Nacho Christan koulutuksessa ja tokotiimeilemässä

Perjantaina oli Christa Enqvist-Pukkilan tokokoulutus. Teimme Nachon kanssa ekalla kierroksella kokeenomaisen treenin, jotta saimme Christan kommentit siihen. Teimme kaikki avoimen luokan yksilöliikkeet.

Christan kommentit
-kokonaisuus plussan puolella! Häiriöherkkä, mutta koska luonteeltaan suhteellisen rauhallinen, ei anna levotonta vaikutelmaa. Silloin kun keskittyi, fokus tekemiseen oli hyvä. Liikkeiden alut, loput ja välit olivat hyvät.
-Luoketulossa vähän liikutti tassuja jätössä. Vauhti oli hyvä.
-Seuraamisessa kontakti putoilu ajoittain ja sitten hallin nurkassa oli joku erityisesti Nachoa kiinnostava haju, jota se haisteli pitkään ja sitten kun menimme lähelle, sen keskittyminen herpaantui täysin ja se meni katsomaan sitä.
-Noudossa sillä oli vaikeuksia, koska unohdin antaa laipallisen kapulan ja liikkuri toi jonkun sorvatun kapulan, eikä Nacho ole sellaista ikinä noutanut. Se toi sen siis ihan vinosti ja hypähti pois perusasennosta, kun olin kapulan ottanut.
-Zetassa Nacholla oli paljon vaikeuksia. Ei tehnyt seisomista ja oli vaivaantuneen näköinen (haukotteli alussa). Tämä vaatii työstämistä.
-Hypyssä varasti, kun aukaisin suuni. Tätä voisi työstää ihan vaan siten, että aukoo suuta ilman käskyä.

Korrien koulutuksessa jälleen

Kokoonnuimme taas 26.10.2015  meidän kultsu-porukalla Pekka Korrin ja Riitta Jantunen-Korrin koulutukseen, tällä kertaa Tuusulan Jokelaan koulun kentälle. Huh, kun olikin jo pimeää, kun kellot oli juuri siirretty. Kentällä oli onneksi ihan kohtuullisen hyvä valot.



Olin Nachon kanssa ensimmäisenä Riitalla. Teimme zetan pysähdyksiä tai lähinnä kyselin apua siihen, kun Nacho ei oikein pysähdy hyvin, vaan menee helposti istumaan. Kokeilin ensin odota käskyllä, mutta eihän se sitä käskyä oikein osaa. Ja kun odota -käskyllä sitten taas tapahtuu niin paljon muutakin, niin nopea pysähtyminen voisi olla parempi suorittaa jollain muulla käskyllä. (Toppaa.) Nacho reagoi palloon tosi hyvin, jos tässä voisi olla pallopalkka ja pallo voisi myöhemmin olla maassa sivulla valmiina. Eikä tähän nyt oikein auta muu kuin vaan vahvistaa tätä asiaa tarpeeksi.



Katsottiin vielä vähän kaukokäskyjä, kun Nacho välillä hieman liikuttaa siinä jalkoja. Riitta sanoi, että se voi mennä ohi ihan vaan harjoittelemalla tai sitten Nacholle voi laittaa esimerkiksi tyynyn jalkojen alle, jotta se joutuu keskittymään pitämään niitä paikoillaan. Istumasta seisomaan nousuun voisi auttaa opettaa Nachoa laittamaan takajalat seinää vasten, jolloin etujalkoihin tulisi lisää vakautta ja se oppisi ajattelemaan, että takajalat pitää laittaa kunnolla taakse.



Otin Sipsin tällä kertaa Pekan käsittelyyn. Kerroin, että meillä on nyt ollut pahoja ongelmia kokeissa, kun aina tuntuu joku osa-alue epäonnistuvan. Ja sitten kun treenaamme sitä, niin seuraavassa kokeessa se onnistuu, mutta joku muu asia meneekin pieleen. Pekka kyseli, että mistä itse ajattelen tämän johtuvan ja kun sanoin, että se on varmasti sitä, että Sipsi vaan ei keskity, hän kysyi, että olenko harjoitellut tätä asiaa erikseen. Kerroin, että en oikein tiedä miten tätä voisi harjoitella. Pekka sitten kertoi yhden "ajatteluharjoituksen", joka voisi auttaa tähän. Hän myös sanoi, ettei tällaiseen henkiseen ongelmaan oikein auta vaan asioiden fyysinen osaaminen, joten sen takia yksittäisten liikkeiden korjaaminen ei ole auttanut.



Tämä ajatteluharjoitus meni niin, että kentällä on useita eri tehtäviä ja ohjaaja antaa aina vuorotellen kulloiseenkin tehtävään vihjesanan. Kun koira ajattelee sitä kyseisen liikkeen tekemistä, sitä kehutaan rauhallisesti. Sitten se joko lähetetään sinne tai vaihdetaan tehtävää.



Sipsille laitettiin ensin noutokapula ja kiertomerkki, mutta sitten todettiin että se kapula on hankala, kun Sipsillä ei oikein ole mitään vihjesanaa siihen. Vaihdettiin se sitten ruutuun. Eli vierekkäin olivat ruutu ja merkki. Kun sanoin vihjeen, Pekka pyysi nyökkäämään, jos olisin varma, että Sipsi menee oikealle tehtävälle. Ei ole tarkoitus, että tässä joutuu kauheasti kieltämään koiraa, joten mieluummin käy näyttämässä koiralle, jos ei ole varma onko se menossa oikealle tehtävälle. Sitten kun nyökkäsin, Pekka sanoi joko käsky tai vaihda tehtävää. Jos tuli käsky, Sipsi lähetettiin sille tehtävälle, jota se ajatteli ja jos tuli vaihto, siirsin hieman rintamasuuntaa ja annoin toisen vihjesanan. Ja taas kun uskoin sen ajattelevan oikeaa asiaa kehuin sitä ja nyökkäsin Pekalle merkiksi.



Sipsi vastasi tosi hyvin tähän harjoitukseen. Kävin alussa näyttämässä merkkiä pari kertaa ja kerran ruutua. Se meni kerran ruudun sijaan merkkiä kiertämään, mutta muuten teki hienosti sitä mitä pitikin. Viimeisessä setissä vaihdettiin pari kertaa tehtävää ja sitten Pekka sanoikin yhtäkkiä, että tulee kaukokäskyt, jolloin sanoin tietenkin Sipsille "kaket" ja voi että sitä sen ilmettä. :D Se katsoi minuun ihan hämmästyneenä, että jaa, voiko tässä nekin tulla, mutta meni todella hienosti maahan ja kun jätin sen ja käskin nousta istumaan, nousi tosi skarppina ja hienosti istumaan!

Voi että, kun ohjaaja osaisi keksiä tämmöisiä hyviä haasteita Sipsille, eikä aina jankkaisi samoja asioita.

Huh, kun oli rankka treeni, miettii Sipsi

Kouluttautumassa taasen

Oltiin taas Sirke Viitasen koulutuksessa. Tällä kertaa meillä oli koko tunti aikaa. Jaoin sen 15 minuutin pätkiin, joista kaksi ekaa tein Sipsin kanssa ja kaksi jälkimmäistä Nachon kanssa.

Ekassa pätkässä otin Sipsin kanssa kokeenomaisen setin, jossa oli ekana zeta, sitten nouto, kaukokäskyt ja ruutu, jossa oli sitten loppupalkka takarajan ulkopuolella.

Zeta meni tällä kertaa yllättävän hyvin! Sipsi teki kaikki asennot, joskin seuraamisessa taas haahuili ja katseli merkkejä yms. Sirke kuitenkin sanoi tähän, että ei ehkä kannata tässä liikkeessä alkaa seuraamisesta nillittää, koska se on ehkä vaikuttanut siihen, että asennonvaihdot ovat sitten välillä huonot. Keskitytään siihen seuraamisen parantamiseen muuten ja toivotaan, että se sitten vaan kantaisi myös tähän seuraamiseen.

Nouto oli ihan hyvä, pikkuisen intoili kapulan pois ottamista, sitä voisi vähän taas kertailla, jotta pitää rauhassa vaikka käsi lähestyy.

Kaukoissa tuli tosi paljon lisäkäskyjä ja tekniikkakin oli surkealla tolalla. Olin ajatellut ylläripalkata jostain vaihdosta, mutta kun oikein mikään ei sujunut, niin palkkasin sitten vaan takaisin tullessa hyvästä kontaktista. Tästä Sirke sanoi, että Sipsi ei näyttänyt siltä, etteikö se olisi keskittynyt, vaan nyt se näytti jäävän kyttäämään multa tulevaa palkkaa. Oli tosi etupainoinen ja sen takia tekniikka ei onnistunut. Otimme sitten seuraavassa setissä tämän tarkempaan käsittelyyn.

Ruutu oli vaikea. Sipsi meinasi lähteä ruutua kohti, koska siellä oli matkalla yksi merkki. Ei selvästi nähnyt maassa olevaa merkkiä, eikä osaa suunnata eteenpäin ilman selkeää merkkiä (Uusi merkitön merkki tulee olemaan tosi vaikea, kun Sipsi ei osaa eteen-käskyä.) Kun kuitenkin sitten löysi merkin, niin ruutuun lähti myös aika haahuillen, ei selvästikään nähnyt sitä ennen kuin ihan lähellä (tumma nauha ja punaiset merkit nurmikolla). Meni kuitenkin perille ja palkkasin siitä. Otettiin sitten vielä uusiksi ja silloinkin meni vähän haahuillen, mutta hyvin kuitenkin ruutuun perille asti ja palkkasin viemällä sille namin perille asti.

Toisessa setissä sitten keskityttiin niihin kaukokäskyihin. Sirke ehdotti sellaista leikkiä, että nopealla tahdilla tehdään vaihtoja ja sitten takana olevan tötsän kierto ja sen jälkeen saa juosta mun luo palkkaa varten (tässä saadaan "samalla hinnalla" myös merkin kiertoa treenattua). Tehtiin näitä pari settiä ja Sipsi selvästi tykkäsi tästä leikistä. Tosin teki välillä sitten vähän omia säätöjä, kuten maahanmenossa jätti jalat ilmaan ja joillain vaihdoilla ei reagoinut.

Myös tekniikka kärsi aluksi, mutta sitten kun alkoi ajatella taaksepäin, ei ollut enää niin pitkänä eteenpäin ja teki paremmin. Tässä leikissä ei siis liikaa saa murehtia tekniikkaa vaan tarkoitus on vaan pitää hauskaa ja saada sitä ajatusta vähän enempi taaksepäin. Lisäksi haetaan vauhtia ja nopeaa reagointia käskyihin, koska kaksoiskäskyistä lähtee enempi pisteitä kuin pienestä eteenpäin tulemisesta. Välillä voi pitää vähän pidempiä taukoa, hakien jännitystä siihen koiraan, että milloin se käsky tulee ja vaikka sen käskyn jälkeen heti kiertoon vapauttaminen.

Sipsi odottelee vuoroaan.

Seuraavassa setissä otin sitten Nachon kanssa seuraamista. Nacho jäi ensin ihan täysin kiinni Väinön ruutuharjoituksiin, mutta pystyi sitten kuitenkin yllättävän hyvin keskittymään pitämään kontaktia, kun lähdettiin liikkeelle. Ainoastaan kerran jäi perusasennossa tuijottelemaan muualle ja siitä toruin sitä. Sen jälkeen piti tosi kivasti kontaktia, myös liikkuroidusti tehtynä. Sirke tosin sanoi, että se on vielä aika kaukana rennosta seuraamisesta, kun joutuu niin kovasti keskittymään siihen kontaktin pitoon. Sen takia myös välillä asento hieman kärsii ja joutuu sitä korjailemaan. Mutta luultavasti pikkuhiljaa oppii pitämään kontaktia paremmin ja sitten kun itse voin luottaa siihen, että kontakti pysyy, voin itse kävellä rennommin kun ei tarvi katsoa koko ajan sitä, että pysyykö sen kontakti.

