Jessican koulutuksessa

Otin molemmat koirat Jessica Svanljungille koulutukseen.

Aloitin Sipsin kanssa tekemällä kierron. Kun oli uusi paikka ja Sipsille on varsinkin se kierto ollut vaikeaa, niin Jessica ehdotti, että palkkaan ensin pelkän kierron ja vasta sitten koko liikkeen. Sipsi teki hienosti kierron ja palkkasin siitä. Seuraavalla kerralla teki taas hienosti kierron ja pysähtyi hyvin, mutta sitten ei millään meinannut tajuta noutaa, vaan meni koko ajan uudestaan kiertämään. Ilmeisesti nyt on tarpeeksi mukavaa ja kannattavaa tehty kierrosta. Jessica sanoi, että nyt ennen koetta kannattaa tehdä vielä muutama treeni siten, että palkkaa ensin yhden kierron ja sen jälkeen ottaa myös noudon, jotta pysyy kuitenkin koko liikkeen idea muistissa.

Sitten teimme ruudun eteenmenon ja Sipsi meni tosi hienosti! Olen tehnyt sille kuuria ihan näkyvillä purkeilla ja se on selvästi saanut siitä varmuutta. Sipsi meni hyvin myös ruutuun, tosin ennakoi vähän maahanmenoa. Tehtiin vielä lopuksi toinen eteenlähetys siten, että purkki oli valmiina.

Sen jälkeen vaihdoin koiraa ja tein Nachon kanssa kokeenomaisen treenin, jossa oli seuraaminen, liikkeestä seisominen, nouto, kaukot, hyppy ja ruutu.
-Seuraamisessa Nachon kontakti eli aika paljon, varsinkin täyskäännöksissä ja pysähdyttäessä ehti vilkuilla muualle. Juoksussa otti etäisyyttä.
-Liikkeestä seisomista ei tehnyt, meni istumaan. Uusittiin ja istui silti.
-Noudossa haki nätisti, mutta pari kertaa pyöräytti sivulle tultaessa ja irrotuksessa käänteli vähän myös. 
-Kaukokäskyissä ei keskittynyt alussa ja meni huonolla tekniikalla maahan. Oli korvat luimussa ja ekalla maahanmenolla kääntyi katsomaan taakse ja meni väärin maahan. Sen jälkeen paransi vähän, mutta lopussa ei noussut perusasentoon kuin tokalla käskyllä.
-Hyppy meni hyvin, nyt ei ollut mitään aikomusta varastaa.
-Ruutu meni myös hyvin, meni kivalla vauhdilla ja hyvä pysähdys ja maahanmeno. Tosin kun menin viereen, se pomppasi ylös, joten sitä pitää myös harjoitella.

Teimme sitten erikseen liikkeestä seisomista. Jessica neuvoi tekemään siten, ettei katso Nachoa. Esim. peruuttaa ja katsoo koko ajan alaviistoon kun käsky tulee. Sitten voi tehdä sivuttain Nachoon nähden ja sitten Nacho takana. Ja mielellään niin, että kehuu heti kun koira jää oikeaan asentoon, mutta menee rauhassa sen luo palkitsemaan, ei heittopalkkaa, jotta liikkeeseen tulee rauhallisuutta ja se malttaa paremmin keskittyä itse sanaan. Koska liike on niin vaikea Nacholle, pitäisi onnistumisia saada ja yksi tapa miten koiraa voi auttaa on käsimerkillä siten, että ensin seurauttaa käsi nyrkissä, sitten vapauttaa sormet alas juuri kun antaa käskyn. Tämä tuntui toimivan Nacholla melko kivasti. Ja tämän lisäksi vielä alkuun vihjesana siitä mikä liike on tulossa.

Sitten teimme noutoa ja siihen saimme vinkin irroitukseen ottaa kapula Nacholta oikealla kädellä oikeasta laipasta. Tämän avulla Nacho ei niin väistä/ennakoi vasemman käden liikettä. Lisäksi sitä sivulle tuloa pitäisi vielä vahvistaa, ettei siinä käännä kapulaa ja tulee suoraan. Voisi myös ihan vaan kehua kun pitää hyvin, kun treenaa liikkurin kanssa ja kisanomaisesti, jottei sen takia pyörittele, että odottaa niin kovasti sitä luovutusta.

Ehdimme tehdä vielä vähän seuraamista. Nacholle oli tässä vaiheessa paikka jo tuttu, joten se piti paljon paremmin kontaktia. Juoksuun kokeilimme miten mun käsien asemointi vaikutti Nachoon ja käsien pitäminen vähän alempana auttoi selvästi sitä seuraamaan paremmin. Jos se meinaa ottaa etäisyyttä, pitäisi käsky vaan toistaa. Ja palkkaus siten, että se ei aina tulisi vasemmasta taskusta vaan esim. oikeasta kädestä selän takaa vasempaan siirtäen ja mielellään perusasennosta, kun Nacho on lähellä.

Jessica kehoitti myös miettimään, miten Nachon kokeenomainen/koe-suoritus kannattaa tehdä. Nyt otin sen suoraan autosta ja se oli aika villi ja ryntäili joka suuntaan, katseli paikkaa ja liikkuria, eikä keskittynyt. Sille voisi olla parempi saada hieman katsella paikkaa ja tehdä pieniä pätkiä seuraamista ja saada vähän palkkaa, että se muistaisi, että täällähän piti tämmöistä puuhata. Olen ehkä itse hakenut enempi sitä intoa, mutta toisaalta se voisi olla parempi, että olisi ihan rauhallinen ja keskittyisi tekemään liikkeet oikein ja siististi. Vaikka se itsestä tuntuu vähän sellaiselta vaisulta, kun se ei ole samanlainen hössöttäjä kuin Sipsi, mutta toisaalta olisihan se parempi tehdä oikein ja kauniisti, kuin vauhdilla ja väärin. Ja näköjään sitä vauhtia kuitenkin löytyy tarvittaessa.

Kuvituskuva, eipä tullut kuvattua treeneissä

Nacho Christan koulutuksessa ja tokotiimeilemässä

Perjantaina oli Christa Enqvist-Pukkilan tokokoulutus. Teimme Nachon kanssa ekalla kierroksella kokeenomaisen treenin, jotta saimme Christan kommentit siihen. Teimme kaikki avoimen luokan yksilöliikkeet.

Christan kommentit
-kokonaisuus plussan puolella! Häiriöherkkä, mutta koska luonteeltaan suhteellisen rauhallinen, ei anna levotonta vaikutelmaa. Silloin kun keskittyi, fokus tekemiseen oli hyvä. Liikkeiden alut, loput ja välit olivat hyvät.
-Luoketulossa vähän liikutti tassuja jätössä. Vauhti oli hyvä.
-Seuraamisessa kontakti putoilu ajoittain ja sitten hallin nurkassa oli joku erityisesti Nachoa kiinnostava haju, jota se haisteli pitkään ja sitten kun menimme lähelle, sen keskittyminen herpaantui täysin ja se meni katsomaan sitä.
-Noudossa sillä oli vaikeuksia, koska unohdin antaa laipallisen kapulan ja liikkuri toi jonkun sorvatun kapulan, eikä Nacho ole sellaista ikinä noutanut. Se toi sen siis ihan vinosti ja hypähti pois perusasennosta, kun olin kapulan ottanut.
-Zetassa Nacholla oli paljon vaikeuksia. Ei tehnyt seisomista ja oli vaivaantuneen näköinen (haukotteli alussa). Tämä vaatii työstämistä.
-Hypyssä varasti, kun aukaisin suuni. Tätä voisi työstää ihan vaan siten, että aukoo suuta ilman käskyä.

Korrien koulutuksessa 21.9.2016

Olimme Järvenpäässä Pääkaupunkiseudun Kultaisten järjestämässä Korrien koulutuksessa. Nacholla alkoi juuri juoksut, mutta sain kuitenkin ottaa sen mukaan, kun teimme viimeisenä. Kuuntelin hieman alussa muiden koulutuksia. Tuli taas hyviä muistutuksia siihen, että Nachon kanssa voisi tehdä ihan perus häiriöharjoituksia ja kehään menoista palkkaamista sekä seuraamisen tekniikkaa, kuten käännöksiä harjoitella hieman enempi.  

Sitten kuuntelin Pekka Korrin ajatuksia tunnistusnoudosta. Hän sanoi, että ihmisen on vaikea ymmärtää sitä liikettä, koska meidän hajuaisti on niin surkea verrattuna koiraan. Koiralle ei tarvitse opettaa nenän käyttöä, se käyttää sitä aina ja jatkuvasti, enempi vaikeutta tulisi, jos koiralle yrittäisi opettaa, ettei jossain tilanteessa käytetä nenää (esimerkiksi sen opettaminen voisi olla todella haastavaa, että kotiin tulee vieraita, eikä koira saisi haistella niitä).

Koiran hyvän hajuaistin takia tulisi aina tarkkaan miettiä miten liikettä harjoittelee alussa. Esimerkiksi monet piilottavat kapulaa, mutta sitten he repivät ruohoa sen päälle tai kasaavat hiekkaa. Näistä tulee todella paljon hajua (jos ihminenkin haistaa revityn ruohon, niin miten paljon se koirasta haiseekaan), eikä koira tiedä sitten mitä hajua sen pitäisi etsiä. Jos kapulaa haluaa tällä tavalla piilotella, ainakaan ohjaaja ei saa levittää omaa hajuaan ympäristöön, koska aloittelevalle koiralle halutaan nimenomaan opetttaa, että etsi ohjaajan haju. Tämän takia kapula tulisi myös aina sijoittaa samaan paikkaan, varsinkin sitten kun ottaa muut kapulat mukaan. Koska jos koira haistaa maasta ohjaajan hajun ja tuo sen kapulan, joka siinä oli ja ohjaaja moittii sitä, se voi hämmentyä, koska luuli, että ohjaajan hajuun piti reagoida. Osaavan koiran kanssa näitä ei tietenkään tarvi murehtia, Pekka sanoi jopa käyttävänsä entisiä omia kapuloita myöhemmin väärinä kapuloina.

Hiekkakentällä moni kaapii hiekkaan kengällä kasan, johon kapula piilotetaan. Tällöin tulisi tehdä useampia samanlaisia potkittuja kasoja, jottei koira luule, että on tarkoitus reagoida kaavitun hiekan hajuun. Koska moni liike on hyvä palastella, kannattaa tässäkin opettaa koira ensin etsimään sitä ohjaajan hajua ja erikseen sitä, ettei kaikkiin kapuloihiin reagoida. Kyseisen koiran kanssa tehtiin niin, että se etsi ensin pari kertaa omaa kapulaa hiekkakasoista, sitten sille tehtiin normaali tunnaririvi ja ohjaaja kutsui sitä sen yli luokse. Ensin ihan läheltä ja sitten kauempaa. Tämän jälkeen vietiin oma tunnari kasan yli. Tässä vaiheessa jouduin lähtemään hakemaan omaa koiraani suoritusvuoroon, joten en tiedä mitä Pekka neuvoi etenemisestä, mutta kuulemma siinä edetään niin, että kasaa siirretään lähemmäs sitä mihin oma kapula on piilotettu.

