Synnove Matre (Norjasta) kultaisia kouluttamassa 13.-15.2.2015

Goldenringin tokotiimi oli järjestänyt Synnove Matren Norjasta (kisannut MM-tasolla kultaistennoutajiensa kanssa) kouluttamaan tiimiläisiä ja muutamia muita, jotka mahtuivat mukaan. Viikonloppu alkoi perjantai-iltana luennolla Keravalla ja koiria koulutettiin sitten lauantai ja sunnuntai Tuusulassa. Olin Nachon kanssa sunnuntain ryhmässä.  Sunnuntaina Synnove tuli luokseni yöksi, joten juteltiin vielä illalla kouluttamisesta ja Nacho sai vähän yksityistreeniä. Paljon uusia ideoita tuli, vaikka toki myös monia tuttuja juttuja.

Perjantain luento

Yleistä:

• Pääasia kouluttamisessa on pitää hauskaa koiran kanssa niin treeneissä kuin myös kokeissa!
• Kokeissa on tavoitteena pystyä tekemään paras mahdollinen suoritus.
• Synnove käyttää naksuttelua ja opettaa koiralle asiat positiivisesti, mutta myös kieltää sitä, jos se tekee jotain ei toivottua, kuten menee toisten koirien luokse. Hänellä on treeneissä tietyt säännöt, joiden sisällä koiralla on aina mukavaa, mutta niiden ulkopuolella ei. Jos koira ei vielä osaa jotain tehtävää, siinä ei koiraa kielletä.
• Synnove koskee koiraa paljon. Hän haluaa tietää miltä koira tuntuu missäkin tehtävässä, onko sen lihakset jännittyneet.
• Alussa koiralle annetaan paljon apuja tehtävän suorittamiseen, mutta myöhemmin koira saa enempi vastuuta tekemisestä.
• Synnove ei aloita koiran kouluttamista ennen kuin se on motivoinut tekemään hommia ohjaajan kanssa.
• Ohjaajan tulisi olla selkeä ja päättäväinen, mutta ei ikinä vihainen, vihaisuus ei johda mihinkään.
• Treenatessa tulisi tehdä vaikeampia tehtäviä kuin mitä kokeessa tulee vastaan.
• Ohjaajan tulee kiinnittää huomiota siihen millainen hän on treeneissä ja millainen kokeessa. Jos esimerkiksi on treenatessa iloinen, mutta kokeessa ei, koira pitää varmasti tilannetta outona.

Kokeessa:

• Koiraa ei saa huijata. Jos sillä on esimerkiksi aina ollut ruudussa pallo, se toki varmasti juoksee sinne iloisena ja vauhdikkaasti, mutta oppii pian, että kokeessa siellä ei ikinä olekaan palloa.
• Koiralle pitää opettaa pitkäkestoinen työskentely. Näin koira ei tunne tehneensä mitään väärin, vaikka palkkaa ei heti tule. Lopussa odottaa superpalkka. Jos näissä harjoituksissa jotain menee väärin, jatketaan normaalisti ja laitetaan virhe muistiin ja korjataan myöhemmin erillisessä treenissä.
• Jos koiralle ei ole opetettu liikkeiden tekemistä peräkkäin, se ei voi kokeessa niitä osata ja tulee epävarmaksi.
• Liikkeiden väleihin tulee myös kiinnittää huomiota. Koiralle opetetaan, että se tulee itse pyytämään lisää tehtävää ja palkitaan se siitä. Näin ohjaajan ei tarvitse pyytää koiraa tulemaan mukana, vaan se itse tarjoaa sitä.

Treeneissä:

• Koiraa voi palkita vain oikeasta mielentilasta. Jos se esimerkiksi katsoo hyvin tarkkaavaisena kun liikkuri vie ohjatun noudon kapulat, sen voi palkata pelkästään tästä.
• Paikallaoloissa koiran ei tulisi olla unessa, vaan jännittyneessä tilassa. Tätä voi harjoitella vetämällä hihnasta koiraa pois siitä asennosta, jossa se on. Kun koira vastustaa aktiivisesti, se palkitaan. Koiran voi myös laittaa suorittamaan paikallaistumista toinen jalka korokkeella. Näin se joutuu erityisesti keskittymään siihen, ettei liikuta jalkojaan.
• Myös kaukokäskyissä koiraa voi vetää hihnasta, samalla kun se tekee suoritusta. Näin se joutuu vastustamaan vetoa, jotta ei tulisi eteenpäin.
• Opeta koiralle vireenhallintaa vinkkisanoista.

Koiran odotukset:

• Mieti tunteeko koira kokeessa ohjaajan olevan samanlainen kuin treeneissä
• Koiralla pitäisi olla odotukset miten tietty liike menee ja minkälaisia eri osia siinä on. Esimerkiksi alokasluokan luoksetulossa, "jäätyminen" odottamaan, kun ohjaaja lähteen pois, sitten kutsusta kovaa vauhtia juokseminen ja sen jälkeen keskittyminen perusasentoon tuloon. Jos tässä koiralle on vaikeaa perusasentoon tulo, se ei todennäköisesti myöskään tule kovaa vauhtia. 

Ohjaajan jännitys:

• Kokeessa ei yhtään negatiivisia sanoja treenikavereille ennen kisaa
• Millainen ohjaaja on jännittyneenä: tunne itsesi! Osa muuttuu apaattiseksi, osa alkaa liikkua ja pölöttää jne. 
• Älä välitä asioista, joille et voi mitään, esim. tuomari, säätila, ympäristö jne. Keskity ja työskentele ajattelemaan positiivisesti!

Yli-treenaaminen:

• Tarkoituksena, että kokeessa koira ja ohjaaja tuntevat tehtävät todella helpoiksi. 
• Esimerkkejä: vaikeat seuraamiset, todella pitkät luoksetulot joissa myös mäkiä, vaikeat ruudut, kömpelö liikkuri jne. 
• Kun on tehty jotain vaikeita tehtäviä, palaa aina viimeiseksi normaaliin ja helppoon tehtävään, jotta saat koiralle hyvän fiiliksen.
• Koira on niin hyvä kuin miten treenasit sen! 

Lauantain treenit

• Kokeenomaisissa seteissä saa hyvää tietoa siitä missä liikkeissä on ongelmia
• Aloituksista kannattaa palkata usein. Paljon palkkaa myös ihan vaan kehään tulosta.
• Jos koira ei osaa jotain tarpeeksi hyvin -> auta tarpeeksi!
• Keskity koiran odotuksiin
• Koiralle opetetaan, että kun heilutellaan palloa kädestä, palkka on tulossa. Sen tulisi jähmettyä siihen asentoon jossa on, eikä yritä ottaa sitä ennen vapautussanaa. Jos koira liikkuu ennen sitä, pallo laitetaan pois. 

