Nachoa ei valittu nuorten koirien rinkiin

Vähän arvelinkin, että mahdollisuutemme eivät kovin korkeat olleet, koska pääsykoe ei mennyt kovin hyvin, mutta kuitenkin ajattelin, että ehkä meillä -ei bortsuina- olisi jotain mahdollisuuksia, nämä noutajat kun vaan eivät kehity yhtä nopeasti kuin paimenkoirat. Mutta ilmeisesti tällä kertaa meissä ei potentiaalia nähty tarpeeksi. Myöskään näyttökokeessa ollut tolleri ei päässyt. Jatkamme siis treenaamista muissa treeneissä ja koulutuksissa.

Tässä arvostelu:

Paikallaanolo:

Tuplakäsky, koira istuu, hieman levoton.

Seuraaminen:

Aavistuksen liian edessä, hyvä kontakti alussa, hyvät perusasennot, ohjaaja autaa koiraa melkein koko ajan, lopussa koira jättää seuraamispaikkansa.

Luoksetulo:

Odotti hyvin, kaksiosainen käskysana Nimi-Sivu, iloinen vauhti, vartaloapu, vino perusasento.

Noutaminen:

Hyvä ottaminen, hyvä irrotus, hieno nouto kokonaiuudessaan.

Hyppy (uusi ALO):

Odotti hyvin, vähän vaisu vauhti, vino perusasento.

Yleisvaikutelma:

Koira ottaa kehut hyvin vastaan. Ohjaaja tsemppasi sitä hyvin. Kuitenkin välillä koira ei aivan keskittynyt suoritukseen. Seuraaminen tarvitsee lisää treenejä.

Jos ei taitava niin ainakin kaunis.

Nacho näyttökokeessa

Haimme Nachon kanssa Uudenmaan nuorten koirien tokorinkiin. Meillä oli vakaa aikomus treenata tähän mennessä kisasuoritusta kuntoon, mutta valitettavasti tässä on ollut vähän kaikenlaista muuta (siis koirajuttujen ulkopuolella), joten ei ole vaan aika ja jaksaminen riittänyt. Joten Nacho ei ollut yhtään sellaisessa kunnossa, jossa olisin halunnut tämmöiseen näyttökokeeseen lähteä, mutta mentiin nyt sitten siinä kunnossa missä se oli.

Paikallamakuuseen ei meinannut mennä maahan. Katseli tosi tarkkaavaisesti kahta tuomaria ja liikkuria, jotka seisoivat eri puolilla edessämme. Nacho varmasti ajatteli, että teemme nyt walk-uppia ja joku heistä heittää kohta damin. Ekalla käskyllä se ei reagoinut mitenkään, tokalla vähän heräsi, mutta jouduin vielä kolmannen kerran käskemään sitä ja samalla vähän tökkäisin sitä niskasta, että heräisi. Sitten menikin ok maahan ja jäi sinne, mutta noin puolessa välissä kahta minuuttia nousi istumaan. Istui jonkin aikaa ja meni sitten takaisin maahan. Muutenkin tosi paljon katseli vierustovereita ja tuomareita ja oli hyvin hämillään olevan näköinen, mikä tietenkin johtuu kokemuksen puutteesta.

Yksilösuorituksissa aloitimme seuraamisella. Nachon seuraaminen on ollut aivan järkyttävän huonossa vaiheessa nyt, joten jouduin auttamaan sitä tosi paljon hitaalla liikkumisella. Kontakti piti kuitenkin suhteellisen hyvin siihen nähden millaista se yleensä näin pitkässä seuraamisessa on ollut. Loppua kohti kuitenkin huononi ja varsinkin kun mentiin yleisön suuntaan, seuraaminen hajosi täysin.

Yritin hieman innostaa Nachoa antamalla sen pomppia. Sitten luoksetulo. Jäi hyvin, mutta vauhti oli aika hidas ja epävarmuutta sivulle tulossa. Lisäksi sivuasento oli vino.