Meidän eka vuoro oli Sipsin kanssa Riitta Jantunen-Korrilla. Otimme aiheeksi ruudun ja varsinkin sen eteenmenon. Kerroin, että aloitimme Sipsin kanssa tämän kosketusalustalla ja se tuntui menevän ihan hyvin, mutta sitten taisin edetä liian nopeasti ja liikkeestä tuli sille tosi epävarma. Kokeilimme kosketusalustan kanssa, siten että Riitta vei sen Sipsin näkemättä. Sipsi meni hienosti eteenpäin, mutta ei osunut ihan kosketusalustaan, eli ei tainnut edes nähdä sitä. Riitta sanoikin, että kosketusalusta voisi olla hieman isompi, jotta Sipsi näkisi sen sitten kun on edennyt esim. 12 metriä, eli että se olisi hieman pidemmällä.

Kosketusalustan lisäksi teimme sellaista treeniä, että aloitimme siitä loppupisteestä. Eli jätin Sipsin siihen, kutsuin sen aloituspisteeseen ja siitä lähetin sen takaisin eteen. Nämäkin treenit menivät tosi hyvin. Näitä voisi käyttää varsinkin uusissa paikoissa ja ekaa kertaa tehdessä, jotta Sipsille tulisi varmuus siitä suunnasta.

Juttelimme myös ylipäätään siitä, että onko koiralla ajatus, että se menee kohteelle vai on sillä ajatus suunnasta. Suuntaa voi opettaa esim. kohdistuskeppien avulla, mutta Riitan kokemuksen mukaan suunnan opettaminen on hitaampaa kuin kohdistuksen opettaminen, mutta se taas tuo varmuutta liikkeeseen pidemmän päälle. Sanoinkin, ettei meillä Sipsin kanssa ole enää muita tavoitteita, kuin jos saisi sen verran tämän onnistumaan, että saisi pisteet liikkeestä.

Riitta ehdotti myös kokeilemaan sellaista harjoitusta, jossa laitetaan esim. 5 metrin välein samanlaisia kertakäyttölautasia ja lähetetään aina vuorotellen jokaisen edestä siten, että vain oikealle suoraan edessä olevalle lautaselle päätymällä löytää namin.

Kerroin myös, että meidän ruutu on hieman kärsinyt tämän eteenmenon hankaluudesta johtuen. Katsoimme myös sitä ja Sipsi ei ensin meinannut mennä ruutuun vaan lähti eteenlähetyksellä uudestaan taakse. Muistutin sitä sitten "missä ruutu" ja katsoi hienosti ruudun ja meni sinne, mutta jäi hieman liian eteen, ei kuitenkaan ihan nauhan viereen. Riitta sanoikin, että ruudun paikkaa pitää vaan muistutella erikseen. Kokeilin käydä näyttämässä ja Sipsi meni heti paremmin taakse. Riitan mielestä Sipsille voisi sopia sellainen, että ensin kävisi näyttämässä eteenmenon, sitten kun se on siellä, käy palkkaamassa sen ja käy näyttämässä ruudun ja lähettää sitten sinne.

Kokeilimme vielä loppuun purkkipalkalla siten, että Sipsi näki että vein purkin eteenmenopaikan taakse puskaan ja sitten kun lähetin sen eteen, se juoksikin hyvin suoraan purkille. Tässä pitäisi vapautussanana käyttää sellaista, josta koira saa juosta suoraan, eikä sen tarvi pysähtyä (eli "saa ottaa" Sipsille kun menee hyvin eteen). Sitten, jos koiran pysäyttää, käy aina palkkaamassa sen tai lähettää ruutuun, siitä ei lähetetä enää taakse, ettei käy kuten aiemmalla kerralla, että luulee että takana on vielä jotain, eikä lähdekään ruutuun.

Nacho ja Sipsi

Nacho oli Pekka Korrilla. Kerroin ensin vähän yleisesti, että Nacho tykkää enempi nomesta, mutta on nyt jo enempi innostunut myös tokosta. Nacho olikin ihan innoissaan menossa tekemään. Pekka kyseli, että miten olen saanut sen aikaiseksi ja kerroin, että olen leikkinyt sen kanssa taisteluleikkejä. Pekka totesikin, että moni kyllä miettii mikä on koiran suosikki nami, mutta pitäisi miettiä paljon myös sitä, miten koira tykkää leikkiä tai millaisista kehuista se tykkää.

Sitten tehtiin ensin zetan vaihtoja. Kun kerroin, että vaihtojen erottelu on Nacholle hyvin vaikeaa, Pekka sanoi, että tämä on tosi vaikea liike myös maajoukkuetason koirille. Tätä pitää treenata paljon ja silti tämä monesti epäonnistuu kokeissakin. Pekka sanoi, että koirat usein katsovat ihmisen elekieltä, eivätkä niinkään kuuntele sanoja ja sen takia tämä on niin vaikea, kun periaatteessa liike tehdään ihmisen selän takana.

Kokeilimme ensin sellaisella harjoituksella, että heittelin Nacholle nameja ja kun se oli tulossa kohti, käänsin selän ja sanoin käskyn. Nacho teki hyvin vaihtelevasti oikein ja vääriä asentoja. Seisomista tein myös kohti sitä, koska se ei selän takana meinannut onnistua ollenkaan. Käsimerkillä teki sen hyvin, mutta ilman sitä ei, eli ei vaan osaa sitä käskyä vielä tarpeeksi hyvin! Sillä meni myös aika paljon keskittymisestä siihen, että metsästi nameja (tassut edellä) ja jäi sitten etsimään niitä.

Kokeilimme sitten toista harjoitusta, jossa jätin sen vaan seisomaan selän taakse ja annoin siitä käskyjä. Tässäkin se teki myös vääriä asentoja, mutta pystyi ehkä paremmin keskittymään, kun ei ollut niin paljon vauhtia ja namien metsästämistä. Tätä harjoitusta voisi tehdä vaikka kotona peilin edessä, koska vahvistuksen pitäisi tulla heti asennon vaihdosta, ei siitä, että on jo ollut asennossa hetken. Aloitusasentona oli aina seisominen, koska zetan vaihdot tulevat liikkeestä. Pekka sanoi, että tämä näytti sopivan Nacholle hyvin ja sitten kun osaa selän takana asennot vahvasti, sillä ei tule olemaan ongelmia tässä liikkeessä. Pekka myös kehui, miten hyvin Nacho koko ajan keskittyy ja yrittää parhaansa, vaikka harjoitus oli tosi vaikea! Ei ala rapsutella tai katsella muualle, vaan todella haluaa tehdä ja oppia tämän asian. Voi, miten se oli mukava kuulla. <3

Sitten kun aikaa vielä jäi, otin toiseksi ongelmaksi vauhtiliikkeet, eli ruudun ja kierron ja lähinnä sen, että tyytyisinkö vaan Nachon nykyiseen vauhtiin vai yrittäisinkö saada niihin sen Nachon "oikean vauhdin". Kokeilimme ruutua ja Nacho meni sinne vähän normaalia hitaammin, mutta kuitenkin laukalla. Pekka kysyi oliko tämä normaali suoritus ja sanoin, että kyllä se yleensä vähän kovempaa menee, mutta ei mitenkään täysiä. Siihen Pekka totesi, että tuomari ei tietenkään kokeessa tiedä minkälainen Nachon normaali suoritus on, mutta kun itse tiedän, niin voi olla hankala olla tyytyväinen tuollaiseen hitaaseen laukkaan.

Teimme sitten sellaisen harjoituksen, jossa lähetin Nachon kiertoon ja siitä ruutuun. Seuraavalla toistolla kiertoon, ruutuun, siellä pysäytys ja uudestaan kiertoon. Nacho ei tehnyt täysillä, mutta juoksenteli kuitenkin aika iloisen näköisenä, tosin hieman hämmentyneenä. Pekka sanoikin, että sillä on kysymysmerkki päänsä päällä. :D Mutta näitä harjoituksia voisi tehdä, että Nacho tottuu siihen, että näissä liikkeissä saa juosta ja mennä kovaa. Kyllähän se juoksemisesta tykkää.

Sitten toinen idea oli, että jättää Nacholle lelun ruutuun (ainiin Pekka myös sanoi, että sillä on hyvä paikka melko keskellä ruutua) ja menee kauas kentän toiselle puolelle tekemään jotain muutamia liikkeitä, esim. kaukot, seuraaminen, luoksetulo jne. ja sitten viimeisenä vapauttaa sen ruutuun ja saa sieltä palkan. Teimme sitten vielä lopuksi tämmöisen setin, eka kaukot (Pekka kehui miten hyvät etujalkakaukot Nacholla on!) ja sitten vähän seuraamista ja sitten vapautus ruutuun. Ilta alkoi jo hämärtää ja lähetin Nachon vähän vinosta, kun en itse enää nähnyt ruutua, mutta sinne se paineli iloisena ja KOVAA! Pekka sanoikin, että kyllä sille pitää vauhtia tuohon ruutuun saada.

Yksi idea vielä tuohon kovaa ruutuun menemiseen oli se, että siellä olisi Nachon lelu, joka olisi kiinni pitkässä narussa (10 m) ja treenikaveri alkaisi vedellä sitä, kun Nachon on n. 1-2 metrin päässä ruudusta. Sitten kun se nappaisisi lelun, se joutuisi vähän vielä taistella saadakseen sen, kun se noista taisteluleikeistä kuitenkin innostuu ja "aktiivinen" lelu voisi olla vielä kivempi kuin se paikallaoleva.

Korrien koulutuksessa jälleen

Kokoonnuimme taas 26.10.2015  meidän kultsu-porukalla Pekka Korrin ja Riitta Jantunen-Korrin koulutukseen, tällä kertaa Tuusulan Jokelaan koulun kentälle. Huh, kun olikin jo pimeää, kun kellot oli juuri siirretty. Kentällä oli onneksi ihan kohtuullisen hyvä valot.



Olin Nachon kanssa ensimmäisenä Riitalla. Teimme zetan pysähdyksiä tai lähinnä kyselin apua siihen, kun Nacho ei oikein pysähdy hyvin, vaan menee helposti istumaan. Kokeilin ensin odota käskyllä, mutta eihän se sitä käskyä oikein osaa. Ja kun odota -käskyllä sitten taas tapahtuu niin paljon muutakin, niin nopea pysähtyminen voisi olla parempi suorittaa jollain muulla käskyllä. (Toppaa.) Nacho reagoi palloon tosi hyvin, jos tässä voisi olla pallopalkka ja pallo voisi myöhemmin olla maassa sivulla valmiina. Eikä tähän nyt oikein auta muu kuin vaan vahvistaa tätä asiaa tarpeeksi.