Juttelimme myös kokeenomaisuudesta. Nachohan on vähän lannistunut, jos sen kanssa on yrittänyt useampaa (sen osaamaa) liikettä tehdä peräkkäin ilman palkkaa. Kotona olen sitten kokeillut tätä ruoalla ja se toimii paremmin, kun Nacho tietää, että ruoka on odottamassa. Se, että tämä sama ei toimi lelun kanssa, johtuu varmaan siitä, että Nacho ei vielä ymmärrä, että se lelu tulee sitten kun vaan tekee tarpeeksi. Tässä voisi yrittää sellaista, että sitä lelua ei aina saisi heti, vaan sillä härnättäisiin ensin, jos ei tee tarpeeksi nopeasti tai hyvin ja siten saataisiin Nacho yrittämään lisää ennen palkkaa.

Kokeilimme luoksetulossa sitä, että näytän palloa ja härnään sillä, mutta jos ei tule tarpeeksi kovaa, ei saa sitä. Tämänkin pitäisi olla sellaista rentoa ja nopeasti etenevää leikkiä, eli heti uusi yritys, jos ei "ehdi" lelua saamaan. Nacho alkoikin tulla sitten parin yrityksen jälkeen kovempaa leluun kiinni. Muutenkin sillä lelulla voisi välillä härnätä sen sijaan, että antaa Nachon itsekseen juoksennella sen kanssa. Ja ainakin ottaa sen heti pois, jos meinaa lopettaa sen kanssa nujuamisen.

Enkö ollutkin pätevä?

Viimeisessä setissä tein Nachon kanssa zetan jättöjä. Aloitimme seisomisella, jonka se sekoittaa tällä hetkellä tosi paljon istumiseen (joka on sillä hyvin vahva). Kokeilimme ensin odota-käskyllä, mutta Nacho meni koko ajan istumaan. Sitten kokeilimme peru-käskyä (joka on kaukokäskyissä istumisesta seisominen), mutta silti Nacho vaan meni istumaan.

Sirke ehdotti, että jos kokeilisimme juoksusta, niin Nacho ei ehkä niin helposti istuisi, kun se on hankalampaa kovasta vauhdista. Ja kappas, Nacho alkoi hienosti seisoa. Teimme sitten myös käsimerkillä, jotta se seisominen olisi tosi nopea ja näissä Nacho kyllä teki tosi hyvin (sehän reagoi muutenkin käsimerkkeihin tosi paljon). Teimme sitten myös normaalista kävelystä käsimerkillä ja sekin sujui hienosti. Näissä voisi nyt tehdä niin, että antaa sen käskyn aina siinä kohtaa, kun käsi on menossa taakse, jolloin se toimisi luontaisena "käsimerkkinä" Nacholle. Sitten kun näitä on nyt muutamia kertoja treenattu, voitaisiin treenata vuorotellen istumista ja seisomista, jotta oppii myös sitä erottelua.

Sitten teimme vielä maahanmenoa ja juttelin (taas kerran) aiheesta maahanmeno etujalat paikallaan vai "syöksyen". Sirke sanoi ensin, että osa koirista kyllä tekee nopeasti etujalat paikallaan tekniikallakin ja näitä ehkä jatkossa nähdään enempi, jos etujalkakaukot lisääntyvät. Mutta kun näytin miten Nacho tekee (teki toki ensin istumisen..), niin aika hidashan se on. Ja sitten jos haen siihen nopeutta, se alkaa liikuttaa etutassuja ja sitten sekoittaa sen myös kaukokäskyihin ja liikuttaa niissäkin helpommin.

Näytin sitten missä vaiheessa meidän "piu" maahanmeno on ja eihän se nyt kovasti mihinkään ole edennyt, kun ei olla sitä treenattu (ylläri!). Nacho teki sitä kuitenkin yllättävän kivasti, kunhan näyttää sille tarpeeksi käsimerkkiä avuksi. Mutta ei se mitään, sitä voisi nyt vaan tehdä niin, että ensin on isot avut ja sitten aina välillä pienempi tai hieman myöhemmin. Kun sitä vaan tekisi, niin kait se alkaisi sen paremmin osata!

Sirke neuvoi myös tekemään sitä esimerksiksi pyöräytyksen jälkeen, jotta Nacho on sopivassa liikkeessä tai vaikka itse pyörien. Sitten sivulla voisi kokeilla pompauttaa sitä kerran ilmaan ja siitä suoraan maahan piu. Kokeiltiin näitä ja meni ihan kivasti, tosin sivullahan se on sitten ihan vinossa. Mutta sitäkin voi palkalla hieman korjata, palkkaamalla joka tapuksessa ulkosyrjältä (vaikka itse siirtyen oikeaan paikkaan).

Goldie ja Nacho (Vinski katsoo autosta) tauolla.

"Olen ihan pieni, älä syö mua."

Tehtiin vielä paikallaolot Sirken lähdettyä. Nacho oli tosi hienosti maassa paikoillaan, ei yhtään venkoillut asentoa! Samoin istuminen meni hyvin. Sipsi kerran kääntyi jonkun pörriäisen takia ja kun Väinö ei mennyt ekalla istumisesta maahan, niin Sipsi meni sitten jossain vaiheessa maahan, kun niin monta käskyä tuli. Sen jälkeen kyllä istui nätisti, kun sitä siitä moitin ja meni kuitenkin omalla käskyllä ihan hyvin. Myös luoksetulo oli vauhdikas.

Suomen Noutajajärjestön leirillä 6.-10.7.

Lähdimme kesälomailemaan leirille Pieksämäen Partaharjuun. Otin mukaan Sipsin ja Nachon ja koska Nacholla oli juoksut, Sipsi sai osallistua kaikkiin tokokoulutuksiin ja Nachon kanssa teimme vaan nomea. Meidän ohjelma oli seuraavanlainen:

-maanantai: toko kaukokäskyt
-tiistai: toko seuraaminen (loppupäivän katselin tokokoetta)
-keskiviikko: (aamupäivän katselin BH-koetta) toko ruutu ja merkki sekä jumppaa
-torstai: nome ja illalla vielä toko ohjattu nouto ja merkin kierto
-perjantai: nome

TOKO

Tokoa oli vetämässä Piritta "Pipa" Pärssinen. Ensimmäinen koulutus oli kaukokäskykoulutus ja se oli maanantai-iltapäivänä, joten lähdin aamulla reissuun. Ehdin melko hyvin ajoissa paikalle ja sitten vaan treenaamaan Sipsin kanssa.

Kaukokäskyt

Sipsin into kaukokäskyjä kohtaan ei ole kovin suuri, joten sitä voisi lisätä palkitsemalla välillä heti vihjesanasta (kaket). Näin sitä saisi keskittymään heti alusta lähtien. Pohjalle voi tehdä jonkun toisen liikkeen laskemaan virettä (jotta oppisi sanasta nostamaan sitä itse). Välillä voi käskeä jotain yllättävää, kuten vaikka peruuttamaan, kun muuten tekee ihan kokeenomaisesti. Tämäkin lisää sitä, että pitää oikeasti kuunnella (ja peruuttaminen suuntaa taaksepäin).

Koska Sipsi on niin herkkä kaikille häiriöille kaukokäskyissä, voisi treeneissä lisätä jonkun pienen häiriön juuri kun on antamassa käskyä. Tekniikka on Sipsillä sinänsä jo kunnossa, joten sitä ei tarvi hioa niin paljon, vaan tehdä enempi näitä keskittymistreenejä. Joskus voisi tehdä ylläripalkan, jonkun oikein superpalkan, vaikka se tekisi matalammassa vireessä, kunhan valitsee tarpeeksi hyvän vaihdon. Virettä voi myös nostattaa innostamalla ennen kaukoja.

Kaukoja ja niihin tarvittavia lihaksia voi treenata myös tekemällä takajalat portailla tai peruuttamalla rinteessä.

Seuraaminen

Emme kauheasti pystyneet treenaamaan seuraamista, koska tiistaina oli myös mejäkokeita ja heidän aloitus oli tokokentän laidalla ja siinä ammutaan laukaus koirille. Yksi laukaus olisi vielä menetellyt, mutta koska ryhmiä oli monta, niin laukauksiakin oli monta. Sipsi oli sen verran hermostunut ja peloissaan näistä, että oli turha yrittää sen kanssa hinkata mitään.

Tehtiin pieni pätkä seuraamista ja sitten lähinnä kerroin meidän ongelmista. Pipa neuvoi, että tekisi vaan pitkiä pätkiä ilman palkkaa ja lopussa tosi hyvä palkka. Jotta Sipsi oppisi, että pitää vaan tehdä pitkään, kyllä se palkka sieltä tulee.

Lopputiistai menikin sitten tokokoetta katsellessa. Vähän harmillisesti sää ei oikein suosinut.

Ruutu

Sipsi jäi pyörimään ruudun etuosaan. Sille pitäisi taas ottaa kuuri takapalkalla siten että välillä saa ihan jousta ruudun läpi.

Yleisesti ruudusta ja muiden kohdalla tulleita vinkkejä.: Noutajalle kannattaa ruutuunmeno pitää "harvinaisena herkkuna". Eli tehdä vain yksittäisiä toistoja, koska noutaja ei, jotta liikkeestä ei tule tylsä. Noutaja ei kuitenkaan ikinä ole niin nopea kuin joku paimenkoira tai jaksa samalla tavalla toistoja. Varsinkin alkuvaiheessa palkan tulisi aina tulla ruutuun, jottei koira ala sen takia menemään väärään paikkaan.

Sitten kun koira jo paremmin osaa ruudun, palkka voi olla ruudun takana ja koiran voi pysäyttää välissä. Jos haetaan vauhtia ruutuun, ei voida välittää siitä, jos paikka ei ole täysin oikea. Yksi tapa saada vauhtia on juosta koiran kanssa kilpaa ruutuun ja napata siellä oleva palkka, jos koira ei juokse tarpeeksi kovaa (tässä kannattaa ottaa vähän etumatkaa). Ruutua koira saa tarjota itse (toisin kuin hyppyä!).



Jumppa



Kierto-ohjattu

Nachon torstain nomekoulutus (josta selitys alla) loppui juuri sen verran ajoissa, että ehdin kentän laidalle ennen kuin Pipan koulutus alkoi. Koska osallistujia ei näyttänyt olevan jonoksi asti, päätin osallistua vielä siihen Sipsin kanssa, olihan se kököttänyt autossa koko päivän.

Pipa sanoi, että tärkeintä tuossa liikkeessä on se, että koiralla on todella vahva kiertäminen. Vasta sen jälkeen voi lisätä häiriöitä, kuten hyppyesteet ja kapulat. Sipsin kanssa kokeillessa kävi ilmi, että sille ei vielä ollut kiertäminen tarpeeksi selvä. Sitä pitää nyt harjoitella erikseen ja vasta sitten lisätä muut osat.

NOME

Nomessa oli koulutukset järjestetty siten, että aina kaksi päivää oltiin samassa ryhmässä. Meidän ryhmän vetäjä oli Eeva-Liisa Kauppila. Ryhmässä oli Nachon lisäksi kaksi kultaistanoutajaa ja kaksi labbista (nämä kummatkin olivat pariskunnilla) sekä yksi tolleri. Ensimmäisen päivän treenasimme ihan tokokentän läheisyydessä ja toisena päivänä rannassa, koska toivoin, että tekisimme vesijuttuja, kun välillä Nachon veteenmeno on ollut haastavaa.

