Christan koulutuksessa 2.3.2018

Christa oli kouluttamassa meidän kultaisten tokotiimiä Lahdessa.

Nacho:
Ruudussa välillä luopuminen eteenmenossa namipurkista, joka on takana. Jos hyvin kuulolla pysäyttäessä suorapalkka ohjaajalta ja sen jälkeen saa ottaa namin purkista tai ruutuun lähetys. Välillä namipurkin voi heittää muualle kentälle ja siitä vaan pitää luopua. Usein myös suorapalkkaa, että eteenmeno pysyy yllä. Ruudun paikan hakemista eri paikoissa esim. jäällä tai isolla nurmikentällä, missä vaan haetaan paikkaa ja saa suoraan palkan niistä. Eteen voi koiran viedä. (Voi tehdä myös kiertoa.)

Seuruun tiivistys ottamalla sivuaskeleita poispäin koirasta aina välillä ja pitämällä kriteerit selvillä, jos koira on liian kaukana. Samoin, jos vilkuilee esim. maassa olevia teippejä. Ota teippiä mukaan treeneihin!

Yleisiä muistiinpanoja:
Kun koira osaa tehtävät, pitää vaatimustasoa lisätä, jotta saa koiran pysymään samalla tasolla.

Kierrättäminen eri häiriöillä lelut, namit, ihmiset, toiset koirat, hämykäskyt.

Häiriötreeninä ensin ohjattu nouto, sitten kierto ja samoilla kapuloilla nouto eteenpäin ja hyppy.

Kahden lelun välillä juokseminen ja stoppi kun on menossa lelulle siten, että lelu lävähtää samantien stopin jälkeen maahan.

Väljyyteen oikeaan suuntautuvaa ympyrää.

Löysään otteeseen sivuttain suuntautuva kapulan veto.

Sosiaalinen palkka siten, että koira hyppää päin käskyllä auttamaan löysään kapulan pitoon. (Vauhtinouto ja namipalkka vahvistavat aina hieman löysää otetta.)

Synnoven koulutus 4-5.11.2017

Lauantai:
*oikean energiatason löytäminen -> tarpeeksi huomiota fokukseen ja rauhalliseen tekemiseen
*pennulle seuraamista niin että luopuu kädestä jossa nami, jotta tulee parempi fokusä
*seuraamisessa kontaktiharjoituksia lelupalkalla siten, että leikkiminen yhdessä (Ei heittoa), koska silloin haetaan yhteistyötä
*siirtymistä palkkaamista tarpeeksi
*namien heittämisessä aina yksi nami ja sen jälkeen samantien palaaminen ohjaajan luo, koira oppii, ettei nameja jäädä etsimään.

NACHO: Seuraamiseen enempi fokusta, eikä voi hyväksyä huonoa seuraamista. Kiertohässäkässä ensin loppuosa ja sitten pelkkä kierto. Lisää fokusta ja palkkaa kierrosta. 

*Rauhoitttumissignaali koiralle, joka on liian kiihtyneessä tilassa. Esim. koira istuu, sanotaan sana ja näytetään signaali ja odotetaan, että koira rauhoittuu ja on vastaanottavaisemmassa mielentilassa.

NACHO: Seuraamiseen sivuaskelia oikealle, jos koira ottaa etäisyyttä. Ja palkkio sen jälkeen. Palkkio myös täyskäännöksen jälkeen. Ruudussa eteenmeno näytön kautta. Ruutuun targetti taakse, että saa onnistumisia.

*Tunnarissa paljon kapuloita, että koiralle tulee enempi nuuhkimisajatus kuin nouto. Vauhtia siten, että leikkii ensin, suora lähetys ja palkka lelulle, kun on tullut pari metriä hyvällä vauhdilla. Voi myös vahvistaa tulovauhtia siten, että jättää koiran kapuloille oma suussa ja odottaa, että tulee automaattisesti luo ja palkkaa.
*Ruudun paikan vaihtoa.
*Ylläripalkkoja liikkeissä, joissa koira jätetään.

Sunnuntai:
*Jos koiralla on väärä ajatus jostain liikkeestä, esim. istuminen, pitää sen ajatus muuttaa alusta lähtien, mielellään eri tilanteessa, ettei yhdistä siihen liikkeeseen.
*Kapulan pito paremmaksi siten, että näytetään lelua, kun koira pitää lujempaa ja jos höllää, lelu menee pois.
*Käsisignaali siten, että käsi on valmiina apuna  ja vasta käskystä saa kädestä namin. Jos menee maahan aiemmin, ohjataan takaisin istumaan. Jos koira reagoi liian aikaisin, vahvistetaan istumista palkkaamalla toisella kädellä istumisesta.
*Jos koiralla on liian suuri odotus johonkin tiettyyn liikkeeseen, josta aiheutuu vinkumista tai sitä, että koira päättää itse mitä haluaa tehdä, kannattaa rikkoa koiran odotukset tekemällä jotain muuta sen sijaan, esim. kaukokäskyt noudon sijaan tms.
*Opeta koiralle, että myös odottaminen eri asennoissa ja ohjaajaan kontaktin pitäminen on osa tehtävää.
*Aktiivisuus ohjaajaa kohti liikkeiden välissä ja siitä palkitseminen.
*Ohjatussa noudossa, jos koira ei osaa suuntia vielä hyvin, auttaminen mieluummin niin, että ohjaaja menee samassa linjassa lähemmäs koiraa (vs. kapulan suuntaan meneminen), jotta kulma ei muutu.
*Koiran fokuksen kasvattamista ohjaajaa kohtaan, esim. kiertoa siten, että matkalla leluja

NACHO: Tunnariin vähemmän merkitystä muille kapuloille, että ei välitä niistä. Piilottamista ulkona, siten, että muiden kapakoiden merkitys vähenee. Leikkimistä ja suoraan siitä lähettäminen etsimään (omatunnari piilotettuna)
Peruuttaminen niin, että peru, seuraa ja askel taakse ja vasemmalle. Toinen harjoitus niin että kädessä on nami ja askelia oikealle ja välillä taakse.
Ruudun paikan korjaaminen, siten, että opettaa koiran ottamaan yhden askeleen eteenpäin "askel" ja sivuille käsimerkillä "siirry". Eteenmenoa näyttämällä paikka, pidempi matka, jotta vauhti pysyy hyvänä 10 m.

 Kuvat Raija Kauppinen.

Jessican koulutuksessa

Otin molemmat koirat Jessica Svanljungille koulutukseen.

Aloitin Sipsin kanssa tekemällä kierron. Kun oli uusi paikka ja Sipsille on varsinkin se kierto ollut vaikeaa, niin Jessica ehdotti, että palkkaan ensin pelkän kierron ja vasta sitten koko liikkeen. Sipsi teki hienosti kierron ja palkkasin siitä. Seuraavalla kerralla teki taas hienosti kierron ja pysähtyi hyvin, mutta sitten ei millään meinannut tajuta noutaa, vaan meni koko ajan uudestaan kiertämään. Ilmeisesti nyt on tarpeeksi mukavaa ja kannattavaa tehty kierrosta. Jessica sanoi, että nyt ennen koetta kannattaa tehdä vielä muutama treeni siten, että palkkaa ensin yhden kierron ja sen jälkeen ottaa myös noudon, jotta pysyy kuitenkin koko liikkeen idea muistissa.

Sitten teimme ruudun eteenmenon ja Sipsi meni tosi hienosti! Olen tehnyt sille kuuria ihan näkyvillä purkeilla ja se on selvästi saanut siitä varmuutta. Sipsi meni hyvin myös ruutuun, tosin ennakoi vähän maahanmenoa. Tehtiin vielä lopuksi toinen eteenlähetys siten, että purkki oli valmiina.

Sen jälkeen vaihdoin koiraa ja tein Nachon kanssa kokeenomaisen treenin, jossa oli seuraaminen, liikkeestä seisominen, nouto, kaukot, hyppy ja ruutu.
-Seuraamisessa Nachon kontakti eli aika paljon, varsinkin täyskäännöksissä ja pysähdyttäessä ehti vilkuilla muualle. Juoksussa otti etäisyyttä.
-Liikkeestä seisomista ei tehnyt, meni istumaan. Uusittiin ja istui silti.
-Noudossa haki nätisti, mutta pari kertaa pyöräytti sivulle tultaessa ja irrotuksessa käänteli vähän myös. 
-Kaukokäskyissä ei keskittynyt alussa ja meni huonolla tekniikalla maahan. Oli korvat luimussa ja ekalla maahanmenolla kääntyi katsomaan taakse ja meni väärin maahan. Sen jälkeen paransi vähän, mutta lopussa ei noussut perusasentoon kuin tokalla käskyllä.
-Hyppy meni hyvin, nyt ei ollut mitään aikomusta varastaa.
-Ruutu meni myös hyvin, meni kivalla vauhdilla ja hyvä pysähdys ja maahanmeno. Tosin kun menin viereen, se pomppasi ylös, joten sitä pitää myös harjoitella.

Teimme sitten erikseen liikkeestä seisomista. Jessica neuvoi tekemään siten, ettei katso Nachoa. Esim. peruuttaa ja katsoo koko ajan alaviistoon kun käsky tulee. Sitten voi tehdä sivuttain Nachoon nähden ja sitten Nacho takana. Ja mielellään niin, että kehuu heti kun koira jää oikeaan asentoon, mutta menee rauhassa sen luo palkitsemaan, ei heittopalkkaa, jotta liikkeeseen tulee rauhallisuutta ja se malttaa paremmin keskittyä itse sanaan. Koska liike on niin vaikea Nacholle, pitäisi onnistumisia saada ja yksi tapa miten koiraa voi auttaa on käsimerkillä siten, että ensin seurauttaa käsi nyrkissä, sitten vapauttaa sormet alas juuri kun antaa käskyn. Tämä tuntui toimivan Nacholla melko kivasti. Ja tämän lisäksi vielä alkuun vihjesana siitä mikä liike on tulossa.

Sitten teimme noutoa ja siihen saimme vinkin irroitukseen ottaa kapula Nacholta oikealla kädellä oikeasta laipasta. Tämän avulla Nacho ei niin väistä/ennakoi vasemman käden liikettä. Lisäksi sitä sivulle tuloa pitäisi vielä vahvistaa, ettei siinä käännä kapulaa ja tulee suoraan. Voisi myös ihan vaan kehua kun pitää hyvin, kun treenaa liikkurin kanssa ja kisanomaisesti, jottei sen takia pyörittele, että odottaa niin kovasti sitä luovutusta.

Ehdimme tehdä vielä vähän seuraamista. Nacholle oli tässä vaiheessa paikka jo tuttu, joten se piti paljon paremmin kontaktia. Juoksuun kokeilimme miten mun käsien asemointi vaikutti Nachoon ja käsien pitäminen vähän alempana auttoi selvästi sitä seuraamaan paremmin. Jos se meinaa ottaa etäisyyttä, pitäisi käsky vaan toistaa. Ja palkkaus siten, että se ei aina tulisi vasemmasta taskusta vaan esim. oikeasta kädestä selän takaa vasempaan siirtäen ja mielellään perusasennosta, kun Nacho on lähellä.

Jessica kehoitti myös miettimään, miten Nachon kokeenomainen/koe-suoritus kannattaa tehdä. Nyt otin sen suoraan autosta ja se oli aika villi ja ryntäili joka suuntaan, katseli paikkaa ja liikkuria, eikä keskittynyt. Sille voisi olla parempi saada hieman katsella paikkaa ja tehdä pieniä pätkiä seuraamista ja saada vähän palkkaa, että se muistaisi, että täällähän piti tämmöistä puuhata. Olen ehkä itse hakenut enempi sitä intoa, mutta toisaalta se voisi olla parempi, että olisi ihan rauhallinen ja keskittyisi tekemään liikkeet oikein ja siististi. Vaikka se itsestä tuntuu vähän sellaiselta vaisulta, kun se ei ole samanlainen hössöttäjä kuin Sipsi, mutta toisaalta olisihan se parempi tehdä oikein ja kauniisti, kuin vauhdilla ja väärin. Ja näköjään sitä vauhtia kuitenkin löytyy tarvittaessa.