Katsottiin vielä vähän kaukokäskyjä, kun Nacho välillä hieman liikuttaa siinä jalkoja. Riitta sanoi, että se voi mennä ohi ihan vaan harjoittelemalla tai sitten Nacholle voi laittaa esimerkiksi tyynyn jalkojen alle, jotta se joutuu keskittymään pitämään niitä paikoillaan. Istumasta seisomaan nousuun voisi auttaa opettaa Nachoa laittamaan takajalat seinää vasten, jolloin etujalkoihin tulisi lisää vakautta ja se oppisi ajattelemaan, että takajalat pitää laittaa kunnolla taakse.



Otin Sipsin tällä kertaa Pekan käsittelyyn. Kerroin, että meillä on nyt ollut pahoja ongelmia kokeissa, kun aina tuntuu joku osa-alue epäonnistuvan. Ja sitten kun treenaamme sitä, niin seuraavassa kokeessa se onnistuu, mutta joku muu asia meneekin pieleen. Pekka kyseli, että mistä itse ajattelen tämän johtuvan ja kun sanoin, että se on varmasti sitä, että Sipsi vaan ei keskity, hän kysyi, että olenko harjoitellut tätä asiaa erikseen. Kerroin, että en oikein tiedä miten tätä voisi harjoitella. Pekka sitten kertoi yhden "ajatteluharjoituksen", joka voisi auttaa tähän. Hän myös sanoi, ettei tällaiseen henkiseen ongelmaan oikein auta vaan asioiden fyysinen osaaminen, joten sen takia yksittäisten liikkeiden korjaaminen ei ole auttanut.



Tämä ajatteluharjoitus meni niin, että kentällä on useita eri tehtäviä ja ohjaaja antaa aina vuorotellen kulloiseenkin tehtävään vihjesanan. Kun koira ajattelee sitä kyseisen liikkeen tekemistä, sitä kehutaan rauhallisesti. Sitten se joko lähetetään sinne tai vaihdetaan tehtävää.



Sipsille laitettiin ensin noutokapula ja kiertomerkki, mutta sitten todettiin että se kapula on hankala, kun Sipsillä ei oikein ole mitään vihjesanaa siihen. Vaihdettiin se sitten ruutuun. Eli vierekkäin olivat ruutu ja merkki. Kun sanoin vihjeen, Pekka pyysi nyökkäämään, jos olisin varma, että Sipsi menee oikealle tehtävälle. Ei ole tarkoitus, että tässä joutuu kauheasti kieltämään koiraa, joten mieluummin käy näyttämässä koiralle, jos ei ole varma onko se menossa oikealle tehtävälle. Sitten kun nyökkäsin, Pekka sanoi joko käsky tai vaihda tehtävää. Jos tuli käsky, Sipsi lähetettiin sille tehtävälle, jota se ajatteli ja jos tuli vaihto, siirsin hieman rintamasuuntaa ja annoin toisen vihjesanan. Ja taas kun uskoin sen ajattelevan oikeaa asiaa kehuin sitä ja nyökkäsin Pekalle merkiksi.



Sipsi vastasi tosi hyvin tähän harjoitukseen. Kävin alussa näyttämässä merkkiä pari kertaa ja kerran ruutua. Se meni kerran ruudun sijaan merkkiä kiertämään, mutta muuten teki hienosti sitä mitä pitikin. Viimeisessä setissä vaihdettiin pari kertaa tehtävää ja sitten Pekka sanoikin yhtäkkiä, että tulee kaukokäskyt, jolloin sanoin tietenkin Sipsille "kaket" ja voi että sitä sen ilmettä. :D Se katsoi minuun ihan hämmästyneenä, että jaa, voiko tässä nekin tulla, mutta meni todella hienosti maahan ja kun jätin sen ja käskin nousta istumaan, nousi tosi skarppina ja hienosti istumaan!

Voi että, kun ohjaaja osaisi keksiä tämmöisiä hyviä haasteita Sipsille, eikä aina jankkaisi samoja asioita.

Huh, kun oli rankka treeni, miettii Sipsi

Sipsi zetaa opiskelemassa

Lauttasaaren koirakerholla oli Pesosen Heidi pitämässä koulutusiltaa. Otin tällä kertaa Sipsin ja aiheeksi zetan asennot.

Ensimmäisenä Heidi huomautti, että kävelen liian kovaa vauhtia. Rauhallisempi tahti auttaa Sipsiäkin keskittymään paremmin. Koska istuminen on vaikeinta, niin tehtiin sitä eniten. Siihen voisi ottaa pieneksi avuksi sen, että käsky tulee aina vasemman jalan kohdalla. Heidi sanoi myös, että en saa itse olla "tuhma", eli sanoa käskyjä ärsyyntyneellä ja vihaisella äänellä, koska Sipsi ei ilkeyttään tee vääriä liikkeitä, luulee vaan osaavansa paremmin, eikä sen takia keskity kunnolla.

Jotta Sipsi keskittyisi ja kuuntelisi paremmin teimme häiriötreenejä. Heidi sanoi Sipsille maahan samaan aikaan kun sanoin itse istu. Sipsi meni aika monta kertaa halpaan, mutta välillä teki myös hienosti. Jos menee pieleen, niin uusi käsky ja kehut ja sen jälkeen uusi yritys ja jos menee hyvin, palkka. Jos tulee monta epäonnistumista, niin sitten hieman helpostusta, jotta saa onnistumisia. Sipsi pitäisi saada nyt keskittymään ja kuuntelemaan! Yksin voi tehdä niin, että sanoo jonkun hämykäskyn, jota ei saa totella, vaan pitää oikeasti kuunnella.

Lisäksi näissä voisi ottaa erilaisen palkkaustavan eri vaihtoihin. Istumisesta saa hypätä päälle syömään nameja, seisomisesta namit lentää taakse ja maahanmenosta eteenpäin. Sipsille voisi tulla sitten hieman selkeämmin eroa eri asentojen välillä, kun niistä saa erilaisen palkan. (Jos koira leikkii, voi seisomiseen käyttää palloa, maahanmenoon narupalkkaa ja istumiseen nameja, mutta kun Sipsille tuo ruoka on paras palkka, niin sitä voi sitten vaan käyttää vähän eri tavoilla eri asennoissa.)

Eli nyt rauhallisempi tahti, ohjaaja ei ärsyynny, kuuntelutreenejä ja erilainen palkkaus eri liikkeisiin. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. :)

Sipsi on valaistunut!

Nachon kanssa treenasimme keskenämme. Teimme seuraamista, merkin kiertoa, piu-maahanmeno ja vähän kaukokäskyjä. Se sai toimia myös esimerkkikoirana kun näytin omille kurssilaisille noutoa. Oikein kivasti oli kaikki edistyneet. Palkkasin välillä namilla ja välillä pallolla.

Toko on vakava asia.

Kouluttautumassa taasen

Oltiin taas Sirke Viitasen koulutuksessa. Tällä kertaa meillä oli koko tunti aikaa. Jaoin sen 15 minuutin pätkiin, joista kaksi ekaa tein Sipsin kanssa ja kaksi jälkimmäistä Nachon kanssa.

Ekassa pätkässä otin Sipsin kanssa kokeenomaisen setin, jossa oli ekana zeta, sitten nouto, kaukokäskyt ja ruutu, jossa oli sitten loppupalkka takarajan ulkopuolella.

Zeta meni tällä kertaa yllättävän hyvin! Sipsi teki kaikki asennot, joskin seuraamisessa taas haahuili ja katseli merkkejä yms. Sirke kuitenkin sanoi tähän, että ei ehkä kannata tässä liikkeessä alkaa seuraamisesta nillittää, koska se on ehkä vaikuttanut siihen, että asennonvaihdot ovat sitten välillä huonot. Keskitytään siihen seuraamisen parantamiseen muuten ja toivotaan, että se sitten vaan kantaisi myös tähän seuraamiseen.

Nouto oli ihan hyvä, pikkuisen intoili kapulan pois ottamista, sitä voisi vähän taas kertailla, jotta pitää rauhassa vaikka käsi lähestyy.

Kaukoissa tuli tosi paljon lisäkäskyjä ja tekniikkakin oli surkealla tolalla. Olin ajatellut ylläripalkata jostain vaihdosta, mutta kun oikein mikään ei sujunut, niin palkkasin sitten vaan takaisin tullessa hyvästä kontaktista. Tästä Sirke sanoi, että Sipsi ei näyttänyt siltä, etteikö se olisi keskittynyt, vaan nyt se näytti jäävän kyttäämään multa tulevaa palkkaa. Oli tosi etupainoinen ja sen takia tekniikka ei onnistunut. Otimme sitten seuraavassa setissä tämän tarkempaan käsittelyyn.

Ruutu oli vaikea. Sipsi meinasi lähteä ruutua kohti, koska siellä oli matkalla yksi merkki. Ei selvästi nähnyt maassa olevaa merkkiä, eikä osaa suunnata eteenpäin ilman selkeää merkkiä (Uusi merkitön merkki tulee olemaan tosi vaikea, kun Sipsi ei osaa eteen-käskyä.) Kun kuitenkin sitten löysi merkin, niin ruutuun lähti myös aika haahuillen, ei selvästikään nähnyt sitä ennen kuin ihan lähellä (tumma nauha ja punaiset merkit nurmikolla). Meni kuitenkin perille ja palkkasin siitä. Otettiin sitten vielä uusiksi ja silloinkin meni vähän haahuillen, mutta hyvin kuitenkin ruutuun perille asti ja palkkasin viemällä sille namin perille asti.

Toisessa setissä sitten keskityttiin niihin kaukokäskyihin. Sirke ehdotti sellaista leikkiä, että nopealla tahdilla tehdään vaihtoja ja sitten takana olevan tötsän kierto ja sen jälkeen saa juosta mun luo palkkaa varten (tässä saadaan "samalla hinnalla" myös merkin kiertoa treenattua). Tehtiin näitä pari settiä ja Sipsi selvästi tykkäsi tästä leikistä. Tosin teki välillä sitten vähän omia säätöjä, kuten maahanmenossa jätti jalat ilmaan ja joillain vaihdoilla ei reagoinut.

Myös tekniikka kärsi aluksi, mutta sitten kun alkoi ajatella taaksepäin, ei ollut enää niin pitkänä eteenpäin ja teki paremmin. Tässä leikissä ei siis liikaa saa murehtia tekniikkaa vaan tarkoitus on vaan pitää hauskaa ja saada sitä ajatusta vähän enempi taaksepäin. Lisäksi haetaan vauhtia ja nopeaa reagointia käskyihin, koska kaksoiskäskyistä lähtee enempi pisteitä kuin pienestä eteenpäin tulemisesta. Välillä voi pitää vähän pidempiä taukoa, hakien jännitystä siihen koiraan, että milloin se käsky tulee ja vaikka sen käskyn jälkeen heti kiertoon vapauttaminen.

Sipsi odottelee vuoroaan.