Torstain nome

Ensimmäisenä teimme ihan vaan perus markkeerauksen ja sen hakemisen, jotta kouluttaja näki, missä vaiheessa kukakin on. Nacholla ei ollut tässä mitään ongelmaa.

Muistipaikat
Sektorit

Perjantain nome

Teimme vesihommia. Ranta oli hyvin matala, joten varsinaista uimista ei kauhean paljon tullut, vaan lähinnä se oli kahlaamista (Nachon tapauksessa pomppimista). Varsinkin ekat noudot Nacho teki todella vauhdikkaasti, ei mitään empimistä veteen menossa. Sitten siirryimme "niemen" toiselle puolelle ja myös sieltä markkeeraukset veteen olivat hyviä. Linja onnistui myös aika läheltä vesirajaa lähetettynä, mutta sitten kun siirryimme kauemmas maalle, Nacholla meni pasmat sekaisin (kuten myös monilla muilla ryhmän koirilla), eikä osannut enää mennä sinne, vaikka oli samassa paikassa monta kertaa käynyt.

Yhden kerran teimme myös maalle markkeerauksen ja vaikka se tuli polun toiselle puolelle, Nacho selvitti sen hyvin, vaikka kiersikin vähän takakautta. Osalla koirista se tehtävä oli todella vaikea. Tässä tehtävässä toinen koira siis teki linjan veteen ja toinen markkeerauksen metsään, näissä Nacho jo odotti ihan nätisti kun toinen teki. Kouluttaja sanoi, että kannattaa vesijuttuja tehdessä tehdä kuitenkin myös jotain juttuja metsän suuntaan, ettei koira ajattele, että metsässä tehdään vain hakua.

Viimeisellä kerralla Nacho oli niin väsynyt, että se hörppäsi vettä matkalla damille ja tosi väsyneesti haki. Kouluttaja sanoikin sitten, että sen kanssa kannattaa lopettaa siihen, vaikka viimeinen linja (sieltä maan puolelta) oli tosi vaikea sille ja jouduin mennä lähettämään sen lähelle vesirajaa. Sen jälkeen veimme vielä muistipaikkaan dameja, mutta sitten vain juttelimme, eikä koirat päässeet niitä enää hakemaan. Nacho alkoi nukkumaan ihan tyytyväisenä, eikä haikaillut enää niiden perään.

Kouluttaja sanoi, että Nachon seuraamisen kanssa pitää olla tarkkana ja pitää kriteereistä kiinni. Jos sen ei ikinä anna edistää, se oppii kyllä pysymään sivulla ja se on huomattavasti helpompaa tehdä nyt kuin viisi vuotiaan koiran kanssa. Ja joka kerta vaan ottaa sen ajan mikä sen kanssa menee tehdä se kunnolla. Jos joku hoputtaa, niin sanoo, että ottaa sitten vaikka yhden noudon vähemmän, jos se on ajasta kiinni.

Mainitsin tässä vaiheessa jotain Uudenmaan Ohjuksesta ja sitten kouluttaja sanoikin, että hän oli juuri se tuomari siinä seuraamisrastilla! Ja sanoi, että Nachon seuraaminen on kyllä paljon kehittynyt siitä keväästä. Ja ollaanhan me sitä yritetty treenatakin. Aluksi kannattaa tehdä helpommissa maastoissa, joissa seuraaminen vieressä on helppoa ja vasta myöhemmin jossain pöheiköissä, joissa siinä vierellä pysyminen on muutenkin vaikeampaa.

Sitten kysyin, että mitä alokasluokkaan mennessä koiran pitää osata. Kouluttaja sanoi, että perustottelevaisuus pitäisi olla kunnossa, luoksetulo, pysähtyminen, paikalla pysyminen ja damin palautus. Seuraaminen myös, sitä voi jo alokasluokassa olla ja jonkin näköistä ohjattavuutta pitäisi olla. Alokasluokassa voi tulla jo lyhyt linja, yleensä siinä kuulemma ammutaan, mutta joku ryhmäläisistä sanoi, että aina näin ei välttämättä ole.

Sokkolinjojen opetteluun kouluttaja sanoi, että nämä meidän tekemät muistipaikka harjoitukset ovat hyviä. Kun koira on monta kertaa lähetetty johonkin tiettyyn paikkaan niin, että siellä on aina ollut dami, voi joku kerta kokeilla lähettää sen sinne sokkona. Sitten kun näitä vaan tekee tarpeeksi koiralle tulee mielikuva, että kun sen lähettää suoraan eteenpäin, siellä on aina dami.

Nacho pääsi tokokurssille

Aloitettiin Nina Mannerin tokokurssilla (maanantaisin 6 kertaa). Tunnin ryhmässä on neljä koiraa ja tehtiin vuorotellen niitä juttuja mitä itse halusi tehdä (ryhmässä karjakoira, toinen kultsu ja airedalenterrieri).

Aloitimme Nachon kanssa seuraamisella. Perusasento on sillä ihan hyvä, mutta liikkumisessa kontakti ei pidä vielä kovin hyvin. Tein askeleen, kaksi askelta ja neljä askelta ja ne se teki hyvin. Nina sanoi, että sillä on hyvä paikka ja suora asento. Nyt vaan pitäisi sitten pikkuhiljaa kasvattaa matkaa. Lisäksi voisi tehdä edelleen sitä Jessican neuvomaa häiriöharjoitusta, jossa nami on kädessä. Nacho teki sitä aika hyvin, mutta paikallaan tekemisessä ja liikkumisessa on jo niin suuri ero, että paikallaan voisi tehdä käden heiluttelua, niin että kontakti pysyy silti. Myös ulkoisia häiriöitä voi lisätä pikku hiljaa.

Tein sitten vielä vähän käännöksiä ja niitähän Nacho ei osaa. Ajattelin, että se olisi kauheasti pomppinut, mutta oli sen verran rauhallisessa vireessä, että siirtyi vaan nätisti mukana. Vasempaan käännös oli vaikein ja siihen voisi ottaa edelleen sitä pesuvadin päällä takapään käyttämistä. Samoin edestä perusasentoon tuloon, jotta oppisi vielä paremmin käyttämään takapäätään. Nina sanoi, että kasvavalla koiralla voi olla sen verran erilaisia vaiheita kasvussa, ettei välttämättä osaakaan eri mittaisten jalkojensa kanssa tehdä samoja asioita kuin aiemmassa kasvuvaiheessa on tehnyt.

Sitten  tehtiin vähän maahanmenoa (ajatuksena zetan ja luoksetulon "syöksymaahanmeno"). Näytin miten ollaan tehty sitä hypyn kautta ja kyselin, että miten siitä sitten pitäisi jalostaa liikkeestä tekemistä. Nina sanoi, että kun tekee niin ison hypyn, niin tekee paljon töitä myös takajaloilla, vaikka se ajatus pitäisi lähinnä olla etujalkojen maahan lämäyttämisestä. Kokeiltiin sitten niin, että Nacho vaan seisoo takajaloilla ja menee siitä maahan. Se sujuikin ihan kivasti. Siitä sitten pikkuhiljaa voi kokeilla liikkua vähän ja tehdä sen liikkeestä.

Kysyin myös, että kannattaako Nacho opettaa menemään perusasennosta maahan etujalat paikoillaan vai läväyttämällä etujalat maahan. Hän sanoi, että hyvin voi mennä etujalat paikoillaan maahan, mutta voi myös opettaa esimerkiksi luoksetuloon läväytyksen erottamaan sitä mielialaa mikä liikkeeseen liittyy.

Muuta ei omalla vuorolla ehdittykään. Väliajat treenailin vähän paikallamakuuta ja seisomaan ja istumaan jäämistä liikkeestä sekä kaukokäskyjä. Halli oli melko vaativa, kun molemmilla puolilla oli agilitykentät ja (tietenkin) haukkuvia koiria.

Kysyin vielä lopuksi Ninalta kaukokäskyistä, koska olimme juuri taannoin jutelleet Tuijan kanssa niistä, kun hän oli kuullut, että jatkossa tuomarit tulevat ehkä kiinnittämään enemmän huomiota siihen, ettei koira nouse maasta istumisessa ja istumisesta maahanmenossa seisomisen kautta. Näytin Ninalle miten Nacho tekee. Hänen mielestään Nacho nousee maasta istumisessa välillä hieman seisomisen kautta, riippuen missä vireessä sen tekee. Jos tekee korkeammassa vireessä, hypähtää vähän paremmin istumaan, eikä siitä hänen mielestään voisi mitään huomauttaa. Liikkeessä pitäisi tehdä työ lähinnä takajaloilla, joten täytyy treenata niitä lihaksia tähän liikkeeseen. Nacholla alkaa olla jo aika varma ajatus etujalkojen paikallapitämisestä, joten varmaan tähän voisi virettäkin yrittää nyt nostaa ilman, että tekniikka kärsii.

Kultaisten tokotiimin tapaaminen Klaukkalassa, osa 1

Viikonloppuna oli GR:n tokotiimin tapaaminen, johon osallistuimme Nachon kanssa ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa tapaaminen oli Klaukkalassa kennelliiton tiloissa. Lauantaina 22.11.2014 meitä oli kouluttamassa Sirke Viitanen ja sunnuntaina tapasimme keskenämme. Tässä lauantain harjoituksia ja muistiinpanoja.

Aloitimme kehääntulo harjoituksilla. Nacho oli aluksi aika ihmeissään kaikista uusista häiriöistä ja varsinkin liikkurin antama kapula oli sille paha häiriö. Kun tajusi homman nimen, niin alkoi parantaa kontaktia. Mutta siis eihän me tämmöisiä olla vielä harjoiteltu, kun ei nyt ole edes mitään hallivuoroa.

Me olimmekin sitten ensimmäisinä vuorossa ja otin ensimmäisenä kaukokäskyjä. Nachollahan on ne aika hyvässä vaiheessa, mutta istumasta seisomaan nousu jää sillä usein vajaaksi. Näytin Sirkelle millainen se on ja hänkin totesi, että se on tosiaan hieman vajaa. Olen tehnyt tätä kotona eteisen kynnyksen yli, mutta se ei ole auttanut muualla ja jos ei siinäkään laita kunnolla jalkoja kynnyksen yli, niin menee hyvin epävarmaksi, että mitä tässä nyt sitten tehdään, jos ei kelpaa.

Kokeilimme siten, että annan Nacholle namin leuan alle, siten etttä se siirtää takajalkoja hieman taaemmas saadakseen namin ja sillä hetkellä vapautan namin ja merkkaan vielä erikseen takajalkojen siirron (jes). Tässä voisimme käyttää myös naksutinta hyväksi merkkaamaan takajalkojen siirron.

Lisäksi voisimme tehdä syviä lihaksia vahvistavia treenejä, koska Nacholla ei varmaan vielä ole vaan tarpeeksi hyvät lihakset näiden liikkeiden tekemiseen. Tosin Sirke sanoi myös, että monesti näin nuorilla koirilla ei vielä ole kunnon selkälihaksia, vaan ne vahvistuvat vasta myöhemmin. Hän myös sanoi, että ei kiirehdi kaukokäskyjen etäisyyden kanssa, vaan käyttää tarpeeksi paljon aikaa hyvän tekniikan rakentamiseen läheltä tehtynä.

Nacho Janina Taskisen kuvaamana.

