Korrien koulutuksessa 21.9.2016

Olimme Järvenpäässä Pääkaupunkiseudun Kultaisten järjestämässä Korrien koulutuksessa. Nacholla alkoi juuri juoksut, mutta sain kuitenkin ottaa sen mukaan, kun teimme viimeisenä. Kuuntelin hieman alussa muiden koulutuksia. Tuli taas hyviä muistutuksia siihen, että Nachon kanssa voisi tehdä ihan perus häiriöharjoituksia ja kehään menoista palkkaamista sekä seuraamisen tekniikkaa, kuten käännöksiä harjoitella hieman enempi.  

Sitten kuuntelin Pekka Korrin ajatuksia tunnistusnoudosta. Hän sanoi, että ihmisen on vaikea ymmärtää sitä liikettä, koska meidän hajuaisti on niin surkea verrattuna koiraan. Koiralle ei tarvitse opettaa nenän käyttöä, se käyttää sitä aina ja jatkuvasti, enempi vaikeutta tulisi, jos koiralle yrittäisi opettaa, ettei jossain tilanteessa käytetä nenää (esimerkiksi sen opettaminen voisi olla todella haastavaa, että kotiin tulee vieraita, eikä koira saisi haistella niitä).

Koiran hyvän hajuaistin takia tulisi aina tarkkaan miettiä miten liikettä harjoittelee alussa. Esimerkiksi monet piilottavat kapulaa, mutta sitten he repivät ruohoa sen päälle tai kasaavat hiekkaa. Näistä tulee todella paljon hajua (jos ihminenkin haistaa revityn ruohon, niin miten paljon se koirasta haiseekaan), eikä koira tiedä sitten mitä hajua sen pitäisi etsiä. Jos kapulaa haluaa tällä tavalla piilotella, ainakaan ohjaaja ei saa levittää omaa hajuaan ympäristöön, koska aloittelevalle koiralle halutaan nimenomaan opetttaa, että etsi ohjaajan haju. Tämän takia kapula tulisi myös aina sijoittaa samaan paikkaan, varsinkin sitten kun ottaa muut kapulat mukaan. Koska jos koira haistaa maasta ohjaajan hajun ja tuo sen kapulan, joka siinä oli ja ohjaaja moittii sitä, se voi hämmentyä, koska luuli, että ohjaajan hajuun piti reagoida. Osaavan koiran kanssa näitä ei tietenkään tarvi murehtia, Pekka sanoi jopa käyttävänsä entisiä omia kapuloita myöhemmin väärinä kapuloina.

Hiekkakentällä moni kaapii hiekkaan kengällä kasan, johon kapula piilotetaan. Tällöin tulisi tehdä useampia samanlaisia potkittuja kasoja, jottei koira luule, että on tarkoitus reagoida kaavitun hiekan hajuun. Koska moni liike on hyvä palastella, kannattaa tässäkin opettaa koira ensin etsimään sitä ohjaajan hajua ja erikseen sitä, ettei kaikkiin kapuloihiin reagoida. Kyseisen koiran kanssa tehtiin niin, että se etsi ensin pari kertaa omaa kapulaa hiekkakasoista, sitten sille tehtiin normaali tunnaririvi ja ohjaaja kutsui sitä sen yli luokse. Ensin ihan läheltä ja sitten kauempaa. Tämän jälkeen vietiin oma tunnari kasan yli. Tässä vaiheessa jouduin lähtemään hakemaan omaa koiraani suoritusvuoroon, joten en tiedä mitä Pekka neuvoi etenemisestä, mutta kuulemma siinä edetään niin, että kasaa siirretään lähemmäs sitä mihin oma kapula on piilotettu.

Meidän eka vuoro oli Sipsin kanssa Riitta Jantunen-Korrilla. Otimme aiheeksi ruudun ja varsinkin sen eteenmenon. Kerroin, että aloitimme Sipsin kanssa tämän kosketusalustalla ja se tuntui menevän ihan hyvin, mutta sitten taisin edetä liian nopeasti ja liikkeestä tuli sille tosi epävarma. Kokeilimme kosketusalustan kanssa, siten että Riitta vei sen Sipsin näkemättä. Sipsi meni hienosti eteenpäin, mutta ei osunut ihan kosketusalustaan, eli ei tainnut edes nähdä sitä. Riitta sanoikin, että kosketusalusta voisi olla hieman isompi, jotta Sipsi näkisi sen sitten kun on edennyt esim. 12 metriä, eli että se olisi hieman pidemmällä.

Kosketusalustan lisäksi teimme sellaista treeniä, että aloitimme siitä loppupisteestä. Eli jätin Sipsin siihen, kutsuin sen aloituspisteeseen ja siitä lähetin sen takaisin eteen. Nämäkin treenit menivät tosi hyvin. Näitä voisi käyttää varsinkin uusissa paikoissa ja ekaa kertaa tehdessä, jotta Sipsille tulisi varmuus siitä suunnasta.

Juttelimme myös ylipäätään siitä, että onko koiralla ajatus, että se menee kohteelle vai on sillä ajatus suunnasta. Suuntaa voi opettaa esim. kohdistuskeppien avulla, mutta Riitan kokemuksen mukaan suunnan opettaminen on hitaampaa kuin kohdistuksen opettaminen, mutta se taas tuo varmuutta liikkeeseen pidemmän päälle. Sanoinkin, ettei meillä Sipsin kanssa ole enää muita tavoitteita, kuin jos saisi sen verran tämän onnistumaan, että saisi pisteet liikkeestä.

Riitta ehdotti myös kokeilemaan sellaista harjoitusta, jossa laitetaan esim. 5 metrin välein samanlaisia kertakäyttölautasia ja lähetetään aina vuorotellen jokaisen edestä siten, että vain oikealle suoraan edessä olevalle lautaselle päätymällä löytää namin.

Kerroin myös, että meidän ruutu on hieman kärsinyt tämän eteenmenon hankaluudesta johtuen. Katsoimme myös sitä ja Sipsi ei ensin meinannut mennä ruutuun vaan lähti eteenlähetyksellä uudestaan taakse. Muistutin sitä sitten "missä ruutu" ja katsoi hienosti ruudun ja meni sinne, mutta jäi hieman liian eteen, ei kuitenkaan ihan nauhan viereen. Riitta sanoikin, että ruudun paikkaa pitää vaan muistutella erikseen. Kokeilin käydä näyttämässä ja Sipsi meni heti paremmin taakse. Riitan mielestä Sipsille voisi sopia sellainen, että ensin kävisi näyttämässä eteenmenon, sitten kun se on siellä, käy palkkaamassa sen ja käy näyttämässä ruudun ja lähettää sitten sinne.

Kokeilimme vielä loppuun purkkipalkalla siten, että Sipsi näki että vein purkin eteenmenopaikan taakse puskaan ja sitten kun lähetin sen eteen, se juoksikin hyvin suoraan purkille. Tässä pitäisi vapautussanana käyttää sellaista, josta koira saa juosta suoraan, eikä sen tarvi pysähtyä (eli "saa ottaa" Sipsille kun menee hyvin eteen). Sitten, jos koiran pysäyttää, käy aina palkkaamassa sen tai lähettää ruutuun, siitä ei lähetetä enää taakse, ettei käy kuten aiemmalla kerralla, että luulee että takana on vielä jotain, eikä lähdekään ruutuun.

Nacho ja Sipsi

Nacho oli Pekka Korrilla. Kerroin ensin vähän yleisesti, että Nacho tykkää enempi nomesta, mutta on nyt jo enempi innostunut myös tokosta. Nacho olikin ihan innoissaan menossa tekemään. Pekka kyseli, että miten olen saanut sen aikaiseksi ja kerroin, että olen leikkinyt sen kanssa taisteluleikkejä. Pekka totesikin, että moni kyllä miettii mikä on koiran suosikki nami, mutta pitäisi miettiä paljon myös sitä, miten koira tykkää leikkiä tai millaisista kehuista se tykkää.

Sitten tehtiin ensin zetan vaihtoja. Kun kerroin, että vaihtojen erottelu on Nacholle hyvin vaikeaa, Pekka sanoi, että tämä on tosi vaikea liike myös maajoukkuetason koirille. Tätä pitää treenata paljon ja silti tämä monesti epäonnistuu kokeissakin. Pekka sanoi, että koirat usein katsovat ihmisen elekieltä, eivätkä niinkään kuuntele sanoja ja sen takia tämä on niin vaikea, kun periaatteessa liike tehdään ihmisen selän takana.

Kokeilimme ensin sellaisella harjoituksella, että heittelin Nacholle nameja ja kun se oli tulossa kohti, käänsin selän ja sanoin käskyn. Nacho teki hyvin vaihtelevasti oikein ja vääriä asentoja. Seisomista tein myös kohti sitä, koska se ei selän takana meinannut onnistua ollenkaan. Käsimerkillä teki sen hyvin, mutta ilman sitä ei, eli ei vaan osaa sitä käskyä vielä tarpeeksi hyvin! Sillä meni myös aika paljon keskittymisestä siihen, että metsästi nameja (tassut edellä) ja jäi sitten etsimään niitä.

Kokeilimme sitten toista harjoitusta, jossa jätin sen vaan seisomaan selän taakse ja annoin siitä käskyjä. Tässäkin se teki myös vääriä asentoja, mutta pystyi ehkä paremmin keskittymään, kun ei ollut niin paljon vauhtia ja namien metsästämistä. Tätä harjoitusta voisi tehdä vaikka kotona peilin edessä, koska vahvistuksen pitäisi tulla heti asennon vaihdosta, ei siitä, että on jo ollut asennossa hetken. Aloitusasentona oli aina seisominen, koska zetan vaihdot tulevat liikkeestä. Pekka sanoi, että tämä näytti sopivan Nacholle hyvin ja sitten kun osaa selän takana asennot vahvasti, sillä ei tule olemaan ongelmia tässä liikkeessä. Pekka myös kehui, miten hyvin Nacho koko ajan keskittyy ja yrittää parhaansa, vaikka harjoitus oli tosi vaikea! Ei ala rapsutella tai katsella muualle, vaan todella haluaa tehdä ja oppia tämän asian. Voi, miten se oli mukava kuulla. <3

Sitten kun aikaa vielä jäi, otin toiseksi ongelmaksi vauhtiliikkeet, eli ruudun ja kierron ja lähinnä sen, että tyytyisinkö vaan Nachon nykyiseen vauhtiin vai yrittäisinkö saada niihin sen Nachon "oikean vauhdin". Kokeilimme ruutua ja Nacho meni sinne vähän normaalia hitaammin, mutta kuitenkin laukalla. Pekka kysyi oliko tämä normaali suoritus ja sanoin, että kyllä se yleensä vähän kovempaa menee, mutta ei mitenkään täysiä. Siihen Pekka totesi, että tuomari ei tietenkään kokeessa tiedä minkälainen Nachon normaali suoritus on, mutta kun itse tiedän, niin voi olla hankala olla tyytyväinen tuollaiseen hitaaseen laukkaan.

Teimme sitten sellaisen harjoituksen, jossa lähetin Nachon kiertoon ja siitä ruutuun. Seuraavalla toistolla kiertoon, ruutuun, siellä pysäytys ja uudestaan kiertoon. Nacho ei tehnyt täysillä, mutta juoksenteli kuitenkin aika iloisen näköisenä, tosin hieman hämmentyneenä. Pekka sanoikin, että sillä on kysymysmerkki päänsä päällä. :D Mutta näitä harjoituksia voisi tehdä, että Nacho tottuu siihen, että näissä liikkeissä saa juosta ja mennä kovaa. Kyllähän se juoksemisesta tykkää.

Sitten toinen idea oli, että jättää Nacholle lelun ruutuun (ainiin Pekka myös sanoi, että sillä on hyvä paikka melko keskellä ruutua) ja menee kauas kentän toiselle puolelle tekemään jotain muutamia liikkeitä, esim. kaukot, seuraaminen, luoksetulo jne. ja sitten viimeisenä vapauttaa sen ruutuun ja saa sieltä palkan. Teimme sitten vielä lopuksi tämmöisen setin, eka kaukot (Pekka kehui miten hyvät etujalkakaukot Nacholla on!) ja sitten vähän seuraamista ja sitten vapautus ruutuun. Ilta alkoi jo hämärtää ja lähetin Nachon vähän vinosta, kun en itse enää nähnyt ruutua, mutta sinne se paineli iloisena ja KOVAA! Pekka sanoikin, että kyllä sille pitää vauhtia tuohon ruutuun saada.