 Zeta: 

• Liikkeestä seisomiseen vauhtia heittämällä pallo samantien taaksepäin oikealla kädellä
• Istumisen ja seisomisen käskysana eri jalalla astuttaessa
• Asennon vaihtoja myös ilman kontaktia esimerkiksi niin, että koira tulee selän takana. Näissä palkka siten, että koira istuu kunnolla, ei heti uutta toistoa (ettei tehdä liikaa eteenpäin suuntautuen)
• Koiraa voi palkata, kun liikkuri sanoo käsky (ei aina vaan eri vaihtoja). Mielikuva, että silloin tapahtuu jotain hauskaa, kun liikkuri sanoo käsky

Ruutu:

• Ruudussa seisomassa pysymistä
• Ruudussa saa hyvän stopin huutamalla koiralle "jes" kun koira on ruudussa
• Ruudussa ei olla lomalla vaan siellä on tehtävänä kuunnella ohjaajaa
• Oikea paikka ruudussa targetilla 
• Harjoittele ruutuun korjaamiset eri puolilta. Vaikein on kun koira on ruudun takana
• Ruudusta seuraamaantulo, koira tulee vauhdilla, mutta rauhoittuu ja keskittyy seuraamiseen

Nouto:

• Noutokapulan hakemiseen vauhtia fyysisesti kiinnipitämällä (ei paikallapysymistreeniä). Kapula voi olla myös koiran ja ohjaajan välissä
• Noudossa vauhtia lisäämään nimeltä kutsuminen samalla hetkellä, kun koira on ottanut kapulan
• Noutokapulan huono otto yleensä johtuu siitä, että koiralla ei ole kiire takaisin
• Tunnarissa koiralle pitää luoda mielikuva, että työskentelyllä ei ole kiire. Tätä voi tehdä siten, että kapuloita on paljon. Kapuloiden välissä voi myös olla ruokaa, se rauhoittaa myös koiraa nuuhkimaan.
• Kapulan pitämisharjoittelussa koiralle näytetään palloa (tietää, että palkka on tulossa) ja jos mälvää, pallo menee pois
• Noutokapulan kaunista nostoa voi harjoitella esim. vesipullon avulla tai vasten jotain kiinteää estettä

Seuraaminen:

• Seuraamisessa jos koira loittonee sivuaskelia oikealle ja kun koira parantaa -> palkka
• Kokeissa oikealle astumista voi käyttää myös hyväksi, astumalla hieman oikean suuntaan ilman, että tuomari edes huomaa
• Jos koiralle on vaikeaa seurata kohti ihmisiä, täyskäännös juuri ihmisten kohdalla ja superpalkka, "happyshock" 
• Energiaa perusasentoon tuloon palkkaamalla lelulla heti kun tulee sivulle
• Oikealla jalalla aloittamisessa etuna se, että koira ehtii paremmin mukaan
• Jos koira edistää seuraamisessa, vasemmalle käännös ja liike seis

Luoksetulo:

• Luoksetulon stoppien tekemiseen välimatkaa esim. putken avulla
• Stopin jälkeen treenikaveri heittää pallon  koiran takana vingauttaen sitä ensin
• Koiraa ei saa huijata luulemaan, että aina heitetään pallo
• Luoksetulon stoppiin pysymistreeniä vastustamalla hihnasta vetoa
• Luoksetulossa jos koira pomppii, ei ikinä pysäytystä, vaan koiran palautus takaisin ja suoria luoksetuloa (treenikaveri voi pitää koiraa kiinni)
• Pomppiminen voi johtua siitä, että koiralla ei ole kiire tai siitä, että se on epävarma tehtävästä

Merkki ja vauhti:

• Vauhtia eri liikkeisiin saa pitämällä olkapäistä kiinni -> pallon heitto -> yhdessä pallolle juoksu
• Merkille menossa palloleikki, pallo merkin takana, kumpi ehtii ottaa pallon
• Merkille meno ohjatun nouton jälkeen uudestaan -> lisää intoa merkkiä kohtaan
• Kolmeen laskeminen, koira kerää energiaa ja kolmannella vapautus
• Merkille opetettaessa suoraan merkin taakse suhteessa ohjaajaan (sheippaamalla)
• Merkin taakse meneminen targetilla

Synnove näyttää miten kaunista noutokapulan ottoa voi harjoitella (kuva itse ottamani)

Sunnuntai

Nacho olikin sunnuntaina vuorossa heti ensimmäisenä. Aloitimme meidän yhdellä suurimmalla ongelmalla, eli liikkeestä maahanmenolla. Koska Nacholle on opetettu kaukokäskyt etujalat paikoillaan, se ei oikein osaa mennä nopeasti maahan, koska menee maahan taaksepäin suuntautuen. Synnove kuitenkin sanoi, että silläkin tekniikalla voi saada ihan kauniit maahanmenot ja joka tapauksessa etujalkojen "lukittaminen" auttaa koiraa ajattelemaan nopeasti pysähtymistä.

Harjoiteltiin sitten sitä etujalkojen pamauttamista maahan ja näytin, miten Nacho helposti tekee liikkeen vuorojaloin. Synnove neuvoi, että koska se ei vielä oikein osaa, sitä pitää vaan tarpeeksi auttaa. Kolmeen laskeminen voisi auttaa, jotta Nacho oikein jännittyy ja tekisi sen jälkeen voimakkaammin. Tätä voisi nyt tehdä sekä istumasta maahan, että seisomasta maahan ja sitten myös vauhdissa. Käskysana tulisi sanoa ennen käsiapua. Käsiapua voi vähentää myös pitämällä käden valmiiksi maassa.

Nyt pitäisi vaan rohkeasti harjoitella ja edetä tässä. Jos tekee liian hitaasti, jätä vaan palkkiottta ja yritä uudestaan. Koska Nacholla on vahva ajatus etujalkojen paikalla pitämisestä, tämä liike on sille vaikea. Näiden nopeiden maahanmenojen lisäksi voi tuolla meidän maahanmenosanalla (piu) vahvistaa sitä maassa pysymistä, jolloin se helpottaa sitä koiran ajatusta siitä tehtävästä. Nachon tulisi liikettä tehtäessä oltava jännittynyt, mutta ei jäykkä, vaan rento. Oikeassa mielentilassa liikkeen tekeminen on helpompaa.

Nacho odottaa vuoroaan

Tästä pitäisi osata mennä maahan

Maahanmenon harjoittelua

Vaikealta näyttää

Maassa pysymisen harjoittelua

Sitten voidaan vähän leikkiä

Lisää leikkiä (kuva Minttu Sivén)

"Tänne se pallo!" (kuva Minttu Sivén)

Kun vielä jäi hetki aikaa, niin kyselin neuvoja seuraamiseen, joka on meillä toinen sellainen liike, jossa en vaan jostain syystä ole edistynyt. Nacholla melko helposti tippuu kontakti, kun vähänkään pidempää matkaa tehdään. Synnove neuvoi, että ei saa liikaa välittää siitä, jos kontakti tippuu! Se ei ole epäonnistuminen, vaan se on vain tietoa siitä, missä vaiheessa ollaan menossa. Nyt vaan pitäisi edetä harjoituksissa! Ja ohjaajan pitäisi olla ylpeä ja tyytyväinen koirasta.

Seuraamisharjoittelua

Kontakia (kuva Minttu Sivén)

Nachon kontaktinpitoa häiriöistä välittämättä (kuva Minttu Sivén)

Toisella kierroksella teimme pienen kokeenomaisen setin, koska halusin vähän nähdä miten Nacho käyttäytyy ja saada vinkkejä niihin välikäyttäytymisiin. Teimme perusasennon, suoran luoksetulon, noutokapulan pidon ja kaukokäskyt. Muuten meni ihan kivasti, mutta kaukokäskyissä liikutti hieman etujalkoja.

Synnove neuvoi, että kokeenomaisissa harjoituksissa kannattaisi valita pieniä palasia, jotka koira osaa hyvin. Väleissä koiralle ei tarvitse sanoa mitään, mutta niissä voi palkita aina silloin, kun koira itse ottaa kontaktin muiden katsomisen tai muun tekemisen sijaan. Alussa ohjaaja voi lähteä vaan kävelemään sanomatta mitään ja kun koira tulee mukana ja vilkaisee ohjaajaa, iso palkka siitä. Pikkuhiljaa koira oppii, että kannattaa aina kysyä lisää tekemistä.

Tehtiin sitten vielä erikseen luoksetuloja ja vauhtinoutoja. Luoksetuloon voisi Nacholle saada lisää vauhtia siten, että toinen pitää kiinni sitä. Noutoon voisi saada niinikään vauhtia pitämällä ja lisäksi voisi kutsua koiraa nimeltä heti kun se on ottanut kapulan (tai pieni hetki aiemmin). 

Vapautus kapulan pidon jälkeen

Leikkimistä

Luoksetuloon vauhtia kiinnipidolla

Nacho odottaa (kuva Minttu Sivén)

Kapulan vaihto palloon

Nacho katselee niin tarkkaavaisena, että milloin harjoitukset oikein jatkuvat! (kuva Minttu Sivén)

Kyllä toko on sitten hauskaa! :D

Lopussa tehtiin vielä paikallamakuita ryhmässä. Niissä kävin vähän työntelemässä ja vetelemässä Nachoa, mutta tosi nätisti pysyi.