Muiden vuoroilta keräsin myös hyviä vinkkejä, joita voin käyttää sekä Nachon, että Sipsin kanssa hyväksi. Kirjoitan tähän nyt kuitenkin ensin Nachon seuraavan kierroksen vinkit.

Teimme siis iltapäivällä noutoa. Nachollahan on ollut tapana mennä tassut edellä kapulalle ja ei olla ihan kauheasti tätä päästy harjoittelemaan, kun kotona ei oikein ole tilaa, eikä ulkona ole huvittanut tähän vuodenaikaan treenata. Testattiin miten liike nyt menee ja Nacho meni jonkin verran tassut edellä kapulalle.

Tätä lähdettiin korjaamaan kapulan sijoittamisella siten, että siinä on laippa koiran suuntaan. Silloin sen ei ole niin helppo tönäistä kapulaa tassuilla, vaan joutuu paremmin keskittymään sen ottamiseen. Kun koira on tuomassa kapulaa annetaan palkkasana ja palkataan Nachon tapauksessa narupallolla. Sitten leikitään vähän aikaa ja samalla siirrytään kapulaan siten, että seuraavalla kerralla voidaan taas lähettää se laipan suunnasta. Tämä alkoi Nacholla toimia ihan kivasti ja alkoi tarjota parempaa ottamista.

Tästä sitten jatkossa edetään niin, että kapula onkin hieman vinottain, suunta riippuu siitä, halutaanko koiran ottavan kapulan takaa vai edestäpäin. Näitä kuitenkin pitää tehdä sen verran paljon, että koiralla on vahva mielikuva siitä miten se on kapulaa ottamassa (liikemuisti). Jos haluaa heittää (se on kuitenkin koiralle aina hieman eri tilanne kuin maassa jo olevan kapulan otto), niin avustaja voi kääntää kapulan.

Lisäksi kyselin siitä, kun Nacho tuijottaa heitettyä kapulaa kiinteästi, niin kannattaako se opettaa ottamaan kontakti ennen kuin se saa noutaa. Tähän Sirke sanoi, että se riippuu koirasta, mutta jos koira on kuitenkin hyvin ohjaajan kanssa yhdessä tekemässä, niin se voi saada katsoa kapulaa koko ajan. Tällöin koira pystyy myös luopumaan kapulasta, jos sille annetaankin joku muu käsky, esim. seuraa tai maahan. Ja jos mitään ei tapahdu pitkään aikaan, niin koiran pitäisi kuitenkin jossain vaiheessa sitten ottaa kontaktia ohjaajaan.

Nacho odottelee milloin pääsisi treenaamaan

Sitten niihin muiden treenien aikana tulleisiin vihjeisiin:

• Tunnari: Koirilla on usein kokeessa korkeampi vire kuin yksittäistä liikettä treenatessa, joten jos koiralle opettaa tunnarin kovin matalassa vireessä, se ei välttämättä pysty suorittamaan sitä kokeessa korkeammassa vireessä. Tätä voi treenata niin, että leikkii koiran kanssa sen virettä nostatten ja sen jälkeen heittää sen hakemaan makupalaa tai lähettää kiertämään merkin (tms.). Sitten kun koira tulee vauhdilla tunnarikapuloille (joiden vieressä ohjaaja siis seisoo), se käsketäänkin etsimään. Jos koira tässä säheltää ja kiirehtii, eikä etsi kunnolla, ohjaaja pysäyttää koiran ja käskee sen rauhoittumaan (tähän kannattaa valita se sana, jota myöhemmin käyttää vihjesanana) ja kun koira rauhoittuu, "huokaisee", sen voi päästää uudestaan etsimään. Koira oppii pikkuhiljaa, että vaikka sillä olisi miten korkea vire, niin kapuloille tullessa pitää rauhoittua ja keskittyä.

• Zeta, istuminen ja asennoissa pysyminen: Zetan istuminen on usein se hankalin vaihto koirille. Kun koira osaa tekniikan, niin tähän voi ottaa pienen apukeinon palkkaamalla koiraa selän takaa oikealla kädellä. Myöhemmin vihjeenä toimii pelkkä oikealle vilkaisu, joka ei tuomarin silmiin näytä samanlaiselta kaksoiskäskyltä kuin koiran vilkaisu. Asennoissa pysymisessä kannattaa muistaa yhdistää käsky oikeaan asiaan. Tätä harjoitellessa koiran voi selkeästi auttaa asentoon ja sanoa käskyn, kun koira pysyy siinä. Sitten lisätään häiriöitä ja palkataan koiraa, jos se pysyy, mutta kerrotaan sille myös, että meni väärin, mikäli koira yhtään liikkuu.

• Ohjattu nouto: Leikki, joka opettaa koiralle suuntia. Koira laitetaan eteen seisomaan ja heitetään sen kummallekin puolelle kapulat. Tässä vaiheessa ne voivat olla vielä aika lailla samalla syvyydellä kuin koira. Katsotaan kumpaa kapulaa koira ennakoi ja lähetetään se juuri päinvastaiselle. Jos koira hakee kapulan hyvin, se palkitaan ja jätetään toinen kapula paikalleen. Kun koiran kanssa on hetki leikitty, laitetaan se aloituskohtaan ja heitetään vain jo tuotu kapula. Todennäköisesti koira jää siihen enempi kiinni, joten lähetetään se juuri sille toiselle kapulalle. Jos koira lähtee väärälle, sitä ei kielletä, vaan ohjaaja juoksee oikealle kapulalle nappaamaan sen ja "lällättelee" koiralle. Sirke opettaa koiralle myös myöhemmin hakemaan kahdesta kapulasta kauimmaisen, jotta myöhemmin se voi jättää keskikapulan ja siirtyä reunimmaiseen, jos se on vahingossa menossa väärälle kapulalle ja pysähtyy kapulan väärälle puolelle.

• Seuraaminen: Jos koira tiputtaa kontaktin, keskeytä suoritus ja aloita alusta. Jos suoritusta jatkaa ja palkkaa koiran kun se on tehnyt hyvin, sillä vahvistuu kuitenkin mielikuva, että välissä ollut huonompi osuus kuului myös liikkeeseen. Kääntymisiä voi auttaa koiralle siten, että kääntää hieman katsetta siihen suuntaan mihin on menossa. Pysähdyttäessä voi katsoa maahan. Tämä on kuitenkin hyvin luonnollista, kyllähän kävellessä pitää katsoa sinne mihin on menossa.

• Luoksetulon stoppi: Koiran tulisi pysähdyksen jälkeen pitää paino kaikilla tassuilla, erityisesti takatassuilla. Tähän yksi toimiva tekniikka on takapalkka. Toinen tapa on pallon heittäminen, jossa siinäkin kannattaa miettiä, millä tekniikalla pallo kannattaa heittää, jotta koira tekisi mahdollisimman hyvin jarrutuksen. Osalle koirista sopii paremmin koiran yli heittäminen, kun taas joillekin sopii paremmin pompun kautta heitto. Kun välimatka kasvaa, kannattaa käyttää apuheittäjää.

• Hyppy: Koiran opettaminen hyppäämään molempiin suuntiin käy kätevästi leikillä, jossa koira saa hyppiä esteen yli avustajan ja ohjaajan väliä ja hakea kummaltakin makupaloja. Kun koira hyppää joka kerta esteen, voi avustaja alkaa siirtymään esteen sivuun, siten että myöhemmin koiran pitää kiertää hyppäämään este ohjaajan suuntaan. Jos koira epäonnistuu, se ei vaan saa makupalaa.

• Häiriötreenit: Koira on sivuasennossa ja viereen heitetään joku esine, esim. vesipullo. Jos koira tiputtaa kontaktin, sille huomautetaan siitä. Tätä toistetaan pari kertaa ja jos koira ei tsemppaa, sitä voi moittia vähän enempi. Hyvästä kontaktista voi kehua, mutta palkan saa vasta, kun pystyy pitämään kontaktin häiriöstä huolimatta. Tässä siis koiran tulisi turhauman kautta oppia pitämään kontakti ja siten se oppii, että jos tulee joku häiriö, pitää vaan tsempata ja siitä pääsee yli ja sen jälkeen seuraa superpalkka.

• Motivaatio, jännitys: Jos tuntuu, että seuraavat kisat jännittävät kauheasti, kannattaa ajatella niin, että ne ovat vain pieni välitavoite tähdätessä lopputavoitteeseen. Tämä lopputavoite voi olla vaikka se, että koira osaa liikkeet hyvin. Yksittäiset kisat ovat vain tämän hetkisen tilanteen tsekkaus, että ohjaaja tietää missä mennään koiran koulutuksen suhteen. Lisäksi kannattaa asetttaa muita kuin tulostavoitteita kisaan, esimerkiksi tavoittelee hyvää yhteistyötä koiran kanssa.

Lopuksi treenailimme vielä keskenämme. Oli hauska huomata, että Nacho pysyy hyvin lähellä ja pystyy keskittymään, vaikka ympärillä on paljon koiria. Sitä voi myös palkata pallolla, juoksenteli sitten vaan muiden välissä sen kanssa, eikä välittänyt muista mitään. Teimme myös paikallaolot ja nekin meni ihan hyvin, tosin sivulta maahanmenoa Nacho ei vielä oikein osaa, eikä myöskään siitä istumaannousua.

Aku ja Nacho, kokoero ei oikein näy kuvassa

Nacho juoksentelee pallonsa kanssa välittämättä toisista

Paikallamakuurivi - Nacho on tuo pieni :D

Kaukokäskyvideo

Julkaisin pari päivää sitten facebookissa tekemäni videon kaukokäskyistä. Siinä Sipsi ja Nacho esittelevät eri tekniikat, yleiset virheet ja vinkkejä kaukokäskyjen opetteluun. Julkaisin sen omalla seinälläni ja toko-ryhmässä. Jo vuorokaudessa sitä oli youtuben mukaan katsottu lähes 900 kertaa! Tykkäyksiä ja kommentteja oli yli pari sataa ja todella moni myös jakoi videota eteenpäin. Aikamoisen suosion meidän video siis sai! Tosi kiva, että moni tuntui saaneen siitä uusia vinkkejä.

Tässä vielä tänne blogiin tämä video: *klik*

Nachon kanssa Jessican koulutuksessa

Oltiin Jessica Svanljungin yksityiskoulutuksessa eilen (25.8.2014) Nachon kanssa. Jaettiin vuoro tollerin omistajan Tiinan kanssa, joka on UMN:lta tuttu.

Nacho on mielestäni tosi nopea oppimaan, mutta jotenkin välillä tuntuu, että jään junnaamaan paikalleen, enkä sitten osaa viedä eteenpäin niitä asioita. Otettiin ihan perusasioita, sellaisia mitä ollaan nyt treenattu, että saisin vahvistusta siihen missä kohti ollaan ja miten tästä eteenpäin.

Ekana seuraaminen. Perusasentoon Nacho osaa tulla kivasti ja se on sillä jo aika vahva toimintamalli. Tai no, niin kauan, kun mun käsi on alhaalla. Koskee myös herkästi kättä, mutta Jessican mielestä siitä ei tässä vaiheessa kannata välittää. Sen sijaan liikkumisessa se on tosi paljon kädessä kiinni. Tätä voisi opettaa ihan namista luopumisen kautta, eli käteen nami ja kun Nacho selkeästi luopuu siitä ja katsoo kasvojen suuntaan, niin jes ja nami. Ensin paikallaan ja sitten liikkeessä.

Sain myös kovasti noottia siitä, että mulla on jatkuvasti kädet mahan kohdalla ja niissä on nameja. Nacho senkin takia katselee paljon käsiä, eikä kasvojen suuntaan. Eli nyt namit piiloon ja kädet sivuille!