Seuraavassa setissä otin sitten Nachon kanssa seuraamista. Nacho jäi ensin ihan täysin kiinni Väinön ruutuharjoituksiin, mutta pystyi sitten kuitenkin yllättävän hyvin keskittymään pitämään kontaktia, kun lähdettiin liikkeelle. Ainoastaan kerran jäi perusasennossa tuijottelemaan muualle ja siitä toruin sitä. Sen jälkeen piti tosi kivasti kontaktia, myös liikkuroidusti tehtynä. Sirke tosin sanoi, että se on vielä aika kaukana rennosta seuraamisesta, kun joutuu niin kovasti keskittymään siihen kontaktin pitoon. Sen takia myös välillä asento hieman kärsii ja joutuu sitä korjailemaan. Mutta luultavasti pikkuhiljaa oppii pitämään kontaktia paremmin ja sitten kun itse voin luottaa siihen, että kontakti pysyy, voin itse kävellä rennommin kun ei tarvi katsoa koko ajan sitä, että pysyykö sen kontakti.

Juttelimme myös kokeenomaisuudesta. Nachohan on vähän lannistunut, jos sen kanssa on yrittänyt useampaa (sen osaamaa) liikettä tehdä peräkkäin ilman palkkaa. Kotona olen sitten kokeillut tätä ruoalla ja se toimii paremmin, kun Nacho tietää, että ruoka on odottamassa. Se, että tämä sama ei toimi lelun kanssa, johtuu varmaan siitä, että Nacho ei vielä ymmärrä, että se lelu tulee sitten kun vaan tekee tarpeeksi. Tässä voisi yrittää sellaista, että sitä lelua ei aina saisi heti, vaan sillä härnättäisiin ensin, jos ei tee tarpeeksi nopeasti tai hyvin ja siten saataisiin Nacho yrittämään lisää ennen palkkaa.

Kokeilimme luoksetulossa sitä, että näytän palloa ja härnään sillä, mutta jos ei tule tarpeeksi kovaa, ei saa sitä. Tämänkin pitäisi olla sellaista rentoa ja nopeasti etenevää leikkiä, eli heti uusi yritys, jos ei "ehdi" lelua saamaan. Nacho alkoikin tulla sitten parin yrityksen jälkeen kovempaa leluun kiinni. Muutenkin sillä lelulla voisi välillä härnätä sen sijaan, että antaa Nachon itsekseen juoksennella sen kanssa. Ja ainakin ottaa sen heti pois, jos meinaa lopettaa sen kanssa nujuamisen.

Enkö ollutkin pätevä?

Viimeisessä setissä tein Nachon kanssa zetan jättöjä. Aloitimme seisomisella, jonka se sekoittaa tällä hetkellä tosi paljon istumiseen (joka on sillä hyvin vahva). Kokeilimme ensin odota-käskyllä, mutta Nacho meni koko ajan istumaan. Sitten kokeilimme peru-käskyä (joka on kaukokäskyissä istumisesta seisominen), mutta silti Nacho vaan meni istumaan.

Sirke ehdotti, että jos kokeilisimme juoksusta, niin Nacho ei ehkä niin helposti istuisi, kun se on hankalampaa kovasta vauhdista. Ja kappas, Nacho alkoi hienosti seisoa. Teimme sitten myös käsimerkillä, jotta se seisominen olisi tosi nopea ja näissä Nacho kyllä teki tosi hyvin (sehän reagoi muutenkin käsimerkkeihin tosi paljon). Teimme sitten myös normaalista kävelystä käsimerkillä ja sekin sujui hienosti. Näissä voisi nyt tehdä niin, että antaa sen käskyn aina siinä kohtaa, kun käsi on menossa taakse, jolloin se toimisi luontaisena "käsimerkkinä" Nacholle. Sitten kun näitä on nyt muutamia kertoja treenattu, voitaisiin treenata vuorotellen istumista ja seisomista, jotta oppii myös sitä erottelua.

Sitten teimme vielä maahanmenoa ja juttelin (taas kerran) aiheesta maahanmeno etujalat paikallaan vai "syöksyen". Sirke sanoi ensin, että osa koirista kyllä tekee nopeasti etujalat paikallaan tekniikallakin ja näitä ehkä jatkossa nähdään enempi, jos etujalkakaukot lisääntyvät. Mutta kun näytin miten Nacho tekee (teki toki ensin istumisen..), niin aika hidashan se on. Ja sitten jos haen siihen nopeutta, se alkaa liikuttaa etutassuja ja sitten sekoittaa sen myös kaukokäskyihin ja liikuttaa niissäkin helpommin.

Näytin sitten missä vaiheessa meidän "piu" maahanmeno on ja eihän se nyt kovasti mihinkään ole edennyt, kun ei olla sitä treenattu (ylläri!). Nacho teki sitä kuitenkin yllättävän kivasti, kunhan näyttää sille tarpeeksi käsimerkkiä avuksi. Mutta ei se mitään, sitä voisi nyt vaan tehdä niin, että ensin on isot avut ja sitten aina välillä pienempi tai hieman myöhemmin. Kun sitä vaan tekisi, niin kait se alkaisi sen paremmin osata!

Sirke neuvoi myös tekemään sitä esimerksiksi pyöräytyksen jälkeen, jotta Nacho on sopivassa liikkeessä tai vaikka itse pyörien. Sitten sivulla voisi kokeilla pompauttaa sitä kerran ilmaan ja siitä suoraan maahan piu. Kokeiltiin näitä ja meni ihan kivasti, tosin sivullahan se on sitten ihan vinossa. Mutta sitäkin voi palkalla hieman korjata, palkkaamalla joka tapuksessa ulkosyrjältä (vaikka itse siirtyen oikeaan paikkaan).

Goldie ja Nacho (Vinski katsoo autosta) tauolla.

"Olen ihan pieni, älä syö mua."

Tehtiin vielä paikallaolot Sirken lähdettyä. Nacho oli tosi hienosti maassa paikoillaan, ei yhtään venkoillut asentoa! Samoin istuminen meni hyvin. Sipsi kerran kääntyi jonkun pörriäisen takia ja kun Väinö ei mennyt ekalla istumisesta maahan, niin Sipsi meni sitten jossain vaiheessa maahan, kun niin monta käskyä tuli. Sen jälkeen kyllä istui nätisti, kun sitä siitä moitin ja meni kuitenkin omalla käskyllä ihan hyvin. Myös luoksetulo oli vauhdikas.

Synnove Matre (Norjasta) kultaisia kouluttamassa 13.-15.2.2015

Goldenringin tokotiimi oli järjestänyt Synnove Matren Norjasta (kisannut MM-tasolla kultaistennoutajiensa kanssa) kouluttamaan tiimiläisiä ja muutamia muita, jotka mahtuivat mukaan. Viikonloppu alkoi perjantai-iltana luennolla Keravalla ja koiria koulutettiin sitten lauantai ja sunnuntai Tuusulassa. Olin Nachon kanssa sunnuntain ryhmässä.  Sunnuntaina Synnove tuli luokseni yöksi, joten juteltiin vielä illalla kouluttamisesta ja Nacho sai vähän yksityistreeniä. Paljon uusia ideoita tuli, vaikka toki myös monia tuttuja juttuja.

Perjantain luento

Yleistä:

• Pääasia kouluttamisessa on pitää hauskaa koiran kanssa niin treeneissä kuin myös kokeissa!
• Kokeissa on tavoitteena pystyä tekemään paras mahdollinen suoritus.
• Synnove käyttää naksuttelua ja opettaa koiralle asiat positiivisesti, mutta myös kieltää sitä, jos se tekee jotain ei toivottua, kuten menee toisten koirien luokse. Hänellä on treeneissä tietyt säännöt, joiden sisällä koiralla on aina mukavaa, mutta niiden ulkopuolella ei. Jos koira ei vielä osaa jotain tehtävää, siinä ei koiraa kielletä.
• Synnove koskee koiraa paljon. Hän haluaa tietää miltä koira tuntuu missäkin tehtävässä, onko sen lihakset jännittyneet.
• Alussa koiralle annetaan paljon apuja tehtävän suorittamiseen, mutta myöhemmin koira saa enempi vastuuta tekemisestä.
• Synnove ei aloita koiran kouluttamista ennen kuin se on motivoinut tekemään hommia ohjaajan kanssa.
• Ohjaajan tulisi olla selkeä ja päättäväinen, mutta ei ikinä vihainen, vihaisuus ei johda mihinkään.
• Treenatessa tulisi tehdä vaikeampia tehtäviä kuin mitä kokeessa tulee vastaan.
• Ohjaajan tulee kiinnittää huomiota siihen millainen hän on treeneissä ja millainen kokeessa. Jos esimerkiksi on treenatessa iloinen, mutta kokeessa ei, koira pitää varmasti tilannetta outona.

Kokeessa:

• Koiraa ei saa huijata. Jos sillä on esimerkiksi aina ollut ruudussa pallo, se toki varmasti juoksee sinne iloisena ja vauhdikkaasti, mutta oppii pian, että kokeessa siellä ei ikinä olekaan palloa.
• Koiralle pitää opettaa pitkäkestoinen työskentely. Näin koira ei tunne tehneensä mitään väärin, vaikka palkkaa ei heti tule. Lopussa odottaa superpalkka. Jos näissä harjoituksissa jotain menee väärin, jatketaan normaalisti ja laitetaan virhe muistiin ja korjataan myöhemmin erillisessä treenissä.
• Jos koiralle ei ole opetettu liikkeiden tekemistä peräkkäin, se ei voi kokeessa niitä osata ja tulee epävarmaksi.
• Liikkeiden väleihin tulee myös kiinnittää huomiota. Koiralle opetetaan, että se tulee itse pyytämään lisää tehtävää ja palkitaan se siitä. Näin ohjaajan ei tarvitse pyytää koiraa tulemaan mukana, vaan se itse tarjoaa sitä.

Treeneissä:

• Koiraa voi palkita vain oikeasta mielentilasta. Jos se esimerkiksi katsoo hyvin tarkkaavaisena kun liikkuri vie ohjatun noudon kapulat, sen voi palkata pelkästään tästä.
• Paikallaoloissa koiran ei tulisi olla unessa, vaan jännittyneessä tilassa. Tätä voi harjoitella vetämällä hihnasta koiraa pois siitä asennosta, jossa se on. Kun koira vastustaa aktiivisesti, se palkitaan. Koiran voi myös laittaa suorittamaan paikallaistumista toinen jalka korokkeella. Näin se joutuu erityisesti keskittymään siihen, ettei liikuta jalkojaan.
• Myös kaukokäskyissä koiraa voi vetää hihnasta, samalla kun se tekee suoritusta. Näin se joutuu vastustamaan vetoa, jotta ei tulisi eteenpäin.
• Opeta koiralle vireenhallintaa vinkkisanoista.

