Korrien koulutuksessa 21.9.2016

Olimme Järvenpäässä Pääkaupunkiseudun Kultaisten järjestämässä Korrien koulutuksessa. Nacholla alkoi juuri juoksut, mutta sain kuitenkin ottaa sen mukaan, kun teimme viimeisenä. Kuuntelin hieman alussa muiden koulutuksia. Tuli taas hyviä muistutuksia siihen, että Nachon kanssa voisi tehdä ihan perus häiriöharjoituksia ja kehään menoista palkkaamista sekä seuraamisen tekniikkaa, kuten käännöksiä harjoitella hieman enempi.  

Sitten kuuntelin Pekka Korrin ajatuksia tunnistusnoudosta. Hän sanoi, että ihmisen on vaikea ymmärtää sitä liikettä, koska meidän hajuaisti on niin surkea verrattuna koiraan. Koiralle ei tarvitse opettaa nenän käyttöä, se käyttää sitä aina ja jatkuvasti, enempi vaikeutta tulisi, jos koiralle yrittäisi opettaa, ettei jossain tilanteessa käytetä nenää (esimerkiksi sen opettaminen voisi olla todella haastavaa, että kotiin tulee vieraita, eikä koira saisi haistella niitä).

Koiran hyvän hajuaistin takia tulisi aina tarkkaan miettiä miten liikettä harjoittelee alussa. Esimerkiksi monet piilottavat kapulaa, mutta sitten he repivät ruohoa sen päälle tai kasaavat hiekkaa. Näistä tulee todella paljon hajua (jos ihminenkin haistaa revityn ruohon, niin miten paljon se koirasta haiseekaan), eikä koira tiedä sitten mitä hajua sen pitäisi etsiä. Jos kapulaa haluaa tällä tavalla piilotella, ainakaan ohjaaja ei saa levittää omaa hajuaan ympäristöön, koska aloittelevalle koiralle halutaan nimenomaan opetttaa, että etsi ohjaajan haju. Tämän takia kapula tulisi myös aina sijoittaa samaan paikkaan, varsinkin sitten kun ottaa muut kapulat mukaan. Koska jos koira haistaa maasta ohjaajan hajun ja tuo sen kapulan, joka siinä oli ja ohjaaja moittii sitä, se voi hämmentyä, koska luuli, että ohjaajan hajuun piti reagoida. Osaavan koiran kanssa näitä ei tietenkään tarvi murehtia, Pekka sanoi jopa käyttävänsä entisiä omia kapuloita myöhemmin väärinä kapuloina.

Hiekkakentällä moni kaapii hiekkaan kengällä kasan, johon kapula piilotetaan. Tällöin tulisi tehdä useampia samanlaisia potkittuja kasoja, jottei koira luule, että on tarkoitus reagoida kaavitun hiekan hajuun. Koska moni liike on hyvä palastella, kannattaa tässäkin opettaa koira ensin etsimään sitä ohjaajan hajua ja erikseen sitä, ettei kaikkiin kapuloihiin reagoida. Kyseisen koiran kanssa tehtiin niin, että se etsi ensin pari kertaa omaa kapulaa hiekkakasoista, sitten sille tehtiin normaali tunnaririvi ja ohjaaja kutsui sitä sen yli luokse. Ensin ihan läheltä ja sitten kauempaa. Tämän jälkeen vietiin oma tunnari kasan yli. Tässä vaiheessa jouduin lähtemään hakemaan omaa koiraani suoritusvuoroon, joten en tiedä mitä Pekka neuvoi etenemisestä, mutta kuulemma siinä edetään niin, että kasaa siirretään lähemmäs sitä mihin oma kapula on piilotettu.

Meidän eka vuoro oli Sipsin kanssa Riitta Jantunen-Korrilla. Otimme aiheeksi ruudun ja varsinkin sen eteenmenon. Kerroin, että aloitimme Sipsin kanssa tämän kosketusalustalla ja se tuntui menevän ihan hyvin, mutta sitten taisin edetä liian nopeasti ja liikkeestä tuli sille tosi epävarma. Kokeilimme kosketusalustan kanssa, siten että Riitta vei sen Sipsin näkemättä. Sipsi meni hienosti eteenpäin, mutta ei osunut ihan kosketusalustaan, eli ei tainnut edes nähdä sitä. Riitta sanoikin, että kosketusalusta voisi olla hieman isompi, jotta Sipsi näkisi sen sitten kun on edennyt esim. 12 metriä, eli että se olisi hieman pidemmällä.