Kun tehtiin vaan yhtä askelta, niin Nacho hakeutui nätisti sivuasentoon aina uudestaan. Eli myös tätä lyhyttä siirtymää voidaan tehdä, koska sillä on sen verran hyvä se perusasento. Josko sitten tajuaisi, että ei kannata siirtyä pois viereltä, kun heti kohta pitää kuitenkin siihen hakeutua. Se kun helposti irtaantuu sen verran, että saa paremmin katsottua kasvoihin.

Sen jälkeen otettiin zetan vaihdoksia. Nacho osaa jo jotenkin istumisen ja seisomisen, mutta sekoittaa näitä keskenään. Vaatii myös käsimerkkiä, että tekee hyvin. Jessica ohjeisti, että pidetään ne kädet taas siellä sivuilla ja jos tekee käsimerkin, niin nopea merkki ja sitten kädet takaisin sivuille.

Liikkeestä maahan meneminen on Nachon kanssa vielä kesken, kun sekoittaa herkästi kaukojen maahanmenoon, eli menee taakse. Zetassa (ja myöhemmin luoksetulossa) kun pitäisi tehdä liike mahdollisimman nopeasti. Tehtiin tätä pomppimisen kautta. Pari pientä pomppua ja sitten nopea maahanmeno. Nacho alkoi oikein kivasti tätä toteuttaa. Pitäisi vaan miettiä tähän eri käskysana.

Sitten oli Tiinan vuoro ja Nacho sai odotella omalla matollaan puolisen tuntia (tai no käytiin myös pihalla välillä). Paremmin se olisi levännyt autossa, mutta pakkohan tätäkin on harjoitella.

Seuraavassa setissä otettiin ensin kaukokäskyjä. Nacho pysyy kohtuullisen hyvin etujalat paikoillaan, mutta välillä liikauttaa toista jalkaa ja sitten helposti alkaa hötkyillä ja tehdä käskyjä itsekseen. Tässä mulla on myös kädet edessä ja Nacho kovasti katselee niitä ja odottaa nameja. Varsinkin sitten, kun ohjaajan pitäisi mennä kauemmas, tämä voi tulla ongelmaksi.

Kokeiltiin sitten niin, että namit laitetaan sivuille ja Nacho saa ottaa ne sieltä. Se rauhoittaa kovasti Nachon tekemistä (tosin aluksi tuijotteli niitä tosi paljon). Sitten pitää vaan olla tarkkana, että ei saa itsekseen tehdä, vaan ainoastaan käskyistä.

Seisomasta ja istumasta maahan menossa voi käyttää namia myös etujalkojen välissä, jolloin koira saa ottaa sen heti kun menee taaksepäin maahan.

Istumisesta seisomaan nousussa kannattaa tarkkailla, että nousee tarpeeksi ryhdikkääksi seisomaan (jättää välillä toisen jalan eteen, varsinkin, jos itse vaihtelee niitä asentoja).

Ehdittiin vielä nopeasti katsoa noutoa. Nacho kyllä noutaa kivasti, mutta tekee aikamoisen loikan kapulalle. Jessica kysyi, että meneekö tassut edellä ja en kyllä osannut vastata. Mielestäni ei kyllä yleensä kovin pahasti tee niin, mutta vähän kuitenkin nyt meni tassuilla.

Tähän kokeiltiin laittaa kapulaa eri paikkoihin, esim. eteen, niin että olen itse vielä koirankin takana ja näytän sille palloa ja sen jälkeen saa lyhemmältä matkalta hakea sen. Kokeiltiin myös sitä, että se itse kapula olisi palkka, eli heti uusi heitto kun koira tuo sen. Jessica myös suositteli kokeilemaan ruokapurkkia vaihtarina (sitä olen kyllä jonkin verran tehnytkin). Mutta varmaan nyt ylipäätänsä se, että tehtäisiin nättejä nostoja läheltä ennen pidempää heittoa, voisi auttaa siihen nostamiseen.

Nachon kaukokäskyt

Otin treenikavereiden pyynnöstä videon Nachon kaukokäskyjen tilanteesta. Kovin paljonhan me ei nyt olla näitä (tai muutakaan) treenattu, mutta josko sitä nyt taas tässä heinäkuussa innostuisi vähän treenaamaankin. Kivasti Nacho kuitenkin noita muisti.

Tästä videoon.

Heidi Pesosen koulutuksessa osa 2, 7.5.2014

Toinen Lauttasaaren koirakerhon järjestämä Heidi Pesosen koulutusilta oli sitten eilen. Olimme Nachon kanssa tälle kertaa ensimmäisenä vuorossa, kun kentällä oli vielä koulutukset käynnissä.

Näytin ensin ihan vaan miten ollaan niitä kaukoja tehty, kun viimeksi niitä käytiin läpi ja Heidikin oli Tiltun kanssa niistä jutellut. Nacho teki yllättävän kivasti vaikka häiriötä oli paljon ja ei olla niitä kuin parina päivänä ehditty kotona tekemään. Siitä oli myös puhe, että perusasennosta maahan pitää tehdä eteenpäin ja näytin miten ollaan sitä tehty namin perässä. Tähän Heidi antoi vinkiksi, että palkkaa eri puolilta, ettei ala kääntymään kumpaankaan suuntaan.

Ekana teimme tunnaria. Olen sitä kotona tehnyt verkon alla ja se ihan nätisti kyllä etsii oman, mutta en sitten tiedä miten tuosta kannattaisi edetä. Näytin miten se tekee ja se ihan nätisti nuuhki oman tunnarin. Sitten siirsin kapulat verkon päälle ja edelleen se nuuhki, mutta ei ota kapulaa suuhun. Teimme sitten ihan perinteisen kapulan nurmikolle piilottamisen. Heidi vei kapulan yhden puun taakse. Nacho jotenkin katsoi väärän puun ja juoksi seuraavalle puulle etsimään sitä. Tosi hienosti nuuhki pitkään ja kun sitä ei sieltä löytynyt, niin laajensi aluetta ensin taaksepäin ja sitten myös toiseen suuntaan. Heti kun sai hajun, niin siirtyi oikeaan paikkaan ja löysi kapulan.

Teemme siis nyt myös näitä kapulan piilottamisia, että tajuaa ottaa sen kapulan sitten mukaansa. Ongelmahan tässä liikkeessä yleensä tulee vasta siinä vaiheessa, kun tähän lisätään vauhti. Se oman nuuhkiminen rauhassa verkon alta tai piilosta ei yleensä ole vaikeaa. Tuolla verkolla saan nyt kuitenkin sitä erottelua ja sillä piilottamisella matkaa ja noutoa. Kovastihan se kapulaa pureskeli palauttaessa, joten sitä pitämistäkin täytyy sitten jossain vaiheessa harjoitella.

Mitään suurta kiirettähän tässä ei ole, kun toinen on vasta puolivuotias. :D

Nacho harjoittelee odottamista.

Tässä välissä oli treenikaverin vuoro ja sen jälkeen me teimme toisella kierroksella noutoja. Nacho on edelleen tosi innostunut kapulasta ja menee helposti tassut edellä. Tähän voisi kokeilla nopeampaa palkkausta. Sen Jes! voi huutaa jo siinä vaiheessa kun on nostamassa kapulaa. Ideana kun on, että sen mielestä lelu olisi kivempi kuin se kapula.

Palkkailin sitä aluksi lihapullilla, kun sen on ruoan kanssa helpompi irrottaa. Se ei myöskään innostu vetoleikistä niin paljon kuin siitä itse kapulan noudosta, joten pohdinkin sitten sitä, että pitäisikö sen palkan olla vaikka narupallo, joka lentää ja saa sen sitten hakea. Kokeiltiin Heidin narupallolla ja Nacho kyllä innostui siitä kovasti. Otettiin niitä kapulan heittoja sillä ja se ehkä vähän meni parempaan suuntaan.

Lopuksi vielä puhuttiin vähän lisää siitä, että kun toinen on niin taitava ja nopea oppimaan, niin tulee sitten helposti edettyä liian kiireellä. Olen kyllä ihan tietoisesti yrittänyt välttää sitä ja pitää treenit kivoina ja tarpeeksi helppoina. Mutta toisaalta pakkohan sitä on myös edetä, ettei se ole vaan sitä saman toistoa (joka vasta tylsää olisikin).

Lisää odotteluharjoituksia.

Nacho Tiltu Antikaisella kaukokäsky-koulutuksessa

Varasin Antikaisen Tiltulta yksityistunnin (tai siis puoli tuntia), että katsotaan noita kaukokäskyjä nyt läpi, kun niitä ei kovin moni etujalat paikallaan tee. Pyysin häntä myös näyttämään omalla koirallaan, miten osaava koira ne tekee, että saan mielikuvan mitä niiden kuuluu olla.

Ensin katsottiin vähän miten Nacho tekee etujalat alustalla (istu-seiso-istu) ja ilman (maahan-seiso-maahan). Alustalla sillä tulee vähän teputettua varsinkin toista etujalkaa. Tiltu sanoikin, että alustassa on se ongelma, kun koira helposti painaa sitä, eli oppii nostelemaan tassuja. Lisäksi Nacho joutuu olemaan hieman "varpaillaan", että se pysyy alustalla, joten se ei voi keskittyä itse liikkeeseen. Alussa olisi hyvä keskittyä vain asentojen jumppaamiseen ja vasta sen jälkeen ottaa alusta siihen paikalla pysymiseen. Myös jotain rappusten yläpäätä tms. voisi käyttää hyväksi.

Juttelimme myös siitä, että kannattaako koira ylipäätään opettaa tekemään etujalat paikallaan ja tässä Tiltu katsoo aina koiran mukaan. Pennusta on toki vaikea tietää mikä on sille luontevampi tapa, mutta kummallakin tavalla kokeilemalla voi sitä katsoa. Nacho teki hänen mielestään ihan hyvin vaihdot etujalat paikallaan, joten sille voisi tällä tavalla vaihdot saada tehtyä.

Sitten kyselin siitä, että pitääkö se ensimmäinen maahanmeno opettaa myös taakse vai pitääkö siinä koira pepun paikallaan. Suomessa tuomarien mielestä ei voi tehdä niin, että koira siirtyisi pois viereltä (eli taaksepäin), vaan se pitäisi tehdä niin, että koira siirtää etujalat eteen. Tähän kannattaa sitten ottaa eri käsky. Myös seisomasta koira kannattaa opettaa menemään sekä taaksepäin hissinä, että suoraan alas. Jos koira jää esim. ruudussa juuri nauhan eteen tai taakse, niin eri käskyllä sitten voi saada pelastettua koiran ruutuun.

Tiltu puhui myös "putkesta", joka tarkoitti sitä, että kädet olisivat eri kohdissa koiran edessä riippuen asennosta ja se vaihtaa aina asennosta toiseen, jättäen sen namikäden josta on äsken saanut namia ja siirtyen toiseen samalla vaihtaen asentoa. Ja asento siis vaihtuu sen mukaan missä kohdassa kädet ovat. Tästä selityksestä nyt ei varmasti saa mitään tolkkua. :D Mutta siis esim. toinen käsi alhaalla ja toinen ylhäällä ja kun on saanut namin maassa olevasta, nousee seisomaan ja saa ylemmästä kädestä namin. Tätä ollaan toki Sipsinkin kanssa alussa tehty, mutta etujalkojen ollessa paikallaan, ne kädet vaan pitää olla vähän eri asennoissa.