Koiran odotukset:

• Mieti tunteeko koira kokeessa ohjaajan olevan samanlainen kuin treeneissä
• Koiralla pitäisi olla odotukset miten tietty liike menee ja minkälaisia eri osia siinä on. Esimerkiksi alokasluokan luoksetulossa, "jäätyminen" odottamaan, kun ohjaaja lähteen pois, sitten kutsusta kovaa vauhtia juokseminen ja sen jälkeen keskittyminen perusasentoon tuloon. Jos tässä koiralle on vaikeaa perusasentoon tulo, se ei todennäköisesti myöskään tule kovaa vauhtia. 

Ohjaajan jännitys:

• Kokeessa ei yhtään negatiivisia sanoja treenikavereille ennen kisaa
• Millainen ohjaaja on jännittyneenä: tunne itsesi! Osa muuttuu apaattiseksi, osa alkaa liikkua ja pölöttää jne. 
• Älä välitä asioista, joille et voi mitään, esim. tuomari, säätila, ympäristö jne. Keskity ja työskentele ajattelemaan positiivisesti!

Yli-treenaaminen:

• Tarkoituksena, että kokeessa koira ja ohjaaja tuntevat tehtävät todella helpoiksi. 
• Esimerkkejä: vaikeat seuraamiset, todella pitkät luoksetulot joissa myös mäkiä, vaikeat ruudut, kömpelö liikkuri jne. 
• Kun on tehty jotain vaikeita tehtäviä, palaa aina viimeiseksi normaaliin ja helppoon tehtävään, jotta saat koiralle hyvän fiiliksen.
• Koira on niin hyvä kuin miten treenasit sen! 

Lauantain treenit

• Kokeenomaisissa seteissä saa hyvää tietoa siitä missä liikkeissä on ongelmia
• Aloituksista kannattaa palkata usein. Paljon palkkaa myös ihan vaan kehään tulosta.
• Jos koira ei osaa jotain tarpeeksi hyvin -> auta tarpeeksi!
• Keskity koiran odotuksiin
• Koiralle opetetaan, että kun heilutellaan palloa kädestä, palkka on tulossa. Sen tulisi jähmettyä siihen asentoon jossa on, eikä yritä ottaa sitä ennen vapautussanaa. Jos koira liikkuu ennen sitä, pallo laitetaan pois. 

 Zeta: 

• Liikkeestä seisomiseen vauhtia heittämällä pallo samantien taaksepäin oikealla kädellä
• Istumisen ja seisomisen käskysana eri jalalla astuttaessa
• Asennon vaihtoja myös ilman kontaktia esimerkiksi niin, että koira tulee selän takana. Näissä palkka siten, että koira istuu kunnolla, ei heti uutta toistoa (ettei tehdä liikaa eteenpäin suuntautuen)
• Koiraa voi palkata, kun liikkuri sanoo käsky (ei aina vaan eri vaihtoja). Mielikuva, että silloin tapahtuu jotain hauskaa, kun liikkuri sanoo käsky

Ruutu:

• Ruudussa seisomassa pysymistä
• Ruudussa saa hyvän stopin huutamalla koiralle "jes" kun koira on ruudussa
• Ruudussa ei olla lomalla vaan siellä on tehtävänä kuunnella ohjaajaa
• Oikea paikka ruudussa targetilla 
• Harjoittele ruutuun korjaamiset eri puolilta. Vaikein on kun koira on ruudun takana
• Ruudusta seuraamaantulo, koira tulee vauhdilla, mutta rauhoittuu ja keskittyy seuraamiseen

Nouto:

• Noutokapulan hakemiseen vauhtia fyysisesti kiinnipitämällä (ei paikallapysymistreeniä). Kapula voi olla myös koiran ja ohjaajan välissä
• Noudossa vauhtia lisäämään nimeltä kutsuminen samalla hetkellä, kun koira on ottanut kapulan
• Noutokapulan huono otto yleensä johtuu siitä, että koiralla ei ole kiire takaisin
• Tunnarissa koiralle pitää luoda mielikuva, että työskentelyllä ei ole kiire. Tätä voi tehdä siten, että kapuloita on paljon. Kapuloiden välissä voi myös olla ruokaa, se rauhoittaa myös koiraa nuuhkimaan.
• Kapulan pitämisharjoittelussa koiralle näytetään palloa (tietää, että palkka on tulossa) ja jos mälvää, pallo menee pois
• Noutokapulan kaunista nostoa voi harjoitella esim. vesipullon avulla tai vasten jotain kiinteää estettä

Seuraaminen:

• Seuraamisessa jos koira loittonee sivuaskelia oikealle ja kun koira parantaa -> palkka
• Kokeissa oikealle astumista voi käyttää myös hyväksi, astumalla hieman oikean suuntaan ilman, että tuomari edes huomaa
• Jos koiralle on vaikeaa seurata kohti ihmisiä, täyskäännös juuri ihmisten kohdalla ja superpalkka, "happyshock" 
• Energiaa perusasentoon tuloon palkkaamalla lelulla heti kun tulee sivulle
• Oikealla jalalla aloittamisessa etuna se, että koira ehtii paremmin mukaan
• Jos koira edistää seuraamisessa, vasemmalle käännös ja liike seis

Luoksetulo:

• Luoksetulon stoppien tekemiseen välimatkaa esim. putken avulla
• Stopin jälkeen treenikaveri heittää pallon  koiran takana vingauttaen sitä ensin
• Koiraa ei saa huijata luulemaan, että aina heitetään pallo
• Luoksetulon stoppiin pysymistreeniä vastustamalla hihnasta vetoa
• Luoksetulossa jos koira pomppii, ei ikinä pysäytystä, vaan koiran palautus takaisin ja suoria luoksetuloa (treenikaveri voi pitää koiraa kiinni)
• Pomppiminen voi johtua siitä, että koiralla ei ole kiire tai siitä, että se on epävarma tehtävästä

Merkki ja vauhti:

• Vauhtia eri liikkeisiin saa pitämällä olkapäistä kiinni -> pallon heitto -> yhdessä pallolle juoksu
• Merkille menossa palloleikki, pallo merkin takana, kumpi ehtii ottaa pallon
• Merkille meno ohjatun nouton jälkeen uudestaan -> lisää intoa merkkiä kohtaan
• Kolmeen laskeminen, koira kerää energiaa ja kolmannella vapautus
• Merkille opetettaessa suoraan merkin taakse suhteessa ohjaajaan (sheippaamalla)
• Merkin taakse meneminen targetilla

Synnove näyttää miten kaunista noutokapulan ottoa voi harjoitella (kuva itse ottamani)

Sunnuntai

Nacho olikin sunnuntaina vuorossa heti ensimmäisenä. Aloitimme meidän yhdellä suurimmalla ongelmalla, eli liikkeestä maahanmenolla. Koska Nacholle on opetettu kaukokäskyt etujalat paikoillaan, se ei oikein osaa mennä nopeasti maahan, koska menee maahan taaksepäin suuntautuen. Synnove kuitenkin sanoi, että silläkin tekniikalla voi saada ihan kauniit maahanmenot ja joka tapauksessa etujalkojen "lukittaminen" auttaa koiraa ajattelemaan nopeasti pysähtymistä.

Harjoiteltiin sitten sitä etujalkojen pamauttamista maahan ja näytin, miten Nacho helposti tekee liikkeen vuorojaloin. Synnove neuvoi, että koska se ei vielä oikein osaa, sitä pitää vaan tarpeeksi auttaa. Kolmeen laskeminen voisi auttaa, jotta Nacho oikein jännittyy ja tekisi sen jälkeen voimakkaammin. Tätä voisi nyt tehdä sekä istumasta maahan, että seisomasta maahan ja sitten myös vauhdissa. Käskysana tulisi sanoa ennen käsiapua. Käsiapua voi vähentää myös pitämällä käden valmiiksi maassa.

Nyt pitäisi vaan rohkeasti harjoitella ja edetä tässä. Jos tekee liian hitaasti, jätä vaan palkkiottta ja yritä uudestaan. Koska Nacholla on vahva ajatus etujalkojen paikalla pitämisestä, tämä liike on sille vaikea. Näiden nopeiden maahanmenojen lisäksi voi tuolla meidän maahanmenosanalla (piu) vahvistaa sitä maassa pysymistä, jolloin se helpottaa sitä koiran ajatusta siitä tehtävästä. Nachon tulisi liikettä tehtäessä oltava jännittynyt, mutta ei jäykkä, vaan rento. Oikeassa mielentilassa liikkeen tekeminen on helpompaa.

Nacho odottaa vuoroaan

Tästä pitäisi osata mennä maahan

Maahanmenon harjoittelua

Vaikealta näyttää

Maassa pysymisen harjoittelua

Sitten voidaan vähän leikkiä

Lisää leikkiä (kuva Minttu Sivén)

"Tänne se pallo!" (kuva Minttu Sivén)

Kun vielä jäi hetki aikaa, niin kyselin neuvoja seuraamiseen, joka on meillä toinen sellainen liike, jossa en vaan jostain syystä ole edistynyt. Nacholla melko helposti tippuu kontakti, kun vähänkään pidempää matkaa tehdään. Synnove neuvoi, että ei saa liikaa välittää siitä, jos kontakti tippuu! Se ei ole epäonnistuminen, vaan se on vain tietoa siitä, missä vaiheessa ollaan menossa. Nyt vaan pitäisi edetä harjoituksissa! Ja ohjaajan pitäisi olla ylpeä ja tyytyväinen koirasta.

Seuraamisharjoittelua

Kontakia (kuva Minttu Sivén)

Nachon kontaktinpitoa häiriöistä välittämättä (kuva Minttu Sivén)

Toisella kierroksella teimme pienen kokeenomaisen setin, koska halusin vähän nähdä miten Nacho käyttäytyy ja saada vinkkejä niihin välikäyttäytymisiin. Teimme perusasennon, suoran luoksetulon, noutokapulan pidon ja kaukokäskyt. Muuten meni ihan kivasti, mutta kaukokäskyissä liikutti hieman etujalkoja.

Synnove neuvoi, että kokeenomaisissa harjoituksissa kannattaisi valita pieniä palasia, jotka koira osaa hyvin. Väleissä koiralle ei tarvitse sanoa mitään, mutta niissä voi palkita aina silloin, kun koira itse ottaa kontaktin muiden katsomisen tai muun tekemisen sijaan. Alussa ohjaaja voi lähteä vaan kävelemään sanomatta mitään ja kun koira tulee mukana ja vilkaisee ohjaajaa, iso palkka siitä. Pikkuhiljaa koira oppii, että kannattaa aina kysyä lisää tekemistä.

Tehtiin sitten vielä erikseen luoksetuloja ja vauhtinoutoja. Luoksetuloon voisi Nacholle saada lisää vauhtia siten, että toinen pitää kiinni sitä. Noutoon voisi saada niinikään vauhtia pitämällä ja lisäksi voisi kutsua koiraa nimeltä heti kun se on ottanut kapulan (tai pieni hetki aiemmin). 