Kosketusalustan lisäksi teimme sellaista treeniä, että aloitimme siitä loppupisteestä. Eli jätin Sipsin siihen, kutsuin sen aloituspisteeseen ja siitä lähetin sen takaisin eteen. Nämäkin treenit menivät tosi hyvin. Näitä voisi käyttää varsinkin uusissa paikoissa ja ekaa kertaa tehdessä, jotta Sipsille tulisi varmuus siitä suunnasta.

Juttelimme myös ylipäätään siitä, että onko koiralla ajatus, että se menee kohteelle vai on sillä ajatus suunnasta. Suuntaa voi opettaa esim. kohdistuskeppien avulla, mutta Riitan kokemuksen mukaan suunnan opettaminen on hitaampaa kuin kohdistuksen opettaminen, mutta se taas tuo varmuutta liikkeeseen pidemmän päälle. Sanoinkin, ettei meillä Sipsin kanssa ole enää muita tavoitteita, kuin jos saisi sen verran tämän onnistumaan, että saisi pisteet liikkeestä.

Riitta ehdotti myös kokeilemaan sellaista harjoitusta, jossa laitetaan esim. 5 metrin välein samanlaisia kertakäyttölautasia ja lähetetään aina vuorotellen jokaisen edestä siten, että vain oikealle suoraan edessä olevalle lautaselle päätymällä löytää namin.

Kerroin myös, että meidän ruutu on hieman kärsinyt tämän eteenmenon hankaluudesta johtuen. Katsoimme myös sitä ja Sipsi ei ensin meinannut mennä ruutuun vaan lähti eteenlähetyksellä uudestaan taakse. Muistutin sitä sitten "missä ruutu" ja katsoi hienosti ruudun ja meni sinne, mutta jäi hieman liian eteen, ei kuitenkaan ihan nauhan viereen. Riitta sanoikin, että ruudun paikkaa pitää vaan muistutella erikseen. Kokeilin käydä näyttämässä ja Sipsi meni heti paremmin taakse. Riitan mielestä Sipsille voisi sopia sellainen, että ensin kävisi näyttämässä eteenmenon, sitten kun se on siellä, käy palkkaamassa sen ja käy näyttämässä ruudun ja lähettää sitten sinne.

Kokeilimme vielä loppuun purkkipalkalla siten, että Sipsi näki että vein purkin eteenmenopaikan taakse puskaan ja sitten kun lähetin sen eteen, se juoksikin hyvin suoraan purkille. Tässä pitäisi vapautussanana käyttää sellaista, josta koira saa juosta suoraan, eikä sen tarvi pysähtyä (eli "saa ottaa" Sipsille kun menee hyvin eteen). Sitten, jos koiran pysäyttää, käy aina palkkaamassa sen tai lähettää ruutuun, siitä ei lähetetä enää taakse, ettei käy kuten aiemmalla kerralla, että luulee että takana on vielä jotain, eikä lähdekään ruutuun.

Nacho ja Sipsi

Nacho oli Pekka Korrilla. Kerroin ensin vähän yleisesti, että Nacho tykkää enempi nomesta, mutta on nyt jo enempi innostunut myös tokosta. Nacho olikin ihan innoissaan menossa tekemään. Pekka kyseli, että miten olen saanut sen aikaiseksi ja kerroin, että olen leikkinyt sen kanssa taisteluleikkejä. Pekka totesikin, että moni kyllä miettii mikä on koiran suosikki nami, mutta pitäisi miettiä paljon myös sitä, miten koira tykkää leikkiä tai millaisista kehuista se tykkää.

Sitten tehtiin ensin zetan vaihtoja. Kun kerroin, että vaihtojen erottelu on Nacholle hyvin vaikeaa, Pekka sanoi, että tämä on tosi vaikea liike myös maajoukkuetason koirille. Tätä pitää treenata paljon ja silti tämä monesti epäonnistuu kokeissakin. Pekka sanoi, että koirat usein katsovat ihmisen elekieltä, eivätkä niinkään kuuntele sanoja ja sen takia tämä on niin vaikea, kun periaatteessa liike tehdään ihmisen selän takana.

Kokeilimme ensin sellaisella harjoituksella, että heittelin Nacholle nameja ja kun se oli tulossa kohti, käänsin selän ja sanoin käskyn. Nacho teki hyvin vaihtelevasti oikein ja vääriä asentoja. Seisomista tein myös kohti sitä, koska se ei selän takana meinannut onnistua ollenkaan. Käsimerkillä teki sen hyvin, mutta ilman sitä ei, eli ei vaan osaa sitä käskyä vielä tarpeeksi hyvin! Sillä meni myös aika paljon keskittymisestä siihen, että metsästi nameja (tassut edellä) ja jäi sitten etsimään niitä.