Yksi idea vielä tuohon kovaa ruutuun menemiseen oli se, että siellä olisi Nachon lelu, joka olisi kiinni pitkässä narussa (10 m) ja treenikaveri alkaisi vedellä sitä, kun Nachon on n. 1-2 metrin päässä ruudusta. Sitten kun se nappaisisi lelun, se joutuisi vähän vielä taistella saadakseen sen, kun se noista taisteluleikeistä kuitenkin innostuu ja "aktiivinen" lelu voisi olla vielä kivempi kuin se paikallaoleva.

Sirke Viitasen tokokoulutuksessa

Järjestettiin loppiaisena 6.1.2015 tuttujen kultaisennoutajien omistajien kanssa koulutus Sirke Viitaselle, kun tykättiin niin kovasti hänen GR:n tokotiimille vetämästä koulutuksesta. Paikkana oli KAT-halli Tuusulassa. Meitä oli viisi koirakkoa ja aikaa 3 tuntia.

Otin ensimmäiselle kierrokselle Sipsin ja tein sen kanssa kokeenomaisen suorituksen, jossa oli seuraaminen, ruutu, tunnari, kaukokäskyt ja luoksetulo. Tein ennen suoritusta hieman vaikeahkoja kontaktihäiriöitä vieressä syövän treenikaverin kanssa. Nämä menivät hyvin. Kehään mennessä Sipsi oli kuitenkin vähän vaisu, mutta tuli aika hyvin kontaktissa, ehkä kerran katsoi muualle, josta huomautin sitä.

Seuraamiseen lähti nyt paremmin kuin yleensä, mutta oli kuitenkin aika kaukana ja jossain välissä otti vielä hieman enempi etäisyyttä. Paransi kuitenkin mitä pidemmälle mentiin. Varsinkin hidas käynti oli ok. Juoksussa loittoni taas selvästi enempi.

Tunnarissa kävi kaksi kertaa kapulat läpi ennen kuin otti oman. Palautti kuitenkin hyvin, ainoastaan kerran sivulla ollessa käänsi kapulaa. Ruutuun teki hyvän ja vauhdikkaan merkin, mutta matkalla ruutuun kiersi hieman sivuun, löysi kuitenkin ruutuun, joskin jäi aika etukulmaan ja meni ensin istumaan ja vasta siitä maahan. Pysyi tällä kertaa hyvin ruudussa. Seuraamiseen tuli taas kovin väljästi.

Kaukokäskyissä oli jotenkin ihan outo, ei tehnyt seisomasta istumaan menoja ollenkaan, vaan meni vaan maahan. Otin nämä tosin ilman käskyä, mutta se on kuitenkin jo jonkin aikaa toiminut ihan kivasti. Seisomasta maahan otti takajalkoja alle. Komensin kerran ("hei") ja sen jälkeen oli ehkä hieman paremmin kuulolla. Luoksetulossa lähti hyvällä vauhdilla ja pysähtyi käsimerkistä hyvin! Vapautin siitä ja palkkasin takana olevalla ruoalla.

Sirke sanoi, että vaikutti siltä, että kun yritin niin tarkkaan katsoa, ettei Sipsi vaan katsele muualle, se koki sen painostavana ja sen takia otti etäisyyttä ja oli vaisu. Vastasi kuitenkin kaukokäskyissä hyvin sille pienelle komentamiselle, eli tähän pitäisi löytää tasapaino, että vaadin hyvää suoritusta, mutta en painosta. Minun pitäisi olla rento ja reipas, eikä painostava ja koiraa kyyläävä. Tässäpä sitä on ohjaajalle haastetta!

Liikkeistä Sirke sanoi, että seuraamisessa suurin tekninen ongelma on se, että Sipsi on aika kaukana. Sirke kysyi, että olemmeko tehneet häiriötreenejä ja kun kerroin, että niissä Sipsi aina tsemppaa, niin hän ehdotti, että tekisi niitä välillä yllättäen kesken seuraamista.

Tunnarissa Sipsillä taitaa olla niin kova odotus palkasta, että se sen takia kääntelee kapulaa. Tähän voisi kokeilla sellaista, että tunnarikapulaa pidetäänkin vähän pidempi aika, esim. 20 sekunttia ja vasta siitä pidosta saa palkan.

Ruutuun saatiin hyvä vinkki paikan parantamiseksi. Jotta paikasta ei tarvitsisi vääntää, palkka voisi aina välillä olla suoraan ruudun takana ja kun menee hyvin ruutuun, vapautus sinne. Luoksetulon pysäytys olikin nyt hyvä, joten siihen ei tullut kommentteja.

Sipsi harjoitteli illalla kotona tunnarikapulan pitoa

Nachon vuorolla tehtiin liikkeiden alkuja. Aluksi tosin Sirke muisti, että Nacho oli siellä Klaukkalassa ja kysyi miten meidän kaukokäskyjen takajalkojen siirtäminen taaemmas on sujunut. Kerroin, että olemme saaneet sen sillä 'kehu kun tekee ja palkka vasta kun siirtää jalkaa taaemmas' -tekniikalla ainakin toisen jalan siirtymään jo hienosti taaemmas. Näytin ja sitten Nacho ei tietenkään ekalla tehnyt oikein, mutta toisella teki ja Sirken mielestä se oli ihan tarpeeksi hyvä (vaikka toinen jalka onkin edempänä).

Kyselin sitten niistä siirtymistä, että miten ne kannattaisi tehdä. Nachollahan on sellainen "nomeseuraaminen", jossa se kävelee mukana, mutta ei ole kontaktissa. Sirken mielestä tämmöistä ei kuitenkaan tokossa tarvita, vaan koiralle voi jutella siirtymien aikana. Kun edellinen liike loppuu, voi koiraa ensin kehua siitä samalla siirtyen seuraavaan paikkaan ja kehujen jälkeen sitä voi hetsata tulevalla liikkeellä. Jos tulee odottamista, koiran voi laittaa maahan "käy siihen" ja sitten kun on valmista, pyytää suoraan siitä mukaan.

Harjoiteltiin sitten Nachon kanssa näitä. Tehtiin jotain pieniä pätkiä jotain juttuja ja sitten vapautin, kehuin ja kävelin uuteen paikkaan ja palkkasin siitä seuraavan liikkeen alusta. Vähän tuntui, että Nacho silti katseli niissä kovasti Sirkeä, varsinkin siinä vaiheessa, kun tehtiin noutoa ja kapula oli hänellä. Ehkä Nacholla vaan ei vielä ole niin selkeää käsitystä siitä, että mitä siellä kentällä tapahtuu ja että liikkurista ei tarvi välittää. Kovin vähänhän me ollaan liikkurin kanssa vielä harjoiteltu.

Kyselin sitten vielä neuvoja liikkeestä maahanmenoon, kun meidän maahanmeno ei oikein ole edistynyt. Näytin miten ollaan tehty liikkestä kädellä avustaen ja miten Nacho ei sitten tajua, jos käsiapu jää pois. Sirke sanoi, että tekniikasta tulee parempi, jos koira läväyttää kummatkin jalat saman aikaan maahan kuin vuorojaloin (kuten Nacho helposti tekee). Hän sanoi, että kannattaa aloittaa istumisesta, joten näytin miten olemme sitäkin tehneet. Kovin hyvinhän Nacho ei vielä kurre-asennossa pysy, eikä se osaa sitä ilman namia. Tähän Sirke sanoikin, että kannattaa ensin häivyttää nami kädestä ja käyttää käsimerkkiä ilman namia ja vasta sitten häivyttää käsimerkki. Ensin pelkällä kädellä apu ja nami sitten heti perässä samanlaisella käden huitaisulla. Tämä ei itseltäni sujunut ollenkaan, joten Sirke sanoi, että namin voi antaa myös toisella kädellä. Pitää opettaa Nacho nyt kunnolla koskemaan kättä ilman namia, jotta voidaan harjoitella lisää tuota "kurrea" ja siitä tasajalkaa maahanmenoa.

Toinen tapa, jota Sirke ehdotti on luoksetulon maahanmenon 'eteenpäin liuku' -maahanmeno. Kerroin, että sitäkin olemme harjoitelleet ja näytin, miten Nacho kierron kautta tekee sitä (Sirke ehdotti putkea, mutta eihän Nacho sellaista osaa, ei sillä, että se kiertoakaan olisi kovin hyvin osannut, mutta yritti kuitenkin). Siinä Nacho syöksyikin hienosti maahan ja sai pallon palkaksi. Tätä voisi kokeilla niin, että kävelenkin itse poispäin, kun Nacho tulee kiertämästä ja tekee sen sivulla, kuten liikkeestä maahanmeno kokeenomaisesti menee. Täytyy myös tätä nyt kokeilla, josko homma valkenisi Nacholle paremmin tämän kautta.

Nachon vuoden viimeinen tokotreeni

Tämän vuoden viimeinen treeni Nina Mannerilla oli aika viileissä tunnelmissa, kun ulkona oli -18 astetta, eikä halli ole lämmitetty. Onneksi siellä nyt ei ihan niin kylmä ollut, vaikka melko vilpakkaa olikin. Itse treenit menivät kuitenkin tosi kivasti, joten ei paljon kylmä harmittanut.

Teimme ensin tunnaria. Nina vei vieraat kapulat ja vein itse oman niiden joukkoon. Nacholla oli hirveästi virtaa, joten eka toistolla juoksi vaan kapuloille ja pikaisen nuuhkaisun jälkeen nappasi lähimmän. Hieman moitin sitä ja otin askeleen lähemmäs (olin jo valmiiksi suht lähellä, vain muutaman metrin päässä) ja lähetin uudestaan. Nacho oli hieman rauhoittunut ja nuuhki hyvin ja toi oikean. Nina sanoi, ettei olisi kovin huolissaan, jos nuori koira ei liian korkeassa vireessä ollessaan pysty tekemään. Hänen mielestään kuitenkin näytti, että Nacholla on jo idea siitä, mikä on tunnari.

Nina neuvoi lisäämään myös matkaa jo tässä vaiheessa, jotta se ei sitten myöhemmin tule olemaan ongelma. Kokeilimme niin, että jätin Nachon noin 10 metrin päähän ja vein itse kapulan (Ninan vieraiden kapuloiden keskelle) ja jäin lähelle. Lähetin Nachon normaalilla "nuuhki"-käskyllä ja kun se oli tulossa kapuloille, annoin sille yhden makupalan. Se olikin jo hyvää vauhtia ryntäämässä kapuloille, joten pieni ruokatauko oli paikallaan. Tämän jälkeen se nuuhki kivasti ja löysi oikean.

Nina kehui kovasti Nachon tekemistä ja sanoi, että tämä on hyvä tapa saada siihen vauhti mukaan, mutta namilla pysäyttämällä koira oppii ajattelemaan, että kapuloille tullessa kuuluu hiljentää vauhtia ja keskittyä nuuhkimiseen. Nyt vaan sitten paljon toistoja eri paikoissa ja erilaisilla muodostelmilla. Hyvät pohjat on jo tehty.

Lisäys: Tuli vielä mieleen, kun Sipsin kanssa treenasin, että Nina neuvoi laittamaan kapulan välillä myös reunoihin, vaikka kokeissa se ei ikinä siellä olekaan. Kokeneet koirat kun muuten helposti hyppäävät sen reunimmaisen yli, eivätkä nuuhki sitä. Sipsin kanssa kävikin niin, että se nappasi viereisen, kun laitoin reunimmaiseksi oman kapulan. Lisäksi voi tehdä kaikkia erilaisia muotoja, eikä ainoastaan suoria ja ympyröitä, joita kokeissa on.

Kun aikaa vielä jäi, niin otimme myös ruutua. Näytin miten olen nyt sheippaamalla tehnyt Nacholle ruudun paikkaa. Ekalla toistolla Nacho ei oikein muistanut ja meni heti ruutunauhan taakse. Sen jälkeisillä toistoilla haki paremmin paikkaa, mutta tarjosi välillä merkin takaa ja ruudun sivussa. Haki kyllä sitten uudestaan paikkaa, kun niistä ei saanut palkkaa. Välillä löysi myös hyvin paikan ruudun keskeltä. Nameja joutui kaivelemaan nurmimatosta.