Vapautus kapulan pidon jälkeen

Leikkimistä

Luoksetuloon vauhtia kiinnipidolla

Nacho odottaa (kuva Minttu Sivén)

Kapulan vaihto palloon

Nacho katselee niin tarkkaavaisena, että milloin harjoitukset oikein jatkuvat! (kuva Minttu Sivén)

Kyllä toko on sitten hauskaa! :D

Lopussa tehtiin vielä paikallamakuita ryhmässä. Niissä kävin vähän työntelemässä ja vetelemässä Nachoa, mutta tosi nätisti pysyi.

Paikallamakuu (kuva Minttu Sivén)

Muista kuin mainituista kuvista kiitokset Mirvalle!

Viimeinen tokokurssikerta

Viimeinen Nina Mannerin tokokurssikerta oli tänään 12.1.15. Nacholla kun alkoi juoksut, niin otin Sipsin sen tilalle. Nacholla ei myöskään oikein ole vielä mitään ongelmia ehtinyt muodostua, pitäisi vaan nyt ehtiä sen kanssa kaikkia liikkeitä viedä eteenpäin. Sipsillä sen sijaan se seuraaminen on tosissaan nyt ongelmana, se näkyi tuossa kokeessakin.

Joten ei muuta kuin aiheeksi seuraaminen! Tehtiin ensin kokeenomainen pätkä, jossa Nina ohjasi ja sanoi, että voin huomauttaa, jos Sipsi tekee huonosti. Noh, kun Sipsi taas tiesi, että tässä harjoitellaan nyt seuraamista, niin eihän se silloin tietenkään mitään kauheinta mahdollista seuraamistaan esitellyt. Mutta kyllä se juoksemisessa taas vähän väljensi ja kun mentiin palkkaa kohti, niin tipautti kontaktinkin kerran.

Nina kyseli, miten olen Sipsiä palkannut juoksemisessa ja kerroin, että välillä minulla on lihapulla nyrkissä juoksun aikana, jonka saa sitten jossain vaiheessa napata. Nina kysyi, että osaako Sipsi käsikosketuksen ja pitääkö se siitä. Kerroin, että meillä on käsikosketus kyllä käytössä, mutta enempi sellaisena edestä tehtävänä, ei olla sitä ikinä seuraamisessa kokeiltu. Mutta nyt kokeiltiin. Yllättävän hyvin Sipsi sen tajusi, ainoastaan sitten vähän kovemmassa vauhdissa ei meinannut osata sitä tehdä.

Tässä täytyy toki olla tarkka, että Sipsi ei sitä sitten itse ala tökkiä, eli kättä saa tökätä vain käskystä. Mutta aika kivasti Sipsi alkoi hiffaamaan sen ja tiivisti paikkaansa. Voisimme kokeilla tätä myös ruudusta tullessa. Ja siinä voisi myös tehdä niin, että suuntaa kohti palkkaa ja silti pitää tulla hyvin seuraamaan. Jos tulee seuraamaan hyvin, siitä voi välillä vapauttaa heti sinne palkalle. Tai sitten voi vaikka hieman kaartaa toiseen suuntaan ja vapauttaa hyvästä perusasennosta.

Zetassa meillä on seuraaminen ollut ongelmallista erityisesti vasemmalle käännyttäessä. Nina kysyi kuinka usein palkkaan siitä ja oli kyllä vähän noloa tunnustaa, että enhän mä siitä palkkaa! Eli käännöksistä myös palkkaa (asentojen tekemisen kanssa) ja lisäksi käännöksissä voi tehdä jotain ylläreitä, esim. 270 astetta ympäri tai käännös ja seis. Eli vähän jotain yllätyksellisyyttä, ettei Sipsi ihan niin hyvin tiedä mitä on tulossa, kuin se luulee tietävänsä.

Sipsi odottelee vuoroaan

"Kuinkakohan kauan tässä vielä joutuu oottamaan, kun tekemään pitäis jo päästä"

Sirke Viitasen tokokoulutuksessa

Järjestettiin loppiaisena 6.1.2015 tuttujen kultaisennoutajien omistajien kanssa koulutus Sirke Viitaselle, kun tykättiin niin kovasti hänen GR:n tokotiimille vetämästä koulutuksesta. Paikkana oli KAT-halli Tuusulassa. Meitä oli viisi koirakkoa ja aikaa 3 tuntia.

Otin ensimmäiselle kierrokselle Sipsin ja tein sen kanssa kokeenomaisen suorituksen, jossa oli seuraaminen, ruutu, tunnari, kaukokäskyt ja luoksetulo. Tein ennen suoritusta hieman vaikeahkoja kontaktihäiriöitä vieressä syövän treenikaverin kanssa. Nämä menivät hyvin. Kehään mennessä Sipsi oli kuitenkin vähän vaisu, mutta tuli aika hyvin kontaktissa, ehkä kerran katsoi muualle, josta huomautin sitä.

Seuraamiseen lähti nyt paremmin kuin yleensä, mutta oli kuitenkin aika kaukana ja jossain välissä otti vielä hieman enempi etäisyyttä. Paransi kuitenkin mitä pidemmälle mentiin. Varsinkin hidas käynti oli ok. Juoksussa loittoni taas selvästi enempi.

Tunnarissa kävi kaksi kertaa kapulat läpi ennen kuin otti oman. Palautti kuitenkin hyvin, ainoastaan kerran sivulla ollessa käänsi kapulaa. Ruutuun teki hyvän ja vauhdikkaan merkin, mutta matkalla ruutuun kiersi hieman sivuun, löysi kuitenkin ruutuun, joskin jäi aika etukulmaan ja meni ensin istumaan ja vasta siitä maahan. Pysyi tällä kertaa hyvin ruudussa. Seuraamiseen tuli taas kovin väljästi.

Kaukokäskyissä oli jotenkin ihan outo, ei tehnyt seisomasta istumaan menoja ollenkaan, vaan meni vaan maahan. Otin nämä tosin ilman käskyä, mutta se on kuitenkin jo jonkin aikaa toiminut ihan kivasti. Seisomasta maahan otti takajalkoja alle. Komensin kerran ("hei") ja sen jälkeen oli ehkä hieman paremmin kuulolla. Luoksetulossa lähti hyvällä vauhdilla ja pysähtyi käsimerkistä hyvin! Vapautin siitä ja palkkasin takana olevalla ruoalla.

Sirke sanoi, että vaikutti siltä, että kun yritin niin tarkkaan katsoa, ettei Sipsi vaan katsele muualle, se koki sen painostavana ja sen takia otti etäisyyttä ja oli vaisu. Vastasi kuitenkin kaukokäskyissä hyvin sille pienelle komentamiselle, eli tähän pitäisi löytää tasapaino, että vaadin hyvää suoritusta, mutta en painosta. Minun pitäisi olla rento ja reipas, eikä painostava ja koiraa kyyläävä. Tässäpä sitä on ohjaajalle haastetta!

Liikkeistä Sirke sanoi, että seuraamisessa suurin tekninen ongelma on se, että Sipsi on aika kaukana. Sirke kysyi, että olemmeko tehneet häiriötreenejä ja kun kerroin, että niissä Sipsi aina tsemppaa, niin hän ehdotti, että tekisi niitä välillä yllättäen kesken seuraamista.

Tunnarissa Sipsillä taitaa olla niin kova odotus palkasta, että se sen takia kääntelee kapulaa. Tähän voisi kokeilla sellaista, että tunnarikapulaa pidetäänkin vähän pidempi aika, esim. 20 sekunttia ja vasta siitä pidosta saa palkan.

Ruutuun saatiin hyvä vinkki paikan parantamiseksi. Jotta paikasta ei tarvitsisi vääntää, palkka voisi aina välillä olla suoraan ruudun takana ja kun menee hyvin ruutuun, vapautus sinne. Luoksetulon pysäytys olikin nyt hyvä, joten siihen ei tullut kommentteja.

Sipsi harjoitteli illalla kotona tunnarikapulan pitoa

Nachon vuorolla tehtiin liikkeiden alkuja. Aluksi tosin Sirke muisti, että Nacho oli siellä Klaukkalassa ja kysyi miten meidän kaukokäskyjen takajalkojen siirtäminen taaemmas on sujunut. Kerroin, että olemme saaneet sen sillä 'kehu kun tekee ja palkka vasta kun siirtää jalkaa taaemmas' -tekniikalla ainakin toisen jalan siirtymään jo hienosti taaemmas. Näytin ja sitten Nacho ei tietenkään ekalla tehnyt oikein, mutta toisella teki ja Sirken mielestä se oli ihan tarpeeksi hyvä (vaikka toinen jalka onkin edempänä).

Kyselin sitten niistä siirtymistä, että miten ne kannattaisi tehdä. Nachollahan on sellainen "nomeseuraaminen", jossa se kävelee mukana, mutta ei ole kontaktissa. Sirken mielestä tämmöistä ei kuitenkaan tokossa tarvita, vaan koiralle voi jutella siirtymien aikana. Kun edellinen liike loppuu, voi koiraa ensin kehua siitä samalla siirtyen seuraavaan paikkaan ja kehujen jälkeen sitä voi hetsata tulevalla liikkeellä. Jos tulee odottamista, koiran voi laittaa maahan "käy siihen" ja sitten kun on valmista, pyytää suoraan siitä mukaan.

Harjoiteltiin sitten Nachon kanssa näitä. Tehtiin jotain pieniä pätkiä jotain juttuja ja sitten vapautin, kehuin ja kävelin uuteen paikkaan ja palkkasin siitä seuraavan liikkeen alusta. Vähän tuntui, että Nacho silti katseli niissä kovasti Sirkeä, varsinkin siinä vaiheessa, kun tehtiin noutoa ja kapula oli hänellä. Ehkä Nacholla vaan ei vielä ole niin selkeää käsitystä siitä, että mitä siellä kentällä tapahtuu ja että liikkurista ei tarvi välittää. Kovin vähänhän me ollaan liikkurin kanssa vielä harjoiteltu.

Kyselin sitten vielä neuvoja liikkeestä maahanmenoon, kun meidän maahanmeno ei oikein ole edistynyt. Näytin miten ollaan tehty liikkestä kädellä avustaen ja miten Nacho ei sitten tajua, jos käsiapu jää pois. Sirke sanoi, että tekniikasta tulee parempi, jos koira läväyttää kummatkin jalat saman aikaan maahan kuin vuorojaloin (kuten Nacho helposti tekee). Hän sanoi, että kannattaa aloittaa istumisesta, joten näytin miten olemme sitäkin tehneet. Kovin hyvinhän Nacho ei vielä kurre-asennossa pysy, eikä se osaa sitä ilman namia. Tähän Sirke sanoikin, että kannattaa ensin häivyttää nami kädestä ja käyttää käsimerkkiä ilman namia ja vasta sitten häivyttää käsimerkki. Ensin pelkällä kädellä apu ja nami sitten heti perässä samanlaisella käden huitaisulla. Tämä ei itseltäni sujunut ollenkaan, joten Sirke sanoi, että namin voi antaa myös toisella kädellä. Pitää opettaa Nacho nyt kunnolla koskemaan kättä ilman namia, jotta voidaan harjoitella lisää tuota "kurrea" ja siitä tasajalkaa maahanmenoa.