Kuvituskuva, eipä tullut kuvattua treeneissä

Nacho Christan koulutuksessa ja tokotiimeilemässä

Perjantaina oli Christa Enqvist-Pukkilan tokokoulutus. Teimme Nachon kanssa ekalla kierroksella kokeenomaisen treenin, jotta saimme Christan kommentit siihen. Teimme kaikki avoimen luokan yksilöliikkeet.

Christan kommentit
-kokonaisuus plussan puolella! Häiriöherkkä, mutta koska luonteeltaan suhteellisen rauhallinen, ei anna levotonta vaikutelmaa. Silloin kun keskittyi, fokus tekemiseen oli hyvä. Liikkeiden alut, loput ja välit olivat hyvät.
-Luoketulossa vähän liikutti tassuja jätössä. Vauhti oli hyvä.
-Seuraamisessa kontakti putoilu ajoittain ja sitten hallin nurkassa oli joku erityisesti Nachoa kiinnostava haju, jota se haisteli pitkään ja sitten kun menimme lähelle, sen keskittyminen herpaantui täysin ja se meni katsomaan sitä.
-Noudossa sillä oli vaikeuksia, koska unohdin antaa laipallisen kapulan ja liikkuri toi jonkun sorvatun kapulan, eikä Nacho ole sellaista ikinä noutanut. Se toi sen siis ihan vinosti ja hypähti pois perusasennosta, kun olin kapulan ottanut.
-Zetassa Nacholla oli paljon vaikeuksia. Ei tehnyt seisomista ja oli vaivaantuneen näköinen (haukotteli alussa). Tämä vaatii työstämistä.
-Hypyssä varasti, kun aukaisin suuni. Tätä voisi työstää ihan vaan siten, että aukoo suuta ilman käskyä.

Korrien koulutuksessa 21.9.2016

Olimme Järvenpäässä Pääkaupunkiseudun Kultaisten järjestämässä Korrien koulutuksessa. Nacholla alkoi juuri juoksut, mutta sain kuitenkin ottaa sen mukaan, kun teimme viimeisenä. Kuuntelin hieman alussa muiden koulutuksia. Tuli taas hyviä muistutuksia siihen, että Nachon kanssa voisi tehdä ihan perus häiriöharjoituksia ja kehään menoista palkkaamista sekä seuraamisen tekniikkaa, kuten käännöksiä harjoitella hieman enempi.  

Sitten kuuntelin Pekka Korrin ajatuksia tunnistusnoudosta. Hän sanoi, että ihmisen on vaikea ymmärtää sitä liikettä, koska meidän hajuaisti on niin surkea verrattuna koiraan. Koiralle ei tarvitse opettaa nenän käyttöä, se käyttää sitä aina ja jatkuvasti, enempi vaikeutta tulisi, jos koiralle yrittäisi opettaa, ettei jossain tilanteessa käytetä nenää (esimerkiksi sen opettaminen voisi olla todella haastavaa, että kotiin tulee vieraita, eikä koira saisi haistella niitä).

Koiran hyvän hajuaistin takia tulisi aina tarkkaan miettiä miten liikettä harjoittelee alussa. Esimerkiksi monet piilottavat kapulaa, mutta sitten he repivät ruohoa sen päälle tai kasaavat hiekkaa. Näistä tulee todella paljon hajua (jos ihminenkin haistaa revityn ruohon, niin miten paljon se koirasta haiseekaan), eikä koira tiedä sitten mitä hajua sen pitäisi etsiä. Jos kapulaa haluaa tällä tavalla piilotella, ainakaan ohjaaja ei saa levittää omaa hajuaan ympäristöön, koska aloittelevalle koiralle halutaan nimenomaan opetttaa, että etsi ohjaajan haju. Tämän takia kapula tulisi myös aina sijoittaa samaan paikkaan, varsinkin sitten kun ottaa muut kapulat mukaan. Koska jos koira haistaa maasta ohjaajan hajun ja tuo sen kapulan, joka siinä oli ja ohjaaja moittii sitä, se voi hämmentyä, koska luuli, että ohjaajan hajuun piti reagoida. Osaavan koiran kanssa näitä ei tietenkään tarvi murehtia, Pekka sanoi jopa käyttävänsä entisiä omia kapuloita myöhemmin väärinä kapuloina.

Hiekkakentällä moni kaapii hiekkaan kengällä kasan, johon kapula piilotetaan. Tällöin tulisi tehdä useampia samanlaisia potkittuja kasoja, jottei koira luule, että on tarkoitus reagoida kaavitun hiekan hajuun. Koska moni liike on hyvä palastella, kannattaa tässäkin opettaa koira ensin etsimään sitä ohjaajan hajua ja erikseen sitä, ettei kaikkiin kapuloihiin reagoida. Kyseisen koiran kanssa tehtiin niin, että se etsi ensin pari kertaa omaa kapulaa hiekkakasoista, sitten sille tehtiin normaali tunnaririvi ja ohjaaja kutsui sitä sen yli luokse. Ensin ihan läheltä ja sitten kauempaa. Tämän jälkeen vietiin oma tunnari kasan yli. Tässä vaiheessa jouduin lähtemään hakemaan omaa koiraani suoritusvuoroon, joten en tiedä mitä Pekka neuvoi etenemisestä, mutta kuulemma siinä edetään niin, että kasaa siirretään lähemmäs sitä mihin oma kapula on piilotettu.

Meidän eka vuoro oli Sipsin kanssa Riitta Jantunen-Korrilla. Otimme aiheeksi ruudun ja varsinkin sen eteenmenon. Kerroin, että aloitimme Sipsin kanssa tämän kosketusalustalla ja se tuntui menevän ihan hyvin, mutta sitten taisin edetä liian nopeasti ja liikkeestä tuli sille tosi epävarma. Kokeilimme kosketusalustan kanssa, siten että Riitta vei sen Sipsin näkemättä. Sipsi meni hienosti eteenpäin, mutta ei osunut ihan kosketusalustaan, eli ei tainnut edes nähdä sitä. Riitta sanoikin, että kosketusalusta voisi olla hieman isompi, jotta Sipsi näkisi sen sitten kun on edennyt esim. 12 metriä, eli että se olisi hieman pidemmällä.

Kosketusalustan lisäksi teimme sellaista treeniä, että aloitimme siitä loppupisteestä. Eli jätin Sipsin siihen, kutsuin sen aloituspisteeseen ja siitä lähetin sen takaisin eteen. Nämäkin treenit menivät tosi hyvin. Näitä voisi käyttää varsinkin uusissa paikoissa ja ekaa kertaa tehdessä, jotta Sipsille tulisi varmuus siitä suunnasta.

Juttelimme myös ylipäätään siitä, että onko koiralla ajatus, että se menee kohteelle vai on sillä ajatus suunnasta. Suuntaa voi opettaa esim. kohdistuskeppien avulla, mutta Riitan kokemuksen mukaan suunnan opettaminen on hitaampaa kuin kohdistuksen opettaminen, mutta se taas tuo varmuutta liikkeeseen pidemmän päälle. Sanoinkin, ettei meillä Sipsin kanssa ole enää muita tavoitteita, kuin jos saisi sen verran tämän onnistumaan, että saisi pisteet liikkeestä.

Riitta ehdotti myös kokeilemaan sellaista harjoitusta, jossa laitetaan esim. 5 metrin välein samanlaisia kertakäyttölautasia ja lähetetään aina vuorotellen jokaisen edestä siten, että vain oikealle suoraan edessä olevalle lautaselle päätymällä löytää namin.

Kerroin myös, että meidän ruutu on hieman kärsinyt tämän eteenmenon hankaluudesta johtuen. Katsoimme myös sitä ja Sipsi ei ensin meinannut mennä ruutuun vaan lähti eteenlähetyksellä uudestaan taakse. Muistutin sitä sitten "missä ruutu" ja katsoi hienosti ruudun ja meni sinne, mutta jäi hieman liian eteen, ei kuitenkaan ihan nauhan viereen. Riitta sanoikin, että ruudun paikkaa pitää vaan muistutella erikseen. Kokeilin käydä näyttämässä ja Sipsi meni heti paremmin taakse. Riitan mielestä Sipsille voisi sopia sellainen, että ensin kävisi näyttämässä eteenmenon, sitten kun se on siellä, käy palkkaamassa sen ja käy näyttämässä ruudun ja lähettää sitten sinne.

Kokeilimme vielä loppuun purkkipalkalla siten, että Sipsi näki että vein purkin eteenmenopaikan taakse puskaan ja sitten kun lähetin sen eteen, se juoksikin hyvin suoraan purkille. Tässä pitäisi vapautussanana käyttää sellaista, josta koira saa juosta suoraan, eikä sen tarvi pysähtyä (eli "saa ottaa" Sipsille kun menee hyvin eteen). Sitten, jos koiran pysäyttää, käy aina palkkaamassa sen tai lähettää ruutuun, siitä ei lähetetä enää taakse, ettei käy kuten aiemmalla kerralla, että luulee että takana on vielä jotain, eikä lähdekään ruutuun.

Nacho ja Sipsi

Nacho oli Pekka Korrilla. Kerroin ensin vähän yleisesti, että Nacho tykkää enempi nomesta, mutta on nyt jo enempi innostunut myös tokosta. Nacho olikin ihan innoissaan menossa tekemään. Pekka kyseli, että miten olen saanut sen aikaiseksi ja kerroin, että olen leikkinyt sen kanssa taisteluleikkejä. Pekka totesikin, että moni kyllä miettii mikä on koiran suosikki nami, mutta pitäisi miettiä paljon myös sitä, miten koira tykkää leikkiä tai millaisista kehuista se tykkää.

Sitten tehtiin ensin zetan vaihtoja. Kun kerroin, että vaihtojen erottelu on Nacholle hyvin vaikeaa, Pekka sanoi, että tämä on tosi vaikea liike myös maajoukkuetason koirille. Tätä pitää treenata paljon ja silti tämä monesti epäonnistuu kokeissakin. Pekka sanoi, että koirat usein katsovat ihmisen elekieltä, eivätkä niinkään kuuntele sanoja ja sen takia tämä on niin vaikea, kun periaatteessa liike tehdään ihmisen selän takana.

Kokeilimme ensin sellaisella harjoituksella, että heittelin Nacholle nameja ja kun se oli tulossa kohti, käänsin selän ja sanoin käskyn. Nacho teki hyvin vaihtelevasti oikein ja vääriä asentoja. Seisomista tein myös kohti sitä, koska se ei selän takana meinannut onnistua ollenkaan. Käsimerkillä teki sen hyvin, mutta ilman sitä ei, eli ei vaan osaa sitä käskyä vielä tarpeeksi hyvin! Sillä meni myös aika paljon keskittymisestä siihen, että metsästi nameja (tassut edellä) ja jäi sitten etsimään niitä.