Kokeilimme sitten toista harjoitusta, jossa jätin sen vaan seisomaan selän taakse ja annoin siitä käskyjä. Tässäkin se teki myös vääriä asentoja, mutta pystyi ehkä paremmin keskittymään, kun ei ollut niin paljon vauhtia ja namien metsästämistä. Tätä harjoitusta voisi tehdä vaikka kotona peilin edessä, koska vahvistuksen pitäisi tulla heti asennon vaihdosta, ei siitä, että on jo ollut asennossa hetken. Aloitusasentona oli aina seisominen, koska zetan vaihdot tulevat liikkeestä. Pekka sanoi, että tämä näytti sopivan Nacholle hyvin ja sitten kun osaa selän takana asennot vahvasti, sillä ei tule olemaan ongelmia tässä liikkeessä. Pekka myös kehui, miten hyvin Nacho koko ajan keskittyy ja yrittää parhaansa, vaikka harjoitus oli tosi vaikea! Ei ala rapsutella tai katsella muualle, vaan todella haluaa tehdä ja oppia tämän asian. Voi, miten se oli mukava kuulla. <3

Sitten kun aikaa vielä jäi, otin toiseksi ongelmaksi vauhtiliikkeet, eli ruudun ja kierron ja lähinnä sen, että tyytyisinkö vaan Nachon nykyiseen vauhtiin vai yrittäisinkö saada niihin sen Nachon "oikean vauhdin". Kokeilimme ruutua ja Nacho meni sinne vähän normaalia hitaammin, mutta kuitenkin laukalla. Pekka kysyi oliko tämä normaali suoritus ja sanoin, että kyllä se yleensä vähän kovempaa menee, mutta ei mitenkään täysiä. Siihen Pekka totesi, että tuomari ei tietenkään kokeessa tiedä minkälainen Nachon normaali suoritus on, mutta kun itse tiedän, niin voi olla hankala olla tyytyväinen tuollaiseen hitaaseen laukkaan.

Teimme sitten sellaisen harjoituksen, jossa lähetin Nachon kiertoon ja siitä ruutuun. Seuraavalla toistolla kiertoon, ruutuun, siellä pysäytys ja uudestaan kiertoon. Nacho ei tehnyt täysillä, mutta juoksenteli kuitenkin aika iloisen näköisenä, tosin hieman hämmentyneenä. Pekka sanoikin, että sillä on kysymysmerkki päänsä päällä. :D Mutta näitä harjoituksia voisi tehdä, että Nacho tottuu siihen, että näissä liikkeissä saa juosta ja mennä kovaa. Kyllähän se juoksemisesta tykkää.

Sitten toinen idea oli, että jättää Nacholle lelun ruutuun (ainiin Pekka myös sanoi, että sillä on hyvä paikka melko keskellä ruutua) ja menee kauas kentän toiselle puolelle tekemään jotain muutamia liikkeitä, esim. kaukot, seuraaminen, luoksetulo jne. ja sitten viimeisenä vapauttaa sen ruutuun ja saa sieltä palkan. Teimme sitten vielä lopuksi tämmöisen setin, eka kaukot (Pekka kehui miten hyvät etujalkakaukot Nacholla on!) ja sitten vähän seuraamista ja sitten vapautus ruutuun. Ilta alkoi jo hämärtää ja lähetin Nachon vähän vinosta, kun en itse enää nähnyt ruutua, mutta sinne se paineli iloisena ja KOVAA! Pekka sanoikin, että kyllä sille pitää vauhtia tuohon ruutuun saada.

Yksi idea vielä tuohon kovaa ruutuun menemiseen oli se, että siellä olisi Nachon lelu, joka olisi kiinni pitkässä narussa (10 m) ja treenikaveri alkaisi vedellä sitä, kun Nachon on n. 1-2 metrin päässä ruudusta. Sitten kun se nappaisisi lelun, se joutuisi vähän vielä taistella saadakseen sen, kun se noista taisteluleikeistä kuitenkin innostuu ja "aktiivinen" lelu voisi olla vielä kivempi kuin se paikallaoleva.

Sirkellä taas neuvoja saamassa

Olimme taas pyytäneet Sirke Viitasen kouluttamaan meidän kultsuporukkaa. Tällä kertaa olimme Malminkartanossa ja jouduimme vähän odottelemaan, koska Sirke olikin ensin mennyt Heurekalle, jossa edellisen kerran treenasimme.