Seuraavana liikkeenä oli joko nouto tai noutokapulan pito. Koska Nachosta näki, ettei sillä oikein ole keskittyminen kohdallaan ja se ei vielä osaa tämmöisiä palkattomia tekemisiä, niin päätin tehdä vain noutokapulan pidon. Tämä menikin oikein hyvin, kun siinä nyt ei kovin paljoa tarvi tehdä.

Viimeisenä oli omavalintainen liike. Olin miettinyt kaukokäskyjä, mutta kun Nacho oli paikallamakuussa jo niin pihalla, niin päätin tehdä uuden hypyn, se kun on aikalailla ainoa liike, jonka Nacho pystyy koemaisesti tekemään. Toki sekin oli erittäin hidas ja vaisu, mutta kun Nacho vaan ei tämmöistä palkatonta settiä vielä osaa, niin sille nyt ei voinut mitään!

Video näyttökokeesta

Kuva hallilta, aika pahoja häiriöitä (erikoinen lattia ja ilmaistoinnin humina).

Viimeinen nuorten koirien ringin koulutus Inkoossa 12-13.4.2014

Tänä viikonloppuna oli viimeinen kerta, kun päästiin Sipsin kanssa mukaan nuorten koirien koulutukseen. Ollaan jo niin vanhoja. :D

Tällä kertaa meillä olikin kaksi päiväinen koulutus Inkoossa. Mukana oli Uudenmaan piirin lisäksi Helsingin piiriläiset. Kouluttajina olivat lauantaina Oili Huotari, Katariina Kainulainen ja Tesu Åberg. Sunnuntaina kouluttamassa olivat Tiltu Antikainen Oilin tilalla ja Kata ja Tesu kouluttivat toista päivää.

Lauantai

Aluksi Oili piti pienen luennon tokosta. Tässä jotain itselleni tärkeimpiä kommentteja siitä.

• Toko on tavallaan vain kasa kivoja temppuja, jotka on laitettava kasaan ohjaajan määrittämillä säännöillä. Matkalla on ylä- ja alamäkiä, mutta tavoitteena on koko ajan tehdä yhteistyötä koiran kanssa ja saada koira tekemään kokeissa samalla innolla kuin treeneissä. 

• Nuoren koiran kanssa pitää maltaa rauhassa tutustua koiraan ja luoda suhdetta. Koiralle luodaan kotona kuri ja treenikentällä pidetään vain kivaa. Koiralla tulisi olla turvallinen, hyvä ja luottavainen olo ohjaajan kanssa. Ohjaajan tulee opettaa koiralle mitä sen haluaa tekevän, eikä vaatia siltä mitään mitä se ei osaa. (1,5 vuotiaaksi voi aina vedota siihen, että "ei tämä vielä osaa, kun on vaan pentu". :D )

• Koiralle pitää luoda vahva motivaatio tehdä tokoa. On mietittävä oikea vire, miten koiraa palkkaa ja mikä on koiralle paras palkka. Tunnetila ja mielikuva ovat tärkeitä, koska vaikeassa tilanteessa koira palaa usein ensimmäiseen oppimaansa mielikuvaan. Uusissa paikoissa voi keskittyä vain mielikuvan luomiseen (helpot harjoitukset, jotka parantavat itsetuntoa). Tunnetila ja vire ovat kokonaisuuden kannalta tärkeämpiä kuin tekniikka.

• Liikkeitä opettaessa pitää ensin itse miettiä miltä haluaa liikkeen näyttävän. Alusta asti koiralle kannattaa kertoa mitä tehdään, jotta koira osaa yhdistää oikean mielentilan siihen. (esim. tunnarissa koira osaa sitten itse laskea virettä). 

• Koiran mielentilan tulisi olla sellainen, että se haluaa onnistua ja haluaa tehdä ohjaajan iloiseksi. Jos koira tekee virheen, sen pitäisi yrittää seuraavalla kerralla enemmän, jos ohjaaja niin pyytää. 