Paikallamakuu (kuva Minttu Sivén)

Muista kuin mainituista kuvista kiitokset Mirvalle!

Nachon tokoiluja

Sunnuntaina 7.12.2014 osallistuttiin Nachon kanssa UMN:n tokokoulutukseen, jota veti Noora Lavonen. Tehtiin aluksi paikallamakuuta. Nacho liikuttelee takapäätä edelleen, vaikka jätin namin vähän matkaa päähän sen eteen. Noora kävi palkkaamassa sitä välillä, kun oli hyvin paikoillaan. Kovasti alkoi heilutella häntää hänelle, mutta ei kuitenkaan ollut mitenkään nousemassa. En vaan oikein tiedä miten puuttua tuohon takapään liikutteluun.

Sitten tehtiin zetan jättöliikkeitä. Tein itsekseni istumista ja seisomista. Nacho tekee ne jo aika kivasti, tosin välillä saattaa sekoittaa seisomisen istumiseen. Näytin sitten Nooralle Nachon maahanmenoja, joita ollaan nyt tehty takajaloilla seisomasta. Nacho kyllä tekee paremmin sen maahan pompun, mutta en oikein vieläkään ole siihen tyytyväinen, kun helposti asettelee niitä etujalkoja paikoilleen. Noora antoi vinkiksi opettaa Nacholle leukatargetin ja sen avulla pään painamisen ensin maahan. Oppisi siten ehkä enempi ajattelemaan sitä etupääin laittoa. Toinen voisi olla kumartamisen opettaminen (siten, että peppu saa olla ylhäällä). Näitä voisi kokeilla ainakin lisäapuna.

Maanantaina 8.12.2014 meillä sitten oli meidän tokokurssi (kouluttajana Nina Manner). Olin ajatellut tehdä tunnaria, mutta unohdin kapulat autoon ja kun oltiinkin sitten ekana vuorossa, en ehtinyt hakea niitä. Otettiinkin sitten luoksetulon stoppeja. Näytin aluksi miten ollaan tehty niitä pallolla heittämällä. Nachohan pysähtyy niissä tosi hyvin, vaikka ei olla edes ihan kauheasti vielä harjoiteltu.

Nina kehotti miettimään nyt, että otanko siihen käsimerkin vai suullisen, koska jos on tarkoitus ottaa suullinen käsky, pitää käsimerkistä päästä eroon. Toisaalta Nacho reagoi tosi kivasti käsimerkkiin, joten sillä varmaan saisi nopeammin liikkeen valmiiksi. Käsimerkissä on vaan se huono puoli, että jos koira sattuisi katsomaan muualle juuri sillä hetkellä, se ei tietenkään sitä tee. Toisaalta tämä on aika epätodennäköistä ja voisihan sitä sitten huutaa käskyn, koska esimerkiksi ruutuun mennessä sillä kuitenkin pitäisi olla joku pysäytyskäsky. Sitten jos otan sen käsimerkin, niin pitäisi alkaa välillä tekemään sitä pelkkää käsimerkkiä (ilman pallon heittoa) ja odottaa välillä pieni hetki ja välillä pidempi ennen palkkaa. Välillä olisi myös hyvä saada kaveri heittämään pallon.

Kun aikaa jäi vielä hetki, niin kyselin Ninalta vinkkejä vielä siihen paikallamakuuseen. Näytin miten se tekee, että alkaa hetken paikalla maattuaan liikutella takapäätä. Ninan mielestä osa niistä on sellaisia, että se vaan hieman korjaa asentoaan, mutta osa voi olla myös palkan odotusta. Vinkkeinä saimme samaa takapään työntöä (mitä olen tehnyt kaukokäskyissä etujaloille) ja palkkaamista, kun pitää asennon. Myös hihnasta kevyesti vetoa voi kokeilla. Lisäksi kokeiltiin laittaa ne namit suoraan siihen etutassujen väliin. Tämä aiheuttikin Nachossa tosi ison skarppaamisen (verrattuna siihen, että ne on vähän edessä). Koiran voi myös palkata kauempaa heti kun se on hyvin.

Tiistaina meillä oli vielä hallivuoro, mutta Nacholla oli vatsa löysällä, joten en kovin paljon viitsinyt sen kanssa tehdä. Hieman otettiin ruutua, jota olen nyt kotona opettanut pienemmällä ruudulla. Tajusi aika kivasti myös kentällä mennä isoon ruutuun. (Aloin nyt sheippaamaan sitä paikkaa.) Tehtiin myös vähän seuraamista peilin edessä. Olisipa aina peili, pääsisi niin kivasti etenemään sen kontaktin kanssa, ilman että tuijottaa koko ajan koiraa.

Nacho 7.12.14

Kultaisten tokotiimin tapaaminen ja uusien haku 31.8.

Viikonloppuna oli Turun seudulla Tuorlan majatalolla lauantaina GR:n tokomestaruus, johon emme Sipsin kanssa päässeet, kun sillä alkoi juoksut. Mutta sitten sunnuntaina oli ensin uusien koirien tiimiin haku, johon osallistuttiin Nachon kanssa ja sen jälkeen tiimin koulutus, jossa Sipsikin pääsi kentälle.

Lauantaina vähän harmitti katsella, kun muut tekivät hienoja suorituksia, kun olisi niin tehnyt mieli Sipsin kanssa osallistua, mutta ei auta. Ja tuleehan noita muita kokeita jatkossa. Sipsillä oli myös taas pahentunut poskien hotspotit, joten toisaalta ei olisi ollut kiva pyytää sitä hommiin.

Sunnuntaina aloitettiin sitten uusien koirien tiimiin hakemisella. Valitsijoina toimivat Ralf Björklund ja Jeanette Wikan. Me olimmekin Nachon kanssa heti ekoina ja se sopi ihan hyvin. Teimme alussa sivuasentoja ja pieniä pätkiä seuraamista. Sitten vähän jättöliikkeitä peruuttaen ja käsimerkkiä käyttämällä. Lisäksi vielä ihan tavallinen luoksetulo. Palkkasin Nachoa välissä nameilla ja lopuksi vielä kunnon palloleikillä. Tuntui, että tehtiin tosi vähän mitään, mutta toisaalta en halunnut ottaa mitään sellaista mikä olisi voinut mennä pieleen. Esimerkiksi kaukokäskyt eivät olisi mitenkään sujuneet noin erilaisella alustalla (nurmikko) ja kovassa häiriössä.

Tuntui, että saatiin kuitenkin ihan mukavasti näytettyä, että mitä osataan ja Nacho teki ihan hyvällä asenteella. Saimmekin sitten heti seuraavana päivänä kuulla, että pääsimme tiimiin. :) Tässä on valitsijoiden arviot:

Ei ole tehnyt pitkiä seuraamisia, vaan kontakteja ja parin askeleen seuraamisia. Perusasento välillä vino, seuraamisissa koira välillä hakee sitä oikea paikkaa, vähän vino. Nami annetaan suun ”ulkokautta”, hyvä. Toinen seuraaminen parempi, nami vähemmin esillä, koiran asento parempi.

Jäävät liikkeet on tehty ohjaajan edessä, ohjaaja käyttää hyvin käsimerkkejä ja istu, seiso ja maahan menee hyvin.

Luoksetulossa koira jätetään vapaasti istuen, pysyy hyvin paikallaan – vaikka onkin vähän häiriötä. Hyvä vauhti ja ohjaaja palkkaa hyvin lelulla.

Koira palkataan sekä leikillä/lelulla että nameilla. Leikkii miel. ohjaajan kanssa.

Koira pysyy hyvin ohjaajan kanssa vaikka onkin häiriötä. Ei välitä muista, on halu tehdä.