Nina kyseli olenko tehnyt jotain muuta ja kerroin, että olen näyttöjä tehnyt, mutta niissä Nacho helposti alkaa haistella, eikä välttämättä aina löydä sitä paikkaa sen paremmin. Näytin näitä ja Nacho tosiaan alkoi haistella. Kokeiltiin sitten niin, että Nina kävi näyttämässä paikan, mutta hän vain seisoi ja taputti käsillään. Nacho meni paljon paremmin siihen kohtaan. Kokeilimme näitä pari toistoa. Sitten vaihdoin palkan palloon ja se toimikin paljon paremmin, Nacho meni huomattavasti kovemmalla vauhdilla, eikä alkanut enää nuuhkia.

Nina neuvoikin, että alussa voisi aina tehdä yhden näytön, jolloin Nacho tajuaa paremmin mennä oikeaan paikkaan ja sen jälkeen voi antaa sen tarjota. Pallopalkka tuntui toimivan huomattavasti paremmin kuin namit ja kun Nacholla alkaa olla jo olla joku käsitys ruudusta, niin voisi siirtyä siihen, koska toistoja ei tarvitse enää saada niin paljoa. Nina sanoikin, että hyviä treenejä olen tehnyt, kun niin vähällä treenaamisella on näin hyvällä mallilla.

Oikein mukavat vuoden viimeiset treenit. :)

Auton takaluukku oli jäätynyt kiinni, joten Nacho pääsi treenimatkaksi etupenkille (ja sai toki pepun lämmityksen).

Kultaisten tokotiimin tapaaminen Klaukkalassa, osa 2

Sunnuntaina 23.11.2014 treenasimme vaan tokotiimiläisten kanssa keskenämme.

Aloitimme taas kehääntulo treeneillä ja ne sujuivatkin jo kivemmin kuin edellisenä päivänä. Kapulan ottaminen oli edelleen vaikeaa ja Nacho jäi aika paljon kiinni liikkuriin, joka sen ihanan kapulan oli antanut. Se kuitenkin vastaa tosi hyvin moitteisiin ja alkoi pitää kontaktia, kun tajusi, että se on se homman juju.

Sitten teimme paikallaoloja. Nacho jäi hyvin istumiseen, mutta jossain vaiheessa meni kerran maahan. Täytyy vielä pitää nämä tarpeeksi lyhyinä ja ottaa säännöllisesti myös istumista, ettei sekoita paikallamakuuseen. Paikallamakuun teki hyvin (nami edessä) ja olin välillä jo piilossa. Ei myöskään välittänyt häiriöstä (liikkurin kävely) katsomista enempää.

Paikallaistuminen

Aloitimme taas ja tällä kerralla otimme ruutua. Nachon kanssa ei olla ruutua tehty kuin ihan muutamia kertoja. En ole sille vielä ottanut paikan hakua ruudussa, mutta se osaa jo jonkin verran katsoa ruutunauhoja ja haluan opettaa sille erikseen mielikuvan vauhtiliikkeestä ja ruutun katsomisesta ja sitten erikseen oikean paikan. Se on aika hyvin mennyt ruutuun ihan näyttämisellä, mutta nyt se alkoi kauheasti nuuhkia ruudun etuosaa. En tiedä oliko siihen pudonnut nameja vai oliko siinä vaan kovasti hajuja. Tein usean toiston, mutta se ei parantanut. Sitten tein ruutuun kutsumisen, mutta silti se teki tuon nuuhkimisen, kunnes sitten ihan pallo näkyvillä sain sen tulemaan suoraan oikeaan paikkaan. Lopuksi tein vielä yhden pallon ruutuun jättämisen (kivasti Nacho muuten pystyy luopumaan pallosta, kun kävellään poispäin, jossain sentään on kehitystä näkyvissä!).

Ehkä nyt seuraava vaihe olisi opettaa se ruudun paikka vaikka pienemmällä ruudulla ja sitten alkaa yhdistämään näitä. Vaikka ei olla kauheasti mitään ohjauksia vielä nomessa tehty, niin tässä kyllä huomasi, että jos näytin eteenpäin, niin Nacho katsoi sinne tosi hyvin.

Ekan kierroksen jälkeen tehtiin yhteisenä tuota eilen parille koiralle tehtyä häiriötreeniä pullolla. Vähän pelkäsin, että miten Nachon kanssa menee, kun se on aika herkkä kaikille "sen päälle" putoaville esineille. Mutta se pystyi yllättävän hyvin pitämään kontaktia. Pari kertaa jouduin moittimaan sitä ja sen jälkeen se ei enää "mennyt lankaan". Tässähän oli siis aika paljon häiriötä, kun kentällä oli samaan aikaan useita pullon heittelijöitä.

Sitten tehtiin tunnaria. Nacho pystyy jo aika hyvin kotona etsimään omaa kapulaa muiden joukosta, mutta uusi paikka ja tilanne oli liian jännittävä ja se otti väärän. Lähetin uudestaan, mutta se otti uudestaan väärän. Toistin sille vihjesanan ja kävin uudestaan viemässä oman. Tällä kertaa se otti oman. Joka kerralla kyllä nuuhki jonkin verran, mutta ei vielä oikein jaksa käydä kaikkia kunnolla läpi. Otin vielä toisen toiston, joka meni hyvin.

Tein vielä erikseen yhden piilotuksen muutaman esineen sekaan ja tähän lähetin Nachon suoraan leikistä. Malttoi kuitenkin hyvin keskittyä nuuhkimiseen, vaikka joutui jonkin verran tekemään töitä, että löysi kapulan. Lopetimme siihen ja jatkamme harjoituksia eri paikoissa ja kotona hieman vaikeutettuna.

Tokotiimin lopetettua tein vielä Nachon kanssa vähän eilisen päivän ohjatun suuntia ja se teki niitä tosi kivasti. Ainoastaan kerran meni sekaisin, kun Rami käveli käsillään sen kapulan suunnassa, johon lähetin. Muuten lähti tosi kivasti joka kerta sinne mihin suuntaan näytin, vaikka olisi ollut kovastikin menossa toiseen suuntaan.

Tehtiin myös tuota eilistä hyppytreeniä kahden ihmisen välillä sekä Nacholle, Sipsille, että Pepsille. Kaikki taisivat jonkun kerran kiertää, mutta huomasivat kivasti, että kannattaakin hypätä, kun vain silloin saa namia. Otin Sipsin kanssa myös vähän ruutua (koska olen sen alussa opettanut sille väärin, se palaa aina siihen ruutunauhan etureunaan jäämiseen) ja seuraamista, kun oli kerran peili hallissa. Voi kun pääsisikin aina treenaamaan peilin kanssa, niin edistyisi Sipsin seuraaminen varmaan huomattavasti. Nyt seuraavaksi kuitenkin Sipsi keskittyy rally-tokoon ja katsotaan noita tokokokeita sitten taas ensi vuonna.

Kultaisten tokotiimin tapaaminen Klaukkalassa, osa 1

Viikonloppuna oli GR:n tokotiimin tapaaminen, johon osallistuimme Nachon kanssa ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa tapaaminen oli Klaukkalassa kennelliiton tiloissa. Lauantaina 22.11.2014 meitä oli kouluttamassa Sirke Viitanen ja sunnuntaina tapasimme keskenämme. Tässä lauantain harjoituksia ja muistiinpanoja.

Aloitimme kehääntulo harjoituksilla. Nacho oli aluksi aika ihmeissään kaikista uusista häiriöistä ja varsinkin liikkurin antama kapula oli sille paha häiriö. Kun tajusi homman nimen, niin alkoi parantaa kontaktia. Mutta siis eihän me tämmöisiä olla vielä harjoiteltu, kun ei nyt ole edes mitään hallivuoroa.

Me olimmekin sitten ensimmäisinä vuorossa ja otin ensimmäisenä kaukokäskyjä. Nachollahan on ne aika hyvässä vaiheessa, mutta istumasta seisomaan nousu jää sillä usein vajaaksi. Näytin Sirkelle millainen se on ja hänkin totesi, että se on tosiaan hieman vajaa. Olen tehnyt tätä kotona eteisen kynnyksen yli, mutta se ei ole auttanut muualla ja jos ei siinäkään laita kunnolla jalkoja kynnyksen yli, niin menee hyvin epävarmaksi, että mitä tässä nyt sitten tehdään, jos ei kelpaa.

Kokeilimme siten, että annan Nacholle namin leuan alle, siten etttä se siirtää takajalkoja hieman taaemmas saadakseen namin ja sillä hetkellä vapautan namin ja merkkaan vielä erikseen takajalkojen siirron (jes). Tässä voisimme käyttää myös naksutinta hyväksi merkkaamaan takajalkojen siirron.

Lisäksi voisimme tehdä syviä lihaksia vahvistavia treenejä, koska Nacholla ei varmaan vielä ole vaan tarpeeksi hyvät lihakset näiden liikkeiden tekemiseen. Tosin Sirke sanoi myös, että monesti näin nuorilla koirilla ei vielä ole kunnon selkälihaksia, vaan ne vahvistuvat vasta myöhemmin. Hän myös sanoi, että ei kiirehdi kaukokäskyjen etäisyyden kanssa, vaan käyttää tarpeeksi paljon aikaa hyvän tekniikan rakentamiseen läheltä tehtynä.

Nacho Janina Taskisen kuvaamana.

Muiden vuoroilta keräsin myös hyviä vinkkejä, joita voin käyttää sekä Nachon, että Sipsin kanssa hyväksi. Kirjoitan tähän nyt kuitenkin ensin Nachon seuraavan kierroksen vinkit.

Teimme siis iltapäivällä noutoa. Nachollahan on ollut tapana mennä tassut edellä kapulalle ja ei olla ihan kauheasti tätä päästy harjoittelemaan, kun kotona ei oikein ole tilaa, eikä ulkona ole huvittanut tähän vuodenaikaan treenata. Testattiin miten liike nyt menee ja Nacho meni jonkin verran tassut edellä kapulalle.

Tätä lähdettiin korjaamaan kapulan sijoittamisella siten, että siinä on laippa koiran suuntaan. Silloin sen ei ole niin helppo tönäistä kapulaa tassuilla, vaan joutuu paremmin keskittymään sen ottamiseen. Kun koira on tuomassa kapulaa annetaan palkkasana ja palkataan Nachon tapauksessa narupallolla. Sitten leikitään vähän aikaa ja samalla siirrytään kapulaan siten, että seuraavalla kerralla voidaan taas lähettää se laipan suunnasta. Tämä alkoi Nacholla toimia ihan kivasti ja alkoi tarjota parempaa ottamista.

Tästä sitten jatkossa edetään niin, että kapula onkin hieman vinottain, suunta riippuu siitä, halutaanko koiran ottavan kapulan takaa vai edestäpäin. Näitä kuitenkin pitää tehdä sen verran paljon, että koiralla on vahva mielikuva siitä miten se on kapulaa ottamassa (liikemuisti). Jos haluaa heittää (se on kuitenkin koiralle aina hieman eri tilanne kuin maassa jo olevan kapulan otto), niin avustaja voi kääntää kapulan.

Lisäksi kyselin siitä, kun Nacho tuijottaa heitettyä kapulaa kiinteästi, niin kannattaako se opettaa ottamaan kontakti ennen kuin se saa noutaa. Tähän Sirke sanoi, että se riippuu koirasta, mutta jos koira on kuitenkin hyvin ohjaajan kanssa yhdessä tekemässä, niin se voi saada katsoa kapulaa koko ajan. Tällöin koira pystyy myös luopumaan kapulasta, jos sille annetaankin joku muu käsky, esim. seuraa tai maahan. Ja jos mitään ei tapahdu pitkään aikaan, niin koiran pitäisi kuitenkin jossain vaiheessa sitten ottaa kontaktia ohjaajaan.

Nacho odottelee milloin pääsisi treenaamaan

Sitten niihin muiden treenien aikana tulleisiin vihjeisiin:

• Tunnari: Koirilla on usein kokeessa korkeampi vire kuin yksittäistä liikettä treenatessa, joten jos koiralle opettaa tunnarin kovin matalassa vireessä, se ei välttämättä pysty suorittamaan sitä kokeessa korkeammassa vireessä. Tätä voi treenata niin, että leikkii koiran kanssa sen virettä nostatten ja sen jälkeen heittää sen hakemaan makupalaa tai lähettää kiertämään merkin (tms.). Sitten kun koira tulee vauhdilla tunnarikapuloille (joiden vieressä ohjaaja siis seisoo), se käsketäänkin etsimään. Jos koira tässä säheltää ja kiirehtii, eikä etsi kunnolla, ohjaaja pysäyttää koiran ja käskee sen rauhoittumaan (tähän kannattaa valita se sana, jota myöhemmin käyttää vihjesanana) ja kun koira rauhoittuu, "huokaisee", sen voi päästää uudestaan etsimään. Koira oppii pikkuhiljaa, että vaikka sillä olisi miten korkea vire, niin kapuloille tullessa pitää rauhoittua ja keskittyä.