• Koira pitää opettaa kuuntelemaan. Kaavoja pitää rikkoa (esim. temppuradat), jotta koira pitää korviaan auki ja jaksaa tehdä samoja juttuja vuodesta toiseen. Käskyjen tulee olla selkeitä, että koira voi onnistua. 

• Tekniikka pitää myös opettaa kuntoon. Tärkeitä ovat perusasento, jäävät liikkeet ja nouto. Lisäksi koiran tulisi opettaa olemaan vakaasti ja rauhassa paikallaan, eli pelkkiin vauhtiliikkeisiin ei voi keskittyä. Perusasioihin pitää myös palata aika ajoin.

• Tekniikkatreeneissä liikkeet pilkotaan palasiksi ja treenataan palasia erikseen. Sen lisäksi pitää opettaa kokonaisuuksien tekemistä. Koiran pitää tietää miltä kokonaisuus näyttää. Sen jälkeen osaaminen on testattava häiriöissä. Kokonaisuudessa pitäisi saada tasapaino säilytettyä eri liikkeiden välillä. Jos esille tulee virheitä, niitä pitää treenata erikseen kuntoon. Kisanomaisia treenejä voi tehdä vaikka joka viikko ja viikolla hioa palasia kuntoon.

• Pennulle voi opettaa, että kun ohjaaja jäykistyy alkaa tekeminen. Alussa palkataan vain jäykistymisestä.

• Kisatilanteessa ohjaajan ei välttämättä kannata katsoa muiden suorituksia, vaan keskittyä vain omaan suoritukseensa. Tesu lisäsi tähän, että ohjaajan pitää kunnolla keskittyä siihen mitä tekee (liikkurin kuuntelu ja koiran ohjaaminen). Lisäksi virheet ja huippusuoritukset pitää sulkea heti pois mielestä sen jälkeen kun ne ovat tapahtuneet, etteivät ne vaikuta keskittymiseen.

Sipsin treenit:

Meidän ensimmäinen vuoro oli Katalla. Teimme ruutua. Sipsillä oli taas vaikeuksia hahmottaa ruutua ja jäi taas liian eteen. Tässä pitäisi nyt taas ottaa kuuri kokeenomaisia ruutuja, mutta sen verran helppoja, että menee vauhdilla ja suoraan taakse. Toinen voi vaikka viedä alustan niin, että Sipsi näkee, kunhan se juoksee vauhdilla ja oikeaan paikkaan. Lisäksi voisi olla hyvä käydä näyttämässä ruutu etukäteen "kehän" laidalta. Vaikka se on eri suunnasta näytetty, koira kuitenkin saattaa paremmin hahmottaa sen ja ainakin uskaltaa paremmin mennä sinne, kun on käynyt sillä suunnalla jo.

Koska meillä oli tullut useita peruutuksia, otettiin yhdessä välissä Katan kanssa myös paikallamakuut. Sipsillä oli aika hankalaa, kun liikkuri tulee lähelle näyttämään paikkaa ja muutenkin häiriköimään. Parani kuitenkin sitten kun harjoiteltiin. Paikallamakuussa nousi aika laiskasti istumaan. Siihen pitäisi luoda pieni jännite, että pomppaa kunnolla, heti kun saa käskyn (ei muiden käskyistä!).


Tesun kanssa otimme tunnaria. Sipsillähän on tapana välillä käännellä kapulaa suussa. Ei pure, mutta kuitenkin suu vähän käy. Tätä voisi harjoitella siten, että tekee ihan erillään itse liikkestä erilaisia pitämisharjoituksia. Esimerkiksi kierron kautta, hypyllä, eri asennoissa ja luoksetullessa tai mukana kulkemisessa ja koko ajan on tarkkana, että pitää nätisti.

Kokeenomaisessa liikkeessä ei kannata puuttua, ettei yhdistä nuuhkimiseen. Jos intoa on liikaa, kannattaa palkata huonommalla palkalla, mahdollisesti vain kehuilla.