Valintakokeen jälkeen oli tiimin normaali koulutuspäivä. Aloitimme paikallaoloilla, joihin otin Nachon. Tehtiin lyhyitä pätkiä ja Nacho teki ihan kivasti. Alun maahanmenoa ja lopun istumaan nousua vaan pitäisi vielä harjoitella reilusti enempi.

Sitten meidän vuorolla tein Sipsin kanssa tunnaria kohti yleisöä, jotta saatiin kunnon häiriöt. Sipsi teki nuuhkimisosuuden ihan hyvin, mutta käänteli taas kapulaa paluumatkalla. Näytin sitten miten olemme erikseen harjoitelleet pitämistä. Näissä harjoituksissakin Sipsi välillä kääntelee sitä, eli näitä harjoituksia voisi nyt ottaa treenilistalle huomattavasti lisää, jotta oppisi jo näissä pitämään kapulaa paremmin. Josko se sitä kautta yhdistyisi sitten itse tunnariliikkeeseen.

Temppurata ja muuta nuorten koirien treeniä 9.3.2013

Tänään oltiin nuorten koirien tokoringin treeneissä Veikkolassa. Kouluttamassa olivat Samuli Juntto ja Maija Kultamaa. Meitä oli vain viisi, joista yhden koiran huomattiin venäyttäneen selkänsä, joten lopulta vain neljä koira oli treenaamassa. Aikaa oli siten reilusti, mutta tehtiin sitten rauhassa ja juteltiin paljon, joten ihan hyvin se aika sitten kuitenkin kului.

Tehtiin ensin kierros jossa jokainen teki kolme liikettä kokeenomaisesti. Me tehtiin tunnari, hyppynouto ja seuraaminen. Tunnarissa Sipsi otti hyvin oman, mutta sitten iski epävarmuus ja sylkäisi sen pois ja palasi tarkistamaan. Se oma lensi sen verran kauas, ettei sitten enää huomannut sitä, vaan päätyi tuomaan väärän. Hyppynouto meni hyvin, mutta este ei ollut oikea tokoeste, vaan vähän isompi versio, joten se ehkä auttoi siihen, ettei edes kuvitellut menevänsä ohi. Seuraamisessa humputteli menemään keskittymättä kunnolla hommiin, joten tuli pari ihme haahuilupätkää (juoksemisessa oli yhtäkkiä oikealla puolella) ja sen lisäksi edisti ihan järkyttävän paljon!

Seuraamisesta saatiin kommentiksi sitä, että se ei kunnolla keskity. Kaikissa muutoskohdissa se tsemppasi, mutta varsinkin pitkillä suorilla se kyllä iloisesti tulee mukana, mutta ei keskity siihen työskentelyyn. Sen takia paikka elää ja tulee noita mokia, kun ei tee tarkasti hommia. Lisäksi itse näytän sille edelleen pienellä kädenheilautuksella, että sen pitää parantaa sivuasentoa, kun tulee ensin vähän vinoon! Käsimerkki pois ja antaa vaikka olla vinossa, jos ei itse korjaa! Ja sitten paljon treeniä, jossa on vaihtelua ja välillä tehdään pitkää suoraa ja palkka vaihdellen näistä. Että ymmärtää sen, että se palkka voi tulla milloin vaan, joten koko ajan pitää keskittyä työskentelyyn.

Sitten otettiin tunnari uusiksi kun Sipsi oli rauhallisemmassa mielentilassa ja se nuuhki ihan hyvin, varmisti viereisen ja palasi sitten omaan, jonka toi. Piti kuitenkin kapulaa pitkittäin "piippuna" suussa ja kyselin sitten, että miten tähän voisi puuttua. Tätä voi harjoitella jättämällä välimatkan pois, koska Sipsi ottaa kapulan kyllä hyvin, mutta matkalla kääntää sen tähän asentoon. Lisäksi voi tehdä ihan normaaleita kapulan pitoharjoituksia (ja hakuharjoituksia myös tunnarikapulalla), joita ei ollakaan tosiaan vähään aikaan tehty. Jos tuo kapulan piippuna, sen voi ottaa pois, kääntää oikein päin ja sitten kehua. Näissä erillisissä harjoituksissa voi myös huomauttaa heti, jos kääntelee tai kolistelee kapulaa suussa.

Yleisesti ottaen puhuttiin siitä, että kun Sipsille on nyt tuota intoa haettu ja sitä tuntuu nyt löytyvän ihan kivasti, niin pitäisi nyt panostaa myös siihen rauhallisemmassa vireessä tekemiseen ja varsinkin keskittymiseen siihen mitä ollaan tekemässä.

Muiden tehtyä omat liikkeensä tehtiin paikallamakuut. Sipsi ei keskittynyt taaskaan alussa kunnolla ja meni maahan jo kun liikkuri oli edellisen kohdalla. Makuussa oli pari kertaa haistellut maata. Istumisessa haukotteli jo kun lähdin ja oli aika pian mennyt maahan. Kävin korjaamassa sen ja sen jälkeen se istui hyvin. Tähänkin pitäisi ehkä taas tehdä vähän enempi sitä intoa, että jaksaa tosiaan keskittyä pysymään siellä oikeassa asennossa.

Sitten tehtiin temppurata! Radassa koira jätettiin luoksetuloon, ohjaaja käveli toiselle puolelle kenttää, kutsui koiraa, pysäytti matkalla maahan ja käski siitä seisomaan. Sitten merkille, josta yhden noutakapulan yli ruutuun. Ruudusta mukaan siellä oleva noutokapula ja sen kanssa estehyppy, jonka jälkeen pysähdys matkalla, kapulasta irti ja sen matkalla olleen kapulan nouto.

Sipsi ei oikein osaa vielä merkkiä joten kävin näyttämässä sen sille. Siitä ruutuun taisi osata mennä, mutta siitä sivusuunnassa hyppyesteelle ei millään tajunnut mennä. Jouduin pysäyttämään sen monta kertaa ja aika paljon apuja jouduin antamaan, että tajusi missä suunnassa se hyppyeste on. Kapulasta päästi irti ja kun ohjasin tarpeeksi, haki toisen kapulan. Ohjaajaa meinasi kyllä naurattaa kovasti ja monta kertaa jouduin pysäyttämään Sipsin ja seis käsky sillä ei näköjään ole kovin hyvin hallussa! Mutta tämä tuntui tosi hyvältä treeniltä ja Sipsi joutui oikeasti työskentelemään ja miettimään, että mitä tässä nyt tehdäänkään.

Ideana on siis juuri se, että koiraa ei kielletä tekemästä mitään, mutta jos se meinaa tehdä jotain väärää, se stopataan (tästä voi välillä palkita) ja hengähdetään ja mietitään, että miten se saataisiin tekemään se, mitä halutaan. Kokeissahan voi tulla monennäköisiä tilanteita, joissa on hyötyä siitä, että koira osaa pysähtyä käskystä ja lähteä ihan toiseen suuntaan kuin mihin se oli alunperin menossa. Tai jättää kapulan jonka luona jo on ja hakea toisen (ohjattu nouto).