• Zeta, istuminen ja asennoissa pysyminen: Zetan istuminen on usein se hankalin vaihto koirille. Kun koira osaa tekniikan, niin tähän voi ottaa pienen apukeinon palkkaamalla koiraa selän takaa oikealla kädellä. Myöhemmin vihjeenä toimii pelkkä oikealle vilkaisu, joka ei tuomarin silmiin näytä samanlaiselta kaksoiskäskyltä kuin koiran vilkaisu. Asennoissa pysymisessä kannattaa muistaa yhdistää käsky oikeaan asiaan. Tätä harjoitellessa koiran voi selkeästi auttaa asentoon ja sanoa käskyn, kun koira pysyy siinä. Sitten lisätään häiriöitä ja palkataan koiraa, jos se pysyy, mutta kerrotaan sille myös, että meni väärin, mikäli koira yhtään liikkuu.

• Ohjattu nouto: Leikki, joka opettaa koiralle suuntia. Koira laitetaan eteen seisomaan ja heitetään sen kummallekin puolelle kapulat. Tässä vaiheessa ne voivat olla vielä aika lailla samalla syvyydellä kuin koira. Katsotaan kumpaa kapulaa koira ennakoi ja lähetetään se juuri päinvastaiselle. Jos koira hakee kapulan hyvin, se palkitaan ja jätetään toinen kapula paikalleen. Kun koiran kanssa on hetki leikitty, laitetaan se aloituskohtaan ja heitetään vain jo tuotu kapula. Todennäköisesti koira jää siihen enempi kiinni, joten lähetetään se juuri sille toiselle kapulalle. Jos koira lähtee väärälle, sitä ei kielletä, vaan ohjaaja juoksee oikealle kapulalle nappaamaan sen ja "lällättelee" koiralle. Sirke opettaa koiralle myös myöhemmin hakemaan kahdesta kapulasta kauimmaisen, jotta myöhemmin se voi jättää keskikapulan ja siirtyä reunimmaiseen, jos se on vahingossa menossa väärälle kapulalle ja pysähtyy kapulan väärälle puolelle.

• Seuraaminen: Jos koira tiputtaa kontaktin, keskeytä suoritus ja aloita alusta. Jos suoritusta jatkaa ja palkkaa koiran kun se on tehnyt hyvin, sillä vahvistuu kuitenkin mielikuva, että välissä ollut huonompi osuus kuului myös liikkeeseen. Kääntymisiä voi auttaa koiralle siten, että kääntää hieman katsetta siihen suuntaan mihin on menossa. Pysähdyttäessä voi katsoa maahan. Tämä on kuitenkin hyvin luonnollista, kyllähän kävellessä pitää katsoa sinne mihin on menossa.

• Luoksetulon stoppi: Koiran tulisi pysähdyksen jälkeen pitää paino kaikilla tassuilla, erityisesti takatassuilla. Tähän yksi toimiva tekniikka on takapalkka. Toinen tapa on pallon heittäminen, jossa siinäkin kannattaa miettiä, millä tekniikalla pallo kannattaa heittää, jotta koira tekisi mahdollisimman hyvin jarrutuksen. Osalle koirista sopii paremmin koiran yli heittäminen, kun taas joillekin sopii paremmin pompun kautta heitto. Kun välimatka kasvaa, kannattaa käyttää apuheittäjää.

• Hyppy: Koiran opettaminen hyppäämään molempiin suuntiin käy kätevästi leikillä, jossa koira saa hyppiä esteen yli avustajan ja ohjaajan väliä ja hakea kummaltakin makupaloja. Kun koira hyppää joka kerta esteen, voi avustaja alkaa siirtymään esteen sivuun, siten että myöhemmin koiran pitää kiertää hyppäämään este ohjaajan suuntaan. Jos koira epäonnistuu, se ei vaan saa makupalaa.

• Häiriötreenit: Koira on sivuasennossa ja viereen heitetään joku esine, esim. vesipullo. Jos koira tiputtaa kontaktin, sille huomautetaan siitä. Tätä toistetaan pari kertaa ja jos koira ei tsemppaa, sitä voi moittia vähän enempi. Hyvästä kontaktista voi kehua, mutta palkan saa vasta, kun pystyy pitämään kontaktin häiriöstä huolimatta. Tässä siis koiran tulisi turhauman kautta oppia pitämään kontakti ja siten se oppii, että jos tulee joku häiriö, pitää vaan tsempata ja siitä pääsee yli ja sen jälkeen seuraa superpalkka.

• Motivaatio, jännitys: Jos tuntuu, että seuraavat kisat jännittävät kauheasti, kannattaa ajatella niin, että ne ovat vain pieni välitavoite tähdätessä lopputavoitteeseen. Tämä lopputavoite voi olla vaikka se, että koira osaa liikkeet hyvin. Yksittäiset kisat ovat vain tämän hetkisen tilanteen tsekkaus, että ohjaaja tietää missä mennään koiran koulutuksen suhteen. Lisäksi kannattaa asetttaa muita kuin tulostavoitteita kisaan, esimerkiksi tavoittelee hyvää yhteistyötä koiran kanssa.

Lopuksi treenailimme vielä keskenämme. Oli hauska huomata, että Nacho pysyy hyvin lähellä ja pystyy keskittymään, vaikka ympärillä on paljon koiria. Sitä voi myös palkata pallolla, juoksenteli sitten vaan muiden välissä sen kanssa, eikä välittänyt muista mitään. Teimme myös paikallaolot ja nekin meni ihan hyvin, tosin sivulta maahanmenoa Nacho ei vielä oikein osaa, eikä myöskään siitä istumaannousua.

Aku ja Nacho, kokoero ei oikein näy kuvassa

Nacho juoksentelee pallonsa kanssa välittämättä toisista

Paikallamakuurivi - Nacho on tuo pieni :D

Kultaisten tokotiimin tapaaminen ja uusien haku 31.8.

Viikonloppuna oli Turun seudulla Tuorlan majatalolla lauantaina GR:n tokomestaruus, johon emme Sipsin kanssa päässeet, kun sillä alkoi juoksut. Mutta sitten sunnuntaina oli ensin uusien koirien tiimiin haku, johon osallistuttiin Nachon kanssa ja sen jälkeen tiimin koulutus, jossa Sipsikin pääsi kentälle.

Lauantaina vähän harmitti katsella, kun muut tekivät hienoja suorituksia, kun olisi niin tehnyt mieli Sipsin kanssa osallistua, mutta ei auta. Ja tuleehan noita muita kokeita jatkossa. Sipsillä oli myös taas pahentunut poskien hotspotit, joten toisaalta ei olisi ollut kiva pyytää sitä hommiin.

Sunnuntaina aloitettiin sitten uusien koirien tiimiin hakemisella. Valitsijoina toimivat Ralf Björklund ja Jeanette Wikan. Me olimmekin Nachon kanssa heti ekoina ja se sopi ihan hyvin. Teimme alussa sivuasentoja ja pieniä pätkiä seuraamista. Sitten vähän jättöliikkeitä peruuttaen ja käsimerkkiä käyttämällä. Lisäksi vielä ihan tavallinen luoksetulo. Palkkasin Nachoa välissä nameilla ja lopuksi vielä kunnon palloleikillä. Tuntui, että tehtiin tosi vähän mitään, mutta toisaalta en halunnut ottaa mitään sellaista mikä olisi voinut mennä pieleen. Esimerkiksi kaukokäskyt eivät olisi mitenkään sujuneet noin erilaisella alustalla (nurmikko) ja kovassa häiriössä.

Tuntui, että saatiin kuitenkin ihan mukavasti näytettyä, että mitä osataan ja Nacho teki ihan hyvällä asenteella. Saimmekin sitten heti seuraavana päivänä kuulla, että pääsimme tiimiin. :) Tässä on valitsijoiden arviot:

Ei ole tehnyt pitkiä seuraamisia, vaan kontakteja ja parin askeleen seuraamisia. Perusasento välillä vino, seuraamisissa koira välillä hakee sitä oikea paikkaa, vähän vino. Nami annetaan suun ”ulkokautta”, hyvä. Toinen seuraaminen parempi, nami vähemmin esillä, koiran asento parempi.

Jäävät liikkeet on tehty ohjaajan edessä, ohjaaja käyttää hyvin käsimerkkejä ja istu, seiso ja maahan menee hyvin.

Luoksetulossa koira jätetään vapaasti istuen, pysyy hyvin paikallaan – vaikka onkin vähän häiriötä. Hyvä vauhti ja ohjaaja palkkaa hyvin lelulla.

Koira palkataan sekä leikillä/lelulla että nameilla. Leikkii miel. ohjaajan kanssa.

Koira pysyy hyvin ohjaajan kanssa vaikka onkin häiriötä. Ei välitä muista, on halu tehdä.

Valintakokeen jälkeen oli tiimin normaali koulutuspäivä. Aloitimme paikallaoloilla, joihin otin Nachon. Tehtiin lyhyitä pätkiä ja Nacho teki ihan kivasti. Alun maahanmenoa ja lopun istumaan nousua vaan pitäisi vielä harjoitella reilusti enempi.

Sitten meidän vuorolla tein Sipsin kanssa tunnaria kohti yleisöä, jotta saatiin kunnon häiriöt. Sipsi teki nuuhkimisosuuden ihan hyvin, mutta käänteli taas kapulaa paluumatkalla. Näytin sitten miten olemme erikseen harjoitelleet pitämistä. Näissä harjoituksissakin Sipsi välillä kääntelee sitä, eli näitä harjoituksia voisi nyt ottaa treenilistalle huomattavasti lisää, jotta oppisi jo näissä pitämään kapulaa paremmin. Josko se sitä kautta yhdistyisi sitten itse tunnariliikkeeseen.

Heidi Pesosen koulutuksessa osa 2, 7.5.2014

Toinen Lauttasaaren koirakerhon järjestämä Heidi Pesosen koulutusilta oli sitten eilen. Olimme Nachon kanssa tälle kertaa ensimmäisenä vuorossa, kun kentällä oli vielä koulutukset käynnissä.

Näytin ensin ihan vaan miten ollaan niitä kaukoja tehty, kun viimeksi niitä käytiin läpi ja Heidikin oli Tiltun kanssa niistä jutellut. Nacho teki yllättävän kivasti vaikka häiriötä oli paljon ja ei olla niitä kuin parina päivänä ehditty kotona tekemään. Siitä oli myös puhe, että perusasennosta maahan pitää tehdä eteenpäin ja näytin miten ollaan sitä tehty namin perässä. Tähän Heidi antoi vinkiksi, että palkkaa eri puolilta, ettei ala kääntymään kumpaankaan suuntaan.

Ekana teimme tunnaria. Olen sitä kotona tehnyt verkon alla ja se ihan nätisti kyllä etsii oman, mutta en sitten tiedä miten tuosta kannattaisi edetä. Näytin miten se tekee ja se ihan nätisti nuuhki oman tunnarin. Sitten siirsin kapulat verkon päälle ja edelleen se nuuhki, mutta ei ota kapulaa suuhun. Teimme sitten ihan perinteisen kapulan nurmikolle piilottamisen. Heidi vei kapulan yhden puun taakse. Nacho jotenkin katsoi väärän puun ja juoksi seuraavalle puulle etsimään sitä. Tosi hienosti nuuhki pitkään ja kun sitä ei sieltä löytynyt, niin laajensi aluetta ensin taaksepäin ja sitten myös toiseen suuntaan. Heti kun sai hajun, niin siirtyi oikeaan paikkaan ja löysi kapulan.

Teemme siis nyt myös näitä kapulan piilottamisia, että tajuaa ottaa sen kapulan sitten mukaansa. Ongelmahan tässä liikkeessä yleensä tulee vasta siinä vaiheessa, kun tähän lisätään vauhti. Se oman nuuhkiminen rauhassa verkon alta tai piilosta ei yleensä ole vaikeaa. Tuolla verkolla saan nyt kuitenkin sitä erottelua ja sillä piilottamisella matkaa ja noutoa. Kovastihan se kapulaa pureskeli palauttaessa, joten sitä pitämistäkin täytyy sitten jossain vaiheessa harjoitella.

Mitään suurta kiirettähän tässä ei ole, kun toinen on vasta puolivuotias. :D

Nacho harjoittelee odottamista.