Oilin kanssa oltiin ihan loppupäivästä ja Sipsi oli aika väsynyt. Se odotti autossa ja sehän ei siellä kovin hyvin osaa nukkua, vaan istuu ja katselee. Otimme seuraamista. Aloitimme perusasennolla, jota Sipsi ei (yllättävää kyllä!) osannut kunnolla. Heti kun tuli joku pieni häiriö, kuten omat kädet eri asennossa, Sipsi ei osannut tulla kunnolla sivulle. Samoin asento jäi edelleen helposti vinoksi. Eli TAAS KERRAN palaamme harjoittelemaan näitä ihan perusjuttuja. Onneksi sentään huojumiset ym. valelähdöt eivät hämänneet sitä, että jotain sentään olemme oppineet.

Liikkumisessa tuli sitten se ongelma, että koira ei tee työtä, vaan ohjaaja! Eli ohjaajan pitäisi katsoa eteenpäin ja kävellä reippaasti (onneksi en ole ikinä ennen saanut moista ohjetta, jotta olisin voinut tälle jotain tehdä...). Varsinkin juoksussa Sipsi jää helposti jälkeen ja itse sitten hidastan vauhtia. Kokeilimme laittaa Sipsin hihnaan ja itse juoksen hihna kireällä kunnes se alkaa juosta paremmin, josta palkka. En oikein tiedä toimiko tämä kovin hyvin, Sipsi vaan juoksi mukana, kun oli pakko, mutta ei se kyllä näyttänyt yhtään enempi töitä tekevän.

Sipsi odottelee omaa vuoroaan.

Sunnuntai

Aamun alkajaisiksi oli taas pieni luento. Kirjoitin jotain muistiinpanoja, mutta en löydä niitä enää mistään.


Sipsin treenit

Kentällä aloitettiin paikallaoloilla. Sipsi nuuhki hieman maata paikallamakuussa juuri kun lähdin kävelemään poispäin siitä, täytyy seurata ettei nyt tule tuosta ongelmaa, koska se teki sen myöhemminkin uudestaan.

Pitkä paikallamakuurivi.

Tiltun kanssa tehtiin ohjattua noutoa. Sipsillä on kova halu mennä kapuloille, joten merkkiä pitäisi vahvistaa häiriöissä. Eli kapulat alussa oikeilla paikoilla ja sitten myös lähempänä merkkiä ja silti pitää käskystä valita se merkki.

Merkin lisäksi hakusessa on suunnat! Näitä voisimme vahvistaa kosketusalustoilla!! (Miksi en ikinä ole tätä ajatellut??) Aloitus merkiltä ja sen suunnan alustalle, kumpaan käsken. Toisella puolella voi myös olla kapula häiriönä.


Katan kanssa ei ollut vuoroa, mutta kun meiltä oli osa porukasta pois, niin teimme sitten ylimääräisellä ajalla vähän kehääntuloja ja paikallamakuun häiriöitä. Sipsillä oli nyt paljon parempi kontakti, mutta kun muut käskee sitä maahan, niin se menee vielä liian helposti lankaan. Näitä pitää harjoitella lisää!


Viimeisenä tehtiin Tesun kanssa hyppynoutoa ja hieman ehdittiin katsoa myös kaukoja. Hyppynoudossa näytin ensin meidän ongelman ja Tesu kehotti kieltämään Sipsiä heti, kun se lähtee noutoon hyppäämättä. Tehtiin pari toistoa näin ja sen jälkeen Sipsi lähti joka kerta tosi hienosti hyppyyn! Ja palautukset kaikki hienosti hypyn kautta. Tuli kyllä taas mieleen, että jos vaan ohjaaja osaisi... Näiden lisäksi juteltiin, että jos joutuu kieltämään menemästä suoraan kapulalle, niin sitten vaan se hyppy ja sanotaan, että noin piti tehdä ja rauhassa haetaan koira pois (ei saa antaa missään nimessä jatkaa noutoon tai ottaa takaisin hyppyä, koska kokee ne palkitsevina). Sitten uusi yritys. Sipsi on niin ihana, kun se vastaa niin hienosti tämmöisiin juttuihin.