Otin Sipsin ensimmäiselle vuorolle, koska halusin ehtiä tehdä valoisan aikaan. Otimme ensin eteenmenoa. Olin laittanut kosketusalustan valmiiksi. Sipsi meni aika paljon ruutua kohti, jonka jälkeen ohjasin sen vasemmalle ja se meni alustalle. Sirke sanoi, että olisi parempi opettaa se liikkumaan vähän matkaa ilman, että se hakee sitä alustaa niin vahvasti katseella.

Sipsi meni nyt hyvin ruutuun ja siitä puhuimme, että sitä täytyy sitten vaan säännöllisesti vahvistaa takapalkalla, että pysyy se ajatusta ruutuun perille menosta yllä.

Teimme sen jälkeen hieman ihan vaan kumpaankiin suuntaan siirtymistä. Näissä olisi siis oleellista, että koira pitää rintamasuunnan ohjaajaa kohti, eikä lähde juoksemaan suoraan haluttuun suuntaan, koska silloin se voi äkkiä juosta pidemmän matkan. Näihin voisi ottaa uuden käskyn, esim. siirry. Kun koira menee haluttuun suuntaan, namin heitto sinne. Myöhemmin siellä voisi myös olla namikuppi. Mutta tosiaan kriteerinä olisi hyvä pitää se, että rintamasuunta on ihmistä kohti. Alussa koira voi siis olla ihan lähellä.

Tämän jälkeen tehtiin merkin kierto. Teimme ensin ihan vaan kiertoa ja se tuntui taas niin vaikealta. Sirke ehdotti, että Sipsille tukisi tähän kohti merkkiä kävelyn ja siinä jo sanoisi sitä "missä on" vihjesanaa. Muissa lähetyksissä (merkille ja eteenmeno) tekisi tuon saman paikaltaan.

Sipsi on nyt alkanut kiertää merkin taakse aika kaukaa. Siihen voisi kokeilla sellaista, että laittaisi namikipon sinne hieman kauemmas ja sen pitäisi väistää sitä ja sitä kautta kiertää lähempää merkkiä.

Jos pysähdystä ei halua yhdistää tähän, voi koiran ohjata hakemaan kapulan ja hypylle suoraan kierrosta. En tiedä toimisiko tämä Sipsillä (ei kokeiltu), koska pelkään sen aiheuttavan vaan enempi hösellystä.

Nachon kanssa kyselin vähän, että mitä sen kanssa nyt pitäisi tehdä, kun osaa tietyt jutut jo, mutta koska ei vielä olla käyty kokeissa, ei ole oikein intoa rakentaa ylempien liikkeitä vielä kisakuntoon. Päätimme sitten tehdä pieniä temppuratoja. Juuri kun olin kehunut miten se osaa jo alokasluokan liikkeet, en sitten suostunutkaan mihinkään mitä Sirke ehdotti. :D Ei se osaa liikkeestä maahanmenoa, eikä oikein hyppyäkään, eikä ainakaan liikkeestä seisomaan jäämistä (joka ei tosin enää ole alokasluokan liike).

Teimme sitten sellaisia pieniä ratoja, joissa heitin ensin kapulan, sitten täyskäännös ja seuraamsita kohti merkkiä, kierrätin sen, sitten täyskäännös ja kohti hyppyä, jonka edessä kaukokäskyt ja siitä sitten hyppy ja siitä nouto. Nämä menivät oikein hyvin. Olisin voinut vähän enempi vielä kehua Nachoa, mutta olin varmaan itse enempi pihalla kuin se.

Seuraavalla radalla kutsuin sen noutokapulan ohi luokse ja olin itsekin yllättynyt miten hyvin se tuli. Hei, se osaa jo jotain! Ja tekee niin paljon innokkaammin kuin esim. vielä keväällä. Noissakaan ei yhtään lannistunut, vaikka ei saanut palkkaa.

Tämmöisten lisäksi voisi viedä tiettyjä liikkeitä eteenpäin, esimerkiksi ruutuun lähetys lelujen keskeltä.

Myös kehään tuloja voisi treenata. Ehdittiin yksi sellainen ottaa ja siinäkin Nacho oli alussa ryntäilemässä vähän joka paikkaan. Näitä vaan ei olla taas muistettu tehdä.

Nacho ja Sipsi meidän vuoron jälkeen, ehti jo tulla pimeä.

Tokotiimi Muuramessa, Satsun koulutuksessa

Yövyttiin kesähotelli Rentukassa ja syötiin siellä aamupala. Sitten kohti Muuramea. Nacho oli saanut edellisenä päivänä kuulemma uida oikein kunnolla (oli lähtenyt jalkapallon perään ja sitten kun ei saanut sitä suuhun, vaan se meni koko ajan kauemmas, joten se piti veneellä hakea takaisin), joten mietin, että mitenköhän se jaksaa tehdä. Noh, olihan se toisaalta jo yhden yön saanut nukkua välissä.