Kokeilimme sitten toista harjoitusta, jossa jätin sen vaan seisomaan selän taakse ja annoin siitä käskyjä. Tässäkin se teki myös vääriä asentoja, mutta pystyi ehkä paremmin keskittymään, kun ei ollut niin paljon vauhtia ja namien metsästämistä. Tätä harjoitusta voisi tehdä vaikka kotona peilin edessä, koska vahvistuksen pitäisi tulla heti asennon vaihdosta, ei siitä, että on jo ollut asennossa hetken. Aloitusasentona oli aina seisominen, koska zetan vaihdot tulevat liikkeestä. Pekka sanoi, että tämä näytti sopivan Nacholle hyvin ja sitten kun osaa selän takana asennot vahvasti, sillä ei tule olemaan ongelmia tässä liikkeessä. Pekka myös kehui, miten hyvin Nacho koko ajan keskittyy ja yrittää parhaansa, vaikka harjoitus oli tosi vaikea! Ei ala rapsutella tai katsella muualle, vaan todella haluaa tehdä ja oppia tämän asian. Voi, miten se oli mukava kuulla. <3

Sitten kun aikaa vielä jäi, otin toiseksi ongelmaksi vauhtiliikkeet, eli ruudun ja kierron ja lähinnä sen, että tyytyisinkö vaan Nachon nykyiseen vauhtiin vai yrittäisinkö saada niihin sen Nachon "oikean vauhdin". Kokeilimme ruutua ja Nacho meni sinne vähän normaalia hitaammin, mutta kuitenkin laukalla. Pekka kysyi oliko tämä normaali suoritus ja sanoin, että kyllä se yleensä vähän kovempaa menee, mutta ei mitenkään täysiä. Siihen Pekka totesi, että tuomari ei tietenkään kokeessa tiedä minkälainen Nachon normaali suoritus on, mutta kun itse tiedän, niin voi olla hankala olla tyytyväinen tuollaiseen hitaaseen laukkaan.

Teimme sitten sellaisen harjoituksen, jossa lähetin Nachon kiertoon ja siitä ruutuun. Seuraavalla toistolla kiertoon, ruutuun, siellä pysäytys ja uudestaan kiertoon. Nacho ei tehnyt täysillä, mutta juoksenteli kuitenkin aika iloisen näköisenä, tosin hieman hämmentyneenä. Pekka sanoikin, että sillä on kysymysmerkki päänsä päällä. :D Mutta näitä harjoituksia voisi tehdä, että Nacho tottuu siihen, että näissä liikkeissä saa juosta ja mennä kovaa. Kyllähän se juoksemisesta tykkää.

Sitten toinen idea oli, että jättää Nacholle lelun ruutuun (ainiin Pekka myös sanoi, että sillä on hyvä paikka melko keskellä ruutua) ja menee kauas kentän toiselle puolelle tekemään jotain muutamia liikkeitä, esim. kaukot, seuraaminen, luoksetulo jne. ja sitten viimeisenä vapauttaa sen ruutuun ja saa sieltä palkan. Teimme sitten vielä lopuksi tämmöisen setin, eka kaukot (Pekka kehui miten hyvät etujalkakaukot Nacholla on!) ja sitten vähän seuraamista ja sitten vapautus ruutuun. Ilta alkoi jo hämärtää ja lähetin Nachon vähän vinosta, kun en itse enää nähnyt ruutua, mutta sinne se paineli iloisena ja KOVAA! Pekka sanoikin, että kyllä sille pitää vauhtia tuohon ruutuun saada.

Yksi idea vielä tuohon kovaa ruutuun menemiseen oli se, että siellä olisi Nachon lelu, joka olisi kiinni pitkässä narussa (10 m) ja treenikaveri alkaisi vedellä sitä, kun Nachon on n. 1-2 metrin päässä ruudusta. Sitten kun se nappaisisi lelun, se joutuisi vähän vielä taistella saadakseen sen, kun se noista taisteluleikeistä kuitenkin innostuu ja "aktiivinen" lelu voisi olla vielä kivempi kuin se paikallaoleva.

Tokotiimi Ylöjärvellä Mika Jalosen koulutuksessa 16.1.2016

Tällä kertaa tokotiimin koulutus oli Ylöjärvellä ja meitä oli kouluttamassa Mika Jalonen. Aloitimme aamun luennolla, jonka aiheina oli motivaatio, kesto ja suoritusvarmuus. Paljon oli tuttuakin asiaa, mutta ohessa muutama muistiinpano luennolta.

Motivaatio

• Koiralla on tietty sisäinen motivaatio. Tämä voi olla vaikka ympäristön muutosten katselu. Kun yritetään opettaa katsekontaktia, koira voi lopettaa sen saadakseen katsella ympäristöä ja tämä tuntuu siitä hyvältä (jolloin sitä ei haittaa, vaikka menettää makupalapalkkion mahdollisuuden).
• Motivaatiosanasta palkkaamalla superhyvällä palkalla voidaan vaikuttaa koiran tunnetilaan ja saada sille myöhemmin hyvä motivaatio kyseiseen tehtävään pelkällä motivaatiosanalla.

Kesto

• Luo koiralle paljon kokemuksia ihmisen kanssa tekemisestä ja sitä kautta halu työskennellä ihmisen kanssa.
• Anna koiran itse oivaltaa asiat -> "wau" -efekti (koiralle).
• Virheet ovat vihjeitä, hyödynnä ne, mutta älä toista useita kertoja peräkkäin.
• Koiran sitouttaminen kontaktiin: 10 makupalaa 50 sek, sitten 60 sek, 70 sek jne. Anna makupalat hiljaa (hiljainen hyväksyntä, mitä voi käyttää myös kokeissa). Makupalan syömisen ajaksi koira saa laskua päätä, mutta sen tulisi heti sen jälkeen ottaa itse kontakti.

Suoritusvarmuus

• Suoritusvarmuutta zetan vaihtoihin saa sanomalla istu/seiso/maahan käskyjä eri nopeuksilla, istuen, hyppien, pysähtymällä seuraamisesta ja sanoen seiso (normaalisti koira pysähtyy istuen) ja muilla erilaisilla tavoilla vaihdellen.
• Suorituspaikkakohtaiset tehtävät voi tehdä lähekkäin, esimerkiksi ruudun ja merkin vierekkäin ja lähettämällä vaihtelevasti niihin.
• Ruutuun kannattaa lähettää max 2 kertaa ja sen jälkeen siirtää sitä.
• Tunnarikapulat voi laittaa kertakäyttömukien päälle, jos koira menee niille liian vauhdikkaasti.
• Jos koira epäonnistuu "käy siihen", eli mahdollisuus tekemiseen poistuu.   

Nacho valmiina omaan vuoroonsa

Sitten tehtiin koulutusta ryhmässä. Olimme aika loppupuolella Nachon kanssa, mutta se nukkui rauhallisena häkissä. Ekassa setissä otimme seuraamista ja juuri sitä kestoa siihen kontaktin pysymiseen. Kokeilimme testinä, että kuinka kauan sillä pysyy kontakti ihan perusasennossa. Ekalla kerralla pysyi n. 7 sekunttia ja sitten uusintakerralla jo 15 sekunttia. Ei kuitenkaan kovin hyvä tulos, eli tätä pitää ehdottomasti harjoitella! Turha lähteä liikkumaan, jos kestoa ei ole edes siinä helpommassa, eli paikallaan kontaktin pitämisessä. Ehkä ne häiriötkin ovat olleet Nacholle niin vaikeita, kun sillä ei nyt ole ihan kirkkaana se ajatus, että sitä kontaktia tulisi pitää niin kauan kunnes toisin sanotaan.

Nacho odottaa mitä tehdään seuraavaksi. Kuva Tiina Palmu.

Toinen setti olikin sitten aika lyhyt, mutta otimme tuon meidän "toisen ison ongelman" eli maahanmenon. Yritin nopeasti selittää mikä se ongelma on, mutta vähän kyllä tuntui, etten saanut sitä tarpeeksi hyvin selitettyä. Neuvoksi saatiin vaan tehdä sitä nopeutta ensin käsimerkillä ja sitten pienentämällä apuja. Noh, ehkä siinä oli hyvä ajatus, että pitäisi itse selvittää, että mikä se on, mitä teen silloin kun tekee nopeasti maahanmenon ja mitä teen eri tavalla silloin kun sitten hidasteleekin.

Palvova katse. Kuva Tiina Palmu.

Pari vinkkiä, mitä keräsin muiden vuoroilta:

• Nouto-otteeseen vinkkinä harjanvarsi, eli hieman pidempi esine ja kun koira pitää sitä, kevyt tasainen veto sivulle, jotta pitää kunnolla
• Etäisyyttä otettaessa yksi askel taaksepäin siten, ettei väliin jää tyhjää, ei vaikuta koiran toimintaan paljon. Kun tällä tavalla tekee toistoja paljon, välimatkaa saa lisättyä suht nopeasti.
• Seuraamiseen takapään käyttöä tehostamaan neliö-harjoitus siten, että ohjaajan rintamasuunta säilyy koko ajan samana (sekä liikkumisnopeus). Koira siis ensin suoraan, sitten oikeaan, sitten taaksepäin ja sitten vasempaan.
• Opetettaessa esimerkiksi kierron alkusignaalia, ensin pari kertaa reipas kierto tarpeeksi läheltä ja auttaen, sitten koirasta kiinni ja vihjesana "missä kierto" ja kun koira katsoo, heti vapautus kiertämään.

Korrien koulutuksessa jälleen

Kokoonnuimme taas 26.10.2015  meidän kultsu-porukalla Pekka Korrin ja Riitta Jantunen-Korrin koulutukseen, tällä kertaa Tuusulan Jokelaan koulun kentälle. Huh, kun olikin jo pimeää, kun kellot oli juuri siirretty. Kentällä oli onneksi ihan kohtuullisen hyvä valot.



Olin Nachon kanssa ensimmäisenä Riitalla. Teimme zetan pysähdyksiä tai lähinnä kyselin apua siihen, kun Nacho ei oikein pysähdy hyvin, vaan menee helposti istumaan. Kokeilin ensin odota käskyllä, mutta eihän se sitä käskyä oikein osaa. Ja kun odota -käskyllä sitten taas tapahtuu niin paljon muutakin, niin nopea pysähtyminen voisi olla parempi suorittaa jollain muulla käskyllä. (Toppaa.) Nacho reagoi palloon tosi hyvin, jos tässä voisi olla pallopalkka ja pallo voisi myöhemmin olla maassa sivulla valmiina. Eikä tähän nyt oikein auta muu kuin vaan vahvistaa tätä asiaa tarpeeksi.



Katsottiin vielä vähän kaukokäskyjä, kun Nacho välillä hieman liikuttaa siinä jalkoja. Riitta sanoi, että se voi mennä ohi ihan vaan harjoittelemalla tai sitten Nacholle voi laittaa esimerkiksi tyynyn jalkojen alle, jotta se joutuu keskittymään pitämään niitä paikoillaan. Istumasta seisomaan nousuun voisi auttaa opettaa Nachoa laittamaan takajalat seinää vasten, jolloin etujalkoihin tulisi lisää vakautta ja se oppisi ajattelemaan, että takajalat pitää laittaa kunnolla taakse.



Otin Sipsin tällä kertaa Pekan käsittelyyn. Kerroin, että meillä on nyt ollut pahoja ongelmia kokeissa, kun aina tuntuu joku osa-alue epäonnistuvan. Ja sitten kun treenaamme sitä, niin seuraavassa kokeessa se onnistuu, mutta joku muu asia meneekin pieleen. Pekka kyseli, että mistä itse ajattelen tämän johtuvan ja kun sanoin, että se on varmasti sitä, että Sipsi vaan ei keskity, hän kysyi, että olenko harjoitellut tätä asiaa erikseen. Kerroin, että en oikein tiedä miten tätä voisi harjoitella. Pekka sitten kertoi yhden "ajatteluharjoituksen", joka voisi auttaa tähän. Hän myös sanoi, ettei tällaiseen henkiseen ongelmaan oikein auta vaan asioiden fyysinen osaaminen, joten sen takia yksittäisten liikkeiden korjaaminen ei ole auttanut.