Niissä kaukokäskyissä näytin miten Sipsi tekee ja ongelmahan on (edelleen) se, että ne takajalat ei pysy paikoillaan. Voitaisiin kokeilla, että joku pitää niitä tai laittaa vaikka riisipussit niiden päälle, että hahmottaisi niitä paremmin. Ja ainakin pitää olla tosi tarkka kriteereistä, että koira voi tietää, mitä siltä halutaan.

Vuoden ensimmäinen koulutus Lohjalla 4.1.2014

Tänään oli Uudenmaan nuorten koirien tokoringin koulutus Lohjalla. Kouluttajana oli Pia Miettinen.

Meitä oli 13 koirakkoa ja päivä oli etukäteen jaettu aamupäivään ja iltapäivään. Taisin olla puolen päivän aikoihin paikalla, kun en pennun kanssa viitsinyt koko päiväksi mennä. Tehtiin ensin paikallaolot. Sipsi istui ihan nätisti (joskin aika alhaisessa vireessä) ja makuussa meni hyvin ekalla maahan.

Sitten omat vuorot tehtiin kahdessa 15 min setissä. Ekalla kierroksella tehtiin kaukokäskyjä. Aluksi Sipsi teki tosi huonosti ja ihmettelin, että mikäs tässä nyt mättää, kun kotona on jo tehnyt tosi paljon paremmin. Mutta sitten tajusin, että unohdin laittaa takapalkan! Sen jälkeen tilanne parantui huomattavasti.

Seisomasta maahan kannattaa kiinnittää huomiota, että käsimerkki on "työntävä" ja käsky tarpeeksi rauhallinen. Jos tulee virheitä, merkkaa ne kunnolla ja auta sen jälkeen, että seuraava onnistuu. Maasta seisomaan pitää edelleen kiinnittää huomiota, että siirtää etujalat taakse.

Jos on liikaa kiinni takapalkassa, palkka kädestä kunnes ilmeestä huomaa, että luopuu takapalkka-ajatuksesta. Helpot vaihdot kauempaa, jotta saa matkaa lisättyä!

Takapalkan kanssa sitten niitä, että se on viety etukäteen tai joku muu laittaa, jotta voi vapauttaa taakse, ilman, että Sipsi tietää sitä ennakkoon. Eli uskoa siihen, että se takapalkka on siellä, vaikka sitä ei näe (tai kuule, alkoi meinaan aika hyvin kuulostella milloin pudotin selän takaa lihapullan maahan).

Toisella kierroksella tehtiin seuraamista. Siinä on nyt ongelmana se, että ottaa etäisyyttä liikaa. Tähän voisi kokeilla nyt kuuria palkata namilla läheltä. Sitten tehtiin vielä zetan vaihdot, Sipsi jäi istumisessa seisomaan, mutta muuten ihan hyvät vaihdot. Zetan kokonaisuudessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei ennakoi seuraamiseen mukaan lähtöä, eli hyvät asennossa pysymiset. Ja sitten se seuraaminen pitäisi tähänkin saada kuntoon.

"Ei kai kakaralle anneta mun treeninameja?"

Nuorten koirien koulutus Porvoossa 12.10.2013

Eilen oli taas Uudenmaan nuorten koirien tokoringin koulutus. Tällä kertaa meitä kouluttamassa oli Nina Manner. Koiran kanssa koulutukseen osallistui 5 rinkiläistä, joten aikaa oli mukavasti käytettävissä.

Otimme Sipsin kanssa ensimmäiseksi käsittelyyn tunnarin. Sehän on nyt tehnyt tuollaista "suu auki" nuuhkimista, mutta tietenkään se ei nyt viitsinyt näyttää tätä koko ongelmaa. Saatiin kuitenkin hyviä vinkkejä miten tuota voi lähteä korjaamaan ja miten saadaan lisähaasteita tähän liikkeeseen.