Aamulla oli ensin uusien koirien tiimiin haku. Kivoja koiria oli pyrkimässä, paljon nuoria koiria ja suurin osa olikin jo ennestään tuttuja, joko tiimistä tai Pääkaupunkiseudun kultaisista.

Vuoden 2015 tiimiin hakijat.

Sitten aloitettiin koulutus. Kouluttajana oli siis Satu Taskinen. Koska olimme lähdössä lomareissulle, ilmoitin, että voimme olla ekoina. Teimme seuraamista. Kerroin ensin mitä ongelmia meillä on seuraamisessa ollut. Pahimpana se, että se niin helposti hävittää kontaktin ja että paikka ei pysy, jos kävelen kovempaa vauhtia. Näytin millä mallilla se on. Ja eihän se kovin hyvällä mallilla ole, siinä taisi heti jo kontakti hävitä pari kertaa. Satsu myös huomasi heti, että itse tuijotan koiraa ja liikun tosi epäluonnollisesti, ihan hitaasti. Yritin sitten selittää, että jos en katso sitä, niin en näe, jos se pudottaa kontaktin. Satsu totesi heti, että koirasta näkee, että se odottaa ohjaajan pitävän kontaktia ja jos ei pidä, niin se on vähän pihalla, että mitä tässä nyt tehdään.

Ohjaaja yrittää olla tuijottamatta koiraa. (kuva Johanna Lehto)

Satsu neuvoi, että ensinnäkin ohjaajan liikkuminen pitäisi saada normaalimmaksi. Kun lähdin normaalia vauhtia liikkeelle, Nachokin tuli paremmin mukana. Välillä se kuitenkin selvästi jäi jälkeen, varsinkin juoksussa. Tässä pitäisi sille saada nyt ajatus, että sen pitää huolehtia paikasta ja tsempata itse, eikä niin, että ohjaaja katselee sitä ja houkuttelee. Yritimme tehdä pitkää pätkää juoksua, jotta se tajuaisi, että palkan saa kun tsemppaa. Se ei vaan yhtään tajunnut mitään juoksussa seuraamista, kun sellaista ei olla tehty, joten juoksenteli vaan mukana perässä. Palkattiin kuitenkin kun saatiin joku hieman parempi kohta ja lopetettiin eka setti siihen.

Jee, pallo. (kuva Johanna Lehto)

Toisessa setissä otettiin lisää seuraamista. Teimme alussa vähän lisää juoksua ja nyt Nacho oli hieman miettinyt asiaa ja se meni paremmin. Sitten teimme kontaktiharjoituksia ja ne menivät tosi huonosti! Nacho katsoi joka kerta houkuttelulelua. Tässä pitäisi saada sille nyt jotenkin selville, että sen pitäisi oikeasti jättää nuo häiriöitä katsomatta. En tosin oikein tiedä miten siihen pääsisi, koska se ei nyt erityisesti välittänyt, vaikka sitä huomautti katsomisesta. Mutta jos nyt yrittäisi palkata sitä siitä omaehtoisesta tsemppaamisesta, eikä houkuttelisi, niin voihan se olla, että se auttaisi tähän kontaktiinkin.

Kyllähän se vähän niinkuin seuraamiselta näyttää. (kuva Johanna Lehto)

Moni teki merkin kiertoa ja kierto-ohjatun loppuosaa, mutta niissä ei mitään kovin suuria oivalluksia tullut. Toki merkin kierrossa kannattaa palkan suunta miettiä, jotta koira kiertää tiiviisti, esim. heittää pallo vastakkaiseen suuntaan, josta koira tulee merkin takaa kiertämästä. Tuota loppuosaa voi pilkkoa itse olemalla lähellä esteitä tai tuomalla merkkiä lähemmäs estettä.

"Merkittömässä merkissä", eli lähettämisessä määrätylle paikalle voi käyttää hyväksi samoja juttuja miten nomessa opetetaan koiralle eteenmenoa. Eli keppiä, jonka vieressä on pallo ja sille lähetystä. Keppi auttaa koiraa katsomaan suoraan oikeaan kohtaan, eli eteenpäin. Näitä keppejä voi sitten laittaa eri suuntiin ja rintamasuuntaa vaihtamalla näyttää koiralle, minkä kepin luo sen tulisi mennä (ja missä on se pallo). Varsinkin nurmikolla nämä harjoitukset ovat hyviä, kun koira ei näe sitä palloa kauempaa. Satsu sanoi, että ei tee näitä millään hirveän pitkillä matkoilla vaan 10-20 m päähän.

