Möllitaipparit 9.5.2014

En tiedä miksi näitä nyt kutsuisi, mutta perjantaina meillä oli vielä ylimääräinen taippariharjoitus, jossa käytiin läpi kaikki osa-alueet ihan oikeilla linnuilla ja kaneilla. Tämä pidettiin Vaakkoissa ja tietenkin satoi koko ajan vettä, niin että oli aika märkä tunnelma.

Mitäköhän hauskaa meillä tänään on tiedossa?

Ensimmäisenä oli vesinouto. Nacho lähti hakemaan lokki suht läheltä, mutta sitten kun ei saanut sitä heti suuhunsa palasi rantaan. Ei uskaltanut sitten enää uudestaan lähteä, kun eihän se raukka osaa vielä uida! Maalta kyllä haki lokin mieluusti, tosin olihan se aika iso ja melko tavalla joutui pähkäilemään, että miten sen saisi mukaansa.

Sen jälkeen sitten hakuruutu. Heitetyn variksen haki hienosti, mutta ei vielä tajunnut lähteä tarpeeksi kauas etsimään muita. Kun kouluttaja käveli syvemmälle metsään, niin uskalsi sitten lähteä ja kun löysi variksia, niin palautti ne kyllä sitten ihan kivasti. Ne varikset oli kyllä tosi pieniä, mitä lie minivariksia, kun olivat aivan selkeästi pienempiä kuin se lokki (joka oli mielestäni vasta nuori). Mutta oli ainakin helppo Nachon niitä tuoda.

Tuolta niitä variksia löytyi.

Tämän jälkeen mentiin joksikin aikaa autoon lämmittelemään ja kuivattelemaan, kun oli parin vuoro. Sen jälkeen sitten kanijälki. Nacho ei tässäkään uskaltanut edetä yksin, mutta sitten kun kävelin sen mukana, niin meni vähän paremmin. Tosin sitä kyllä taisi jännittää se kani, koska oli jotenkin erityisen epärohkea. Kuitenkin sitten kun se pääsi sille kanille, otti sen heti suuhunsa. Tehtiin vielä toinen lyhyt jälki, josko Nacho olisi paremmin uskaltanut sen mennä, mutta ei. Vaikka kouluttaja näytti sitä kania ennen kuin veti jäljen, niin silti Nacho ei uskaltanut sinne edetä. Tehtiin sitten niin, että hän selkeästi pudotti kanin, niin että Nacho näki sen ja sitten se viimein uskalsi mennä sinne ja sitten kun sai kanin haettua, niin ei olisi enää sitä pois halunnut antaa.

Pieni märkä koira.

Vika taipparitreenikerta

Nyt olikin sitten jo viimeinen taipparitreenikerta. Tehtiin jälkeä ja sitten vielä vähän noutoja.

Olimme Nachon kanssa jossain puolessa välissä ja siihen asti harjoittelimme taas odottamista. Aika hyvin kestää jo, vaikka menen itse kauemmas, jopa pois näkyvistä. Odottelusta puheenollen, päivällä Nacho oli mulla mukana töissä ja laitoin sen hihnaan odottamaan, että ei tarvi koko ajan vahtia ja vahvistaa paikalla pysymistä. Se alkoikin sitten paljon paremmin nukkua, kun ei muuta voinut. Ehkä se vaan on mahdotonta opettaa se pysymään aloillaan ja rentoutumaan palkkaamalla siitä. Toisaalta Nachosta muutenkaan tuskin koskaan tulee sellaista kuin Sipsi on, että voi alkaa vaikka nukkumaan odotellessa.

Nacho töissä. Ehkä se nyt ei koko aikaa täysin tyytyväisenä hihnassa ollut. :D

Odottelua taipparitreeneissä.

Mutta sitten asiaan, jälki siis oli vedetty kanidamilla ja sen päässä oli toinen sellainen. Olisikohan se ollut n. 30 m pitkä. Ekalla kerralla Nacho tosi hienosti meni melkein loppuun asti, mutta sitten jäi katsomaan, että mihis minä jäin ja ryntäsi takaisin luo. Sitten vähän avustettuna meni loppuun ja tehtiin vielä uusinta, niin silloin meni tosi hienosti jälkeä pitkin loppuun ja toi sen damin. Eli tähänkin kaivataan vaan sitä rohkeutta erkaantua, eli pikku hiljaa matkan lisäämistä ja sitten myös sellaisia, että on välillä pois näkyvistä. Toinen on kuitenkin vielä ihan pieni, ettei nyt voi liikaa odottaa. (Vaikka kouluttaja kutsuikin sitä Tähtioppilaaksi.)

Sitten muutama nouto, niin että dami laitettiin kauempana maahan ja sitten lähetys hakemaan. Nacho kyllä menee tosi hienosti damille, tosin ekalla kerralla kävi ensin ihmettelemässä damin laittanutta henkilöä (kouluttajan vaimo). Ja palautuskin oli vähän haastava, piti kierrellä metsikön kautta ja luovutuskin oli vähän mitä oli. Näitä pitäisi vielä harjoitella ihan erikseen.

Tässä oli se meidän noutopaikka. Meistä en saanut kuvaa otettua, tässä kurssilla ollut labbis omistajansa kanssa.

Tehtiin vielä metsässä "vesinouto" kun ei päässyt veden äärelle, mutta siis niin, että ensin heitetään dami suht lähelle ja kun koira on tuonut sen, niin toinen "veneestä" vähän kauemmas. Tietenkään metsässä damia ei niin hyvin näe kuin vedessä, mutta ihan nätisti Nacho haki ensimmäisen. Mutta taas oli pientä kiertelyä palautus. Toisen haki myös hyvin, mutta meinasi lähteä taas johonkin muualle, joten vihelsin sitä pillillä. Nacho lähti hirveää vauhtia luo, mutta dami putosi matkasta. Tajusi sitten sen ja lähti takaisin, mutta harhautui nyt siihen ensimmäiselle putoamispaikalle. Aikansa ihmeteltyään löysi kyllä sen oikean paikankin.

Kyselin sitten vinkkejä, että miten sen saa opetettua, että pillistä tulisi luo, mutta pitäisi damin suussa ja tätä kannattaa harjoitella kotona ihan lyhyellä matkalla ensin. Eli heti kun on hyvä ote damista, vihellys ja sitten samantien itse saakin sen damin jo otettua.