Toinen tapa, jota Sirke ehdotti on luoksetulon maahanmenon 'eteenpäin liuku' -maahanmeno. Kerroin, että sitäkin olemme harjoitelleet ja näytin, miten Nacho kierron kautta tekee sitä (Sirke ehdotti putkea, mutta eihän Nacho sellaista osaa, ei sillä, että se kiertoakaan olisi kovin hyvin osannut, mutta yritti kuitenkin). Siinä Nacho syöksyikin hienosti maahan ja sai pallon palkaksi. Tätä voisi kokeilla niin, että kävelenkin itse poispäin, kun Nacho tulee kiertämästä ja tekee sen sivulla, kuten liikkeestä maahanmeno kokeenomaisesti menee. Täytyy myös tätä nyt kokeilla, josko homma valkenisi Nacholle paremmin tämän kautta.

Nachon tokoiluja

Sunnuntaina 7.12.2014 osallistuttiin Nachon kanssa UMN:n tokokoulutukseen, jota veti Noora Lavonen. Tehtiin aluksi paikallamakuuta. Nacho liikuttelee takapäätä edelleen, vaikka jätin namin vähän matkaa päähän sen eteen. Noora kävi palkkaamassa sitä välillä, kun oli hyvin paikoillaan. Kovasti alkoi heilutella häntää hänelle, mutta ei kuitenkaan ollut mitenkään nousemassa. En vaan oikein tiedä miten puuttua tuohon takapään liikutteluun.

Sitten tehtiin zetan jättöliikkeitä. Tein itsekseni istumista ja seisomista. Nacho tekee ne jo aika kivasti, tosin välillä saattaa sekoittaa seisomisen istumiseen. Näytin sitten Nooralle Nachon maahanmenoja, joita ollaan nyt tehty takajaloilla seisomasta. Nacho kyllä tekee paremmin sen maahan pompun, mutta en oikein vieläkään ole siihen tyytyväinen, kun helposti asettelee niitä etujalkoja paikoilleen. Noora antoi vinkiksi opettaa Nacholle leukatargetin ja sen avulla pään painamisen ensin maahan. Oppisi siten ehkä enempi ajattelemaan sitä etupääin laittoa. Toinen voisi olla kumartamisen opettaminen (siten, että peppu saa olla ylhäällä). Näitä voisi kokeilla ainakin lisäapuna.

Maanantaina 8.12.2014 meillä sitten oli meidän tokokurssi (kouluttajana Nina Manner). Olin ajatellut tehdä tunnaria, mutta unohdin kapulat autoon ja kun oltiinkin sitten ekana vuorossa, en ehtinyt hakea niitä. Otettiinkin sitten luoksetulon stoppeja. Näytin aluksi miten ollaan tehty niitä pallolla heittämällä. Nachohan pysähtyy niissä tosi hyvin, vaikka ei olla edes ihan kauheasti vielä harjoiteltu.

Nina kehotti miettimään nyt, että otanko siihen käsimerkin vai suullisen, koska jos on tarkoitus ottaa suullinen käsky, pitää käsimerkistä päästä eroon. Toisaalta Nacho reagoi tosi kivasti käsimerkkiin, joten sillä varmaan saisi nopeammin liikkeen valmiiksi. Käsimerkissä on vaan se huono puoli, että jos koira sattuisi katsomaan muualle juuri sillä hetkellä, se ei tietenkään sitä tee. Toisaalta tämä on aika epätodennäköistä ja voisihan sitä sitten huutaa käskyn, koska esimerkiksi ruutuun mennessä sillä kuitenkin pitäisi olla joku pysäytyskäsky. Sitten jos otan sen käsimerkin, niin pitäisi alkaa välillä tekemään sitä pelkkää käsimerkkiä (ilman pallon heittoa) ja odottaa välillä pieni hetki ja välillä pidempi ennen palkkaa. Välillä olisi myös hyvä saada kaveri heittämään pallon.

Kun aikaa jäi vielä hetki, niin kyselin Ninalta vinkkejä vielä siihen paikallamakuuseen. Näytin miten se tekee, että alkaa hetken paikalla maattuaan liikutella takapäätä. Ninan mielestä osa niistä on sellaisia, että se vaan hieman korjaa asentoaan, mutta osa voi olla myös palkan odotusta. Vinkkeinä saimme samaa takapään työntöä (mitä olen tehnyt kaukokäskyissä etujaloille) ja palkkaamista, kun pitää asennon. Myös hihnasta kevyesti vetoa voi kokeilla. Lisäksi kokeiltiin laittaa ne namit suoraan siihen etutassujen väliin. Tämä aiheuttikin Nachossa tosi ison skarppaamisen (verrattuna siihen, että ne on vähän edessä). Koiran voi myös palkata kauempaa heti kun se on hyvin.

Tiistaina meillä oli vielä hallivuoro, mutta Nacholla oli vatsa löysällä, joten en kovin paljon viitsinyt sen kanssa tehdä. Hieman otettiin ruutua, jota olen nyt kotona opettanut pienemmällä ruudulla. Tajusi aika kivasti myös kentällä mennä isoon ruutuun. (Aloin nyt sheippaamaan sitä paikkaa.) Tehtiin myös vähän seuraamista peilin edessä. Olisipa aina peili, pääsisi niin kivasti etenemään sen kontaktin kanssa, ilman että tuijottaa koko ajan koiraa.

Nacho 7.12.14

Nacho pääsi tokokurssille

Aloitettiin Nina Mannerin tokokurssilla (maanantaisin 6 kertaa). Tunnin ryhmässä on neljä koiraa ja tehtiin vuorotellen niitä juttuja mitä itse halusi tehdä (ryhmässä karjakoira, toinen kultsu ja airedalenterrieri).

Aloitimme Nachon kanssa seuraamisella. Perusasento on sillä ihan hyvä, mutta liikkumisessa kontakti ei pidä vielä kovin hyvin. Tein askeleen, kaksi askelta ja neljä askelta ja ne se teki hyvin. Nina sanoi, että sillä on hyvä paikka ja suora asento. Nyt vaan pitäisi sitten pikkuhiljaa kasvattaa matkaa. Lisäksi voisi tehdä edelleen sitä Jessican neuvomaa häiriöharjoitusta, jossa nami on kädessä. Nacho teki sitä aika hyvin, mutta paikallaan tekemisessä ja liikkumisessa on jo niin suuri ero, että paikallaan voisi tehdä käden heiluttelua, niin että kontakti pysyy silti. Myös ulkoisia häiriöitä voi lisätä pikku hiljaa.

Tein sitten vielä vähän käännöksiä ja niitähän Nacho ei osaa. Ajattelin, että se olisi kauheasti pomppinut, mutta oli sen verran rauhallisessa vireessä, että siirtyi vaan nätisti mukana. Vasempaan käännös oli vaikein ja siihen voisi ottaa edelleen sitä pesuvadin päällä takapään käyttämistä. Samoin edestä perusasentoon tuloon, jotta oppisi vielä paremmin käyttämään takapäätään. Nina sanoi, että kasvavalla koiralla voi olla sen verran erilaisia vaiheita kasvussa, ettei välttämättä osaakaan eri mittaisten jalkojensa kanssa tehdä samoja asioita kuin aiemmassa kasvuvaiheessa on tehnyt.

Sitten  tehtiin vähän maahanmenoa (ajatuksena zetan ja luoksetulon "syöksymaahanmeno"). Näytin miten ollaan tehty sitä hypyn kautta ja kyselin, että miten siitä sitten pitäisi jalostaa liikkeestä tekemistä. Nina sanoi, että kun tekee niin ison hypyn, niin tekee paljon töitä myös takajaloilla, vaikka se ajatus pitäisi lähinnä olla etujalkojen maahan lämäyttämisestä. Kokeiltiin sitten niin, että Nacho vaan seisoo takajaloilla ja menee siitä maahan. Se sujuikin ihan kivasti. Siitä sitten pikkuhiljaa voi kokeilla liikkua vähän ja tehdä sen liikkeestä.

Kysyin myös, että kannattaako Nacho opettaa menemään perusasennosta maahan etujalat paikoillaan vai läväyttämällä etujalat maahan. Hän sanoi, että hyvin voi mennä etujalat paikoillaan maahan, mutta voi myös opettaa esimerkiksi luoksetuloon läväytyksen erottamaan sitä mielialaa mikä liikkeeseen liittyy.

Muuta ei omalla vuorolla ehdittykään. Väliajat treenailin vähän paikallamakuuta ja seisomaan ja istumaan jäämistä liikkeestä sekä kaukokäskyjä. Halli oli melko vaativa, kun molemmilla puolilla oli agilitykentät ja (tietenkin) haukkuvia koiria.

Kysyin vielä lopuksi Ninalta kaukokäskyistä, koska olimme juuri taannoin jutelleet Tuijan kanssa niistä, kun hän oli kuullut, että jatkossa tuomarit tulevat ehkä kiinnittämään enemmän huomiota siihen, ettei koira nouse maasta istumisessa ja istumisesta maahanmenossa seisomisen kautta. Näytin Ninalle miten Nacho tekee. Hänen mielestään Nacho nousee maasta istumisessa välillä hieman seisomisen kautta, riippuen missä vireessä sen tekee. Jos tekee korkeammassa vireessä, hypähtää vähän paremmin istumaan, eikä siitä hänen mielestään voisi mitään huomauttaa. Liikkeessä pitäisi tehdä työ lähinnä takajaloilla, joten täytyy treenata niitä lihaksia tähän liikkeeseen. Nacholla alkaa olla jo aika varma ajatus etujalkojen paikallapitämisestä, joten varmaan tähän voisi virettäkin yrittää nyt nostaa ilman, että tekniikka kärsii.

Kultaisten tokotiimin tapaaminen Klaukkalassa, osa 1

Viikonloppuna oli GR:n tokotiimin tapaaminen, johon osallistuimme Nachon kanssa ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa tapaaminen oli Klaukkalassa kennelliiton tiloissa. Lauantaina 22.11.2014 meitä oli kouluttamassa Sirke Viitanen ja sunnuntaina tapasimme keskenämme. Tässä lauantain harjoituksia ja muistiinpanoja.

Aloitimme kehääntulo harjoituksilla. Nacho oli aluksi aika ihmeissään kaikista uusista häiriöistä ja varsinkin liikkurin antama kapula oli sille paha häiriö. Kun tajusi homman nimen, niin alkoi parantaa kontaktia. Mutta siis eihän me tämmöisiä olla vielä harjoiteltu, kun ei nyt ole edes mitään hallivuoroa.