Vikalla kierroksella tehtiin luoksetulon stoppeja. Mahdollisia harkittavia asioita palkkauksessa: 
-takapalkka
-koiran luo palkkaamaan meneminen ja liikkeen lopetus siihen (ei tarvi valua kun liike ei siitä ohjaajan luo jatku)
-oikein kohdan katsominen maasta ja siitä vertaaminen kuin paljon koira on liikkunut pysähtymisen jälkeen
-apuohjaaja heittämään lihapullan koiran jalkojen juureen (jos koira alkaa tuijotella apuohjaajaa, tee häiriötreeniä)

Muiden tekemistä liikkeistä / keskusteluista jäi mieleen:

• Kaukokäskyihin tarpeeksi oikeita toistoja! Ei yhtään vääriä, jos tulee yksi väärä, heti helpotus ja paljon oikeita. Yksi tarkka kriteeri, esim. oikea takajalka koko ajan paikallaan. (Alussa mahdollisesti jalan kiinnipitäminen.)
• Zetassa hitaampi kävely kuin normiseuraamisessa. Koiran helpompi tehdä oikea liike ja yleensä erillään seuraamisesta, joten tuomari ei voi verrata vauhtia siihen. Jos treenaa yksin voi liikkeitä tehdä niin että koira kävelee edessä ja itse kävelee takaperin. Jos koira sivulla, älä katso sitä, vaan sano käsky ja jos tekee väärin, tee uudestaan (vahvista käskyä muussa tilanteessa). Myös kokeessa voi käydä näin, eikä sitä pysty sielläkään korjaamaan.
• Hyppynoutotreeniä niin, että vaikka kapula olisi missä tahansa, koiran pitää hypätä, hakea se ja hypätä takaisin. Auta koiraa, jos on vaikea treeni ja palkka heti kun tekee oikein. 
• Luoksetulossa koira oppii monesti, että leikeissä pysähtyy hyvin, mutta suoralla (kokeenomaisella) ei pysähdy. Tätä voi treenata niin, että koiran on pakko pysähtyä. Jos ei pysähdy, ohjaaja menee vastaan ja vie koiran takaisin paikkaan missä sen olisi pitänyt pysähtyä.

 

Nuorten koirien tokoringin koulutus 6.1.2013

Tänään olimme Hyvinkäällä ja kouluttajina olivat Christa Enqvist-Pukkila ja Nina Manner. Aluksi kumpikin kertoi vähän omasta taustastaan ja koulutusfilosofiastaan. Christan ajatuksia olenkin aiemmin vähän kirjoitellut viime kevään koulutuksesta, mutta siis hänen ideana on, että koiralle luodaan ensin hyvä motivaatio ja sen jälkeen voidaan puuttua teknisiin virheisiin.

Kuusi perusasiaa mihin Christa keskittyy pennun kanssa ovat:

• perusasento
• kontakti
• istu
• seiso
• maahan
• nouto

Tämä on pohja jolle kaikki myöhemmin opetettavat asiat perustuu. Jos pohja ei ole vahva, niin "talo" ei pysy kasassa. Näitä kaikkia asioita joutuu myös välillä vahvistamaan, jotta ne pysyvät hyvinä.

Meitä oli tällä kertaa kahdeksan koulutuksessa ja ensin tehtiin paikallaolot. Heti aluksi istuminen ja makuu. Sipsi teki hyvin kummatkin (mitä nyt kerran nuuhki makuussa maata ja vähän teputti istumisessa kun tulin viereen) ja nyt kun tajusin pyytää siltä kontaktia juuri kun liikkuri oli tulossa kohdalle, niin se meni heti ekalla maahan.

Sitten ryhmä jaettiin kahtia, toiset menivät Christalle ja toiset Ninalle. Me oltiin ensin Christalla ja tehtiin Sipsin kanssa seuraamista. Tehtiin aika pitkä kokeenomainen setti, jossa oli käännöksiä, askelia, juoksua ja suoria pätkiä. Sipsi ehkä vähän hyytyi loppua kohti, mutta yllättävän hyvin jaksoi tehdä pitkän pätkän. Christan mielestä sillä oli hyvä asenne ja se teki hyvin töitä, mutta sen perustekniikassa on hieman puutteita. Lisäksi ohjaaja pitää päätä vähän liian alas suunnattuna (ei sentään enää kierossa vasemmalle!). Koiran pitäisi tehdä se seuraamistyö ja ohjaajan ei tarvitse katsoa, että se koira siellä tulee vaan pitäisi luottaa siihen.

Nämä tekniset puutteet, kuten asennon seilaaminen (hieman liian eteen), ajoittainen väljyys (etenkin käännöksissä) ja aloituksen ennakointi (lähtee heti liikkeelle kun sanotaan seuraa, eikä vasta sitten kun minä lähden) voisivat korjautua vahvistamalla sivuasentoa. Eli jos koiralla olisi todella varma sivuasento, niin se hakeutuisi seuraamisessa paremmin siihen. Aloituksessa voi tehdä omaa huojuntaa ym. joihin koira ei saa reagoida. Jos sivuasento olisi hieman taaempana, niin Sipsin olisi pakko hakeutua siihen, eikä se voisi ennakoida, koska aina kun pysähtyisin (alussa toki usein), niin sen pitäisi palata takaisin ja se huomaisi sen (ennakoimisen) turhaksi. Sama pätee tuohon väljyyteen kääntymisissä.

Kun kaikki ryhmässä olivat tehneet, otetiin uudet paikallaolot, tällä kertaa makuu ensin ja sitten istuminen. Makuu meni muuten hyvin, mutta istumaan nousua ennakoi pahasti, oltiin viimeisenä niin, että kaikki muut pyysivät koiransa ensin istumaan ja tässä ehti kaksi kertaa nousta. Pyysin istumaan sitten kun pysyi ensin maassa myös liikkurin käskyn ajan. Itse paikallaolot meni hyvin.

Ninan ryhmässä tehtiin jääviä. Tehtiin erilaisia seuraamispätkiä, joissa Sipsi ei saanut reagoida liikkurin käskyyn (heti ekassa pysähtyi itsekseen kun liikkuri sanoi käsky) ja sitten sellaisia, joissa sen piti mennä käskystä maahan. Näitä pitäisi treenata liikkurin kanssa lisää. Lisäksi liikekäskyn pitäisi tulla vain hyvästä seuraamisesta "palkkana". Jos yhtään meinaa jätättää tai ennakoida, niin käskyä ei tule. Koira pyydetään vaan seuraamaan.

Sitten edelleen voisi tehdä häiriöharjoituksia, joissa koiran pitää olla asennossa kovassakin häiriössä, jotta siihen liikkumiseen pääsee puuttumaan. Tätä varsinkin seisomisen taakse kääntymisessä pitäisi treenata. Esimerkiksi namien heittely koiran jalkojen välistä, ohjaajan ryntäily, juoksu, lelujen heittely jne.

Z-liikettä varten voisi ottaa jo jonkun ennakoivan sanan (vaikka "tehään zetaa"), joka tarkoittaisi koiralle, että nyt ehkä seurataan vaan tai sitten tehdään joku liike. Se ei sitten ainakaan sekoittaisi pelkkään seuraamiseen, jossa ei ikinä tulee mitään jäävää liikettä.

Muiden treeneistä ja Christan selityksistä jäi mieleen se, että ohjatussa noudossa kapuloita kannattaa pitää kauempana kuin koematkalla ja ohjaaja voi olla sivussa (sillä puolella mihin on ohjaamassa) kun ohjaa koiraa. Noudettava kapula kannattaa käydä näyttämässä koiralle. Jos koira meinaa mennä keskikapulalla -> "seis" ja käy kehumassa koiran (hyvä kun pysähdyit käskystä) ja tuo sen uudestaan merkille ja käy uudestaan näyttämässä oikein kapulan.

Hyvältä merkiltä koira menee yleensä paremmin oikealle kapulalle. Jos se jää ihan vinoon, niin sen silmissä kapulat näyttävät erilaisilta kuin jos se on suorassa. Merkin kanssa tulee yleensä vasta sitten ongelmia, kun koira yhdistää sen ruutuun ja ohjattuun. Ohjatun merkistä tulee usein tahmea, kun koiralla on kiire kapuloille ja ruudun merkistä koira voi alkaa ennakoida puolia. Tässä vaiheessa tulisi olla tarkkana merkin kriteereistä. Merkistä pitää palkata koiraa tarpeeksi, jotta sen merkitys säilyy tärkeänä.