Tässä näitä vinkkejä:
-Paljon yhden kapulan piilotusta ja hyvin vaikeitakin, että joutuu kunnolla haistelemaan ja käyttämään nenää.
-Kapuloiden piilotusta, niin että oma ja pari vierasta lehtien alla, osa näkyvissä. (Lehtiin ei saa koskea käsin.)
-Rauhoittuminen alkuun, joko niin että koiralle namipalkka ennen lähetystä, kun liikkuri sanoo käsky, tai niin, että muutama nami maahan ohjaajan eteen, josta koira saa kerätä ne ennen kuin lähtee kapuloille.
-Huomattavasti vaikeampia treenejä ja häiriötreenejä, esim. muutama kapula päällekäin, jossa oma alimmaisena, pallo tai muu lelu kapuloiden keskellä, oma kumallaan olevan merkkikartion sisällä, ihminen häiriönä kapuloiden vierellä / keskellä, iso määrä kapuloita jne.

=> Tärkeintä olisi siis nyt rauhallisuus lähtöön ja nuuhkimisen vahvistaminen!

Kun ensimmäinen kierros oli ohi, pidimme pienen ruokatauon, jonka jälkeen otimme paikallaolot. Sipsi istui nätisti, tosin tepsutti hieman kun palasin viereen. Paikallamakuussa meni maahan mennessä erittäin leveään asentoon ja siirsi sitä hieman kapeammaksi jossain vaiheessa. Jos haluaisi, niin sen voisi opettaa menemään kapeampaan asentoon opettamalla esim. isolla kosketusalustalla pitämään molempia etujalkoja siinä. Mutta enpä nyt tiedä onko tämä niin iso ongelma, että jaksaisin siihen kauheasti aikaa käyttää.

Seuraavalla kierroksella teimme kaukokäskyjä. Niistä ensimmäisenä maasta istuminen, jossa Sipsi nousee edelleen aika vajaaseen asentoon. Nyt se tietenkin nousi sitten aika hyvin, kun piti näyttää se ongelma. Mutta koska se osaa korjata toisella käskyllä, sitä voisi käyttää hyväksi ja korjata, jos ei nouse kunnolla ja siitä kehut, mutta palkka vain kun nousee kerralla oikein. (Jos ei ensimmäisellä käskyllä nouse hyvin, matka vähän lyhyemmäksi ja uusi yritys.) Palkkaus ylhäältä, niin että Sipsi on "orava"-asennossa.

Maasta seisomaan pitäisi opettaa vetäisemään etujalkoja alle. Tämän voisi tehdä niin, että laittaa Sipsin etujalat haralleen ja kun se korjaa ne alleen, palkkaa tästä. Jotta siitä seiso-käskystä tulisikin se etujalkojen korjaus alleen.

Seisomasta maahan. Tässä pitäisi ehkä vielä palata käyttämään kosketusalustaa välillä, jotta tekisi liikkeen kunnolla. Alusta voi olla välillä valmiina kentällä ja sitten voi mennä sen luo tekemään kaukokäskyt. Tässä Sipsi teki paremmin ilman käsimerkkiä. Jostain syystä unohdettiin tehdä seisomasta istumaan -vaihdot.

Viimeisellä kierroksella otimme seuraamista. Olimme harjoitelleet aiemmin kääntymisiä ilman koiraa, siten että käännöksissä otetaan aina pieni apuaskel vasemmalla jalallla. Ilman koiraa sujui hyvin, mutta Sipsin kanssa ei oikein vielä sujunut.

Pahin ongelma on kuitenkin se hössötys ja rauhallisempaa tekemistä voisi saada rauhallisella palkkauksella. Teimme niin, että heitin muutaman namin vasemmalle maahan ja kun Sipsi pitää hyvin kontaktia, se saa mennä hakemaan namit. Jos lähtee edistämään, heti pysähdys. Lisäksi Sipsillä oli vaikeuksia, kun tulimme lähelle seiniä tai muita esteitä, joten niitäkin pitää harjoitella.