Tämä ajatteluharjoitus meni niin, että kentällä on useita eri tehtäviä ja ohjaaja antaa aina vuorotellen kulloiseenkin tehtävään vihjesanan. Kun koira ajattelee sitä kyseisen liikkeen tekemistä, sitä kehutaan rauhallisesti. Sitten se joko lähetetään sinne tai vaihdetaan tehtävää.



Sipsille laitettiin ensin noutokapula ja kiertomerkki, mutta sitten todettiin että se kapula on hankala, kun Sipsillä ei oikein ole mitään vihjesanaa siihen. Vaihdettiin se sitten ruutuun. Eli vierekkäin olivat ruutu ja merkki. Kun sanoin vihjeen, Pekka pyysi nyökkäämään, jos olisin varma, että Sipsi menee oikealle tehtävälle. Ei ole tarkoitus, että tässä joutuu kauheasti kieltämään koiraa, joten mieluummin käy näyttämässä koiralle, jos ei ole varma onko se menossa oikealle tehtävälle. Sitten kun nyökkäsin, Pekka sanoi joko käsky tai vaihda tehtävää. Jos tuli käsky, Sipsi lähetettiin sille tehtävälle, jota se ajatteli ja jos tuli vaihto, siirsin hieman rintamasuuntaa ja annoin toisen vihjesanan. Ja taas kun uskoin sen ajattelevan oikeaa asiaa kehuin sitä ja nyökkäsin Pekalle merkiksi.



Sipsi vastasi tosi hyvin tähän harjoitukseen. Kävin alussa näyttämässä merkkiä pari kertaa ja kerran ruutua. Se meni kerran ruudun sijaan merkkiä kiertämään, mutta muuten teki hienosti sitä mitä pitikin. Viimeisessä setissä vaihdettiin pari kertaa tehtävää ja sitten Pekka sanoikin yhtäkkiä, että tulee kaukokäskyt, jolloin sanoin tietenkin Sipsille "kaket" ja voi että sitä sen ilmettä. :D Se katsoi minuun ihan hämmästyneenä, että jaa, voiko tässä nekin tulla, mutta meni todella hienosti maahan ja kun jätin sen ja käskin nousta istumaan, nousi tosi skarppina ja hienosti istumaan!

Voi että, kun ohjaaja osaisi keksiä tämmöisiä hyviä haasteita Sipsille, eikä aina jankkaisi samoja asioita.

Huh, kun oli rankka treeni, miettii Sipsi

Sirkellä taas neuvoja saamassa

Olimme taas pyytäneet Sirke Viitasen kouluttamaan meidän kultsuporukkaa. Tällä kertaa olimme Malminkartanossa ja jouduimme vähän odottelemaan, koska Sirke olikin ensin mennyt Heurekalle, jossa edellisen kerran treenasimme.

Otin Sipsin ensimmäiselle vuorolle, koska halusin ehtiä tehdä valoisan aikaan. Otimme ensin eteenmenoa. Olin laittanut kosketusalustan valmiiksi. Sipsi meni aika paljon ruutua kohti, jonka jälkeen ohjasin sen vasemmalle ja se meni alustalle. Sirke sanoi, että olisi parempi opettaa se liikkumaan vähän matkaa ilman, että se hakee sitä alustaa niin vahvasti katseella.

Sipsi meni nyt hyvin ruutuun ja siitä puhuimme, että sitä täytyy sitten vaan säännöllisesti vahvistaa takapalkalla, että pysyy se ajatusta ruutuun perille menosta yllä.

Teimme sen jälkeen hieman ihan vaan kumpaankiin suuntaan siirtymistä. Näissä olisi siis oleellista, että koira pitää rintamasuunnan ohjaajaa kohti, eikä lähde juoksemaan suoraan haluttuun suuntaan, koska silloin se voi äkkiä juosta pidemmän matkan. Näihin voisi ottaa uuden käskyn, esim. siirry. Kun koira menee haluttuun suuntaan, namin heitto sinne. Myöhemmin siellä voisi myös olla namikuppi. Mutta tosiaan kriteerinä olisi hyvä pitää se, että rintamasuunta on ihmistä kohti. Alussa koira voi siis olla ihan lähellä.

Tämän jälkeen tehtiin merkin kierto. Teimme ensin ihan vaan kiertoa ja se tuntui taas niin vaikealta. Sirke ehdotti, että Sipsille tukisi tähän kohti merkkiä kävelyn ja siinä jo sanoisi sitä "missä on" vihjesanaa. Muissa lähetyksissä (merkille ja eteenmeno) tekisi tuon saman paikaltaan.

Sipsi on nyt alkanut kiertää merkin taakse aika kaukaa. Siihen voisi kokeilla sellaista, että laittaisi namikipon sinne hieman kauemmas ja sen pitäisi väistää sitä ja sitä kautta kiertää lähempää merkkiä.

Jos pysähdystä ei halua yhdistää tähän, voi koiran ohjata hakemaan kapulan ja hypylle suoraan kierrosta. En tiedä toimisiko tämä Sipsillä (ei kokeiltu), koska pelkään sen aiheuttavan vaan enempi hösellystä.

Nachon kanssa kyselin vähän, että mitä sen kanssa nyt pitäisi tehdä, kun osaa tietyt jutut jo, mutta koska ei vielä olla käyty kokeissa, ei ole oikein intoa rakentaa ylempien liikkeitä vielä kisakuntoon. Päätimme sitten tehdä pieniä temppuratoja. Juuri kun olin kehunut miten se osaa jo alokasluokan liikkeet, en sitten suostunutkaan mihinkään mitä Sirke ehdotti. :D Ei se osaa liikkeestä maahanmenoa, eikä oikein hyppyäkään, eikä ainakaan liikkeestä seisomaan jäämistä (joka ei tosin enää ole alokasluokan liike).

Teimme sitten sellaisia pieniä ratoja, joissa heitin ensin kapulan, sitten täyskäännös ja seuraamsita kohti merkkiä, kierrätin sen, sitten täyskäännös ja kohti hyppyä, jonka edessä kaukokäskyt ja siitä sitten hyppy ja siitä nouto. Nämä menivät oikein hyvin. Olisin voinut vähän enempi vielä kehua Nachoa, mutta olin varmaan itse enempi pihalla kuin se.

Seuraavalla radalla kutsuin sen noutokapulan ohi luokse ja olin itsekin yllättynyt miten hyvin se tuli. Hei, se osaa jo jotain! Ja tekee niin paljon innokkaammin kuin esim. vielä keväällä. Noissakaan ei yhtään lannistunut, vaikka ei saanut palkkaa.

Tämmöisten lisäksi voisi viedä tiettyjä liikkeitä eteenpäin, esimerkiksi ruutuun lähetys lelujen keskeltä.

Myös kehään tuloja voisi treenata. Ehdittiin yksi sellainen ottaa ja siinäkin Nacho oli alussa ryntäilemässä vähän joka paikkaan. Näitä vaan ei olla taas muistettu tehdä.

Nacho ja Sipsi meidän vuoron jälkeen, ehti jo tulla pimeä.

Korrien koulutuksessa

Käytiin meidän pienellä kultsuporukalla Pekka Korrin ja Riitta Jantunen-Korrin koulutuksessa Järvenpäässä 23.9.2015.

Olin ekana Nachon kanssa Pekalla ja otettiin pieni kokeenomainen setti. Tehtiin tosi lyhyt seuraaminen, alokasluokan luoksetulo ja kaukokäskyt. Ensinnäkään Nacho ei meinannut pysyä nahoissaan kentälle tullessa, vaan ryntäili eteen ja pomppeli ympäriinsä. Sitten seuraaminen ei tässä mielentilassa tietenkään onnistunut kovin hyvin, vaan pomppi siinäkin. Luoksetulossa pomppasi kauhealla innolla viereen. Kaukokäskyissä meni hyvin maahan, nousi hyvin istumaan, mutta siitä maahan otti hieman toista tassua alle. Jokaisessa välissä pomppi kauhean innoissaan, kun kehuin sitä. Lopuksi palkkasin treenikassilta lihapullilla.

Pekka sanoi, että Nacho on vilkas ja iloinen ja vastaa hyvin sosiaaliseen palkkaan. Nacho on kuulemma tosi hienosti itse aktiivinen ja minä passiivinen (jee, ollaan ehkä jotain opittu!). Tosin hän sanoi, että väleissä pomppimista pitäisi hieman hillitä. Hän puhui siitä miten tärkeää juuri sosiaalinen palkka on, jotta koira pystyy tekemään myös hyvän kilpailusuorituksen. Eli oikeastaan ei pitäisi ikinä sanoa, että harjoittelee palkattomuutta, vaan kokeenomaisissa treeneissä harjoittelee sosiaalista palkkaamista. Lenkilläkin voisi ottaa välillä Nachon vaan tekemään jonkun pienen tokojutun, kehua ja sitten päästää jatkamaan lenkkiä normaalisti ihan harjoituksen vuoksi. Ja sitten noita kokeenomaisia treenejä voisi tehdä vaikka useita viikossa, koska tällä hetkellä meidän ei kuitenkaan ole tarkoitus vielä mennä kokeisiin.

Ennen koetta kannattaa pitää vaikka kirjaa mitä on tehnyt muutaman viikon ennen koetta. Sitten jos koe on mennyt hyvin, tietää, että nämä esivalmistelut ovat toimivat. Jos koe taas ei mene hyvin, pitää tehdä muutoksia. Hän myös sanoi, että koe on onnistunut, jos Nacho tekee hyvällä fiiliksellä ja hyvässä yhteistyössä, vaikka pisteitä olisi vain 110. Sen sijaan, jos fiilis ei ole hyvä, ei koe ole onnistunut, vaikka pisteitä olisi 180.

Otin Nachon kentälle tässä-käskyllä ja sitä Pekka suositteli jatkamaan ja kehittämään. Kaikki osa-alueet joita kokeessa voi tulla, pitäisi harjoitella mahdollisimman hyvin, ihan tuomarin kättelyä myöten. Koska Nacho ei kovin innoissaan ollut siitä tässä-käskystä, sitä voisi parantaa niin, että välillä näissä kokeenomaissa harjoituksissa, palkkaisi nimenomaan siitä. Tekisi vaikka muutaman liikkeen, palkkaisi niistä sosiaalisella palkalla ja sitten ottaisi Nachon mukaan tässä-käskyllä ja siitä tulisikin superpalkka. Sillä tavalla kokeessa se voisi pitää sitä tässä-käskyä itsestään palkitsevana.

Koiralle olisi tärkeä luoda mahdollisimman samanlainen fiilis treeneistä kuin mitä koe on. Parasta olisi, jos koira ei erottaisi kokeita ja treenejä, vaan olisi vain tokoa. Kuitenkin vasta kokeessa näkee mikä se koiran koetaso on. Olisi hyvä, jos se olisi sama kuin taso treeneissä. Jos ohjaaja tietää, että hyvään koesuoritukseen vaaditaan tason korottamista, se lisää myös jännitystä. Sen sijaan, jos hyvään koesuoritukseen riittää ihan perus treenisuoritus, voi ohjaajakin olla jännittämättä. Koesuoritusta on myös vaikea parantaa, jos treenit ovat kovin erilaisia, koska treeneissä tehtävät asiat eivät silloin välttämättä siirry koesuoritukseen.