Tässä vielä selitys miten sitä keskikapulaa kannattaa treenata erikseen ohjatusta. Eli ensin heitetään koiralle yksi kapula ja lähetetään se noutamaan sen (vauhtinouto). Sitten kun koira on tuonut sen, heitetään kapula uudestaan ja koira noutamaan, mutta ennen kuin ehtii ottaa kapulaa, huudetaankin "seis" ja palkataan koira pysähtymisestä. Sitten koira ulos, johon on viety vasen ja oikea kapula. Heitetään kapula näiden väliin ja koira noutamaan sen. Sitten kun koira on noutanut, heitetään uudestaan ja lähetetään, mutta pysäytetään ja käsketäänkin hakea oikea tai vasen. Koiralle siis tulee mielikuva, että pysäytys on hyvä asia ja sen jälkeen voikin lähteä jompaan kumpaan suuntaan hakemaan toista kapulaa.

Christa on myös opettanut koiralle "mars" käskyn, joka tarkoittaa sitä, että sen pitää hypätä lähimmän kapulan yli ja hakea siitä seuraava. Mutta tämä nyt menee sitten jo vähän hifistelyn puolelle. :D Jos nyt saisi Sipsin edes hakemaan noita oikeaa ja vasenta...

Nuorten koirien tokoringin koulutus 24.11.2012

Toinen kerta kun tavattiin nuorten koirien tokoringin kanssa. Olimme Porvoossa samassa hallissa kuin viimeksi. Tällä kertaa kouluttajina olivat Riitta Jantunen-Korri ja Jessica Svanljung. Kaikki 9 rinkiläistä olivat paikalla, joskin yksi vain kuunteluoppilaana. Silti tuntui, että ehdittiin tehdä enempi kuin viimeksi, kun teoriaan ei mennyt niin paljon aikaa ja koulutusosioihin jokaiselle oli varattu 10 min ja sitä seurattiin munakellolla.

Teoriaosuudessa puhuttiin suhdekoulutuksesta. Eli kyse on siitä, että koira palkkautuu pelkästään ohjaajan kehuista. Koira ei tietenkään voi palkkautua niistä, jos ei pidä ihmistä arvossa. Joten suhteen pitäisi olla yleisesti ottaen kunnossa, jotta koiraa pystyy palkitsemaan pelkillä kehuilla. Suhdekoulutusta voi kokella opettamalla koiralle vaikka jonkun tempun täysin ilman nameja tai leluja (edes taskuissa).

Kokeilin kotona opettaa Sipsille tuolin ympärillä pyörimistä (etujalat tuolilla) ja hyvinhän se oppi. Toisaalta kun sitä on muutaman vuoden palkinnut nameilla aina harjoitellessa, niin kyllähän sillä on vahva odotus siitä, että jossain vaiheessa myös sen fyysisen palkan saa. Sinänsä monesti kyllä turhan usein palkkaa heti sillä namilla, kun voisi vahvistaa ensin sitä oikeaa asiaa kehumisella.

Koiran pitäisi palkatessa olla aktiivinen ihmistä kohtaan, vasta sitten se saa namin tai lelun. Koiralla pitäisi myös olla palkkaamissana, mikä tarkoittaa sitä, että palkka on tulossa. Silloin koira myös aktivoituu pelkästä sanasta.

Treeneissä pitäisi harjoitella erilaisia keinoja säädellä viretilaa. Eri koirilla toimii eri keinot. Kun tietää millä keinoilla omaa koiraa voi nostaa tai laskea, sitä voi käyttää myös koetilanteessa. Treeneissä pitäisi olla samat keinot käytössä kuin kokeessa, jotta koetilanne ei olisi niin erilainen. Kehuista ilahtumisessa koiralle on opetettava miten paljon se saa ilahtua. Se ei esimerkiksi saa alkaa haukkumaan.

Lisäksi oli puhetta siitä, että itse liikkeiden lisäksi pitää muistaa harjoitella sitä, mitä tekee liikkeiden välillä. Koiran ja ohjaajan pitää olla yhteisessä kuplassa ja myös välien pitää sujua. Joskus välit voivat olla pitkiäkin ja silloin pitäisi tietää mitä tehdä. Välillä on hyvä harjoitella myös "ärsyttävää" liikkeenohjaajaa, joka tekee virheitä ja käy välillä viemässä ja tuomassa tavaroita rasittavan hitaasti.

Ensimmäisellä kierroksella, kun kumpikin kouluttaja ohjasi yhdessä, harjoittelimme ruutua. Sipsi teki juuri niin kuten se yleensä tekee, eli juoksi hyvällä vauhdilla ruutuun, mutta pyörähti etunauhan luona, eikä mennyt kovin syvälle ruutuun. Tähän voisi ottaa nyt avuksi targettikuuriin, jotta muistaa taas paikan paremmin. Jatkossa aina jos näyttää, ettei mene hyvin taakse, voi ottaa targettia takaisin ja sitten kun taas menee tarpeeksi syvälle tehdä ilman sitä.

Seuraavalla kierroksella teimme Riitan kanssa tunnaria. Koska Sipsillä on nyt tullut kapuloiden tarkastamista, niin sitä voisi harjoitella isolla määrällä tunnareita. Silloin ei todennäköisesti ala tarkistamaan ja joutuu myös työskentelemään pidemään, joten ei voi pitää niin kovaa kiirettä. Lisäksi olisi tärkeää saada sille nyt paljon toistoja sopivassa vireessä, jotta oppii toimimaan siinä. Joten voi olla vielä parempi palata taaksepäin, esim. lyhyempään matkaan ja tehdä piilotuksia välillä. Sitten kun alkaa osata, niin välillä vaikeampia ja myöhemmin kun osaa kunnolla työskentelyä voi harjoitella tyhjillä kasoilla.

Viimeisellä kierroksella teimme Jessican kanssa liikkeestä seisomista ja kaukokäskyjä. Sipsi teki nyt aika nätisti liikkeestä seisomisen, ei kääntynyt tai teputellut yhtään kun menin taakse. Oli aika sopivassa vireessä, mutta pitää harjoitella tuossa erilaisia juttuja, kuten että pystyn laittamaan kädet taskuun (alkoi teputtaa kun odotti palkkaa), erilaista liikkumista, namien heittelyä maahan ym. Kaukokäskyt teki aika kivasti, pitäisi vaan nyt viedä niitä eteenpäin. Seisomisesta maahan pitäisi nenätargetin tekemisessä olla säännöt, niin että tekee vain käskystä ja käsimerkistä, jotta siinä voi edetä. Seisomisessa ei teputtanut nyt, siinäkin voisi tehdä noita erilaisia pysymistreenejä.

Lopuksi teimme vielä yhden paikallamakuun. Sipsi katsoi taas liikkuria kun hän oli meidän kohdalla, mutta odotin kunnes se katsoi takaisin minuun, jolloin se meni heti käskystä maahan. Takaisin istumaan noustessa en ole varma nousiko se jo liikkurin käskystä ylös. Näitä täytyy vielä harjoitella.

Sipsi odottaa omaa vuoroaan

Goldenringin tokotiimi Lahti 27.10.2012

Eilen oli taas kultaisten tokoilua vuorossa. Kouluttajana oli Marko Vuorenmaa. Koiria oli tällä kertaa mukana 11 kpl, joten kovin paljon aikaa ei jokaiselle riittänyt. Ensin tehtiin yksi kierros, sitten paikallaoloja, toinen pikaisempi kierros ja sitten vielä yhdessä häiriötreenejä.

Ekalla kierroksella otettiin Sipsin kanssa jääviä. Sillähän on varsinkin seisomassa pysyminen tosi huonoa ja siihen pitäisi saada muutosta ennen EVL:ää. Itse asennothan se tekee aika hyvin, mutta se pysyminen niissä on sitten heikompaa. Teimme aluksi namialustalla niin, että se jätetään koiran eteen ja kun itse liikun ympärillä, koira keskittyisi siihen. Sipsi ei tätä ihan tajunnut, vaan silti otti tosi helposti töpöttelyaskelia. Mutta treenataan tätä ja kun oppii, niin sitten myös suuremmilla häiriöillä, esim. niin että itse juoksen sen taakse ja silti sen pitää pysyä hyvin.