Nuorten koirien tokotreenit Hyvinkäällä 8.9.2013

Tänään oli nuorten koirien ringin treenit. Eihän tuo Sipsi kyllä enää niin kovin nuori ole, mutta saadaan kuitenkin vielä ensi kevääseen asti nauttia näistä koulutuksista. Tänään Hyvinkäällä oli aivan loistava sää, aurinko paistoi koko päivän, niin että t-paidassa tarkeni vallan hyvin.

Keväällä rinkiin valittiin uusia koirakoita, joten meitä oli nyt paikalla 11. Ryhmä jaettiin kahtia. Toisella puolella kenttää oli "kehä", jossa Pernilla Tallberg piti kokeenomaiset treenit ja toisella puolella Sanna Viitanen käsitteli yksittäisiä ongelmaliikkeitä. Homma meni tosi sujuvasti ja varsinkin noista kokeenomaisista treeneistä tuntui olevan hyötyä, Sipsi alkoi pitää huomattavasti paremmin kontaktia kehään mennessä ja siellä ollessa, kun sai välillä kehässäkin palkkaa.

Me siis olimme aluksi siinä Pernillan ryhmässä. Tehtiin ensin paikallamakuu. Sipsi oli ekana ja meni hyvin maahan, vaikka ei taas pitänyt kontaktia, kun Pernilla tuli kohdalle. Istumaan nousi hieman vajaaksi.

Sitten ekassa setissä tulimme vain kehään ja ensimmäisen siirtymän jälkeen palkattiin heti koira. Tämä meni ihan kivasti. Sitten seuraavassa setissä tehtiin muutama liike ja vasta sitten palkattiin koira. Tein metallinoudon ja seuraamista. Metallinoutoon Sipsi varasti, eikä reagoinut, vaikka huusin nimeltä. Kokeessa ehkä olisin yrittänyt saada sen pysäytettyä, mutta nyt annoin mennä, kun en halunnut eilisen jälkeen enempää ongelmia tähän (kun ei siis silloin lähtenyt ekalla käskyllä). Seuraamisesta palkkasin pienen matkan jälkeen suoraan liikkeestä.

Tässä vaiheessa otettiin uudestaan paikallaoloja, kun osa porukasta tuli myöhässä. Tehtiin ensin paikallaistuminen, jossa Sipsi taas valui maahan! En mennyt piiloon, mutta olin aika kaukana ja vaikka komensin Sipsiä, se ei noussut kauempaa. Kävin nostamassa sen ja lopun aikaa kyllä istui hyvin. Paikallamakuussa hytkähti edellisten sanoessa maahan (olimme tässä keskellä), mutta meni nätisti omalla. Nousi myös ihan hyvin istumaan, mutta edelleen vähän vajaaseen asentoon.

Sitten tehtiin vielä yksi setti, jossa otin pidemmän seuraamispätkän ja uudestaan sen metallin. Seuraaminen oli ihan mukavan tuntuista ja nyt metallikin meni täysin oikein, palkkasin suoraan hausta.

Tämän jälkeen Pernilla puhui siitä, miten koiralle olisi hyvä opettaa tuota kehässä kehuilla palkkaamista. Siten, että ensin vaan kehutaan, ja sitten vasta kaivetaan se "oikea" palkka esille. Hän sanoi, että Sipsi osasi tämän tosi hyvin ja pyysi meitä näyttämään muille miten me tehdään! Joten tehtiin sitten vielä lyhyt setti, jossa otettiin liikkeestä maahanmeno (halusin varman liikkeen) ja pieni pätkä seuraamista. Ja palkkasin siis tuossa välissä antamalla Sipsin hypätä minua vasten ja kehumalla sitä. Ja sitten lopussa vapauttamalla sen ja kehumalla ja sitten antamalla muutaman namin. Sai aika paljon jännitystä treeniin, kun kaikki seisoi kehän laidalla katsomassa, miten me tehdään. :D