Kyselin vielä erikseen seuraamisesta. Teimme ensin pienen häiriötreenin, jossa Nacho ensin meni helposti lankaan, mutta sitten muisti homman ja piti paremmin kontaktia. Näitä voisi edelleen jonkin verran tehdä ja sitten liikkeessä voisi tehdä niin, että Nachoa voisi kehua, kun pitää kontaktia, huomauttaa, jos tiputtaa ja sitten taas kehua, kun ottaa uudestaan kontaktin. Sen jälkeen voisi kävellä vähän matkaa hiljaa ja sitten "jes" ja kunnon palkka, eli lelu/nami. Tällä tavalla se alkaisi odottaa, että milloin tulee se hiljainen hetki, koska se tietää sitä kunnon palkkaa.

Teimme seuraamista myös hieman niin, että nami on kädessä ulkopuolella. Tämän Nacho osaa, mutta sitten kun kättä piti liikutella normaalisti, se jäi siihen hieman kiinni. Eli tätäkin voisi harjoitella lisää siten, että liikkuminen on välillä normaalimpaa.

Seuraamista Nachon kanssa (kuva Tiina Kemppainen).

Riitan vuorolle otin Sipsin ja sen kanssa tehtiin myös seuraamista. Riitta teetti ensin pienen kokeenomaisen pätkän ja Sipsi seurasi aika hyvin, joten sen pahimmat ongelmat ei nyt tulleet oikein esille. Sipsi tosin meni aika helpolla Riitan tekemiin pieniin häiriöihin, joten sellaisia häiriötreenejä, jotka tulevat yllättäen kesken pidemmän seuraamisen pitäisi tehdä. Näitä voisi myös yrittää tehdä mahdollisimman koemaisiksi, jotta se tajuaisi kokeessa vaan tsempata, jos mennään esim. läheltä tuomaria.

Pohdimme Riitan kanssa, että mistä seuraamisen ajoittaiset ongelmat johtuvat ja uskoisin, että suurin syy on vireessä, koska teknisesti se osaa seurata. Koska Sipsillä on kokeissa vire tosi korkealla, voisi kokeilla opettaa sen laskemaan virettä, varsinkin askelsiirtymiin. Niissähän se on välillä tehnyt omia pomppuja ja joskus jopa äännellyt. Kokeilimme näihin namista luopumista. Eli tein ensin hieman suoraa seuraamista, sitten askelsiirtymät ja sen jälkeen näytän sille oikeassa kädessä olevaa namia, josta käsken sen luopumaan. Kun se hieman laskee virettä luopumisen seurauksena, se saa palkan.

Namin voi myös laittaa maahan ja ottaa sen siitä. Jotkut koirat voi päästää hakemaan sen suoraan maasta tai heittää sen, mutta Sipsille ei kannata tehdä niin, koska se innostuu niin paljon nameista. Jos näyttää, että nämä harjoitukset helpottavat Sipsin seuraamista, näihin voisi lisätä uuden käskyn ja käyttää sitä sellaisissa tilanteissa, joissa seuraaminen pitäisi erityisesti saada paremmaksi.

Sipsi zetaa opiskelemassa

Lauttasaaren koirakerholla oli Pesosen Heidi pitämässä koulutusiltaa. Otin tällä kertaa Sipsin ja aiheeksi zetan asennot.

Ensimmäisenä Heidi huomautti, että kävelen liian kovaa vauhtia. Rauhallisempi tahti auttaa Sipsiäkin keskittymään paremmin. Koska istuminen on vaikeinta, niin tehtiin sitä eniten. Siihen voisi ottaa pieneksi avuksi sen, että käsky tulee aina vasemman jalan kohdalla. Heidi sanoi myös, että en saa itse olla "tuhma", eli sanoa käskyjä ärsyyntyneellä ja vihaisella äänellä, koska Sipsi ei ilkeyttään tee vääriä liikkeitä, luulee vaan osaavansa paremmin, eikä sen takia keskity kunnolla.

Jotta Sipsi keskittyisi ja kuuntelisi paremmin teimme häiriötreenejä. Heidi sanoi Sipsille maahan samaan aikaan kun sanoin itse istu. Sipsi meni aika monta kertaa halpaan, mutta välillä teki myös hienosti. Jos menee pieleen, niin uusi käsky ja kehut ja sen jälkeen uusi yritys ja jos menee hyvin, palkka. Jos tulee monta epäonnistumista, niin sitten hieman helpostusta, jotta saa onnistumisia. Sipsi pitäisi saada nyt keskittymään ja kuuntelemaan! Yksin voi tehdä niin, että sanoo jonkun hämykäskyn, jota ei saa totella, vaan pitää oikeasti kuunnella.

Lisäksi näissä voisi ottaa erilaisen palkkaustavan eri vaihtoihin. Istumisesta saa hypätä päälle syömään nameja, seisomisesta namit lentää taakse ja maahanmenosta eteenpäin. Sipsille voisi tulla sitten hieman selkeämmin eroa eri asentojen välillä, kun niistä saa erilaisen palkan. (Jos koira leikkii, voi seisomiseen käyttää palloa, maahanmenoon narupalkkaa ja istumiseen nameja, mutta kun Sipsille tuo ruoka on paras palkka, niin sitä voi sitten vaan käyttää vähän eri tavoilla eri asennoissa.)

Eli nyt rauhallisempi tahti, ohjaaja ei ärsyynny, kuuntelutreenejä ja erilainen palkkaus eri liikkeisiin. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. :)

Sipsi on valaistunut!

Nachon kanssa treenasimme keskenämme. Teimme seuraamista, merkin kiertoa, piu-maahanmeno ja vähän kaukokäskyjä. Se sai toimia myös esimerkkikoirana kun näytin omille kurssilaisille noutoa. Oikein kivasti oli kaikki edistyneet. Palkkasin välillä namilla ja välillä pallolla.

Toko on vakava asia.

Tokotiimi Muuramessa, Satsun koulutuksessa

Yövyttiin kesähotelli Rentukassa ja syötiin siellä aamupala. Sitten kohti Muuramea. Nacho oli saanut edellisenä päivänä kuulemma uida oikein kunnolla (oli lähtenyt jalkapallon perään ja sitten kun ei saanut sitä suuhun, vaan se meni koko ajan kauemmas, joten se piti veneellä hakea takaisin), joten mietin, että mitenköhän se jaksaa tehdä. Noh, olihan se toisaalta jo yhden yön saanut nukkua välissä.

Aamulla oli ensin uusien koirien tiimiin haku. Kivoja koiria oli pyrkimässä, paljon nuoria koiria ja suurin osa olikin jo ennestään tuttuja, joko tiimistä tai Pääkaupunkiseudun kultaisista.

Vuoden 2015 tiimiin hakijat.

Sitten aloitettiin koulutus. Kouluttajana oli siis Satu Taskinen. Koska olimme lähdössä lomareissulle, ilmoitin, että voimme olla ekoina. Teimme seuraamista. Kerroin ensin mitä ongelmia meillä on seuraamisessa ollut. Pahimpana se, että se niin helposti hävittää kontaktin ja että paikka ei pysy, jos kävelen kovempaa vauhtia. Näytin millä mallilla se on. Ja eihän se kovin hyvällä mallilla ole, siinä taisi heti jo kontakti hävitä pari kertaa. Satsu myös huomasi heti, että itse tuijotan koiraa ja liikun tosi epäluonnollisesti, ihan hitaasti. Yritin sitten selittää, että jos en katso sitä, niin en näe, jos se pudottaa kontaktin. Satsu totesi heti, että koirasta näkee, että se odottaa ohjaajan pitävän kontaktia ja jos ei pidä, niin se on vähän pihalla, että mitä tässä nyt tehdään.

Ohjaaja yrittää olla tuijottamatta koiraa. (kuva Johanna Lehto)

Satsu neuvoi, että ensinnäkin ohjaajan liikkuminen pitäisi saada normaalimmaksi. Kun lähdin normaalia vauhtia liikkeelle, Nachokin tuli paremmin mukana. Välillä se kuitenkin selvästi jäi jälkeen, varsinkin juoksussa. Tässä pitäisi sille saada nyt ajatus, että sen pitää huolehtia paikasta ja tsempata itse, eikä niin, että ohjaaja katselee sitä ja houkuttelee. Yritimme tehdä pitkää pätkää juoksua, jotta se tajuaisi, että palkan saa kun tsemppaa. Se ei vaan yhtään tajunnut mitään juoksussa seuraamista, kun sellaista ei olla tehty, joten juoksenteli vaan mukana perässä. Palkattiin kuitenkin kun saatiin joku hieman parempi kohta ja lopetettiin eka setti siihen.

Jee, pallo. (kuva Johanna Lehto)

Toisessa setissä otettiin lisää seuraamista. Teimme alussa vähän lisää juoksua ja nyt Nacho oli hieman miettinyt asiaa ja se meni paremmin. Sitten teimme kontaktiharjoituksia ja ne menivät tosi huonosti! Nacho katsoi joka kerta houkuttelulelua. Tässä pitäisi saada sille nyt jotenkin selville, että sen pitäisi oikeasti jättää nuo häiriöitä katsomatta. En tosin oikein tiedä miten siihen pääsisi, koska se ei nyt erityisesti välittänyt, vaikka sitä huomautti katsomisesta. Mutta jos nyt yrittäisi palkata sitä siitä omaehtoisesta tsemppaamisesta, eikä houkuttelisi, niin voihan se olla, että se auttaisi tähän kontaktiinkin.

Kyllähän se vähän niinkuin seuraamiselta näyttää. (kuva Johanna Lehto)

Moni teki merkin kiertoa ja kierto-ohjatun loppuosaa, mutta niissä ei mitään kovin suuria oivalluksia tullut. Toki merkin kierrossa kannattaa palkan suunta miettiä, jotta koira kiertää tiiviisti, esim. heittää pallo vastakkaiseen suuntaan, josta koira tulee merkin takaa kiertämästä. Tuota loppuosaa voi pilkkoa itse olemalla lähellä esteitä tai tuomalla merkkiä lähemmäs estettä.

"Merkittömässä merkissä", eli lähettämisessä määrätylle paikalle voi käyttää hyväksi samoja juttuja miten nomessa opetetaan koiralle eteenmenoa. Eli keppiä, jonka vieressä on pallo ja sille lähetystä. Keppi auttaa koiraa katsomaan suoraan oikeaan kohtaan, eli eteenpäin. Näitä keppejä voi sitten laittaa eri suuntiin ja rintamasuuntaa vaihtamalla näyttää koiralle, minkä kepin luo sen tulisi mennä (ja missä on se pallo). Varsinkin nurmikolla nämä harjoitukset ovat hyviä, kun koira ei näe sitä palloa kauempaa. Satsu sanoi, että ei tee näitä millään hirveän pitkillä matkoilla vaan 10-20 m päähän.

Kun koira osaa mennä eteen, sille pitäisi vielä opettaa siirtyminen pienen matkan sivusuunnissa. Näissä voi käyttää kosketusalustaa apuna ja ottaa niihin jonkun eri käskyn. Koira siis asetetaan johonkin tiettyyn kohtaan ja muutaman metrin päähän kosketusalusta, jolle siirtyminen käsimerkillä ja käskyllä. Lisäksi olisi hyvä, että koira osaisi peruuttaa, jos se on ihan alueen etureunalla.

Kouluttautumassa taasen

Oltiin taas Sirke Viitasen koulutuksessa. Tällä kertaa meillä oli koko tunti aikaa. Jaoin sen 15 minuutin pätkiin, joista kaksi ekaa tein Sipsin kanssa ja kaksi jälkimmäistä Nachon kanssa.

Ekassa pätkässä otin Sipsin kanssa kokeenomaisen setin, jossa oli ekana zeta, sitten nouto, kaukokäskyt ja ruutu, jossa oli sitten loppupalkka takarajan ulkopuolella.