Tässä välissä oli treenikaverin vuoro ja sen jälkeen me teimme toisella kierroksella noutoja. Nacho on edelleen tosi innostunut kapulasta ja menee helposti tassut edellä. Tähän voisi kokeilla nopeampaa palkkausta. Sen Jes! voi huutaa jo siinä vaiheessa kun on nostamassa kapulaa. Ideana kun on, että sen mielestä lelu olisi kivempi kuin se kapula.

Palkkailin sitä aluksi lihapullilla, kun sen on ruoan kanssa helpompi irrottaa. Se ei myöskään innostu vetoleikistä niin paljon kuin siitä itse kapulan noudosta, joten pohdinkin sitten sitä, että pitäisikö sen palkan olla vaikka narupallo, joka lentää ja saa sen sitten hakea. Kokeiltiin Heidin narupallolla ja Nacho kyllä innostui siitä kovasti. Otettiin niitä kapulan heittoja sillä ja se ehkä vähän meni parempaan suuntaan.

Lopuksi vielä puhuttiin vähän lisää siitä, että kun toinen on niin taitava ja nopea oppimaan, niin tulee sitten helposti edettyä liian kiireellä. Olen kyllä ihan tietoisesti yrittänyt välttää sitä ja pitää treenit kivoina ja tarpeeksi helppoina. Mutta toisaalta pakkohan sitä on myös edetä, ettei se ole vaan sitä saman toistoa (joka vasta tylsää olisikin).

Lisää odotteluharjoituksia.

Viimeinen nuorten koirien ringin koulutus Inkoossa 12-13.4.2014

Tänä viikonloppuna oli viimeinen kerta, kun päästiin Sipsin kanssa mukaan nuorten koirien koulutukseen. Ollaan jo niin vanhoja. :D

Tällä kertaa meillä olikin kaksi päiväinen koulutus Inkoossa. Mukana oli Uudenmaan piirin lisäksi Helsingin piiriläiset. Kouluttajina olivat lauantaina Oili Huotari, Katariina Kainulainen ja Tesu Åberg. Sunnuntaina kouluttamassa olivat Tiltu Antikainen Oilin tilalla ja Kata ja Tesu kouluttivat toista päivää.

Lauantai

Aluksi Oili piti pienen luennon tokosta. Tässä jotain itselleni tärkeimpiä kommentteja siitä.

• Toko on tavallaan vain kasa kivoja temppuja, jotka on laitettava kasaan ohjaajan määrittämillä säännöillä. Matkalla on ylä- ja alamäkiä, mutta tavoitteena on koko ajan tehdä yhteistyötä koiran kanssa ja saada koira tekemään kokeissa samalla innolla kuin treeneissä. 

• Nuoren koiran kanssa pitää maltaa rauhassa tutustua koiraan ja luoda suhdetta. Koiralle luodaan kotona kuri ja treenikentällä pidetään vain kivaa. Koiralla tulisi olla turvallinen, hyvä ja luottavainen olo ohjaajan kanssa. Ohjaajan tulee opettaa koiralle mitä sen haluaa tekevän, eikä vaatia siltä mitään mitä se ei osaa. (1,5 vuotiaaksi voi aina vedota siihen, että "ei tämä vielä osaa, kun on vaan pentu". :D )

• Koiralle pitää luoda vahva motivaatio tehdä tokoa. On mietittävä oikea vire, miten koiraa palkkaa ja mikä on koiralle paras palkka. Tunnetila ja mielikuva ovat tärkeitä, koska vaikeassa tilanteessa koira palaa usein ensimmäiseen oppimaansa mielikuvaan. Uusissa paikoissa voi keskittyä vain mielikuvan luomiseen (helpot harjoitukset, jotka parantavat itsetuntoa). Tunnetila ja vire ovat kokonaisuuden kannalta tärkeämpiä kuin tekniikka.

• Liikkeitä opettaessa pitää ensin itse miettiä miltä haluaa liikkeen näyttävän. Alusta asti koiralle kannattaa kertoa mitä tehdään, jotta koira osaa yhdistää oikean mielentilan siihen. (esim. tunnarissa koira osaa sitten itse laskea virettä). 

• Koiran mielentilan tulisi olla sellainen, että se haluaa onnistua ja haluaa tehdä ohjaajan iloiseksi. Jos koira tekee virheen, sen pitäisi yrittää seuraavalla kerralla enemmän, jos ohjaaja niin pyytää. 

• Koira pitää opettaa kuuntelemaan. Kaavoja pitää rikkoa (esim. temppuradat), jotta koira pitää korviaan auki ja jaksaa tehdä samoja juttuja vuodesta toiseen. Käskyjen tulee olla selkeitä, että koira voi onnistua. 

• Tekniikka pitää myös opettaa kuntoon. Tärkeitä ovat perusasento, jäävät liikkeet ja nouto. Lisäksi koiran tulisi opettaa olemaan vakaasti ja rauhassa paikallaan, eli pelkkiin vauhtiliikkeisiin ei voi keskittyä. Perusasioihin pitää myös palata aika ajoin.

• Tekniikkatreeneissä liikkeet pilkotaan palasiksi ja treenataan palasia erikseen. Sen lisäksi pitää opettaa kokonaisuuksien tekemistä. Koiran pitää tietää miltä kokonaisuus näyttää. Sen jälkeen osaaminen on testattava häiriöissä. Kokonaisuudessa pitäisi saada tasapaino säilytettyä eri liikkeiden välillä. Jos esille tulee virheitä, niitä pitää treenata erikseen kuntoon. Kisanomaisia treenejä voi tehdä vaikka joka viikko ja viikolla hioa palasia kuntoon.

• Pennulle voi opettaa, että kun ohjaaja jäykistyy alkaa tekeminen. Alussa palkataan vain jäykistymisestä.

• Kisatilanteessa ohjaajan ei välttämättä kannata katsoa muiden suorituksia, vaan keskittyä vain omaan suoritukseensa. Tesu lisäsi tähän, että ohjaajan pitää kunnolla keskittyä siihen mitä tekee (liikkurin kuuntelu ja koiran ohjaaminen). Lisäksi virheet ja huippusuoritukset pitää sulkea heti pois mielestä sen jälkeen kun ne ovat tapahtuneet, etteivät ne vaikuta keskittymiseen.

Sipsin treenit:

Meidän ensimmäinen vuoro oli Katalla. Teimme ruutua. Sipsillä oli taas vaikeuksia hahmottaa ruutua ja jäi taas liian eteen. Tässä pitäisi nyt taas ottaa kuuri kokeenomaisia ruutuja, mutta sen verran helppoja, että menee vauhdilla ja suoraan taakse. Toinen voi vaikka viedä alustan niin, että Sipsi näkee, kunhan se juoksee vauhdilla ja oikeaan paikkaan. Lisäksi voisi olla hyvä käydä näyttämässä ruutu etukäteen "kehän" laidalta. Vaikka se on eri suunnasta näytetty, koira kuitenkin saattaa paremmin hahmottaa sen ja ainakin uskaltaa paremmin mennä sinne, kun on käynyt sillä suunnalla jo.

Koska meillä oli tullut useita peruutuksia, otettiin yhdessä välissä Katan kanssa myös paikallamakuut. Sipsillä oli aika hankalaa, kun liikkuri tulee lähelle näyttämään paikkaa ja muutenkin häiriköimään. Parani kuitenkin sitten kun harjoiteltiin. Paikallamakuussa nousi aika laiskasti istumaan. Siihen pitäisi luoda pieni jännite, että pomppaa kunnolla, heti kun saa käskyn (ei muiden käskyistä!).


Tesun kanssa otimme tunnaria. Sipsillähän on tapana välillä käännellä kapulaa suussa. Ei pure, mutta kuitenkin suu vähän käy. Tätä voisi harjoitella siten, että tekee ihan erillään itse liikkestä erilaisia pitämisharjoituksia. Esimerkiksi kierron kautta, hypyllä, eri asennoissa ja luoksetullessa tai mukana kulkemisessa ja koko ajan on tarkkana, että pitää nätisti.

Kokeenomaisessa liikkeessä ei kannata puuttua, ettei yhdistä nuuhkimiseen. Jos intoa on liikaa, kannattaa palkata huonommalla palkalla, mahdollisesti vain kehuilla.


Oilin kanssa oltiin ihan loppupäivästä ja Sipsi oli aika väsynyt. Se odotti autossa ja sehän ei siellä kovin hyvin osaa nukkua, vaan istuu ja katselee. Otimme seuraamista. Aloitimme perusasennolla, jota Sipsi ei (yllättävää kyllä!) osannut kunnolla. Heti kun tuli joku pieni häiriö, kuten omat kädet eri asennossa, Sipsi ei osannut tulla kunnolla sivulle. Samoin asento jäi edelleen helposti vinoksi. Eli TAAS KERRAN palaamme harjoittelemaan näitä ihan perusjuttuja. Onneksi sentään huojumiset ym. valelähdöt eivät hämänneet sitä, että jotain sentään olemme oppineet.

Liikkumisessa tuli sitten se ongelma, että koira ei tee työtä, vaan ohjaaja! Eli ohjaajan pitäisi katsoa eteenpäin ja kävellä reippaasti (onneksi en ole ikinä ennen saanut moista ohjetta, jotta olisin voinut tälle jotain tehdä...). Varsinkin juoksussa Sipsi jää helposti jälkeen ja itse sitten hidastan vauhtia. Kokeilimme laittaa Sipsin hihnaan ja itse juoksen hihna kireällä kunnes se alkaa juosta paremmin, josta palkka. En oikein tiedä toimiko tämä kovin hyvin, Sipsi vaan juoksi mukana, kun oli pakko, mutta ei se kyllä näyttänyt yhtään enempi töitä tekevän.

Sipsi odottelee omaa vuoroaan.

Sunnuntai

Aamun alkajaisiksi oli taas pieni luento. Kirjoitin jotain muistiinpanoja, mutta en löydä niitä enää mistään.


Sipsin treenit

Kentällä aloitettiin paikallaoloilla. Sipsi nuuhki hieman maata paikallamakuussa juuri kun lähdin kävelemään poispäin siitä, täytyy seurata ettei nyt tule tuosta ongelmaa, koska se teki sen myöhemminkin uudestaan.

Pitkä paikallamakuurivi.

Tiltun kanssa tehtiin ohjattua noutoa. Sipsillä on kova halu mennä kapuloille, joten merkkiä pitäisi vahvistaa häiriöissä. Eli kapulat alussa oikeilla paikoilla ja sitten myös lähempänä merkkiä ja silti pitää käskystä valita se merkki.

Merkin lisäksi hakusessa on suunnat! Näitä voisimme vahvistaa kosketusalustoilla!! (Miksi en ikinä ole tätä ajatellut??) Aloitus merkiltä ja sen suunnan alustalle, kumpaan käsken. Toisella puolella voi myös olla kapula häiriönä.


Katan kanssa ei ollut vuoroa, mutta kun meiltä oli osa porukasta pois, niin teimme sitten ylimääräisellä ajalla vähän kehääntuloja ja paikallamakuun häiriöitä. Sipsillä oli nyt paljon parempi kontakti, mutta kun muut käskee sitä maahan, niin se menee vielä liian helposti lankaan. Näitä pitää harjoitella lisää!


Viimeisenä tehtiin Tesun kanssa hyppynoutoa ja hieman ehdittiin katsoa myös kaukoja. Hyppynoudossa näytin ensin meidän ongelman ja Tesu kehotti kieltämään Sipsiä heti, kun se lähtee noutoon hyppäämättä. Tehtiin pari toistoa näin ja sen jälkeen Sipsi lähti joka kerta tosi hienosti hyppyyn! Ja palautukset kaikki hienosti hypyn kautta. Tuli kyllä taas mieleen, että jos vaan ohjaaja osaisi... Näiden lisäksi juteltiin, että jos joutuu kieltämään menemästä suoraan kapulalle, niin sitten vaan se hyppy ja sanotaan, että noin piti tehdä ja rauhassa haetaan koira pois (ei saa antaa missään nimessä jatkaa noutoon tai ottaa takaisin hyppyä, koska kokee ne palkitsevina). Sitten uusi yritys. Sipsi on niin ihana, kun se vastaa niin hienosti tämmöisiin juttuihin.

Niissä kaukokäskyissä näytin miten Sipsi tekee ja ongelmahan on (edelleen) se, että ne takajalat ei pysy paikoillaan. Voitaisiin kokeilla, että joku pitää niitä tai laittaa vaikka riisipussit niiden päälle, että hahmottaisi niitä paremmin. Ja ainakin pitää olla tosi tarkka kriteereistä, että koira voi tietää, mitä siltä halutaan.