Kun koira osaa mennä eteen, sille pitäisi vielä opettaa siirtyminen pienen matkan sivusuunnissa. Näissä voi käyttää kosketusalustaa apuna ja ottaa niihin jonkun eri käskyn. Koira siis asetetaan johonkin tiettyyn kohtaan ja muutaman metrin päähän kosketusalusta, jolle siirtyminen käsimerkillä ja käskyllä. Lisäksi olisi hyvä, että koira osaisi peruuttaa, jos se on ihan alueen etureunalla.

Suomen Noutajajärjestön leirillä 6.-10.7.

Lähdimme kesälomailemaan leirille Pieksämäen Partaharjuun. Otin mukaan Sipsin ja Nachon ja koska Nacholla oli juoksut, Sipsi sai osallistua kaikkiin tokokoulutuksiin ja Nachon kanssa teimme vaan nomea. Meidän ohjelma oli seuraavanlainen:

-maanantai: toko kaukokäskyt
-tiistai: toko seuraaminen (loppupäivän katselin tokokoetta)
-keskiviikko: (aamupäivän katselin BH-koetta) toko ruutu ja merkki sekä jumppaa
-torstai: nome ja illalla vielä toko ohjattu nouto ja merkin kierto
-perjantai: nome

TOKO

Tokoa oli vetämässä Piritta "Pipa" Pärssinen. Ensimmäinen koulutus oli kaukokäskykoulutus ja se oli maanantai-iltapäivänä, joten lähdin aamulla reissuun. Ehdin melko hyvin ajoissa paikalle ja sitten vaan treenaamaan Sipsin kanssa.

Kaukokäskyt

Sipsin into kaukokäskyjä kohtaan ei ole kovin suuri, joten sitä voisi lisätä palkitsemalla välillä heti vihjesanasta (kaket). Näin sitä saisi keskittymään heti alusta lähtien. Pohjalle voi tehdä jonkun toisen liikkeen laskemaan virettä (jotta oppisi sanasta nostamaan sitä itse). Välillä voi käskeä jotain yllättävää, kuten vaikka peruuttamaan, kun muuten tekee ihan kokeenomaisesti. Tämäkin lisää sitä, että pitää oikeasti kuunnella (ja peruuttaminen suuntaa taaksepäin).

Koska Sipsi on niin herkkä kaikille häiriöille kaukokäskyissä, voisi treeneissä lisätä jonkun pienen häiriön juuri kun on antamassa käskyä. Tekniikka on Sipsillä sinänsä jo kunnossa, joten sitä ei tarvi hioa niin paljon, vaan tehdä enempi näitä keskittymistreenejä. Joskus voisi tehdä ylläripalkan, jonkun oikein superpalkan, vaikka se tekisi matalammassa vireessä, kunhan valitsee tarpeeksi hyvän vaihdon. Virettä voi myös nostattaa innostamalla ennen kaukoja.

Kaukoja ja niihin tarvittavia lihaksia voi treenata myös tekemällä takajalat portailla tai peruuttamalla rinteessä.

Seuraaminen

Emme kauheasti pystyneet treenaamaan seuraamista, koska tiistaina oli myös mejäkokeita ja heidän aloitus oli tokokentän laidalla ja siinä ammutaan laukaus koirille. Yksi laukaus olisi vielä menetellyt, mutta koska ryhmiä oli monta, niin laukauksiakin oli monta. Sipsi oli sen verran hermostunut ja peloissaan näistä, että oli turha yrittää sen kanssa hinkata mitään.

Tehtiin pieni pätkä seuraamista ja sitten lähinnä kerroin meidän ongelmista. Pipa neuvoi, että tekisi vaan pitkiä pätkiä ilman palkkaa ja lopussa tosi hyvä palkka. Jotta Sipsi oppisi, että pitää vaan tehdä pitkään, kyllä se palkka sieltä tulee.

Lopputiistai menikin sitten tokokoetta katsellessa. Vähän harmillisesti sää ei oikein suosinut.

Ruutu

Sipsi jäi pyörimään ruudun etuosaan. Sille pitäisi taas ottaa kuuri takapalkalla siten että välillä saa ihan jousta ruudun läpi.