Zeta meni tällä kertaa yllättävän hyvin! Sipsi teki kaikki asennot, joskin seuraamisessa taas haahuili ja katseli merkkejä yms. Sirke kuitenkin sanoi tähän, että ei ehkä kannata tässä liikkeessä alkaa seuraamisesta nillittää, koska se on ehkä vaikuttanut siihen, että asennonvaihdot ovat sitten välillä huonot. Keskitytään siihen seuraamisen parantamiseen muuten ja toivotaan, että se sitten vaan kantaisi myös tähän seuraamiseen.

Nouto oli ihan hyvä, pikkuisen intoili kapulan pois ottamista, sitä voisi vähän taas kertailla, jotta pitää rauhassa vaikka käsi lähestyy.

Kaukoissa tuli tosi paljon lisäkäskyjä ja tekniikkakin oli surkealla tolalla. Olin ajatellut ylläripalkata jostain vaihdosta, mutta kun oikein mikään ei sujunut, niin palkkasin sitten vaan takaisin tullessa hyvästä kontaktista. Tästä Sirke sanoi, että Sipsi ei näyttänyt siltä, etteikö se olisi keskittynyt, vaan nyt se näytti jäävän kyttäämään multa tulevaa palkkaa. Oli tosi etupainoinen ja sen takia tekniikka ei onnistunut. Otimme sitten seuraavassa setissä tämän tarkempaan käsittelyyn.

Ruutu oli vaikea. Sipsi meinasi lähteä ruutua kohti, koska siellä oli matkalla yksi merkki. Ei selvästi nähnyt maassa olevaa merkkiä, eikä osaa suunnata eteenpäin ilman selkeää merkkiä (Uusi merkitön merkki tulee olemaan tosi vaikea, kun Sipsi ei osaa eteen-käskyä.) Kun kuitenkin sitten löysi merkin, niin ruutuun lähti myös aika haahuillen, ei selvästikään nähnyt sitä ennen kuin ihan lähellä (tumma nauha ja punaiset merkit nurmikolla). Meni kuitenkin perille ja palkkasin siitä. Otettiin sitten vielä uusiksi ja silloinkin meni vähän haahuillen, mutta hyvin kuitenkin ruutuun perille asti ja palkkasin viemällä sille namin perille asti.

Toisessa setissä sitten keskityttiin niihin kaukokäskyihin. Sirke ehdotti sellaista leikkiä, että nopealla tahdilla tehdään vaihtoja ja sitten takana olevan tötsän kierto ja sen jälkeen saa juosta mun luo palkkaa varten (tässä saadaan "samalla hinnalla" myös merkin kiertoa treenattua). Tehtiin näitä pari settiä ja Sipsi selvästi tykkäsi tästä leikistä. Tosin teki välillä sitten vähän omia säätöjä, kuten maahanmenossa jätti jalat ilmaan ja joillain vaihdoilla ei reagoinut.

Myös tekniikka kärsi aluksi, mutta sitten kun alkoi ajatella taaksepäin, ei ollut enää niin pitkänä eteenpäin ja teki paremmin. Tässä leikissä ei siis liikaa saa murehtia tekniikkaa vaan tarkoitus on vaan pitää hauskaa ja saada sitä ajatusta vähän enempi taaksepäin. Lisäksi haetaan vauhtia ja nopeaa reagointia käskyihin, koska kaksoiskäskyistä lähtee enempi pisteitä kuin pienestä eteenpäin tulemisesta. Välillä voi pitää vähän pidempiä taukoa, hakien jännitystä siihen koiraan, että milloin se käsky tulee ja vaikka sen käskyn jälkeen heti kiertoon vapauttaminen.

Sipsi odottelee vuoroaan.

Seuraavassa setissä otin sitten Nachon kanssa seuraamista. Nacho jäi ensin ihan täysin kiinni Väinön ruutuharjoituksiin, mutta pystyi sitten kuitenkin yllättävän hyvin keskittymään pitämään kontaktia, kun lähdettiin liikkeelle. Ainoastaan kerran jäi perusasennossa tuijottelemaan muualle ja siitä toruin sitä. Sen jälkeen piti tosi kivasti kontaktia, myös liikkuroidusti tehtynä. Sirke tosin sanoi, että se on vielä aika kaukana rennosta seuraamisesta, kun joutuu niin kovasti keskittymään siihen kontaktin pitoon. Sen takia myös välillä asento hieman kärsii ja joutuu sitä korjailemaan. Mutta luultavasti pikkuhiljaa oppii pitämään kontaktia paremmin ja sitten kun itse voin luottaa siihen, että kontakti pysyy, voin itse kävellä rennommin kun ei tarvi katsoa koko ajan sitä, että pysyykö sen kontakti.

Juttelimme myös kokeenomaisuudesta. Nachohan on vähän lannistunut, jos sen kanssa on yrittänyt useampaa (sen osaamaa) liikettä tehdä peräkkäin ilman palkkaa. Kotona olen sitten kokeillut tätä ruoalla ja se toimii paremmin, kun Nacho tietää, että ruoka on odottamassa. Se, että tämä sama ei toimi lelun kanssa, johtuu varmaan siitä, että Nacho ei vielä ymmärrä, että se lelu tulee sitten kun vaan tekee tarpeeksi. Tässä voisi yrittää sellaista, että sitä lelua ei aina saisi heti, vaan sillä härnättäisiin ensin, jos ei tee tarpeeksi nopeasti tai hyvin ja siten saataisiin Nacho yrittämään lisää ennen palkkaa.

Kokeilimme luoksetulossa sitä, että näytän palloa ja härnään sillä, mutta jos ei tule tarpeeksi kovaa, ei saa sitä. Tämänkin pitäisi olla sellaista rentoa ja nopeasti etenevää leikkiä, eli heti uusi yritys, jos ei "ehdi" lelua saamaan. Nacho alkoikin tulla sitten parin yrityksen jälkeen kovempaa leluun kiinni. Muutenkin sillä lelulla voisi välillä härnätä sen sijaan, että antaa Nachon itsekseen juoksennella sen kanssa. Ja ainakin ottaa sen heti pois, jos meinaa lopettaa sen kanssa nujuamisen.

Enkö ollutkin pätevä?

Viimeisessä setissä tein Nachon kanssa zetan jättöjä. Aloitimme seisomisella, jonka se sekoittaa tällä hetkellä tosi paljon istumiseen (joka on sillä hyvin vahva). Kokeilimme ensin odota-käskyllä, mutta Nacho meni koko ajan istumaan. Sitten kokeilimme peru-käskyä (joka on kaukokäskyissä istumisesta seisominen), mutta silti Nacho vaan meni istumaan.

Sirke ehdotti, että jos kokeilisimme juoksusta, niin Nacho ei ehkä niin helposti istuisi, kun se on hankalampaa kovasta vauhdista. Ja kappas, Nacho alkoi hienosti seisoa. Teimme sitten myös käsimerkillä, jotta se seisominen olisi tosi nopea ja näissä Nacho kyllä teki tosi hyvin (sehän reagoi muutenkin käsimerkkeihin tosi paljon). Teimme sitten myös normaalista kävelystä käsimerkillä ja sekin sujui hienosti. Näissä voisi nyt tehdä niin, että antaa sen käskyn aina siinä kohtaa, kun käsi on menossa taakse, jolloin se toimisi luontaisena "käsimerkkinä" Nacholle. Sitten kun näitä on nyt muutamia kertoja treenattu, voitaisiin treenata vuorotellen istumista ja seisomista, jotta oppii myös sitä erottelua.

Sitten teimme vielä maahanmenoa ja juttelin (taas kerran) aiheesta maahanmeno etujalat paikallaan vai "syöksyen". Sirke sanoi ensin, että osa koirista kyllä tekee nopeasti etujalat paikallaan tekniikallakin ja näitä ehkä jatkossa nähdään enempi, jos etujalkakaukot lisääntyvät. Mutta kun näytin miten Nacho tekee (teki toki ensin istumisen..), niin aika hidashan se on. Ja sitten jos haen siihen nopeutta, se alkaa liikuttaa etutassuja ja sitten sekoittaa sen myös kaukokäskyihin ja liikuttaa niissäkin helpommin.

Näytin sitten missä vaiheessa meidän "piu" maahanmeno on ja eihän se nyt kovasti mihinkään ole edennyt, kun ei olla sitä treenattu (ylläri!). Nacho teki sitä kuitenkin yllättävän kivasti, kunhan näyttää sille tarpeeksi käsimerkkiä avuksi. Mutta ei se mitään, sitä voisi nyt vaan tehdä niin, että ensin on isot avut ja sitten aina välillä pienempi tai hieman myöhemmin. Kun sitä vaan tekisi, niin kait se alkaisi sen paremmin osata!

Sirke neuvoi myös tekemään sitä esimerksiksi pyöräytyksen jälkeen, jotta Nacho on sopivassa liikkeessä tai vaikka itse pyörien. Sitten sivulla voisi kokeilla pompauttaa sitä kerran ilmaan ja siitä suoraan maahan piu. Kokeiltiin näitä ja meni ihan kivasti, tosin sivullahan se on sitten ihan vinossa. Mutta sitäkin voi palkalla hieman korjata, palkkaamalla joka tapuksessa ulkosyrjältä (vaikka itse siirtyen oikeaan paikkaan).

Goldie ja Nacho (Vinski katsoo autosta) tauolla.

"Olen ihan pieni, älä syö mua."

Tehtiin vielä paikallaolot Sirken lähdettyä. Nacho oli tosi hienosti maassa paikoillaan, ei yhtään venkoillut asentoa! Samoin istuminen meni hyvin. Sipsi kerran kääntyi jonkun pörriäisen takia ja kun Väinö ei mennyt ekalla istumisesta maahan, niin Sipsi meni sitten jossain vaiheessa maahan, kun niin monta käskyä tuli. Sen jälkeen kyllä istui nätisti, kun sitä siitä moitin ja meni kuitenkin omalla käskyllä ihan hyvin. Myös luoksetulo oli vauhdikas.

Suomen Noutajajärjestön leirillä 6.-10.7.

Lähdimme kesälomailemaan leirille Pieksämäen Partaharjuun. Otin mukaan Sipsin ja Nachon ja koska Nacholla oli juoksut, Sipsi sai osallistua kaikkiin tokokoulutuksiin ja Nachon kanssa teimme vaan nomea. Meidän ohjelma oli seuraavanlainen:

-maanantai: toko kaukokäskyt
-tiistai: toko seuraaminen (loppupäivän katselin tokokoetta)
-keskiviikko: (aamupäivän katselin BH-koetta) toko ruutu ja merkki sekä jumppaa
-torstai: nome ja illalla vielä toko ohjattu nouto ja merkin kierto
-perjantai: nome

TOKO

Tokoa oli vetämässä Piritta "Pipa" Pärssinen. Ensimmäinen koulutus oli kaukokäskykoulutus ja se oli maanantai-iltapäivänä, joten lähdin aamulla reissuun. Ehdin melko hyvin ajoissa paikalle ja sitten vaan treenaamaan Sipsin kanssa.

Kaukokäskyt

Sipsin into kaukokäskyjä kohtaan ei ole kovin suuri, joten sitä voisi lisätä palkitsemalla välillä heti vihjesanasta (kaket). Näin sitä saisi keskittymään heti alusta lähtien. Pohjalle voi tehdä jonkun toisen liikkeen laskemaan virettä (jotta oppisi sanasta nostamaan sitä itse). Välillä voi käskeä jotain yllättävää, kuten vaikka peruuttamaan, kun muuten tekee ihan kokeenomaisesti. Tämäkin lisää sitä, että pitää oikeasti kuunnella (ja peruuttaminen suuntaa taaksepäin).