Nacholle vaikein liike on tällä hetkellä maasta istumaan nousu. Itsellenikin se oli vähän vaikea hahmottaa, mutta kun näin Tiltun koiran tekevän sen, niin eihän se sitten niin vaikealta näyttänytkään. Tätä pitää vaan nyt harjoitella parina istumisesta maahanmenon kanssa. Tällä hetkellä Nacho nousee maasta aina seisomaan ensin.

Nacho Heidi Pesosen koulutuksessa 16.4.2014

Osallistuttiin Nachon kanssa Heidi Pesosen koulutukseen Lauttasaaressa. Tehtiin kaksi 10 min pätkää. Muun ajan harjoittelimme taas nätisti kentän laidalla odottamista. Välillä palkkasin ja välillä otin sen vaan syliin ja istuskelimme rauhasssa.

Nacho seuraavana vuorossa.

Ekassa pätkässä katsottiin vähän noudon alkeita ja sen jälkeen vähän myös jättöliikkeitä.

Aluksi otettiin muutamia vauhtinoutoja. En ole näitä oikein tehnyt, kun olen vähän ollut epävarma, että miten tässä kannattaa toimia, kun Nacho ei päästä kapulaa irti. Teimme noudon ja Nachohan ei millään meinannut päästää kapulasta, mutta kun aikani riehuin itsekseni lelun kanssa, niin kyllä se viimein päästi irti ja vaihtoi leluun. Toistettiin muutaman kerran ja kyllähän se leluun vaihtaminen vähän helpottui. Näitä kannattaa ottaa aina treenin alkuun, koska pennun on vaikea vaihtaa saalisleikkiin, jos on ensin saanut nameja. Nostoja voi harjoitella erikseen läheltä. (Heti kun nostaa, jes ja leikki.)

Sitten tehtiin vähän zetan eri asentoja. Nacho osaa jo aika kivasti istua ja maahan menee käsiavulla. Tähän voisi miettiä, että ottaisi eri asentoihin eri palkat. Seisomiseen pallo, istumiseen nami ja maahanmenoon vetolelu eteenpäin suunnatulla liikkeellä. Istuminen kannattaa tehdä niin, että vetäisee takajalat alle, on huomattavasti nopeampi suorittaa.

Toisessa pätkässä katsottiin kaukokäskyjä.

Aion opettaa Nachon tekemään etujalat paikallaan! Kouluttaja oli vähän "kauhuissaan" tästä, ei kuulemma ole nähnyt ikinä noutajan tekevän sitä hyvin. Toisaalta eipä noita montaa ole, jotka tekisivät tosi hienosti takajalat paikallaankaan. Enkä varsinkaan ole nähnyt omien koirieni tekevän hyvin takajalat paikallaankaan!! Joten voihan sitä nyt kokeilla, josko tällä tavalla osaisi itsekin paremmin opettaa.

Olemme tehneet kotona pienen rasian päällä seisomista ja siitä vähän vaihtoja. Tähän sain vinkiksi laittaa kaksi erillistä alustaa, jolloin molemmat etujalat pysyisivät omilla alustoilla, eikä se voisi liikutella niitä sivusuunnassa. Katsottiin läpi eri asentojen vaihdot, mutta kovin hyvinhän Nacho ei vielä niitä osaa. Ehkä on nyt parempi aluksi opettaa se pitämään etujalat vankasti siinä alustalla ennen kuin ottaa vaihtoja, ettei tule liikaa hösellystä joka jalalla.

Rakensin sitten tämmöisen kake-telineen.

Viimeinen nuorten koirien ringin koulutus Inkoossa 12-13.4.2014

Tänä viikonloppuna oli viimeinen kerta, kun päästiin Sipsin kanssa mukaan nuorten koirien koulutukseen. Ollaan jo niin vanhoja. :D

Tällä kertaa meillä olikin kaksi päiväinen koulutus Inkoossa. Mukana oli Uudenmaan piirin lisäksi Helsingin piiriläiset. Kouluttajina olivat lauantaina Oili Huotari, Katariina Kainulainen ja Tesu Åberg. Sunnuntaina kouluttamassa olivat Tiltu Antikainen Oilin tilalla ja Kata ja Tesu kouluttivat toista päivää.

Lauantai

Aluksi Oili piti pienen luennon tokosta. Tässä jotain itselleni tärkeimpiä kommentteja siitä.

• Toko on tavallaan vain kasa kivoja temppuja, jotka on laitettava kasaan ohjaajan määrittämillä säännöillä. Matkalla on ylä- ja alamäkiä, mutta tavoitteena on koko ajan tehdä yhteistyötä koiran kanssa ja saada koira tekemään kokeissa samalla innolla kuin treeneissä. 

• Nuoren koiran kanssa pitää maltaa rauhassa tutustua koiraan ja luoda suhdetta. Koiralle luodaan kotona kuri ja treenikentällä pidetään vain kivaa. Koiralla tulisi olla turvallinen, hyvä ja luottavainen olo ohjaajan kanssa. Ohjaajan tulee opettaa koiralle mitä sen haluaa tekevän, eikä vaatia siltä mitään mitä se ei osaa. (1,5 vuotiaaksi voi aina vedota siihen, että "ei tämä vielä osaa, kun on vaan pentu". :D )

• Koiralle pitää luoda vahva motivaatio tehdä tokoa. On mietittävä oikea vire, miten koiraa palkkaa ja mikä on koiralle paras palkka. Tunnetila ja mielikuva ovat tärkeitä, koska vaikeassa tilanteessa koira palaa usein ensimmäiseen oppimaansa mielikuvaan. Uusissa paikoissa voi keskittyä vain mielikuvan luomiseen (helpot harjoitukset, jotka parantavat itsetuntoa). Tunnetila ja vire ovat kokonaisuuden kannalta tärkeämpiä kuin tekniikka.

• Liikkeitä opettaessa pitää ensin itse miettiä miltä haluaa liikkeen näyttävän. Alusta asti koiralle kannattaa kertoa mitä tehdään, jotta koira osaa yhdistää oikean mielentilan siihen. (esim. tunnarissa koira osaa sitten itse laskea virettä). 

• Koiran mielentilan tulisi olla sellainen, että se haluaa onnistua ja haluaa tehdä ohjaajan iloiseksi. Jos koira tekee virheen, sen pitäisi yrittää seuraavalla kerralla enemmän, jos ohjaaja niin pyytää. 

• Koira pitää opettaa kuuntelemaan. Kaavoja pitää rikkoa (esim. temppuradat), jotta koira pitää korviaan auki ja jaksaa tehdä samoja juttuja vuodesta toiseen. Käskyjen tulee olla selkeitä, että koira voi onnistua. 

• Tekniikka pitää myös opettaa kuntoon. Tärkeitä ovat perusasento, jäävät liikkeet ja nouto. Lisäksi koiran tulisi opettaa olemaan vakaasti ja rauhassa paikallaan, eli pelkkiin vauhtiliikkeisiin ei voi keskittyä. Perusasioihin pitää myös palata aika ajoin.

• Tekniikkatreeneissä liikkeet pilkotaan palasiksi ja treenataan palasia erikseen. Sen lisäksi pitää opettaa kokonaisuuksien tekemistä. Koiran pitää tietää miltä kokonaisuus näyttää. Sen jälkeen osaaminen on testattava häiriöissä. Kokonaisuudessa pitäisi saada tasapaino säilytettyä eri liikkeiden välillä. Jos esille tulee virheitä, niitä pitää treenata erikseen kuntoon. Kisanomaisia treenejä voi tehdä vaikka joka viikko ja viikolla hioa palasia kuntoon.

• Pennulle voi opettaa, että kun ohjaaja jäykistyy alkaa tekeminen. Alussa palkataan vain jäykistymisestä.

• Kisatilanteessa ohjaajan ei välttämättä kannata katsoa muiden suorituksia, vaan keskittyä vain omaan suoritukseensa. Tesu lisäsi tähän, että ohjaajan pitää kunnolla keskittyä siihen mitä tekee (liikkurin kuuntelu ja koiran ohjaaminen). Lisäksi virheet ja huippusuoritukset pitää sulkea heti pois mielestä sen jälkeen kun ne ovat tapahtuneet, etteivät ne vaikuta keskittymiseen.

Sipsin treenit:

Meidän ensimmäinen vuoro oli Katalla. Teimme ruutua. Sipsillä oli taas vaikeuksia hahmottaa ruutua ja jäi taas liian eteen. Tässä pitäisi nyt taas ottaa kuuri kokeenomaisia ruutuja, mutta sen verran helppoja, että menee vauhdilla ja suoraan taakse. Toinen voi vaikka viedä alustan niin, että Sipsi näkee, kunhan se juoksee vauhdilla ja oikeaan paikkaan. Lisäksi voisi olla hyvä käydä näyttämässä ruutu etukäteen "kehän" laidalta. Vaikka se on eri suunnasta näytetty, koira kuitenkin saattaa paremmin hahmottaa sen ja ainakin uskaltaa paremmin mennä sinne, kun on käynyt sillä suunnalla jo.

Koska meillä oli tullut useita peruutuksia, otettiin yhdessä välissä Katan kanssa myös paikallamakuut. Sipsillä oli aika hankalaa, kun liikkuri tulee lähelle näyttämään paikkaa ja muutenkin häiriköimään. Parani kuitenkin sitten kun harjoiteltiin. Paikallamakuussa nousi aika laiskasti istumaan. Siihen pitäisi luoda pieni jännite, että pomppaa kunnolla, heti kun saa käskyn (ei muiden käskyistä!).


Tesun kanssa otimme tunnaria. Sipsillähän on tapana välillä käännellä kapulaa suussa. Ei pure, mutta kuitenkin suu vähän käy. Tätä voisi harjoitella siten, että tekee ihan erillään itse liikkestä erilaisia pitämisharjoituksia. Esimerkiksi kierron kautta, hypyllä, eri asennoissa ja luoksetullessa tai mukana kulkemisessa ja koko ajan on tarkkana, että pitää nätisti.

Kokeenomaisessa liikkeessä ei kannata puuttua, ettei yhdistä nuuhkimiseen. Jos intoa on liikaa, kannattaa palkata huonommalla palkalla, mahdollisesti vain kehuilla.


Oilin kanssa oltiin ihan loppupäivästä ja Sipsi oli aika väsynyt. Se odotti autossa ja sehän ei siellä kovin hyvin osaa nukkua, vaan istuu ja katselee. Otimme seuraamista. Aloitimme perusasennolla, jota Sipsi ei (yllättävää kyllä!) osannut kunnolla. Heti kun tuli joku pieni häiriö, kuten omat kädet eri asennossa, Sipsi ei osannut tulla kunnolla sivulle. Samoin asento jäi edelleen helposti vinoksi. Eli TAAS KERRAN palaamme harjoittelemaan näitä ihan perusjuttuja. Onneksi sentään huojumiset ym. valelähdöt eivät hämänneet sitä, että jotain sentään olemme oppineet.

Liikkumisessa tuli sitten se ongelma, että koira ei tee työtä, vaan ohjaaja! Eli ohjaajan pitäisi katsoa eteenpäin ja kävellä reippaasti (onneksi en ole ikinä ennen saanut moista ohjetta, jotta olisin voinut tälle jotain tehdä...). Varsinkin juoksussa Sipsi jää helposti jälkeen ja itse sitten hidastan vauhtia. Kokeilimme laittaa Sipsin hihnaan ja itse juoksen hihna kireällä kunnes se alkaa juosta paremmin, josta palkka. En oikein tiedä toimiko tämä kovin hyvin, Sipsi vaan juoksi mukana, kun oli pakko, mutta ei se kyllä näyttänyt yhtään enempi töitä tekevän.

Sipsi odottelee omaa vuoroaan.