Kultaiset Kannuksessa 8-9.2.2014

Nyt oli taas aika matkustaa kultaisten tokotiimin koulutukseen Kannukseen. Viime vuonnahan me ei tuolla oltu, kun nuorten koirien tokoringin koulutus oli samaan aikaan. Kouluttajana toimi Pipa Pärssinen ja kaksi päivää treenattiin. Tai no, Sipsihän ei sitten pahemmin treenannut, kun sillä alkoi juoksut juuri tuolloin! Lauantaina eka kierros tehtiin, mutta sitten kun käytin sitä pihalla, niin huomasin, että se on alkanut vuotaa, joten se joutuikin sitten loppuajan kököttämään häkissä.

Sipsin treenaus:

Ehdittiin kuitenkin yksi kierros tehdä Sipsin kanssa ja tehtiin ohjattua noutoa. Meillähän on siinä ongelmana lähinnä se, että emme ole sitä tarpeeksi treenanneet, joten Sipsillä ei ole siihen varmuutta. Yleensä ottaa kyllä oikean, mutta varsinkaan liikkurin kanssa ei olla sitä kokonaisuutta tehty.

Otettiin alkuun ihan kokeenomaisena ja Sipsi kyllä istui nätisti odottamassa (ja katsoi viennyt) ja meni merkillekin ihan suht hyvin. Mutta sitten itse näytin ihan epämääräisen käsimerkin ja sanoin vain vasen, enkä edes hae käskyä (kuten yleensä). Sipsi menikin sitten sekaisin ja meinasi hakea keskimmäisen. Pysähtyi kyllä nätisti ja yritin siitä ohjata vasemmalle, mutta ei tajunnut ja meinasi taas mennä keskimmäiselle. Pyysin takaisin merkille ja siitä sitten meni sinne vasemmalle (Pipa käski ensin rauhoittaa tilanteen ja liikkua itse hieman kapulaa kohti).

Tuosta sähellyksestä siis tuli hyvin ilmi, ettei se ole sille vielä kovin varma homma. Ja jos tulee tuollainen tilanne, että on menossa väärälle, pitää tilanne selkeästi rauhoittaa ja ohjata uudestaan. Lisäksi alussa käsimerkkiä olisi hyvä näyttää vähän pidempään, koska koira kyllä näkee sen vielä kun kääntyy ja se voi auttaa sitä suuntaamisessa.

Sipsin kanssa pitäisi nyt tehdä näitä kokonaisuuksia niin, että liikkuri vie ja silloin saa katsoa kapulat ja sillä tavalla liike on niissä tilanteissa helppo. Ja sen lisäksi voisi tehdä vaikeutettuja hakuja, niin että ei näe kapuloiden vientiä ja Sipsi vaan viedään merkille ja siitä lähetetään. Molempia suuntia voi ottaa samassa treenissä. Välillä kapulat voi myös olla niin, ettei niitä heti näe. Näillä saa luottamusta siihen, että merkiltä käännytään ohjattuun suuntaan ja se kapula on siellä.

Muuta ei Sipsin kanssa sitten koko viikonloppuna tehtykään, mutta tein sitten sunnuntaina Nachon kanssa pentutreenejä. En nyt tiedä mihin niitä kirjoittaisin, pitäisinkö tämän blogin kummankin treeniblogina vai pidänkö Nacholla oman blogin pentuajan jälkeenkin? En taida jaksaa ylläpitää kahta blogia, mutta voisihan nämä pentutreenit kirjoittaa pentublogiinkin. No, kirjoitan nyt ainakin tähän luentomuistiinpanot Pipan luennosta, jonka aihe oli noutaja tokokoirana.

Kultainennoutaja Tokokoirana:

• koko: Tarpeeksi iso, joten helppo palkata verrattuna pikkukoiriin, ei kuitenkaan liian iso
• kunto: Kunnon tulisi olla hyvä, jotta jaksaa tehdä vauhtiliikkeet tarpeeksi vauhdikkaasti
• ketteryys: Tätä on harjoiteltava kultsun kanssa. Koko ja rakenne eivät ole erityisen ketteriä, joten pujotteluja, kääntymistreenejä (esim. kahden viivan välissä juoksu koiran kanssa), liikkeelle lähdön harjoittelua, tasapainoilua, kiipeilyjä eri paikoissa, laudalla kävelyä, takapään treeniä jne.
• nopeus: Varsinkin spurtteja on harjoiteltava, esim. pallon perässä tai pyöräillessä välillä lyhyitä pikaspurtteja.
• keskittyminen: Kun tehdään töitä, ei tehdä muuta. Palkan eteen on tehtävä työtä! Palkkojen laadun pitää olla niin hyvä, että koira haluaa tehdä sen eteen hommia. Jos koira saa vain "vähän kivaa" sillä on suurempi merkitys (esim. jos kaksi koiraa, toinen voi odottaa ja katsoa).
• palkkioiden haluaminen: Vaihtele palkkoja ja palkkaamistapoja
• häiriöiden sietäminen: Järkeviä häiriötreenejä, yksittäiset häiriöt usein hankalampia kuin jatkuvat häiriöit, jolloin koira tajuaa, että nyt tehdään häiriötreenejä. Jos koira on häiriöherkkä, hyvä harjoitella hiljaisesta kohti yleisöä tulemista.
• sosiaalisuus: Keskimäärin sosiaalisia toisia koiria ja ihmisiä kohtaan, helpottaa treenaamista.
• koulutettavuus: Hyvä koulutettavuus, oppivat keskimääräisellä tavalla, eivät liian herkästi kaikkia virheitä, mutta kuitenkin nopeasti uusia asioita.
• rauhallisuus: Ovat keskimäärin rauhallisia.

Kultaisennoutajan tyyppillinen suoritus:

• Paikallamakuu: Kultsuilla yleensä hyvä, kunhan panostaa nopeaan ja varmaan maahanmenoon (sen takia ei kannata antaa etumatkaa muille). Mieluiten suora makuu, eli ei lonkalla, jos koira vaan pystyy tekemään sen.
• Istuminen: Tämäkin on yleensä hyvä, kultsut ovat rauhallisia ja istuvat ryhdikkäästi.
• Seuraaminen: Kultsujen vahvuus seuraamisessa on se, että ne eivät kyttää ja ovat rentoja. Lisäksi heiluttavat häntää, joten näyttävät asenteeltaan iloisilta. Lisäksi istumiset ovat yleensä nopeita. Heikkoutena on täsmällisyys paikan suhteen ja väljyys. Joskus iloinen asenne menee humputtelun puolelle, eli sitä ei saisi kuitenkaan olla liikaa.
• Zeta: Maahanmeno kannattaa opettaa kerralla ja nopeasti, se on monilla muilla roduilla huono. Istuminen on vaikea, varsinkin nopeus siihen. Pääasia on, että istuu! Seisomisessa ei saisi olla yhtään astelua, pitäisi olla hyvä jähmettyminen, mutta sen opettaminen kultsulle ei pitäisi olla ongelmallista. Zetaan kannattaa panostaa.
• Luoksetulo: Tämä on haastava niin kultsuille kuin muillekin roduille. Seisomisen pitäisi olla napakka, eli siihen pitäisi saada kunnon jarrutus, mutta vahdin pitäisi kuitenkin olla nopea (tosin ei liian nopea, jotta pystyy jarruttamaan, ei kuitenkaan ravia). Maahanmeno on yleensä hyvä. Myös loppupätkällä pitäisi saada vauhti pysymään hyvänä.
• Ruutu: Merkille meno kultsuilla yleensä hyvä, seisovat ryhdikkäästi. Samoin ruutuun juokseminen on yleensä suora ja hyvällä vauhdilla. Mutta siihen pitää panostaa, että se ruutu löytyy aina ja koira menee tarpeeksi syvälle ruutuun.
• Ohjattu: Kultsulla voi tulla sitä ongelmaa, että haluaa skipata merkin ja mennä suoraan noutoihin. Joten kannattaa palkita kokonaisuudessa pelkästä merkille menosta.
• Hyppynouto: Nopeudessa kultsu ei päihitä muita rotuja, joten tärkeää, että se tekee oikein. Voimakkaaseen hyppyyn kannattaa panostaa harjoittelemalla erilaisia hyppyjä.
• Tunnari: Periaatteessa helppo kultsulle, kunhan ymmärtää nuuhkimisen idean, eikä mene noutomoodiin.
• Kaukot: Kultsulle aika vaikea liike, mutta toisaalta myös muille roduille. Tee painonsiirtoja, jotta ymmärtää taakse suuntautuvan liikkeen. Etujalat paikallaan voi olla koiralle helpompi ymmärtää. 



Harjoiteltiin Nachon kanssa, kun Sipsi joutui kökkimään häkissä.

Nachon treenaus

Kun Sipsi ei päässyt treenaamaan, niin käytettiin sitten aikamme hyväksi Nachon kanssa. Teimme vähän kontaktiharjoituksia ja muuta pientä. Kontaktia häiriössä voi tehdä jo pienestä pitäen, niin pentu tottuu, ettei häiriöt ole mikään ihmeellinen juttu, josta pitää välittää. Muista ensin kehua ja vasta sitten namit!

Tämmöisten rauhallisten häiriöharjoitusten lisäksi kannatta tehdä myös vauhtiliikkeitä jo alusta asti. Esim. namin heitto eri suuntiin, jossa koira saa juosta sen perään. Välillä voi heittää koiraa kohti, jolloin tekee pysähdyksen. Pentu myös oppii, että heti namin syötyään kannattaa kääntyä, jotta leikki jatkuu.

Pennun kanssa voi myös harjoitella "kehään tuloja". Eli tulee kentälle, ottaa vaikka istumisen ja siitä heti palkkaus kehuilla (+ koirasta poispäin kävely) ja sen jälkeen leikillä. Tekniikkatreenit namien kanssa sitten erikseen.

Maahanmenoja voi harjoitella nopeaksi juoksuttamalla pentua sivusuunnassa ohjaajan edessä ja heittämällä vapautusnamin.

Tunnaria harjoittelimme verkolla. Kun Nacho meni oikealle kapulalle sai siitä palkan (kapulan päällä). Tähän voi ottaa nopeasti mukaan hajuttomat kapulat.

Nuorten koirien koulutus Porvoossa 12.10.2013

Eilen oli taas Uudenmaan nuorten koirien tokoringin koulutus. Tällä kertaa meitä kouluttamassa oli Nina Manner. Koiran kanssa koulutukseen osallistui 5 rinkiläistä, joten aikaa oli mukavasti käytettävissä.

Otimme Sipsin kanssa ensimmäiseksi käsittelyyn tunnarin. Sehän on nyt tehnyt tuollaista "suu auki" nuuhkimista, mutta tietenkään se ei nyt viitsinyt näyttää tätä koko ongelmaa. Saatiin kuitenkin hyviä vinkkejä miten tuota voi lähteä korjaamaan ja miten saadaan lisähaasteita tähän liikkeeseen.

Tässä näitä vinkkejä:
-Paljon yhden kapulan piilotusta ja hyvin vaikeitakin, että joutuu kunnolla haistelemaan ja käyttämään nenää.
-Kapuloiden piilotusta, niin että oma ja pari vierasta lehtien alla, osa näkyvissä. (Lehtiin ei saa koskea käsin.)
-Rauhoittuminen alkuun, joko niin että koiralle namipalkka ennen lähetystä, kun liikkuri sanoo käsky, tai niin, että muutama nami maahan ohjaajan eteen, josta koira saa kerätä ne ennen kuin lähtee kapuloille.
-Huomattavasti vaikeampia treenejä ja häiriötreenejä, esim. muutama kapula päällekäin, jossa oma alimmaisena, pallo tai muu lelu kapuloiden keskellä, oma kumallaan olevan merkkikartion sisällä, ihminen häiriönä kapuloiden vierellä / keskellä, iso määrä kapuloita jne.

=> Tärkeintä olisi siis nyt rauhallisuus lähtöön ja nuuhkimisen vahvistaminen!

Kun ensimmäinen kierros oli ohi, pidimme pienen ruokatauon, jonka jälkeen otimme paikallaolot. Sipsi istui nätisti, tosin tepsutti hieman kun palasin viereen. Paikallamakuussa meni maahan mennessä erittäin leveään asentoon ja siirsi sitä hieman kapeammaksi jossain vaiheessa. Jos haluaisi, niin sen voisi opettaa menemään kapeampaan asentoon opettamalla esim. isolla kosketusalustalla pitämään molempia etujalkoja siinä. Mutta enpä nyt tiedä onko tämä niin iso ongelma, että jaksaisin siihen kauheasti aikaa käyttää.