Me olimmekin sitten ensimmäisinä vuorossa ja otin ensimmäisenä kaukokäskyjä. Nachollahan on ne aika hyvässä vaiheessa, mutta istumasta seisomaan nousu jää sillä usein vajaaksi. Näytin Sirkelle millainen se on ja hänkin totesi, että se on tosiaan hieman vajaa. Olen tehnyt tätä kotona eteisen kynnyksen yli, mutta se ei ole auttanut muualla ja jos ei siinäkään laita kunnolla jalkoja kynnyksen yli, niin menee hyvin epävarmaksi, että mitä tässä nyt sitten tehdään, jos ei kelpaa.

Kokeilimme siten, että annan Nacholle namin leuan alle, siten etttä se siirtää takajalkoja hieman taaemmas saadakseen namin ja sillä hetkellä vapautan namin ja merkkaan vielä erikseen takajalkojen siirron (jes). Tässä voisimme käyttää myös naksutinta hyväksi merkkaamaan takajalkojen siirron.

Lisäksi voisimme tehdä syviä lihaksia vahvistavia treenejä, koska Nacholla ei varmaan vielä ole vaan tarpeeksi hyvät lihakset näiden liikkeiden tekemiseen. Tosin Sirke sanoi myös, että monesti näin nuorilla koirilla ei vielä ole kunnon selkälihaksia, vaan ne vahvistuvat vasta myöhemmin. Hän myös sanoi, että ei kiirehdi kaukokäskyjen etäisyyden kanssa, vaan käyttää tarpeeksi paljon aikaa hyvän tekniikan rakentamiseen läheltä tehtynä.

Nacho Janina Taskisen kuvaamana.

Muiden vuoroilta keräsin myös hyviä vinkkejä, joita voin käyttää sekä Nachon, että Sipsin kanssa hyväksi. Kirjoitan tähän nyt kuitenkin ensin Nachon seuraavan kierroksen vinkit.

Teimme siis iltapäivällä noutoa. Nachollahan on ollut tapana mennä tassut edellä kapulalle ja ei olla ihan kauheasti tätä päästy harjoittelemaan, kun kotona ei oikein ole tilaa, eikä ulkona ole huvittanut tähän vuodenaikaan treenata. Testattiin miten liike nyt menee ja Nacho meni jonkin verran tassut edellä kapulalle.

Tätä lähdettiin korjaamaan kapulan sijoittamisella siten, että siinä on laippa koiran suuntaan. Silloin sen ei ole niin helppo tönäistä kapulaa tassuilla, vaan joutuu paremmin keskittymään sen ottamiseen. Kun koira on tuomassa kapulaa annetaan palkkasana ja palkataan Nachon tapauksessa narupallolla. Sitten leikitään vähän aikaa ja samalla siirrytään kapulaan siten, että seuraavalla kerralla voidaan taas lähettää se laipan suunnasta. Tämä alkoi Nacholla toimia ihan kivasti ja alkoi tarjota parempaa ottamista.

Tästä sitten jatkossa edetään niin, että kapula onkin hieman vinottain, suunta riippuu siitä, halutaanko koiran ottavan kapulan takaa vai edestäpäin. Näitä kuitenkin pitää tehdä sen verran paljon, että koiralla on vahva mielikuva siitä miten se on kapulaa ottamassa (liikemuisti). Jos haluaa heittää (se on kuitenkin koiralle aina hieman eri tilanne kuin maassa jo olevan kapulan otto), niin avustaja voi kääntää kapulan.

Lisäksi kyselin siitä, kun Nacho tuijottaa heitettyä kapulaa kiinteästi, niin kannattaako se opettaa ottamaan kontakti ennen kuin se saa noutaa. Tähän Sirke sanoi, että se riippuu koirasta, mutta jos koira on kuitenkin hyvin ohjaajan kanssa yhdessä tekemässä, niin se voi saada katsoa kapulaa koko ajan. Tällöin koira pystyy myös luopumaan kapulasta, jos sille annetaankin joku muu käsky, esim. seuraa tai maahan. Ja jos mitään ei tapahdu pitkään aikaan, niin koiran pitäisi kuitenkin jossain vaiheessa sitten ottaa kontaktia ohjaajaan.

Nacho odottelee milloin pääsisi treenaamaan

Sitten niihin muiden treenien aikana tulleisiin vihjeisiin:

• Tunnari: Koirilla on usein kokeessa korkeampi vire kuin yksittäistä liikettä treenatessa, joten jos koiralle opettaa tunnarin kovin matalassa vireessä, se ei välttämättä pysty suorittamaan sitä kokeessa korkeammassa vireessä. Tätä voi treenata niin, että leikkii koiran kanssa sen virettä nostatten ja sen jälkeen heittää sen hakemaan makupalaa tai lähettää kiertämään merkin (tms.). Sitten kun koira tulee vauhdilla tunnarikapuloille (joiden vieressä ohjaaja siis seisoo), se käsketäänkin etsimään. Jos koira tässä säheltää ja kiirehtii, eikä etsi kunnolla, ohjaaja pysäyttää koiran ja käskee sen rauhoittumaan (tähän kannattaa valita se sana, jota myöhemmin käyttää vihjesanana) ja kun koira rauhoittuu, "huokaisee", sen voi päästää uudestaan etsimään. Koira oppii pikkuhiljaa, että vaikka sillä olisi miten korkea vire, niin kapuloille tullessa pitää rauhoittua ja keskittyä.

• Zeta, istuminen ja asennoissa pysyminen: Zetan istuminen on usein se hankalin vaihto koirille. Kun koira osaa tekniikan, niin tähän voi ottaa pienen apukeinon palkkaamalla koiraa selän takaa oikealla kädellä. Myöhemmin vihjeenä toimii pelkkä oikealle vilkaisu, joka ei tuomarin silmiin näytä samanlaiselta kaksoiskäskyltä kuin koiran vilkaisu. Asennoissa pysymisessä kannattaa muistaa yhdistää käsky oikeaan asiaan. Tätä harjoitellessa koiran voi selkeästi auttaa asentoon ja sanoa käskyn, kun koira pysyy siinä. Sitten lisätään häiriöitä ja palkataan koiraa, jos se pysyy, mutta kerrotaan sille myös, että meni väärin, mikäli koira yhtään liikkuu.

• Ohjattu nouto: Leikki, joka opettaa koiralle suuntia. Koira laitetaan eteen seisomaan ja heitetään sen kummallekin puolelle kapulat. Tässä vaiheessa ne voivat olla vielä aika lailla samalla syvyydellä kuin koira. Katsotaan kumpaa kapulaa koira ennakoi ja lähetetään se juuri päinvastaiselle. Jos koira hakee kapulan hyvin, se palkitaan ja jätetään toinen kapula paikalleen. Kun koiran kanssa on hetki leikitty, laitetaan se aloituskohtaan ja heitetään vain jo tuotu kapula. Todennäköisesti koira jää siihen enempi kiinni, joten lähetetään se juuri sille toiselle kapulalle. Jos koira lähtee väärälle, sitä ei kielletä, vaan ohjaaja juoksee oikealle kapulalle nappaamaan sen ja "lällättelee" koiralle. Sirke opettaa koiralle myös myöhemmin hakemaan kahdesta kapulasta kauimmaisen, jotta myöhemmin se voi jättää keskikapulan ja siirtyä reunimmaiseen, jos se on vahingossa menossa väärälle kapulalle ja pysähtyy kapulan väärälle puolelle.

• Seuraaminen: Jos koira tiputtaa kontaktin, keskeytä suoritus ja aloita alusta. Jos suoritusta jatkaa ja palkkaa koiran kun se on tehnyt hyvin, sillä vahvistuu kuitenkin mielikuva, että välissä ollut huonompi osuus kuului myös liikkeeseen. Kääntymisiä voi auttaa koiralle siten, että kääntää hieman katsetta siihen suuntaan mihin on menossa. Pysähdyttäessä voi katsoa maahan. Tämä on kuitenkin hyvin luonnollista, kyllähän kävellessä pitää katsoa sinne mihin on menossa.

• Luoksetulon stoppi: Koiran tulisi pysähdyksen jälkeen pitää paino kaikilla tassuilla, erityisesti takatassuilla. Tähän yksi toimiva tekniikka on takapalkka. Toinen tapa on pallon heittäminen, jossa siinäkin kannattaa miettiä, millä tekniikalla pallo kannattaa heittää, jotta koira tekisi mahdollisimman hyvin jarrutuksen. Osalle koirista sopii paremmin koiran yli heittäminen, kun taas joillekin sopii paremmin pompun kautta heitto. Kun välimatka kasvaa, kannattaa käyttää apuheittäjää.

• Hyppy: Koiran opettaminen hyppäämään molempiin suuntiin käy kätevästi leikillä, jossa koira saa hyppiä esteen yli avustajan ja ohjaajan väliä ja hakea kummaltakin makupaloja. Kun koira hyppää joka kerta esteen, voi avustaja alkaa siirtymään esteen sivuun, siten että myöhemmin koiran pitää kiertää hyppäämään este ohjaajan suuntaan. Jos koira epäonnistuu, se ei vaan saa makupalaa.

• Häiriötreenit: Koira on sivuasennossa ja viereen heitetään joku esine, esim. vesipullo. Jos koira tiputtaa kontaktin, sille huomautetaan siitä. Tätä toistetaan pari kertaa ja jos koira ei tsemppaa, sitä voi moittia vähän enempi. Hyvästä kontaktista voi kehua, mutta palkan saa vasta, kun pystyy pitämään kontaktin häiriöstä huolimatta. Tässä siis koiran tulisi turhauman kautta oppia pitämään kontakti ja siten se oppii, että jos tulee joku häiriö, pitää vaan tsempata ja siitä pääsee yli ja sen jälkeen seuraa superpalkka.

• Motivaatio, jännitys: Jos tuntuu, että seuraavat kisat jännittävät kauheasti, kannattaa ajatella niin, että ne ovat vain pieni välitavoite tähdätessä lopputavoitteeseen. Tämä lopputavoite voi olla vaikka se, että koira osaa liikkeet hyvin. Yksittäiset kisat ovat vain tämän hetkisen tilanteen tsekkaus, että ohjaaja tietää missä mennään koiran koulutuksen suhteen. Lisäksi kannattaa asetttaa muita kuin tulostavoitteita kisaan, esimerkiksi tavoittelee hyvää yhteistyötä koiran kanssa.

Lopuksi treenailimme vielä keskenämme. Oli hauska huomata, että Nacho pysyy hyvin lähellä ja pystyy keskittymään, vaikka ympärillä on paljon koiria. Sitä voi myös palkata pallolla, juoksenteli sitten vaan muiden välissä sen kanssa, eikä välittänyt muista mitään. Teimme myös paikallaolot ja nekin meni ihan hyvin, tosin sivulta maahanmenoa Nacho ei vielä oikein osaa, eikä myöskään siitä istumaannousua.

Aku ja Nacho, kokoero ei oikein näy kuvassa

Nacho juoksentelee pallonsa kanssa välittämättä toisista

Paikallamakuurivi - Nacho on tuo pieni :D