Yleisesti ruudusta ja muiden kohdalla tulleita vinkkejä.: Noutajalle kannattaa ruutuunmeno pitää "harvinaisena herkkuna". Eli tehdä vain yksittäisiä toistoja, koska noutaja ei, jotta liikkeestä ei tule tylsä. Noutaja ei kuitenkaan ikinä ole niin nopea kuin joku paimenkoira tai jaksa samalla tavalla toistoja. Varsinkin alkuvaiheessa palkan tulisi aina tulla ruutuun, jottei koira ala sen takia menemään väärään paikkaan.

Sitten kun koira jo paremmin osaa ruudun, palkka voi olla ruudun takana ja koiran voi pysäyttää välissä. Jos haetaan vauhtia ruutuun, ei voida välittää siitä, jos paikka ei ole täysin oikea. Yksi tapa saada vauhtia on juosta koiran kanssa kilpaa ruutuun ja napata siellä oleva palkka, jos koira ei juokse tarpeeksi kovaa (tässä kannattaa ottaa vähän etumatkaa). Ruutua koira saa tarjota itse (toisin kuin hyppyä!).



Jumppa



Kierto-ohjattu

Nachon torstain nomekoulutus (josta selitys alla) loppui juuri sen verran ajoissa, että ehdin kentän laidalle ennen kuin Pipan koulutus alkoi. Koska osallistujia ei näyttänyt olevan jonoksi asti, päätin osallistua vielä siihen Sipsin kanssa, olihan se kököttänyt autossa koko päivän.

Pipa sanoi, että tärkeintä tuossa liikkeessä on se, että koiralla on todella vahva kiertäminen. Vasta sen jälkeen voi lisätä häiriöitä, kuten hyppyesteet ja kapulat. Sipsin kanssa kokeillessa kävi ilmi, että sille ei vielä ollut kiertäminen tarpeeksi selvä. Sitä pitää nyt harjoitella erikseen ja vasta sitten lisätä muut osat.

NOME

Nomessa oli koulutukset järjestetty siten, että aina kaksi päivää oltiin samassa ryhmässä. Meidän ryhmän vetäjä oli Eeva-Liisa Kauppila. Ryhmässä oli Nachon lisäksi kaksi kultaistanoutajaa ja kaksi labbista (nämä kummatkin olivat pariskunnilla) sekä yksi tolleri. Ensimmäisen päivän treenasimme ihan tokokentän läheisyydessä ja toisena päivänä rannassa, koska toivoin, että tekisimme vesijuttuja, kun välillä Nachon veteenmeno on ollut haastavaa.

Torstain nome

Ensimmäisenä teimme ihan vaan perus markkeerauksen ja sen hakemisen, jotta kouluttaja näki, missä vaiheessa kukakin on. Nacholla ei ollut tässä mitään ongelmaa.

Muistipaikat
Sektorit

Perjantain nome

Teimme vesihommia. Ranta oli hyvin matala, joten varsinaista uimista ei kauhean paljon tullut, vaan lähinnä se oli kahlaamista (Nachon tapauksessa pomppimista). Varsinkin ekat noudot Nacho teki todella vauhdikkaasti, ei mitään empimistä veteen menossa. Sitten siirryimme "niemen" toiselle puolelle ja myös sieltä markkeeraukset veteen olivat hyviä. Linja onnistui myös aika läheltä vesirajaa lähetettynä, mutta sitten kun siirryimme kauemmas maalle, Nacholla meni pasmat sekaisin (kuten myös monilla muilla ryhmän koirilla), eikä osannut enää mennä sinne, vaikka oli samassa paikassa monta kertaa käynyt.

Yhden kerran teimme myös maalle markkeerauksen ja vaikka se tuli polun toiselle puolelle, Nacho selvitti sen hyvin, vaikka kiersikin vähän takakautta. Osalla koirista se tehtävä oli todella vaikea. Tässä tehtävässä toinen koira siis teki linjan veteen ja toinen markkeerauksen metsään, näissä Nacho jo odotti ihan nätisti kun toinen teki. Kouluttaja sanoi, että kannattaa vesijuttuja tehdessä tehdä kuitenkin myös jotain juttuja metsän suuntaan, ettei koira ajattele, että metsässä tehdään vain hakua.

Viimeisellä kerralla Nacho oli niin väsynyt, että se hörppäsi vettä matkalla damille ja tosi väsyneesti haki. Kouluttaja sanoikin sitten, että sen kanssa kannattaa lopettaa siihen, vaikka viimeinen linja (sieltä maan puolelta) oli tosi vaikea sille ja jouduin mennä lähettämään sen lähelle vesirajaa. Sen jälkeen veimme vielä muistipaikkaan dameja, mutta sitten vain juttelimme, eikä koirat päässeet niitä enää hakemaan. Nacho alkoi nukkumaan ihan tyytyväisenä, eikä haikaillut enää niiden perään.