Toinen mitä kokeilimme oli se, että koiraa vetäisi vähän hihnasta ja sen pitäisi silti pysyä asennossa. Kouluttaja näytti miten sitä pitäisi tehdä, mutta se ei seisomisesta onnistunut yhtään. Maahanmenosta aavistuksen paremmin, mutta Sipsi ei kyllä ole sellainen, että se pistäisi hanttiin, jos sitä vetää, vaan luuli sitten, että pitää nousta, kun kerran hihnasta vedetään. Täytyy kokeilla saako sitä tuolla tavalla opetettua.

Sitten teimme vielä niin, että minä sanon koiralle asennon ja kouluttaja yrittää houkutella sen pois siitä. Noh, kun se oli noita edellisiä juttuja tehnyt kouluttajan kanssa, niin tottakai se lähti heti sen mukaan, kun houkuteltiin. Vasta kun olin ihan sen edessä ja koko ajan vahvistin sitä käskyä, pysyi jotenkin. Näitä voisi kyllä harjoitella lisää, mutta itse näkisin jotenkin hyödyllisempänä aloittaa vähän helpommasta, niin että koira saa ensin onnistumisia ja sitten vasta vaikeuttaa sitä.

Paikallaoloissa Sipsi oli oikein hyvin, ei vaihtanut tassujen asentoa kuin kerran istumaan jäämisessä juuri kun olin tulossa sen luo. Maahanmenot meni hyvin, paitsi EVL:maisesti tehtynä ei mennyt ekalla maahan, kun kääntyi katsomaan kouluttajaa joka tuli eteen ja itse katsoin suoraan eteenpäin, joten koira ei oikein ollut kuulolla. Tätä pitää harjoitella, että joku tulee eteen ja silti koiran täytyy pitää kontakti.

Toisella kierroksella otimme seuraamisen edistämistä kun kouluttaja siitä huomautti tuossa ekalla kierroksella. Kokeilimme niin, että otan muutaman askeleen ja sitten vasempaan seis. Tätä olenkin tässä viime aikoina tehnyt ja se kyllä tuntuisi auttavan. Tosin se usein tekee siinä sellaisen intohypyn, mutta täytyy kiinnittää huomiota siihen, että palkkaa sen aina, kun kääntyy kauniisti. Sitten teimme välillä täyskäännöksiä ja siihen pysähdyksiä tai suoraan paikalleen pysähdyksiä heti kun alkoi edistää. Kouluttaja neuvoi nyt tekemään paljon sitä, että samantien joku käännös tai stoppi, kun alkaa edistää, että oppisi nyt, että sillä tavalla ei mihinkään pääse. Lisäksi voi huomauttaa koiralle, että sen pitää olla tarkkana, eikä ryntäillä miten sattuu.

Häiriötreeneissä Sipsi teki hyvin luoksetulon ryhmästä, tuli vauhdikkaasti, eikä välittänyt kun viereinen lähti omaan luoksetuloonsa. Sen jälkeen tehtiin kaukokäskyjä ryhmässä ja Sipsi ei tässäkään kauheasti reagoinut muiden tekemiseen, mutta kun kouluttaja tuli sen taakse, se alkoi katsella sitä, eikä noussut kahtena kertana ekalla istumaan. Tokalla nousi ja kolmannella kerralla nousi heti, kun kouluttaja ei enää huitonut takana. Eli tätäkin pitää treenata!

Muiden koulutuksista sain myös hyviä vinkkejä, joita kirjoittelin vähän ylös muistiin. Muutama muukin otti esimerksiksi seuraamista ja monelle tehtiin erilaisia häiriöitä. Näitä voisi Sipsinkin kanssa harjoitella. Esimerkiksi niin, että seurattaa koiraa käden ylhäällä sivuilla. Kokeilin tätä Sipsin kanssa hallilla ja se ei kyllä tajunnut yhtään, meni tosi kauas. Eli on ilmeisesti kuitenkin kiinni siinä kädessä, vaikka ei sitä mitenkään töki tms. Sitten perusasennossa käsien heilutusta ilman että koira heiluu mukana voisi myös kokeilla. Ja yleisesti ottaen häiriötreenejä niin, että joku häiritsee vieressä ja koira ei saa hävittää kontaktia (helpompi sivuasennossa kuin liikkeessä). Tai kentälle erilaisia merkkejä, kapuloita, leluja ja niiden välissä seuraamista hyvässä kontaktissa.

Sitten yleisesti ottaen pitäisi tehdä Sipsille paljon kuuntelutreeniä. Esimerkkejä mitä tuolla tehtiin, oli sellainen, että koiralle heitettiin noutokapulaa ja sillä tehtiin muutama nouto lähellä merkkiä ja sen jälkeen lähetettiin merkille. Kuunteleeko koira vai lähteekö noutamaan (aika moni lähti noutoon). Tai muutama hyppynouto ja sen jälkeen käskee koiran maahan, niin lähteekö noutoon vai meneekö maahan.

Sitten jonkun tehdessä ohjattua noutoa kouluttaja painotti sitä, että merkillä pitäisi niissä liikkeissä, missä se tulee, olla yhtä suuri painoarvo kuin itse liikkeellä (ruutu/ohjattu nouto). Mehän ollaan Sipsin kanssa paljon ruutua harjoiteltu, mutta ei vielä yhtään merkkiä. Joten pitänee sitäkin ottaa treenilistalla (joka on jo muuten aika pitkä...). Ja samoin ruudussa ja merkillä pitäisi treenata myös pysymistä, eikä aina vaan sitä seisahtumista siihen.

Tässä vielä kuvia päivästä. Kuvat on ottanut Inka Vuorenmaa, joka oli mulla kaverina koulutuksessa.

Yleistä treenailua, Sipsin kanssa harjoitellaan seuraamista

 

Menossa paikallamakuihin. Tehtiin alkuun kokoontuminen pienessä tilassa, sellaistakin on ihan hyvä harjoitella välillä.

Ja tuomarin tarkastus ihan kuten kokeessa.

Eka istumiskerta, Sipsi toinen vasemmalta.

Ensimmäinen paikallamakuu, Sipsi makaa tukevasti etujalat harallaan, mutta kouluttajan mielestä tämä ei ole ongelma, vaan pitäisi keskittyä mieluummin siihen, että menee heti ekalla maahan.

Toinen istumisryhmä, Sipsi oikealla. (Meidän ryhmässä oli näköjään aika vaaleat koirat, kaikki tummat taisi olla ekassa ryhmässä.)

Hienosti meni, hyvä Sipsi!

Nuorten koirien tokoringin koulutus 20.10.12

Eilen olimme Porvoossa ensimmäisessä nuorten koirien tokoringin koulutuksessa. Kouluttamassa meitä oli Katariina Kainulainen ja Tesu Åberg. Meitä koulutettavia oli kuusi, joten aikaa oli ihan hyvin. Tosin kyllä se aika kuitenkin melko nopeasti meni.

Aluksi kävimme läpi teoriaa:

Nuoren koiran kanssa tärkeää on luoda koiralle ja ohjaajalle turvallisuuden tunne. Tähän liittyy se, että koiralle on opetettu asiat oikein ja kumpikin tietää mitä on tapahtumassa ja mitä ollaan tekemässä. Lisäksi nuoren koiran kanssa pitäisi muistaa uudessa paikassa tehdä aina jotain helppoa ja koiran itseluottamusta vahvistavaa. Liikesuoritusten eri osien lisäksi pitää muistaa tarpeeksi treenata kokonaisuuksia.

Etenemisen kannalta on tärkeää asettaa tavoitteita. Tavoitteita pitäisi olla eri aikajaksoilla, pitkän aikavälin ja lyhyen aikavälin tavoitteita. Lisäksi jokaiselle treenikerralle pitää miettiä sen kerran tavoitteet. Mitä tarkemmat tavoitteet on miettinyt ja miten niihin etenee, sitä nopeammin tavoitteisiin pääsee. Mielikuvaharjoitteet auttavat saamaan unelman todentuntuisemmaksi. Mielikuvaharjoitteita voi tehdä myös videoimalla parhaita treenejä ja tekemällä näistä koosteen itselleen.