Seuraavalla kierroksella teimme kaukokäskyjä. Niistä ensimmäisenä maasta istuminen, jossa Sipsi nousee edelleen aika vajaaseen asentoon. Nyt se tietenkin nousi sitten aika hyvin, kun piti näyttää se ongelma. Mutta koska se osaa korjata toisella käskyllä, sitä voisi käyttää hyväksi ja korjata, jos ei nouse kunnolla ja siitä kehut, mutta palkka vain kun nousee kerralla oikein. (Jos ei ensimmäisellä käskyllä nouse hyvin, matka vähän lyhyemmäksi ja uusi yritys.) Palkkaus ylhäältä, niin että Sipsi on "orava"-asennossa.

Maasta seisomaan pitäisi opettaa vetäisemään etujalkoja alle. Tämän voisi tehdä niin, että laittaa Sipsin etujalat haralleen ja kun se korjaa ne alleen, palkkaa tästä. Jotta siitä seiso-käskystä tulisikin se etujalkojen korjaus alleen.

Seisomasta maahan. Tässä pitäisi ehkä vielä palata käyttämään kosketusalustaa välillä, jotta tekisi liikkeen kunnolla. Alusta voi olla välillä valmiina kentällä ja sitten voi mennä sen luo tekemään kaukokäskyt. Tässä Sipsi teki paremmin ilman käsimerkkiä. Jostain syystä unohdettiin tehdä seisomasta istumaan -vaihdot.

Viimeisellä kierroksella otimme seuraamista. Olimme harjoitelleet aiemmin kääntymisiä ilman koiraa, siten että käännöksissä otetaan aina pieni apuaskel vasemmalla jalallla. Ilman koiraa sujui hyvin, mutta Sipsin kanssa ei oikein vielä sujunut.

Pahin ongelma on kuitenkin se hössötys ja rauhallisempaa tekemistä voisi saada rauhallisella palkkauksella. Teimme niin, että heitin muutaman namin vasemmalle maahan ja kun Sipsi pitää hyvin kontaktia, se saa mennä hakemaan namit. Jos lähtee edistämään, heti pysähdys. Lisäksi Sipsillä oli vaikeuksia, kun tulimme lähelle seiniä tai muita esteitä, joten niitäkin pitää harjoitella.

Kultaistennoutajien tokotiimi Porissa 13.4.2013

Oltiin Goldenringin tokotiimin kanssa tällä kertaa Porissa. Meitä taisi olla yhdeksän koirakkoa paikalla. Sää oli tosi sateinen ja halli oli kylmä, joten olosuhteet nyt eivät kaikkein mukavimmat olleet. Mutta aika riitti hyvin ja saatiin hyviä neuvojakin Sipsin kanssa.

Ekalla kierroksella tehtiin tunnaria ja vähän ruutua. Tunnarissa etsi hyvin oman sekä ekalla kerralla, että hyppynoudon jälkeen. Tosin taisi kummallakin kerralla ottaa ensin sen oman, sitten tarkastaa vielä muita ja sitten taas otti sen oman ja toi. Eli vielä pitäisi sitä varmuutta saada. Lisäksi pureskeli sitä kapulaa hieman tuodessaan sivulle, joten niitä pitoharjoituksia pitäisi nyt tehdä.

Ruudussa jäi taas liian eteen. Lisäksi alussa lähti sinne missä oltiin tehty tunnaria, joten näihin pitäisi vielä paljon tehdä noita häiriötreenejä. Kivasti kuitenkin sitten löysi sinne ruutuun, kun vähän huidoin oikeaa suuntaa. Hahmottaa siis selvästi sen ruudun törpöt ja nauhat ja osaa mennä niiden keskelle, mutta on liian edessä ja herkkä häiriöille. Pitäisi myös katsoa, että se katsoo ruutua, kun liikkuri kysyy olenko valmis. Nyt käänsi taas katseensa liikkuriin.

Toisella kierroksella tehtiin luoksetulon stoppeja. Tein ensin vapaamuotoisesti ja pysähtyi kyllä, mutta ei kovin nopeasti. Paremmin sitten, kun heittelin muutaman namin suoraan stopista. Mutta vielä nopeammin saisi pysähtyä. Saatiin sitten tähän vinkkinä, että jos käskisin sen peruuttaa heti pysähdyksen jälkeen. Kokeilin tätä pari kertaa ja Sipsi ainakin peruutti ihan nätisti siitä...tai no nätisti ja nätisti, lähinnä se on sellaista taaksepäin hyppelyä. Mutta oppisi ainakin ajattelemaan taaksepäin.

Pia Miettisen koulutus 7.4.2013

Sunnuntaina olimme Pia Miettisen koulutuksessa Purina-areenalla Helsingissä. Olisin mielelläni tehnyt ruutua ja luoksetulon stoppeja, mutta flunssan takia ääneni oli lähtenyt, joten ajattelin ottaa tunnaria ja hyppynoutoa, kun niissä ei tarvi niin paljon käyttää ääntä.

Ensin siis tunnaria. Sipsi otti ihan nätisti oikean kapulan ekalla kerralla, kun tehtiin normaali kokeenomainen treeni. Sitten kokeilimme tehdä vähän erilaisia hankalampia tunnareita, kuten niin että oma on alla ja päällä on muita. Tässä Sipsi toi hyvin oman, mutta jonkun treenin aikana se toi väärän. Kouluttajan mielestä sitä ei kuitenkaan kannata liikaa pelätä, eikä myöskään sitä, että koskisi tai nostaisi vääriä. Enempi vaan kokeenomaisia treenejä ja silloin tällöin jotain näitä vaikeampia treenejä, jotta joutuu tosissaan keskittymään.

Sipsi haistelemassa

Kokeiltiin saada virettä ylös myös yhdellä noudolla välissä, mutta ei se kauheasti vaikuttanut Sipsin tekemiseen, tekee vauhdilla kyllä tunnarin, mutta nykyään aika hyvin osaa jo pysähtyä nuuhkimaan kapuloille.

Sipsin metallinouto ennen tunnaria.

Toisella kierroksella tehtiin hyppynoutoa. Sipsihän skippaa mielellään hypyn noutoinnoissaan ja joko juoksee suoraan kapulalle tai sitten sählää takaisinpäin tullessaan. Ohjeeksi saatiin paljon treeniä, niin että kapula on selkeästi vinossa ja itse samassa linjassa sen kanssa ja silti se hyppy pitää suorittaa, aluksi vaikka autettuna. Kokeessakin on parempi auttaa kropalla (ja menettää siitä pari pistettä) kuin antaa koiran tulla hypyn ohi ja saada nolla.

Lisäksi meidän pitää nyt paneutua kapulan pitämiseen loppuasennossa. Sekä tunnarissa, että näissä tavisnoudoissa se kääntyilee ja on rauhaton luovutuksessa. Tunnaria myös pureskeli tai käänteli suussaan. Tätä voi tehdä sillä tavalla, että lähestyy kädellä ja jos Sipsi kääntää päätään yhtään, käsi otetaankin pois. Näin tehdään niin kauan kunnes pitää nätisti päätään ja luovutus on sitten ihan rauhallinen. Luovutuksen jälkeenkin Sipsin pitäisi vielä pystyä istumaan ihan rauhassa paikoillaan ja vasta sen jälkeen vapautus ja palkka.

Temppurata ja muuta nuorten koirien treeniä 9.3.2013

Tänään oltiin nuorten koirien tokoringin treeneissä Veikkolassa. Kouluttamassa olivat Samuli Juntto ja Maija Kultamaa. Meitä oli vain viisi, joista yhden koiran huomattiin venäyttäneen selkänsä, joten lopulta vain neljä koira oli treenaamassa. Aikaa oli siten reilusti, mutta tehtiin sitten rauhassa ja juteltiin paljon, joten ihan hyvin se aika sitten kuitenkin kului.

Tehtiin ensin kierros jossa jokainen teki kolme liikettä kokeenomaisesti. Me tehtiin tunnari, hyppynouto ja seuraaminen. Tunnarissa Sipsi otti hyvin oman, mutta sitten iski epävarmuus ja sylkäisi sen pois ja palasi tarkistamaan. Se oma lensi sen verran kauas, ettei sitten enää huomannut sitä, vaan päätyi tuomaan väärän. Hyppynouto meni hyvin, mutta este ei ollut oikea tokoeste, vaan vähän isompi versio, joten se ehkä auttoi siihen, ettei edes kuvitellut menevänsä ohi. Seuraamisessa humputteli menemään keskittymättä kunnolla hommiin, joten tuli pari ihme haahuilupätkää (juoksemisessa oli yhtäkkiä oikealla puolella) ja sen lisäksi edisti ihan järkyttävän paljon!

Seuraamisesta saatiin kommentiksi sitä, että se ei kunnolla keskity. Kaikissa muutoskohdissa se tsemppasi, mutta varsinkin pitkillä suorilla se kyllä iloisesti tulee mukana, mutta ei keskity siihen työskentelyyn. Sen takia paikka elää ja tulee noita mokia, kun ei tee tarkasti hommia. Lisäksi itse näytän sille edelleen pienellä kädenheilautuksella, että sen pitää parantaa sivuasentoa, kun tulee ensin vähän vinoon! Käsimerkki pois ja antaa vaikka olla vinossa, jos ei itse korjaa! Ja sitten paljon treeniä, jossa on vaihtelua ja välillä tehdään pitkää suoraa ja palkka vaihdellen näistä. Että ymmärtää sen, että se palkka voi tulla milloin vaan, joten koko ajan pitää keskittyä työskentelyyn.

Sitten otettiin tunnari uusiksi kun Sipsi oli rauhallisemmassa mielentilassa ja se nuuhki ihan hyvin, varmisti viereisen ja palasi sitten omaan, jonka toi. Piti kuitenkin kapulaa pitkittäin "piippuna" suussa ja kyselin sitten, että miten tähän voisi puuttua. Tätä voi harjoitella jättämällä välimatkan pois, koska Sipsi ottaa kapulan kyllä hyvin, mutta matkalla kääntää sen tähän asentoon. Lisäksi voi tehdä ihan normaaleita kapulan pitoharjoituksia (ja hakuharjoituksia myös tunnarikapulalla), joita ei ollakaan tosiaan vähään aikaan tehty. Jos tuo kapulan piippuna, sen voi ottaa pois, kääntää oikein päin ja sitten kehua. Näissä erillisissä harjoituksissa voi myös huomauttaa heti, jos kääntelee tai kolistelee kapulaa suussa.

Yleisesti ottaen puhuttiin siitä, että kun Sipsille on nyt tuota intoa haettu ja sitä tuntuu nyt löytyvän ihan kivasti, niin pitäisi nyt panostaa myös siihen rauhallisemmassa vireessä tekemiseen ja varsinkin keskittymiseen siihen mitä ollaan tekemässä.

Muiden tehtyä omat liikkeensä tehtiin paikallamakuut. Sipsi ei keskittynyt taaskaan alussa kunnolla ja meni maahan jo kun liikkuri oli edellisen kohdalla. Makuussa oli pari kertaa haistellut maata. Istumisessa haukotteli jo kun lähdin ja oli aika pian mennyt maahan. Kävin korjaamassa sen ja sen jälkeen se istui hyvin. Tähänkin pitäisi ehkä taas tehdä vähän enempi sitä intoa, että jaksaa tosiaan keskittyä pysymään siellä oikeassa asennossa.

Sitten tehtiin temppurata! Radassa koira jätettiin luoksetuloon, ohjaaja käveli toiselle puolelle kenttää, kutsui koiraa, pysäytti matkalla maahan ja käski siitä seisomaan. Sitten merkille, josta yhden noutakapulan yli ruutuun. Ruudusta mukaan siellä oleva noutokapula ja sen kanssa estehyppy, jonka jälkeen pysähdys matkalla, kapulasta irti ja sen matkalla olleen kapulan nouto.

Sipsi ei oikein osaa vielä merkkiä joten kävin näyttämässä sen sille. Siitä ruutuun taisi osata mennä, mutta siitä sivusuunnassa hyppyesteelle ei millään tajunnut mennä. Jouduin pysäyttämään sen monta kertaa ja aika paljon apuja jouduin antamaan, että tajusi missä suunnassa se hyppyeste on. Kapulasta päästi irti ja kun ohjasin tarpeeksi, haki toisen kapulan. Ohjaajaa meinasi kyllä naurattaa kovasti ja monta kertaa jouduin pysäyttämään Sipsin ja seis käsky sillä ei näköjään ole kovin hyvin hallussa! Mutta tämä tuntui tosi hyvältä treeniltä ja Sipsi joutui oikeasti työskentelemään ja miettimään, että mitä tässä nyt tehdäänkään.