Kouluttaja sanoi, että Nachon seuraamisen kanssa pitää olla tarkkana ja pitää kriteereistä kiinni. Jos sen ei ikinä anna edistää, se oppii kyllä pysymään sivulla ja se on huomattavasti helpompaa tehdä nyt kuin viisi vuotiaan koiran kanssa. Ja joka kerta vaan ottaa sen ajan mikä sen kanssa menee tehdä se kunnolla. Jos joku hoputtaa, niin sanoo, että ottaa sitten vaikka yhden noudon vähemmän, jos se on ajasta kiinni.

Mainitsin tässä vaiheessa jotain Uudenmaan Ohjuksesta ja sitten kouluttaja sanoikin, että hän oli juuri se tuomari siinä seuraamisrastilla! Ja sanoi, että Nachon seuraaminen on kyllä paljon kehittynyt siitä keväästä. Ja ollaanhan me sitä yritetty treenatakin. Aluksi kannattaa tehdä helpommissa maastoissa, joissa seuraaminen vieressä on helppoa ja vasta myöhemmin jossain pöheiköissä, joissa siinä vierellä pysyminen on muutenkin vaikeampaa.

Sitten kysyin, että mitä alokasluokkaan mennessä koiran pitää osata. Kouluttaja sanoi, että perustottelevaisuus pitäisi olla kunnossa, luoksetulo, pysähtyminen, paikalla pysyminen ja damin palautus. Seuraaminen myös, sitä voi jo alokasluokassa olla ja jonkin näköistä ohjattavuutta pitäisi olla. Alokasluokassa voi tulla jo lyhyt linja, yleensä siinä kuulemma ammutaan, mutta joku ryhmäläisistä sanoi, että aina näin ei välttämättä ole.

Sokkolinjojen opetteluun kouluttaja sanoi, että nämä meidän tekemät muistipaikka harjoitukset ovat hyviä. Kun koira on monta kertaa lähetetty johonkin tiettyyn paikkaan niin, että siellä on aina ollut dami, voi joku kerta kokeilla lähettää sen sinne sokkona. Sitten kun näitä vaan tekee tarpeeksi koiralle tulee mielikuva, että kun sen lähettää suoraan eteenpäin, siellä on aina dami.

Sirkellä taas

En muistanut kirjoittaa muistiinpanoja heti koulutuksen jälkeen, mutta yritän muistella mitä tehtiin. Eli oltiin taas Sirke Viitasen koulutuksessa ja otin molemmilla yhden kierroksen.

Ekalla kierroksella tein Sipsin kanssa. Tehtiin vähän kiertoa uutta EVL liikettä varten. Ensin puun kiertoa (merkki puun edessä) ja sitten merkin kiertoa. Sitten otettiin kapulat mukaan ja oli huomattavasti hankalampaa. Pitää aloittaa ihan niin, että kapulat ovat samalla tasalla ja vahvistaa paljon kiertoa. Myös hyppyä yritettiin lisätä, mutta Sipsillä meni pasmat ihan sekaisin ja unohti sitten hakea kapulan. Sen kanssa pitää tehdä nyt paljon näitä osia erikseen ja vasta sitten yhdistää.

Kapuloista Sirke sanoi, että ei välttämättä kannata käyttää samaa käskyä kuin takaapäin haettaessa. Käytin nyt sitten vain hae-käskyä ja käsimerkkiä, joka suuntautui alaspäin. Sipsi oli aika monta kertaa lähdössä taaksepäin, mutta onnistui silti hakemaan myös edestäpäin.

Seuraavalla kierroksella tehtiin Nachon kanssa vähän samaa, sillä kun on vähän erilaiset ongelmat. Se ei osannut merkkiä ollenkaan, kun kapulat oli lähellä. Laitoin sitten pallon merkin taakse ja sitten pystyi vähän paremmin menemään sinne. Sen kanssa pitäisi paljon vahvistaa merkkiä niin että on kapuloita häiriönä.

Sitten teimme erikseen kapuloiden suuntia. Nämä meni muistaakseni ihan ok, mutta pitäisi vielä paljon vahvistaa, koska jää niin paljon kapuloihin kiinni, ettei oikein muista kuunnella käskyjä. Kiertämistä ja merkkiä erikseen, jotta oppisi kuuntelemaan kummasta kyse. Kiertämistä voi ensin ottaa siten, että merkki on puun edessä (nyt alkoi pysähtymään kierrossakin, kun tehtiin ensin merkkiä).

Olipa rankat treenit!