloille ja ruudun merkistä koira voi alkaa ennakoida puolia. Tässä vaiheessa tulisi olla tarkkana merkin kriteereistä. Merkistä pitää palkata koiraa tarpeeksi, jotta sen merkitys säilyy tärkeänä.

Tässä vielä selitys miten sitä keskikapulaa kannattaa treenata erikseen ohjatusta. Eli ensin heitetään koiralle yksi kapula ja lähetetään se noutamaan sen (vauhtinouto). Sitten kun koira on tuonut sen, heitetään kapula uudestaan ja koira noutamaan, mutta ennen kuin ehtii ottaa kapulaa, huudetaankin "seis" ja palkataan koira pysähtymisestä. Sitten koira ulos, johon on viety vasen ja oikea kapula. Heitetään kapula näiden väliin ja koira noutamaan sen. Sitten kun koira on noutanut, heitetään uudestaan ja lähetetään, mutta pysäytetään ja käsketäänkin hakea oikea tai vasen. Koiralle siis tulee mielikuva, että pysäytys on hyvä asia ja sen jälkeen voikin lähteä jompaan kumpaan suuntaan hakemaan toista kapulaa.

Christa on myös opettanut koiralle "mars" käskyn, joka tarkoittaa sitä, että sen pitää hypätä lähimmän kapulan yli ja hakea siitä seuraava. Mutta tämä nyt menee sitten jo vähän hifistelyn puolelle. :D Jos nyt saisi Sipsin edes hakemaan noita oikeaa ja vasenta...