Sunnuntai

Aamun alkajaisiksi oli taas pieni luento. Kirjoitin jotain muistiinpanoja, mutta en löydä niitä enää mistään.


Sipsin treenit

Kentällä aloitettiin paikallaoloilla. Sipsi nuuhki hieman maata paikallamakuussa juuri kun lähdin kävelemään poispäin siitä, täytyy seurata ettei nyt tule tuosta ongelmaa, koska se teki sen myöhemminkin uudestaan.

Pitkä paikallamakuurivi.

Tiltun kanssa tehtiin ohjattua noutoa. Sipsillä on kova halu mennä kapuloille, joten merkkiä pitäisi vahvistaa häiriöissä. Eli kapulat alussa oikeilla paikoilla ja sitten myös lähempänä merkkiä ja silti pitää käskystä valita se merkki.

Merkin lisäksi hakusessa on suunnat! Näitä voisimme vahvistaa kosketusalustoilla!! (Miksi en ikinä ole tätä ajatellut??) Aloitus merkiltä ja sen suunnan alustalle, kumpaan käsken. Toisella puolella voi myös olla kapula häiriönä.


Katan kanssa ei ollut vuoroa, mutta kun meiltä oli osa porukasta pois, niin teimme sitten ylimääräisellä ajalla vähän kehääntuloja ja paikallamakuun häiriöitä. Sipsillä oli nyt paljon parempi kontakti, mutta kun muut käskee sitä maahan, niin se menee vielä liian helposti lankaan. Näitä pitää harjoitella lisää!


Viimeisenä tehtiin Tesun kanssa hyppynoutoa ja hieman ehdittiin katsoa myös kaukoja. Hyppynoudossa näytin ensin meidän ongelman ja Tesu kehotti kieltämään Sipsiä heti, kun se lähtee noutoon hyppäämättä. Tehtiin pari toistoa näin ja sen jälkeen Sipsi lähti joka kerta tosi hienosti hyppyyn! Ja palautukset kaikki hienosti hypyn kautta. Tuli kyllä taas mieleen, että jos vaan ohjaaja osaisi... Näiden lisäksi juteltiin, että jos joutuu kieltämään menemästä suoraan kapulalle, niin sitten vaan se hyppy ja sanotaan, että noin piti tehdä ja rauhassa haetaan koira pois (ei saa antaa missään nimessä jatkaa noutoon tai ottaa takaisin hyppyä, koska kokee ne palkitsevina). Sitten uusi yritys. Sipsi on niin ihana, kun se vastaa niin hienosti tämmöisiin juttuihin.

Niissä kaukokäskyissä näytin miten Sipsi tekee ja ongelmahan on (edelleen) se, että ne takajalat ei pysy paikoillaan. Voitaisiin kokeilla, että joku pitää niitä tai laittaa vaikka riisipussit niiden päälle, että hahmottaisi niitä paremmin. Ja ainakin pitää olla tosi tarkka kriteereistä, että koira voi tietää, mitä siltä halutaan.

Vuoden ensimmäinen koulutus Lohjalla 4.1.2014

Tänään oli Uudenmaan nuorten koirien tokoringin koulutus Lohjalla. Kouluttajana oli Pia Miettinen.

Meitä oli 13 koirakkoa ja päivä oli etukäteen jaettu aamupäivään ja iltapäivään. Taisin olla puolen päivän aikoihin paikalla, kun en pennun kanssa viitsinyt koko päiväksi mennä. Tehtiin ensin paikallaolot. Sipsi istui ihan nätisti (joskin aika alhaisessa vireessä) ja makuussa meni hyvin ekalla maahan.

Sitten omat vuorot tehtiin kahdessa 15 min setissä. Ekalla kierroksella tehtiin kaukokäskyjä. Aluksi Sipsi teki tosi huonosti ja ihmettelin, että mikäs tässä nyt mättää, kun kotona on jo tehnyt tosi paljon paremmin. Mutta sitten tajusin, että unohdin laittaa takapalkan! Sen jälkeen tilanne parantui huomattavasti.

Seisomasta maahan kannattaa kiinnittää huomiota, että käsimerkki on "työntävä" ja käsky tarpeeksi rauhallinen. Jos tulee virheitä, merkkaa ne kunnolla ja auta sen jälkeen, että seuraava onnistuu. Maasta seisomaan pitää edelleen kiinnittää huomiota, että siirtää etujalat taakse.

Jos on liikaa kiinni takapalkassa, palkka kädestä kunnes ilmeestä huomaa, että luopuu takapalkka-ajatuksesta. Helpot vaihdot kauempaa, jotta saa matkaa lisättyä!

Takapalkan kanssa sitten niitä, että se on viety etukäteen tai joku muu laittaa, jotta voi vapauttaa taakse, ilman, että Sipsi tietää sitä ennakkoon. Eli uskoa siihen, että se takapalkka on siellä, vaikka sitä ei näe (tai kuule, alkoi meinaan aika hyvin kuulostella milloin pudotin selän takaa lihapullan maahan).

Toisella kierroksella tehtiin seuraamista. Siinä on nyt ongelmana se, että ottaa etäisyyttä liikaa. Tähän voisi kokeilla nyt kuuria palkata namilla läheltä. Sitten tehtiin vielä zetan vaihdot, Sipsi jäi istumisessa seisomaan, mutta muuten ihan hyvät vaihdot. Zetan kokonaisuudessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei ennakoi seuraamiseen mukaan lähtöä, eli hyvät asennossa pysymiset. Ja sitten se seuraaminen pitäisi tähänkin saada kuntoon.

"Ei kai kakaralle anneta mun treeninameja?"

Kaukokäskyt

Ihme on tapahtunut ja Sipsi on alkanut tekemään kaukokäskyjä paremmin! Ei sekoita enää liikkeitä ja kotona tekee jo tosi hyviä toistoja. Toki välillä vielä tulee virheitä, mutta huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Vielä viime viikonloppuna sanoin treenikavereille, että taidan luovuttaa kaukojen suhteen ja hyväksyä vaan sen, ettei se tee niitä kunnolla ja edetä sillä pienellä edistämisellä. Ja nyt sitten tällä viikolla se on tajunnut homman ihan eri tavalla!

Maasta seisomaan ja takaisin maahan

Istumasta seisomaan ja takaisin istumaan

Toki tässä on vielä takapalkka vahvasti apuna ja enempi onnistumisia tehty vasta kotona, mutta silti näyttää jo positiivisemmalta. Kokeiltiin eilen myös treenihallilla ja hyviä vaihtoja tuli sielläkin. Nyt vielä vähän varmuutta ja sitten takapalkkaa häivyttämään ja etäisyyttä lisäämään.

Christa Enqvist-Pukkilan koulutus kultaisillenoutajille 19.10.-20.10.2013

Viikonloppuna oli kaksi päiväinen koulutus Lahdessa, jossa ensimmäisenä päivänä Goldenringin tokotiimin koulutus ja seuraavana päivänä muillekin kultaisillenoutajille avoin koulutus. Lauantaina oli lisäksi Goldenringin tokotiimin uusien jäsenien hakutilaisuus.

Lauantaina oli ensin hakutilaisuus ja oli mukava nähdä miten paljon hyviä kultaisianoutajia haki ryhmään. Sen jälkeen alkoi Christa Enqvist-Pukkilan koulutus, jossa teimme kaksi 15 min kierrosta.

Sipsin lauantain eka kierros

Aloitettiin Sipsin pahimmalla ongelmalla, eli kaukokäskyillä. Maasta istumisen näytin niin, että mulla oli nami kädessä ja Sipsi teki tutun jumittamisen. Tähän Christa neuvoi palkkaamaan vain sosiaalisella palkalla! Eli isot kehut ja vapautus jos tekee hyvin. Ja vasta sitten namin voi kaivaa jostain taskusta esille.

Muissa ongelmallisissa vaihdoissa (eli maasta seisomaan, seisomasta maahan ja seisomasta istumaan) voisi sen sijaan käyttää takapalkkaa. Ja maasta seisomisessa sama tuttu käsimerkki, mutta "peru" sana näytti toimivan hyvin ja Sipsi siirsi etutassuja taaksepäin. Seisomasta istumaan ja maahan tekee paremmin ilman käsimerkkiä, kun joutuu kunnolla keskittymään siihen mitä sanon.

Jos Sipsi tekee väärän liikkeen, sen voi sanoa sille ("höpöhöpö" tms.) ja sitten auttaa koiraa tekemään oikein. Tästä kehut, mutta sitten toistetaan liike, mahdollisesti vähän lähempää, ja jos tällä kertaa tekee oikein, siitä palkka. Varsinkin takapalkalla Sipsi alkaa monesti kääntyillä sitä kohti tai näyttää siltä, että on ryntäämässä sinne. Teki tämän myös tuolloin ja silloin toistetaan liikkeitä, kunnes on (Christan sanoin) "auki ohjaajalle".

Sipsi huilaamassa kierrosten välillä

Lauantain toinen kierros

Seuraavalla kierroksella tehtiin ohjattua noutoa. Halusin siihen vähän vinkkejä miten edetä, vaikka siinä ei varsinaisesti mitään suurta ongelmaa ole ollut. Ensin näytin Christalle miten olen tehnyt, niin että vien kapulat ja sitten vien Sipsin merkille. Sipsi lähti vähän liikaa sivulle, eikä meinannut tajuta kapuloita, kun olivat oikeilla paikoillaan. Tässä olisikin nyt hyvä siirtää kapulat sinne oikeille paikoille ja ottaa keskikapula mukaan treeneihin. Eri puolia voi tehdä vuorotellen tai vain yhtä kerrallaan.

Koiralla pitäisi olla tosi hyvä luotto siihen, että aina kun kääntyy sinne kapuloiden suuntaan, se kapula löytyy sieltä. Alussa voi itse mennä sen kapulan suuntaan tai käydä näyttämässä sitä, jos koira on epävarma. Sitten kun koira alkaa olla tosi varma voi käyttää hyväksi luonnon esteitä, kuten pidempää ruohoa tai lumihankea. Vaikka kapulaa ei heti näkyisi, oikeaan suuntaan juoksemalla se löytyy kyllä.

Kerran Sipsi meinasi mennä keskikapulalle ja pysäytin sen ennen kuin otti kapulaa, vein takaisin merkille, kävin näyttämässä sitä mikä piti hakea ja se toi sen hyvin. Eli jos näyttää yhtään olevan epävarma suunnasta, niin kapulaa voi käydä näyttämässä. Merkkiä sitten voi vahvistaa erillisillä harjoituksilla. Ainakin nyt Sipsi kyllä meni sinnekin ihan kivasti.

Muita vinkkejä lauantailta

• Christan kuusi perusasiaa olivat ne sivuasento, istu, maahan, seiso, nouto ja fokus. Olen aiemmin kirjoittanut nämä samat "talon rakentamisen perusasiat" blogiin, mutta silloin tuo viimeisin oli kontakti. Nyt Christa kuitenkin puhui fokuksesta myös muiden treeniongelmien kohdalla ja hän tarkoittaa sillä ehkä enempi kuin vain sitä kontaktia. Eli myös sitä, että koira oikeasti keskittyy siihen tehtävään. Sillä pitää olla hyvä motivaatio ja sen pitää osata se asia todella hyvin. Eli siihen liittyy myös erilaiset häiriöharjoitukset, joiden avulla se koira saadaan keskittymään siihen siltä pyydettyyn asiaan. 