Ideana on siis juuri se, että koiraa ei kielletä tekemästä mitään, mutta jos se meinaa tehdä jotain väärää, se stopataan (tästä voi välillä palkita) ja hengähdetään ja mietitään, että miten se saataisiin tekemään se, mitä halutaan. Kokeissahan voi tulla monennäköisiä tilanteita, joissa on hyötyä siitä, että koira osaa pysähtyä käskystä ja lähteä ihan toiseen suuntaan kuin mihin se oli alunperin menossa. Tai jättää kapulan jonka luona jo on ja hakea toisen (ohjattu nouto).

Vikalla kierroksella tehtiin luoksetulon stoppeja. Mahdollisia harkittavia asioita palkkauksessa: 
-takapalkka
-koiran luo palkkaamaan meneminen ja liikkeen lopetus siihen (ei tarvi valua kun liike ei siitä ohjaajan luo jatku)
-oikein kohdan katsominen maasta ja siitä vertaaminen kuin paljon koira on liikkunut pysähtymisen jälkeen
-apuohjaaja heittämään lihapullan koiran jalkojen juureen (jos koira alkaa tuijotella apuohjaajaa, tee häiriötreeniä)

Muiden tekemistä liikkeistä / keskusteluista jäi mieleen:

• Kaukokäskyihin tarpeeksi oikeita toistoja! Ei yhtään vääriä, jos tulee yksi väärä, heti helpotus ja paljon oikeita. Yksi tarkka kriteeri, esim. oikea takajalka koko ajan paikallaan. (Alussa mahdollisesti jalan kiinnipitäminen.)
• Zetassa hitaampi kävely kuin normiseuraamisessa. Koiran helpompi tehdä oikea liike ja yleensä erillään seuraamisesta, joten tuomari ei voi verrata vauhtia siihen. Jos treenaa yksin voi liikkeitä tehdä niin että koira kävelee edessä ja itse kävelee takaperin. Jos koira sivulla, älä katso sitä, vaan sano käsky ja jos tekee väärin, tee uudestaan (vahvista käskyä muussa tilanteessa). Myös kokeessa voi käydä näin, eikä sitä pysty sielläkään korjaamaan.
• Hyppynoutotreeniä niin, että vaikka kapula olisi missä tahansa, koiran pitää hypätä, hakea se ja hypätä takaisin. Auta koiraa, jos on vaikea treeni ja palkka heti kun tekee oikein. 
• Luoksetulossa koira oppii monesti, että leikeissä pysähtyy hyvin, mutta suoralla (kokeenomaisella) ei pysähdy. Tätä voi treenata niin, että koiran on pakko pysähtyä. Jos ei pysähdy, ohjaaja menee vastaan ja vie koiran takaisin paikkaan missä sen olisi pitänyt pysähtyä.

 

Nuorten koirien tokoringin koulutus 24.11.2012

Toinen kerta kun tavattiin nuorten koirien tokoringin kanssa. Olimme Porvoossa samassa hallissa kuin viimeksi. Tällä kertaa kouluttajina olivat Riitta Jantunen-Korri ja Jessica Svanljung. Kaikki 9 rinkiläistä olivat paikalla, joskin yksi vain kuunteluoppilaana. Silti tuntui, että ehdittiin tehdä enempi kuin viimeksi, kun teoriaan ei mennyt niin paljon aikaa ja koulutusosioihin jokaiselle oli varattu 10 min ja sitä seurattiin munakellolla.

Teoriaosuudessa puhuttiin suhdekoulutuksesta. Eli kyse on siitä, että koira palkkautuu pelkästään ohjaajan kehuista. Koira ei tietenkään voi palkkautua niistä, jos ei pidä ihmistä arvossa. Joten suhteen pitäisi olla yleisesti ottaen kunnossa, jotta koiraa pystyy palkitsemaan pelkillä kehuilla. Suhdekoulutusta voi kokella opettamalla koiralle vaikka jonkun tempun täysin ilman nameja tai leluja (edes taskuissa).

Kokeilin kotona opettaa Sipsille tuolin ympärillä pyörimistä (etujalat tuolilla) ja hyvinhän se oppi. Toisaalta kun sitä on muutaman vuoden palkinnut nameilla aina harjoitellessa, niin kyllähän sillä on vahva odotus siitä, että jossain vaiheessa myös sen fyysisen palkan saa. Sinänsä monesti kyllä turhan usein palkkaa heti sillä namilla, kun voisi vahvistaa ensin sitä oikeaa asiaa kehumisella.

Koiran pitäisi palkatessa olla aktiivinen ihmistä kohtaan, vasta sitten se saa namin tai lelun. Koiralla pitäisi myös olla palkkaamissana, mikä tarkoittaa sitä, että palkka on tulossa. Silloin koira myös aktivoituu pelkästä sanasta.

Treeneissä pitäisi harjoitella erilaisia keinoja säädellä viretilaa. Eri koirilla toimii eri keinot. Kun tietää millä keinoilla omaa koiraa voi nostaa tai laskea, sitä voi käyttää myös koetilanteessa. Treeneissä pitäisi olla samat keinot käytössä kuin kokeessa, jotta koetilanne ei olisi niin erilainen. Kehuista ilahtumisessa koiralle on opetettava miten paljon se saa ilahtua. Se ei esimerkiksi saa alkaa haukkumaan.

Lisäksi oli puhetta siitä, että itse liikkeiden lisäksi pitää muistaa harjoitella sitä, mitä tekee liikkeiden välillä. Koiran ja ohjaajan pitää olla yhteisessä kuplassa ja myös välien pitää sujua. Joskus välit voivat olla pitkiäkin ja silloin pitäisi tietää mitä tehdä. Välillä on hyvä harjoitella myös "ärsyttävää" liikkeenohjaajaa, joka tekee virheitä ja käy välillä viemässä ja tuomassa tavaroita rasittavan hitaasti.

Ensimmäisellä kierroksella, kun kumpikin kouluttaja ohjasi yhdessä, harjoittelimme ruutua. Sipsi teki juuri niin kuten se yleensä tekee, eli juoksi hyvällä vauhdilla ruutuun, mutta pyörähti etunauhan luona, eikä mennyt kovin syvälle ruutuun. Tähän voisi ottaa nyt avuksi targettikuuriin, jotta muistaa taas paikan paremmin. Jatkossa aina jos näyttää, ettei mene hyvin taakse, voi ottaa targettia takaisin ja sitten kun taas menee tarpeeksi syvälle tehdä ilman sitä.

Seuraavalla kierroksella teimme Riitan kanssa tunnaria. Koska Sipsillä on nyt tullut kapuloiden tarkastamista, niin sitä voisi harjoitella isolla määrällä tunnareita. Silloin ei todennäköisesti ala tarkistamaan ja joutuu myös työskentelemään pidemään, joten ei voi pitää niin kovaa kiirettä. Lisäksi olisi tärkeää saada sille nyt paljon toistoja sopivassa vireessä, jotta oppii toimimaan siinä. Joten voi olla vielä parempi palata taaksepäin, esim. lyhyempään matkaan ja tehdä piilotuksia välillä. Sitten kun alkaa osata, niin välillä vaikeampia ja myöhemmin kun osaa kunnolla työskentelyä voi harjoitella tyhjillä kasoilla.

Viimeisellä kierroksella teimme Jessican kanssa liikkeestä seisomista ja kaukokäskyjä. Sipsi teki nyt aika nätisti liikkeestä seisomisen, ei kääntynyt tai teputellut yhtään kun menin taakse. Oli aika sopivassa vireessä, mutta pitää harjoitella tuossa erilaisia juttuja, kuten että pystyn laittamaan kädet taskuun (alkoi teputtaa kun odotti palkkaa), erilaista liikkumista, namien heittelyä maahan ym. Kaukokäskyt teki aika kivasti, pitäisi vaan nyt viedä niitä eteenpäin. Seisomisesta maahan pitäisi nenätargetin tekemisessä olla säännöt, niin että tekee vain käskystä ja käsimerkistä, jotta siinä voi edetä. Seisomisessa ei teputtanut nyt, siinäkin voisi tehdä noita erilaisia pysymistreenejä.

Lopuksi teimme vielä yhden paikallamakuun. Sipsi katsoi taas liikkuria kun hän oli meidän kohdalla, mutta odotin kunnes se katsoi takaisin minuun, jolloin se meni heti käskystä maahan. Takaisin istumaan noustessa en ole varma nousiko se jo liikkurin käskystä ylös. Näitä täytyy vielä harjoitella.

Sipsi odottaa omaa vuoroaan

Kultaisten tokotiimin treenit 29.7.2012

Tällä kertaa treenattiin Muuramessa. Matkalla näin hienoja salamoita ja meinasin luiskahtaa kerran tieltäkin kun satoi niin rankasti, mutta päivästä kehkeytyi sitten kuitenkin ihan aurinkoinen ja lämmin.

Sipsin kanssa tehtiin ekaksi seuraamista. Se otti tosi paljon häiriötä ihmisistä, eikä tehnyt niin hyvin kuin nyt muuten on treeneissä tehnyt. Ei myöskään parantanut kontaktia kun tehtiin enempi, vaan ennemminkin alkoi haahuilemaan enempi, kun palkkiota ei tullut. Edisti myös nyt aika pahasti, vaikka muuten on pitänyt paikkansa suht hyvin. Ehkä pitää vaan tehdä pieniä pätkiä enempi eri paikoissa. Kokeiltiin myös palkkakuppia kentän reunalla ja se ehkä vähän paransi tilannetta. Pitää nyt vaan treenata tätä lisää sillä tavalla, että minä kuljen luonnollisesti ja joku muu katsoo Sipsin paikkaa ja kontaktia.

Tässä Eeva Jääskeläisen ottamia kuvia Sipsin seuraamisesta:

Tässä on suht hyvä kontakti

Hei haloo, missä istut, oot "pikkasen" edessä!

Oisko jollain hyviä neuvoja?

Nyt on parempi kontakti

Vähän taas edistetään

Seuraavalla kierroksella tehtiin kaukokäskyjä. Kotona tuntuu, että olisi jotain jo oppinut, mutta kentällä ollaan tehty tosi vähän ja nyt ei sitten osannut senkään vertaa. Ilmeisesti kuuma päivä oli vähän vienyt veroja. Seisomisesta istumaan teputtaa takajaloilla ja herkästi tulee niillä vähän eteen. Menee kyllä taakse namilla, mutta ei osaa sitä ilman namia tehdä, vaan sitten herkästi laittaa jalat alle.

 Kokeiltiin tähän estettä takajalkojen edessä, jolloin se ei voisi ottaa takajalkoja alle. Esteenä oli sateenvarjo.

"Mitä sä meinasit?"

"Kääk, en pysty tekemään mitään, jos laitat tollasen jutun mun alle"

Eli joo, eika vaikea Sipsin oli tajuta tuota juttua, mutta ehkä voisi koittaa kotona nyt jotain muuta "estettä", jonka avulla se hahmottaisi niitä takajalkojen liikkeitä paremmin.

Seisomasta maahan ei myöskään sujunut kovin hyvin, siihen pitää vielä käyttää targettia vahvistamaan sitä oikeaa liikettä. Maasta istumaan on myös sellainen jota ei tee kunnolla, joten siihen voisi koittaa kosketuskeppiä.

Viimeisellä kierroksella tehtiin tunnaria kokeenomaisesti, Sipsi toi ekalla kerralla ensin väärän ja sitten oman. Seuraavalla kerralla taisi taas tuoda ensin väärän ja sitten oman, joten tehtiin sitten sillä tavalla, että vein itse sen oman ja silloin Sipsi toi suoraan sen oman. Eli tätä pitää vielä paljon vahvistaa, että tekee kokeenomaisesti.

Ainiin otettiinhan me jossain vaiheessa paikallaolotkin. Sipsi teki ihan omannäköisensä olemiset, eli ei ollut kovin skarppi, mutta pysyi kuitenkin ihan hyvin, mitä nyt vähän ötököitä taas ihmetteli. Vein nakkeja piiloon ja oli kyllä nyt jo innolla sinne menossa. Josko se jonain kauniina päivänä odottaisi sitä niin innolla, että olisi keskittyneempi siihen makaamiseen?

Hieno kultainen rivistö