Koska Sipsi on niin herkkä kaikille häiriöille kaukokäskyissä, voisi treeneissä lisätä jonkun pienen häiriön juuri kun on antamassa käskyä. Tekniikka on Sipsillä sinänsä jo kunnossa, joten sitä ei tarvi hioa niin paljon, vaan tehdä enempi näitä keskittymistreenejä. Joskus voisi tehdä ylläripalkan, jonkun oikein superpalkan, vaikka se tekisi matalammassa vireessä, kunhan valitsee tarpeeksi hyvän vaihdon. Virettä voi myös nostattaa innostamalla ennen kaukoja.

Kaukoja ja niihin tarvittavia lihaksia voi treenata myös tekemällä takajalat portailla tai peruuttamalla rinteessä.

Seuraaminen

Emme kauheasti pystyneet treenaamaan seuraamista, koska tiistaina oli myös mejäkokeita ja heidän aloitus oli tokokentän laidalla ja siinä ammutaan laukaus koirille. Yksi laukaus olisi vielä menetellyt, mutta koska ryhmiä oli monta, niin laukauksiakin oli monta. Sipsi oli sen verran hermostunut ja peloissaan näistä, että oli turha yrittää sen kanssa hinkata mitään.

Tehtiin pieni pätkä seuraamista ja sitten lähinnä kerroin meidän ongelmista. Pipa neuvoi, että tekisi vaan pitkiä pätkiä ilman palkkaa ja lopussa tosi hyvä palkka. Jotta Sipsi oppisi, että pitää vaan tehdä pitkään, kyllä se palkka sieltä tulee.

Lopputiistai menikin sitten tokokoetta katsellessa. Vähän harmillisesti sää ei oikein suosinut.

Ruutu

Sipsi jäi pyörimään ruudun etuosaan. Sille pitäisi taas ottaa kuuri takapalkalla siten että välillä saa ihan jousta ruudun läpi.

Yleisesti ruudusta ja muiden kohdalla tulleita vinkkejä.: Noutajalle kannattaa ruutuunmeno pitää "harvinaisena herkkuna". Eli tehdä vain yksittäisiä toistoja, koska noutaja ei, jotta liikkeestä ei tule tylsä. Noutaja ei kuitenkaan ikinä ole niin nopea kuin joku paimenkoira tai jaksa samalla tavalla toistoja. Varsinkin alkuvaiheessa palkan tulisi aina tulla ruutuun, jottei koira ala sen takia menemään väärään paikkaan.

Sitten kun koira jo paremmin osaa ruudun, palkka voi olla ruudun takana ja koiran voi pysäyttää välissä. Jos haetaan vauhtia ruutuun, ei voida välittää siitä, jos paikka ei ole täysin oikea. Yksi tapa saada vauhtia on juosta koiran kanssa kilpaa ruutuun ja napata siellä oleva palkka, jos koira ei juokse tarpeeksi kovaa (tässä kannattaa ottaa vähän etumatkaa). Ruutua koira saa tarjota itse (toisin kuin hyppyä!).



Jumppa



Kierto-ohjattu

Nachon torstain nomekoulutus (josta selitys alla) loppui juuri sen verran ajoissa, että ehdin kentän laidalle ennen kuin Pipan koulutus alkoi. Koska osallistujia ei näyttänyt olevan jonoksi asti, päätin osallistua vielä siihen Sipsin kanssa, olihan se kököttänyt autossa koko päivän.

Pipa sanoi, että tärkeintä tuossa liikkeessä on se, että koiralla on todella vahva kiertäminen. Vasta sen jälkeen voi lisätä häiriöitä, kuten hyppyesteet ja kapulat. Sipsin kanssa kokeillessa kävi ilmi, että sille ei vielä ollut kiertäminen tarpeeksi selvä. Sitä pitää nyt harjoitella erikseen ja vasta sitten lisätä muut osat.

NOME

Nomessa oli koulutukset järjestetty siten, että aina kaksi päivää oltiin samassa ryhmässä. Meidän ryhmän vetäjä oli Eeva-Liisa Kauppila. Ryhmässä oli Nachon lisäksi kaksi kultaistanoutajaa ja kaksi labbista (nämä kummatkin olivat pariskunnilla) sekä yksi tolleri. Ensimmäisen päivän treenasimme ihan tokokentän läheisyydessä ja toisena päivänä rannassa, koska toivoin, että tekisimme vesijuttuja, kun välillä Nachon veteenmeno on ollut haastavaa.

Torstain nome

Ensimmäisenä teimme ihan vaan perus markkeerauksen ja sen hakemisen, jotta kouluttaja näki, missä vaiheessa kukakin on. Nacholla ei ollut tässä mitään ongelmaa.

Muistipaikat
Sektorit

Perjantain nome

Teimme vesihommia. Ranta oli hyvin matala, joten varsinaista uimista ei kauhean paljon tullut, vaan lähinnä se oli kahlaamista (Nachon tapauksessa pomppimista). Varsinkin ekat noudot Nacho teki todella vauhdikkaasti, ei mitään empimistä veteen menossa. Sitten siirryimme "niemen" toiselle puolelle ja myös sieltä markkeeraukset veteen olivat hyviä. Linja onnistui myös aika läheltä vesirajaa lähetettynä, mutta sitten kun siirryimme kauemmas maalle, Nacholla meni pasmat sekaisin (kuten myös monilla muilla ryhmän koirilla), eikä osannut enää mennä sinne, vaikka oli samassa paikassa monta kertaa käynyt.

Yhden kerran teimme myös maalle markkeerauksen ja vaikka se tuli polun toiselle puolelle, Nacho selvitti sen hyvin, vaikka kiersikin vähän takakautta. Osalla koirista se tehtävä oli todella vaikea. Tässä tehtävässä toinen koira siis teki linjan veteen ja toinen markkeerauksen metsään, näissä Nacho jo odotti ihan nätisti kun toinen teki. Kouluttaja sanoi, että kannattaa vesijuttuja tehdessä tehdä kuitenkin myös jotain juttuja metsän suuntaan, ettei koira ajattele, että metsässä tehdään vain hakua.

Viimeisellä kerralla Nacho oli niin väsynyt, että se hörppäsi vettä matkalla damille ja tosi väsyneesti haki. Kouluttaja sanoikin sitten, että sen kanssa kannattaa lopettaa siihen, vaikka viimeinen linja (sieltä maan puolelta) oli tosi vaikea sille ja jouduin mennä lähettämään sen lähelle vesirajaa. Sen jälkeen veimme vielä muistipaikkaan dameja, mutta sitten vain juttelimme, eikä koirat päässeet niitä enää hakemaan. Nacho alkoi nukkumaan ihan tyytyväisenä, eikä haikaillut enää niiden perään.

Kouluttaja sanoi, että Nachon seuraamisen kanssa pitää olla tarkkana ja pitää kriteereistä kiinni. Jos sen ei ikinä anna edistää, se oppii kyllä pysymään sivulla ja se on huomattavasti helpompaa tehdä nyt kuin viisi vuotiaan koiran kanssa. Ja joka kerta vaan ottaa sen ajan mikä sen kanssa menee tehdä se kunnolla. Jos joku hoputtaa, niin sanoo, että ottaa sitten vaikka yhden noudon vähemmän, jos se on ajasta kiinni.

Mainitsin tässä vaiheessa jotain Uudenmaan Ohjuksesta ja sitten kouluttaja sanoikin, että hän oli juuri se tuomari siinä seuraamisrastilla! Ja sanoi, että Nachon seuraaminen on kyllä paljon kehittynyt siitä keväästä. Ja ollaanhan me sitä yritetty treenatakin. Aluksi kannattaa tehdä helpommissa maastoissa, joissa seuraaminen vieressä on helppoa ja vasta myöhemmin jossain pöheiköissä, joissa siinä vierellä pysyminen on muutenkin vaikeampaa.

Sitten kysyin, että mitä alokasluokkaan mennessä koiran pitää osata. Kouluttaja sanoi, että perustottelevaisuus pitäisi olla kunnossa, luoksetulo, pysähtyminen, paikalla pysyminen ja damin palautus. Seuraaminen myös, sitä voi jo alokasluokassa olla ja jonkin näköistä ohjattavuutta pitäisi olla. Alokasluokassa voi tulla jo lyhyt linja, yleensä siinä kuulemma ammutaan, mutta joku ryhmäläisistä sanoi, että aina näin ei välttämättä ole.

Sokkolinjojen opetteluun kouluttaja sanoi, että nämä meidän tekemät muistipaikka harjoitukset ovat hyviä. Kun koira on monta kertaa lähetetty johonkin tiettyyn paikkaan niin, että siellä on aina ollut dami, voi joku kerta kokeilla lähettää sen sinne sokkona. Sitten kun näitä vaan tekee tarpeeksi koiralle tulee mielikuva, että kun sen lähettää suoraan eteenpäin, siellä on aina dami.

Sirken koulutuksessa

Meillä oli taas Sirke Viitasen tokokoulutus, tällä kertaa Heurekan nurmilla. Otin Sipsin ensin, kun sitä ei oikein uskalla jättää autoon yksin, ettei vaan raavi poskiaan. Sillä on nyt tullut tosi rasittava tapa, että ei meinaa millään pysyä matollaan "käy siihen" käskyllä. Pitäisi muistaa palkita sitä siitä, eikä vaan ottaa tekemään, jos meinaa hiipiä sieltä.

Teimme ensin zetan ja sen jälkeen normaalia seuraamista. Zetassa Sipsi teki tosi nätti seuraamista, mutta asentoja ei tehnyt sitten millään! Ekana oli seisomaan jääminen ja siinä vähän otti askelia, istumiseen ja maahan jouduin antamaan useamman käskyn. Seuraaminen sen sijaan toimi myös käännöksissä suht ok. Itse seuraaminen oli ihan kivanoloista, tosin Sipsi edistää ja on hieman vino, mutta oli koko ajan innoissaan, myös juoksemisessa. Palkkasin muutaman kerran.

Huonointa seuraaminen oli kun suuntasimme kohti omaa treenikassia (jossa on Sipsin palkat). Tästä Sirke sanoi, että sitä voisi treenata niin, että siitä omasta treenikassista tulisi "tsemppaus" parempaan seuraamiseen sen sijaan, että kontakti aina silloin huonontuu. Harjoittelimme tätä siten, että kävelimme kohti palkkaa ja aina jos kontakti putosi, menimme takaisin alkuun. Sitten kun tsemppasi ja piti hyvin kontaktia, pääsi repulle.

Tässä Sipsi alkoi toki sitten ihan törkeästi edistää, vaikka kontaktia pitikin. Siihen Sirke neuvoi, että tulisi olla kaksi eri tapaa huomauttaa, toinen kontaktista ja toinen edistämisestä. Esimerkiksi kontaktista mennään alkuun ja edistämisestä pysähdytään, jotta Sipsi joutuu korjaamaan paikkansa oikealle kohdalle.

Seuraavalle kierrokselle otin Nachon. Teimme myös sen kanssa seuraamista, tosin aluksi vain perusasennossa häiriöihin reagoimattomuutta. Nacho meni aluksi pari kertaa häiriöön, mutta sen jälkeen muisti pitää kontaktia. Tässä vaan tuli nyt ilmi sellainen, että se ei tällä tavalla oikein sulje häiriötä pois, vaan se keskittyy kovasti siihen häiriöön, johon ei saa langeta. Tämä näkyi varsinkin, kun käskin Nachon esimerkiksi maahan, niin se ei reagoinut mitenkään. Parin toiston jälkeen pystyi menemään maahan.