Koiran kannalta on tärkeää, että se saa hyviä kokemuksia itse kisatilanteesta. Kisoja kannattaa välillä käydä katsomassa vaan sillä silmällä, että mitä kaikkea kisatilanteessa voi tapahtua. Lisäksi koko koesetti pitäisi treeneissä tehdä tarpeeksi usein, jotta kisanomaisuutta tulee treenattua tarpeeksi. Sitten kun itse liikkeet on opetettu haasteena on se, miten liikkeet saa pysymään hyvällä tasolla.

On tärkeää, että ohjaajalla on selkeä oma tavoite tai näkemys mitä haluaa koiran tekevän. Silloin treeneissä ei ole merkitystä mitä treenikaverit sanovat tai mitä pisteitä tuomari antaa, vain sillä on merkitystä, että koira tekee niinkuin itse haluaa. Tämä voi olla erilainen eri koirilla, riippuen siitä mikä se tavoite on.

Sitten siirryimme käytännön harjoitteluun. Ensin jokainen teki yksin ja kumpikin kouluttaja antoi vinkkejä. Valitsin meidän ensimmäiseksi liikkeeksi ohjatun noudon.

Olemme treenanneet suuntia namikippojen kanssa. Ongelmana on ollut se, että Sipsi ei kovin hyvin kuuntele mihin suuntaan ohjaan sitä ja on välillä mennyt molemmille kipoille ja kun en oikein ole tiennyt mitä teen, niin se on välillä päässyt syömään löytämänsä namit. Nyt sitten tehtiin niin, että kun Sipsi on syönyt namin, huudan sen takaisin ja palkkaan taakseni, ettei se ehdi juosta toiselle kipolle. Merkille talutan Sipsin pannasta, ettei se varasta siitä suoraan namikipoille.

Jossain vaiheessa molemmilla puolilla voi olla namia, kunhan on sitten kaveri estämässä varastamisen. Silloin voi ohjata sen sinne, kumpaan ei ole pyrkimässä. Tätä samaa voi harjoitella kotona kahden sukan noudolla, niin että laittaa sen aina hakemaan juuri sen mihin ei ole pyrkimässä. Tätä sukkajuttua ollaan vähän tehtykin.

Sitten teimme paikallaolot. Sipsi oli istumisessa siirtänyt hieman toista etutassua, joten olisi tärkeä opettaa sille sellainen istumisasento, jossa pystyy olemaan nätisti. Muuten on nykyään ihan tarkkaavainen, joskin vähän tärisee kun tulen sen luo, kun odottaa niin innolla palkalle pääsyä. Paikallamakuussa oli myös siirtänyt toista etutassua, joten myös se pitäisi opettaa menemään maahan sellaiseen asentoon, ettei tarvi vaihtaa. Tässä oli sama tärinä, kun tulin luo ja oli heti ryntäämässä palkalle. Kuitenkin se pysyy hyvin ja itse paikallaolot on ihan levollisen näköinen, joten enköhän jatka ainakin toistaiseksi samalla namikuppi piilossa -linjalla.

Toisella omalla vuorolla seuraamista. Tässä tehtiin parittain niin, että toinen kouluttaja koulutti toista ja toinen toista. Meitä koulutti Kata. Näytin minkälaista meidän seuraaminen on ja sehän on vallan kovin edistäväistä. Mutta intoa on ja kontakti pysyy hyvin. Eikä se vissiin ihan niin vinoa ole kuin mitä itsestä tuntuu. Tuohon edistämiseen voitaisiin tehdä paljon vasempaan käännöksiä, kokeiltiin myös täyskäännöstä vasempaan, niin että kävelen Sipsin päälle, mutta tuntui kyllä, ettei se kauheasti auttanut, se vaan alkoi sitten hypätä sivuun. Vasempaan käännös ja seis tuntui auttavan paremmin. Siinä voi ottaa lisänä askelta taakse. Puhuttiin myös huomauttamisesta, mutta ehdin siinä välissä pari kertaa tehdä takapalkan kautta ja sen jälkeen Sipsi seurasikin paljon paremmin. Ei tässä taida auttaa muu kuin treenata.

Kultaisten tokotiimin treenit 29.7.2012

Tällä kertaa treenattiin Muuramessa. Matkalla näin hienoja salamoita ja meinasin luiskahtaa kerran tieltäkin kun satoi niin rankasti, mutta päivästä kehkeytyi sitten kuitenkin ihan aurinkoinen ja lämmin.

Sipsin kanssa tehtiin ekaksi seuraamista. Se otti tosi paljon häiriötä ihmisistä, eikä tehnyt niin hyvin kuin nyt muuten on treeneissä tehnyt. Ei myöskään parantanut kontaktia kun tehtiin enempi, vaan ennemminkin alkoi haahuilemaan enempi, kun palkkiota ei tullut. Edisti myös nyt aika pahasti, vaikka muuten on pitänyt paikkansa suht hyvin. Ehkä pitää vaan tehdä pieniä pätkiä enempi eri paikoissa. Kokeiltiin myös palkkakuppia kentän reunalla ja se ehkä vähän paransi tilannetta. Pitää nyt vaan treenata tätä lisää sillä tavalla, että minä kuljen luonnollisesti ja joku muu katsoo Sipsin paikkaa ja kontaktia.

Tässä Eeva Jääskeläisen ottamia kuvia Sipsin seuraamisesta:

Tässä on suht hyvä kontakti

Hei haloo, missä istut, oot "pikkasen" edessä!

Oisko jollain hyviä neuvoja?

Nyt on parempi kontakti

Vähän taas edistetään

Seuraavalla kierroksella tehtiin kaukokäskyjä. Kotona tuntuu, että olisi jotain jo oppinut, mutta kentällä ollaan tehty tosi vähän ja nyt ei sitten osannut senkään vertaa. Ilmeisesti kuuma päivä oli vähän vienyt veroja. Seisomisesta istumaan teputtaa takajaloilla ja herkästi tulee niillä vähän eteen. Menee kyllä taakse namilla, mutta ei osaa sitä ilman namia tehdä, vaan sitten herkästi laittaa jalat alle.

 Kokeiltiin tähän estettä takajalkojen edessä, jolloin se ei voisi ottaa takajalkoja alle. Esteenä oli sateenvarjo.

"Mitä sä meinasit?"

"Kääk, en pysty tekemään mitään, jos laitat tollasen jutun mun alle"

Eli joo, eika vaikea Sipsin oli tajuta tuota juttua, mutta ehkä voisi koittaa kotona nyt jotain muuta "estettä", jonka avulla se hahmottaisi niitä takajalkojen liikkeitä paremmin.

Seisomasta maahan ei myöskään sujunut kovin hyvin, siihen pitää vielä käyttää targettia vahvistamaan sitä oikeaa liikettä. Maasta istumaan on myös sellainen jota ei tee kunnolla, joten siihen voisi koittaa kosketuskeppiä.

Viimeisellä kierroksella tehtiin tunnaria kokeenomaisesti, Sipsi toi ekalla kerralla ensin väärän ja sitten oman. Seuraavalla kerralla taisi taas tuoda ensin väärän ja sitten oman, joten tehtiin sitten sillä tavalla, että vein itse sen oman ja silloin Sipsi toi suoraan sen oman. Eli tätä pitää vielä paljon vahvistaa, että tekee kokeenomaisesti.

Ainiin otettiinhan me jossain vaiheessa paikallaolotkin. Sipsi teki ihan omannäköisensä olemiset, eli ei ollut kovin skarppi, mutta pysyi kuitenkin ihan hyvin, mitä nyt vähän ötököitä taas ihmetteli. Vein nakkeja piiloon ja oli kyllä nyt jo innolla sinne menossa. Josko se jonain kauniina päivänä odottaisi sitä niin innolla, että olisi keskittyneempi siihen makaamiseen?

Hieno kultainen rivistö