• Kiertämistä voi käyttää monissa eri harjoituksissa hyväksi. Sitähän on Sipsin kanssa alunperin käytetty luoksetulossa, mutta Christa mainitsi, että sillä voi harjoitella myös perusasentoa, kun koiran voi lähettää välillä kiertämään. Myös noudossa se on hyvä, samoin zetan eri asentoja voi tehdä sen avulla ja luoksetulon stoppeja tietenkin. Eli kaikki liikkeet missä koira pitää saada vähän ottamaan etäisyyttä on helppo harjoitella sen avulla.

• Uusia asioita opettaessa kannattaa miettiä palkkauksen suuntaa. Sitten kun koira osaa asian sillä ei ole niin väliä, mutta esimerkiksi luoksetulon stoppeja opettaessa kannattaa yrittää saada koira ajattelemaan taaksepäin. 

• Luoksetulossa kannattaa panostaa myös viimeisen pätkän vauhtiin. Koiran voi jättää maahan ja sitten pyytää sitä "tule" käskyllä ja palkata välittömästi, kun tulee hyvällä vauhdilla. Kyseinen pätkä on aika lyhyt ja koirat monesti himmailee sen, kun siinä pitää kuitenkin tulla vaan sivulle. Mutta jos tekee tarpeeksi näitä vauhtitreenejä, koiralla on ajatus siitä, että siinäkin pitää tulla kovaa.

• Kun koira tekee virheen, puhu koiralle! Sitten kun olet hiljaa, koira tietää, että se tekee koko ajan oikein. Näin koiran ei tarvitse esim. miettiä tuleeko se ohjaaja luokse korjaamaan väärin tehtyä juttua vai palkitsemaan. Jos ohjaaja tulee hiljaa luo, hän on tyytyväinen, mutta jos ei ole, niin silloin hän kyllä kertoo sen. 

• Treeneissa koiran osaamistason tulisi olla todella korkea, koska kokeessa kaikki liikkeet eivät ikinä mene täydellisesti. Näin on mahdollisuus saada vielä ihan hyvä suoritus, vaikka osa liikkeistä ei olisikaan sitä koiran parasta osaamista.

• Noutajista Christa sanoi sen verran, että niille on todella tärkeää, että kokonaisuus ja palaset ovat tasapainossa. Noutajat eivät ole yleensä kovin hyviä yhdistelemään palasia, vaan niiden tulisi tietää, miten liike menee kokonaisuudessaan. 

Päivän päätteeksi ajelin kotiin melko mielenkiintoisessa säässä. Ensin paistoi aurinko tosi kirkkaasti, mutta tie oli märkä, joten vettä lensi tuulilasiin niin ettei meinannut nähdä mitään ja hieman myöhemmin tuli oikein kunnon lumi/raekuuro. Seuraavana aamuna takaisin Lahteen toiseen Christan koulutuspäivään osallistumaan. Teimme taas kaksi 15 minuutin treenipätkää ja lopuksi vielä paikallamakuut ja hieman häiriötreenejä.

 

Lauantaina kotimatkalla näytti tältä.

Sipsin sunnuntain eka kierros

Ekalla kierroksella otin seuraamista. Teimme ensin pätkän seuraamista ja Christa kommentoi sitä. Hän sanoi, että Sipsin asento on hieman liian kaukana ja välillä hieman vino. Juoksuosuudessa se taas jätätti ja ei ollut yhtään mukana koko hommassa.

Saimme ohjeeksi korjata ja vahvistaa sivuasentoa. Jostain syystä Sipsi ei nyt yhtään korjannut seuraamisen aikana sivuasentoihin, vaikka aiemmin on sen osannut. Se ei myöskään nyt tullut kovin hyvin sivulle, vaikka olen sitä mielestäni kuitenkin viime aikoina vahvistanut (tosin lähinnä kotona ikkunan ja peilin edessä).

Kyselin, että miten erotan sen, ettei se lähde liian aikaisin liikkeelle siitä, että sen pitäis hakea itse oikea kohta sivuasentoon. Tähän sain neuvoksi sen, että sillä olisi erikseen sivuasento-käsky (esim. "tässä", millä se hakeutui hyvin sivuasentoon) ja erikseen seuraamiseen. Seuraamiskäskyllä otetaan kontakti, mutta ei hötkyillä eteenpäin ennen ohjaajaa (tähän heilumis- ja hytkymisharjoituksia).

Eli nyt aluksi taas hyviä sivulletuloja ja sitten muutamien askeleiden seuraamista. Juoksun pitäisi parantua myös näillä harjoituksilla, mutta jos ei tiivisty, niin sitten erikseen parin askeleen juoksuja.

Alla olevat kuvat on ottanut Tiina Palmu.

Christa neuvoo miten koiraa autetaan tulemaan heti oikeaan paikkaan.

Sipsi keskittyy

"Hei matte, mihin sä menit?"

Tähän varpaat, ei yhtään edemmäs!

"Saisko sitä namia jo?"

Sipsi odottaa maassa, kun ohjaaja pohtii oppimaansa.

Hyvin tehty, hieno tyttö!

Sunnuntain toinen kierros

Tokalla kierroksella teimme ensin luoksetuloa ja sitten vielä vähän ruutua. Aloitimme sillä luoksetulolla ja kerroin, että lyhyeltä matkalta se jo sujuu, mutta pidempi matka tuottaa ongelmia. Christa pyysi aluksi näyttämään sen. Jätin Sipsin lyhyelle matkalla ja siitä pysäytys oli ihan kiva. Sitten näytin miten olen tehnyt pidemmältä matkalta takapalkalla. Tässäkin Sipsi pysähtyi hyvin, mutta oli toki jo heti ryntäämässä palkalla.

Sipsin vauhdikas lähtö luoksetuloon lyhyeltä matkalta. (kuva Rami Vuorenmaa)

Christa neuvoi, että tämän takapalkan voisi laittaa valmiiksi laukulle ja sen jälkeen tehdä muita liikkeitä koiran kanssa ja sitten luoksetulon pysäytys, josta vapautus laukulle, jos koira tekee hyvin. Jos stoppi on huono, se pitää selkeästi kertoa koiralle ja viedä se siihen mihin sen piti pysähtyä. Sen jälkeen uusi luoksetulo, jossa autetaan koiraa pysähtymään hyvin (vartalo- ja käsiavulla).

Christa neuvoo mitä kannattaisi tehdä. (Kuva Rami Vuorenmaa)

Sipsikin odottaa josko vielä tehtäisiin jotain kivaa. (kuva Tiina Palmu)

Christa jutteli luoksetulon yhteydessä siitä, miten pysähdyksen kriteereistä täytyy pitää kiinni, koska muuten koira alkaa helposti tehdä huonomman pysähdyksen. Edestäpäin ei välttämättä näe miten hyvä pysähdys on ollut, mutta yleensä se kuitenkin näkyy koiran asenteesta. Tästä sitten totesin, että meillä on tuota kriteereistä kiinnipitämis ongelmaa ollut myös ruudussa, jossa Sipsi jää helposti ihan ruudun etunauhoille, koska en ole vaatinut sitä menemään kunnolla ruutuun.

Otettiin sitten tätäkin vielä, kun aikaa jäi. Näytin ensin miten Sipsi tekee ja se teki juuri niin, että jäi ihan eteen. Uudella käskyllä yritti hakea paikkaa, mutta haki sitä lähinnä eri suunnista ruudun edestä. Vasta useamman käskyn jälkeen tajusi mennä taakse.

Tähän pitäisi nyt ottaa kunnon kuuri kosketusalustalla. (Vähintään 50 toistoa ennen etenemistä.) Kuurin jälkeen voi tehdä välillä alustalla, sitten ilman ja lopuksi viimeinen toisto alustan kanssa. Näissä kannattaa vaikka itse merkitä joku raja ruudun ulkopuolelle, jotta ei hyväksy sitä, jos koira on liian edessä. Alussa voi olla myös ihan ruudun lähellä, jotta koira todennäköisemmin menee ruudussa tarpeeksi taakse.



Sipsi ruudussa alustan päällä (kuva Rami Vuorenmaa)

Sipsi ruudussa (kuva Tiina Palmu)

Lopuksi teimme vielä paikallaolot. Sipsi teki oikein hyvin, kehuin kerran istumisessa. Sen jälkeen teimme vielä sellaisen häiriöharjoituksen, että kaikki olivat piirissä koirien kanssa ja sitten tehtiin kaukokäskyjä. Ihmiset siis kävelivät piirin toiselle puolelle, vieraan koiran viereen tai taakse ja antoivat sieltä käskyjä. Harjoitus oli aika vaikea ja kun ne Sipsin kaukokäskyt on mitä on, tein vain helppoja vaihtoja. Muutaman kerran teki jotain muuta, mutta yritti kyllä tosi hyvin keskittyä ja kuunnella.

Muita vinkkejä sunnuntailta

• Häiriötreenit auttavat koiraa pitämään fokuksen siinä tehtävässä asiassa. Mitä enempi häiriöitä on, sitä enempi koiran on keskityttävä kuuntelemaan mitä se ohjaaja oikein sanoo. Esimerkiksi noutokapula ja merkki vierekkäin ja koira lähetetään jommalle kummalle. Koiran on kuunneltava kumpi sen pitää tehdä, eikä itse valittava mieleistä.
• Treenien suunnittelu on todella tärkeää. Pitää miettiä mitä haluaa ja miten sen saisi. Jos lähtee kentälle vain treenailemaan mitä sattuu, ei toden näköisesti edisty kovin hyvin. Hyvin suunnitellut treenit oman koiran mukaan, vievät asioita eteenpäin.

• Koiralle pitäisi saada luotua tunne, että sen on tärkeää suorittaa tehtävä heti oikein. Jos esimerkiksi seuraamisessa koira seuraa pitkän pätkän huonosti ja loppuasentoon tullessaan tekee hyvin ja se palkataan, koira ajattelee, että kaikki sitä ennen tehtykin on mennyt oikein. Tai jos koiralle sanotaan maahan, se ei mene ja sanotaan uudestaan maahan. Silloin koira oppii, ettei ole niin tärkeää suorittaa tehtävää heti, koska uusi yritys tulee kuitenkin.

• Noutovinkkejä:
• Koiralla pitäisi olla hyvä ja turvallinen tunne pitää kapulaa rauhassa. Sen takia on hyvä opettaa, ettei koira aina anna kapulaa heti ohjaajan sivulla. Sen voi lähettää kiertämään tai ottaa seuruuta ja koiralle voi opettaa "jes" tms. sanalla, että se saa irroittaa kapulasta ja saa siitä kunnon palkan. Jos koira odottaa kovasti luovutusta, se voi alkaa pitää kapulaa löysästi.
• Noutokapulasta irrottamisen tulisi mennä niin, että koira istuu sivulla rauhallisesti pitäen kapulaa ja ohjaaja voi pitää kapulasta kiinni, mutta vasta kun sanoo "irti", koira päästää kapulasta ja jättää kapulan. Ohjaaja siis voi pitää kapulaa hetken samassa kohdassa myös irrotuksen jälkeen ja koira siirtää päänsä sivuun siitä.
• Jos koiralla ei ole hyvä ote kapulasta, ohjaaja voi kävellä koiran kanssa ja jos koira pitää hyvin, "jes" ja palkka (koira saa pudottaa kapulan).
• Jos koira pureskelee yhtään kapulaa, se otetaan heti pois ja kerrotaan koiralle, ettei kapulaa saa purra.
• Hyvä häiriötreeni noutoon on se, että nouto alkaa normaalisti, mutta kun koira on hakemassa, ohjaaja siirtyykin toisaalle ja joku muu siirtyy siihen paikkaan, jossa ohjaaja oli. Koiran tulee etsiä oma ohjaajansa.