Eli nyt pitäisi edistyä näistä sellaisiin, että häiriöistä huolimatta tehdään jotain, jolloin Nacho oppisi, että ne häiriöt tulee sulkea ulkopuolelle, eikä keskittyä huomioimaan sitä häiriötä, johon ei saa langeta. Teimme myös pieniä seuraamispätkiä häiriöissä, mutta niissä Nachon mieliala helposti laskee ja se jätättää tai sitten se nopeasti vilkaisee häiriötä ja en itse oikein osaa reagoida niihin. Sirke neuvoi olemaan reippaampi, eikä menemään mukaan siihen Nachon haahuiluun. Reippaasti uusi käsky ja vaikka pientä apua ja sitten palkka, kun koira aktivoituu. Jso tulee virhe, niin liikettä, vaikka niin että tönäisee koiran pois viereltä, jotta siitä tulee selkeää ja mustavalkoista ja kun tekee oikein, todella iso kiitos ja palkinto. Ajatuksena olisi, että seuraamisen häiriöt on kiva peli, jossa koira ei haluaisi mennä virheisiin. Virheiden tekemisen pitäisi harmittaa koiraa, ei masentaa.

Teimme vielä lopussa paikallaolot, joihin otin Nachon. Jätin sille lihapullan eteen, mutta silti se jonkin ajan päästä meni lonkalle. Sirke sanoi, että ei siinä oikein muu auta kuin käydä korjaamassa ja pikkuhiljaa pidentää, jotta koiran lihaksisto kehittyy. Myös sitä tönimistä voisi tehdä (olen tehnytkin). Alussa Nacho meni vähän vinoon, jota voisi korjata jättämällä vastakkaiselle puolelle nameja, jotka sitten vetävät asentoa suoremmaksi.

Pieni häiriöpentu ja Lovely-lapsenvahti

Nacho Christan koulutuksessa

Olimme helatorstai-viikonlopun Ramin ja koirien (vanhuskoirat eli Emman ja Maxin jätimme pois) kanssa retkellä. Perjantaina 15.5. pysähdyimme Ylöjärvellä Christa Enqvist-Pukkilan koulutuksessa, kun olin siihen ilmoittautunut. Sipsillä oli juoksut, joten tein sitten molemmat setit Nachon kanssa.

Ekalla kierroksella tehtiin aluksi seuraamista. Nacho piti hieman paremmin kontaktin alussa, eikä niin paljon jäänyt tuijottelemaan hallia, mutta ihan perusasennossa Christan tekemät häiriöt olivat Nacholle liikaa ja sen oli vaikea pitää kontaktia. Paransi tosin sitten, kun muisti tämän treenin. Christa sanoi, että on turha lähteä tekemään vielä pidempää seuraamista ennen kuin kontakti on kunnossa perusasennossa kovemmissakin häiriöissä. Sitten myöhemmin voi tehdä myös vastaavia häiriöitä liikkeessä.

Teimme myös vähän zetan vaihtoja. Maahanmeno on edelleen aika haastava, kun ei olla sitä treenattu. Näytin Nachon tavallisen maahanmenon ja Christan mielestä kannattaa opettaa kaksi eri tapaa tehdä maahanmeno, jotta siitä saa nopeamman. Hän ei myöskään käyttäisi etujalkamaahanmenoa kuin kaukojen alussa. Näiden kahden maahanmenon erottelua pitäisi myös harjoitella.

Toisessa setissä kyselin neuvoja palkattomiin setteihin, kun Nachon vire niin kovasti niissä laskee. Christa sanoi, että niiden kanssa ei kannata turhaan kiirehtiä. Hän ei itse kisaa alle 3-vuotiaan kanssa EVL:ssä, vaan luo ensin kunnolla perustan. Eli voimme vielä rauhassa keskittyä Nachon kanssa pitämään hauskaa ja tekemään perusasioita kuntoon. Turha stressata siitä, että "pitäisi" lähteä vielä kisoihin.

Luoksetuloon pitäisi ottaa vauhtikuuri, koska Nacho hidasti aika selkeästi, kun se ennakoi sivuasentoa. Lisäksi sillä on perusasennot usein vinoja, joten niitä myös pitäisi treenata kuurina, joissa se tulee eri asennoissa suoraan perusasentoon.

Palkattomuusseteissä ja kokeenomaisessa toiminnassa Nacholle voisi opettaa jonkun "lähellä" käskyn, joka auttaisi sitä selviytymään kokonaisuudesta. Se olisi ikään kuin "liima", joka pitää liikkeiden välit yhdessä. Kaikki koirat eivät tämmöistä tarvi, mutta Nacholle se voisi olla selkeämpi. Lisäksi alkuja voisi palkita enempi ja venyttää sosiaalista kehua ennen varsinaista palkkaa.



Nacho odottaa omaa vuoroaan

Muiden treenejä en ehtinyt koko päivää seuraamaan, mutta pari juttua jäi mieleen:

• Uusi "merkitön merkki" on varmaan opetettava koiralle eteenmenoja, jolloin se vaan menee suoraan eteenpäin, kunnes pysäytetään. Koiraa ei oikein voi opettaa menemään targetille, ettei se luule sivureunoilla mahdollisesti olevia teippejä targetiksi. Eli erilaisista häiriöistä huolimatta on vaan mentävä suoraan.
• Merkin kierto voi ajan mittaan laajentua, jolloin koiralle kannattaa opettaa kaksi eri puolta kiertää. Toinen on se jonka koira itse valitsee ja sitä voi käyttää silloin, kun koira saa kiertää vähän pidemmän kaaren ja toinen, se koiralle "väärä" puoli on sellainen, jota käyttää sitten vaan virallisessa liikkeessä, jotta saa koiran menemään aivan tiiviisti merkin vierestä.

Nacho taas kouluttautumassa 29.4.2015

Nacho pääsi osallistumaan Heidi Pesosen koulutukseen, jonka järjesti Lauttasaaren koirakerho. Aikaa ei ollut kovin paljon, joten otettiin meidän pahin ongelma käsittelyyn, eli seuraaminen.

Teimme perusasennossa häiriötreenejä ja Nacholla oli kovin vaikeaa olla menemättä häiriöihin. Huomautin sitä pienesti, mutta se ei oikein auttanut, joten sanoin sille sitten hieman selkeämmin, että nyt pitää keskittyä ja se hieman paransi. Jossain vaiheessa Heidin sateenvarjo putosi hänen kädestään ja Nacho hieman sitä säikähti ja sen jälkeen selvästi tsemppasi. Kun vapautin sen leikkimään, se leikki kuitenkin ihan vapautuneesti. Joten Heidi sanoikin, että turhaan pelkään sitä huomauttaa, kunhan sitten se pääsee tarpeeksi usein purkamaan pallon kanssa.

Heidi sanoi, että nämä käyttölinjaiset noutajat ovat usein sellaisia, että ne haluavat pitää kaikkea silmällä ja ovat sen takia kovin häiriöherkkiä. Tätä pitää vaan nyt paljon harjoitella ja yleensä se sitten muodostuukin vahvuudeksi ajan kanssa, mutta nyt vaan paljon vielä harjoittelua ihan perusasennossa ja pahoilla häiriöillä. Juttelimme myös vihjesanasta, joka voisi auttaa Nachoa muistamaan mitä olemme tekemässä.

Seuraavana päivänä treenattiin parin kaverin kanssa Malminkartanossa ja Nacho piti paljon paremmin kontaktia. Kun treenikaverit häiriköivät lähellä, se ei mennyt siihen, mutta sitten kun menivät kauemmas, n. 15 m päähän, se oli Nacholle kovasti paljon pahempi häiriö (ilmeisesti se sekoittaa nomeen, kun ovat sopivalla heittoetäisyydellä). Sain kuitenkin jotain onnistumisiakin, vaikka välillä tuntuu, että en oikein pääse aina sisälle siihen Nachon mielialaan, välillä se on tosi hyvässä tekemisvireessä ja välillä sitten jää enempi kaikkeen kiinni, enkä saa sitä "ulos" siitä tilasta.

Tehtiin muutama merkki ja kierto myös. Näitä ei olla kovin paljon harjoiteltu, mutta kyllä ne jo jotenkin sujuvat.

Kierrä!

Seuraava toisto: "Hei tuolla on toinenkin, mäpä kierrän myös sen"

Sirken toko-opissa

Pääsiäisen aloitukseksi käytiin Sipsin ja Nachon kanssa tokoilemassa. Vetäjänä oli taas Sirke Viitanen. Otin parille ekalle kierrokselle Nachon ja sitten viimeiselle Sipsin. Ihan lopussa tehtiin vielä paikallaoloja.

Tehtiin Nachon kanssa kokeenomainen setti, jossa ensin seuraamista, sitten luoksetulo, nouto ja kaukokäskyt. Nacho oli aika pihalla koko setin ajan. Seuraaminen oli aikamoista ympärilleen katselua. Luoksetulo taisi olla ihan ok. Noudossa meni tosi rumasta kapulalle jalat edellä, vaikka erikseen harjoiteltuna se on sujunut ihan hyvin. Kaukokäskytkään eivät onnistuneet kovin hyvin tässä setissä.

Harjoittelimmekin sitten tämän jälkeen erikseen kehään tuloja ja ensimmäistä perusasentoa ja siitä palkkaamista. Sirke teki kovia häiriöitä, joiden tarkoituksena on se, että koira turhautuu, kun se menee aina "lankaan" ja alkaisi sitä kautta tsemppaamaan ja pitämään entistä kovemmin kontaktia.

Teimme myös seuraavassa setissä näitä seuraamisen alkuja. Aika hankalaa Nacholle tuntui olevan, mutta pikku hiljaa se myös piti paremmin kontaktia. Näitä pitäisi nyt tehdä paljon ja ihan vaan aloituksesta palkkaamista.

Sitten katsoimme vielä vähän tunnaria. Nacho oli siinä vielä vähän epävarma, varsinkin palautus oli aika hidas. Palautusvauhtia voi harjoitella erikseen siten, että jättää Nachon tunnarikapula suussa lähelle tunnareita ja pyytää siitä sivulle. Sen jälkeen voi tehdä normaalin tunnarin. Nacholle voi myös näyttää nameja ennen kuin lähettää sen, jotta sillä olisi vähän enempi kiire takaisin. Kokeilimme sitä, mutta Nacholle taisi tulla hieman liian kiire ja sillä meni pasmat vähän sekaisin.

Viimeisellä kierroksella otin Sipsin. Teimme myös sen kanssa kokeenomaisen harjoituksen. Tarkoituksena olla tottelematta liikkuria ja keskittyä siihen, että Sipsi tekee vain omista käskyistä. Menikin suht hyvin, Sipsi ei ennakoinut liikoja.

Yksi hyvä vinkki, joka tuli jonkun muun vuorolla oli se, että jos koira tulee väärin perusasentoon tai seuraa väärin, Sirke suurentaa aina sitä virhettä. Eli jos koira jää ulospäin vinoon, hän astuu poispäin koirasta, jotta se joutuu vielä enempi korjaamaan. Ja jos koira vaikka jätätttää, hän menee itse kovempaa ja vastaavasti jos koira edistää, hän hidastaa itse vauhtia. Koira huomaa silloin paremmin virheensä ja kun se hieman ylikorjaa, normaalissa vauhdissa asia voi korjaantua.

Toinen vinkki joka jäi mieleen oli se, että jos koiran vapauttaa takapalkalle, sen tulisi tapahtua vaihtelevasti molemmilta puolilta. Siis niin, että koira kääntyy välillä vasemmalta ja välillä oikealta taakse. Tämähän ei esim. Sipsillä ollenkaan toimi, kun se on niin toispuoleinen.

Otettiin vielä lopuksi kuva meidän treeniporukasta. :) Nacho on toinen vasemmalta ja Sipsi viides.

Porukka. Kuva Mirva Miettinen-Venäläinen

Värisuora.