Tämä kehäharjoittelu oli tosi hyvää treeniä Sipsillekin, vaikka muka ollaan usein tehty. Noh, huomasin nyt kuitenkin, että se alkoi aivan eri asenteella mennä sinne kehään ja katsomaan minua, kun oli saanut parit palkat suoraan siellä. Eli nyt pitäisi ottaa sitä purkkia taas enempi sinne kokeenomaisiin treeneihin mukaan, ettei se olisi aina siellä laukulla odottamassa.

Ruokatauon jälkeen tehtiin sitten Sanna Viitasen opissa merkkiä ja ohjattua noutoa.

Sipsi odottelemassa omaa vuoroaan

Ensin merkkiä. Sipsi osasi jo aika hyvin mennä, mutta naksuttimen kanssa voisi vielä hakea sitä suoraa asentoa. Itse voi siirtyä välillä eri suuntiin ja koiran pitää hakea suoraa linjaa merkin takana. Sitten kun niitä on tehnyt, niin välillä voi ottaa Sipsin pidemmältä "lennosta" merkille ja jos ei heti mene suoraan, niin korjauksesta kehut, mutta ei palkkaa. Sitten uusi yritys ja jos menee nyt suoraan, niin siitä palkka.

Sitten kun tehdään ohjattua noutoa tai ruutua, niin Sipsin voi aluksi vaan viedä merkille, ettei se liikkeen ennakoimisen takia jää vinoon.

Ohjatussa kannattaa tehdä vielä tosi paljon vahvistusta niistä suunnista. Vie vaikka vaan sen toisen puolen kapulan ja lähettää sille, ei eri puolia samassa treenissä vielä tässä vaiheessa. Sitten kohta voi pyytää treenikaveria viemään, mutta käydä ekoilla kerroilla vaikka itse näyttämässä. Ja tässä vaiheessa kapulat voi olla lähempänä merkin linjaa, jotta tulee kunnon kaarros. Tässä kun on ideana, että koira alusta lähtien oppii kääntymään kunnolla reunimmaisten suuntaan.

Ruutua tehdessä kannattaa myös paljon auttaa, kun lähettää merkiltä. Näissä ohjaajasta poispäin suuntautuvissa liikkeissä kannattaa auttaa alussa sen verran, että koira aina löytää sen minne sen pitäisi mennä, ettei sille tule epävarmuutta.

Ystävyys-toko 18.5.2013

Oltiin Sipsin kanssa Nuorten koirien Helsingin ja Uudenmaan tokorinkien ystävyys-tokossa, vaikka sillä juoksut olikin ja hotspotkin vaivasi. Ihan kivasti se kuitenkin pystyi tekemään, joskin varsinkin liikkeiden alkujen maahanmenot tuntui tökkivän. Tehtiin siis enimmäkseen voittajan liikkeitä, osa vähän sovellettuna.

Tässä meidän pisteet:

Nämä liikkeet tuomaroi Pirkko Bellaoui

Paikallaolo 5,5  (kerroin 2 = 11) -kaksoiskäsky alkuun, nousi ennen käskyä istumaan ja käskin sen takaisin maahan, tehtiin siis EVL:n mukaisesti

Luoksetulo 5 (kerroin 3 = 15) -kaksoiskäsky alkuun ja ekaan pysähdykseen käsimerkki + suullinen, eikä se nyt muutenkaan kovin nopea ollut

Ruutu 7 (kerroin 3 = 21) -ei heti hahmottanut ruutua, teki pienen kiepsahduksen, mutta sitten löysi kuitenkin hyvin, seuraamiseen tulo meni ihan pitkäksi ja annoin vissiin uuden käskynkin

Kaukokäskyt 5 (kerroin 3 = 15) -annoinkohan tähänkin kaksoiskäskyn alkuun, noh, ainakin se tuli seisomasta istumaan aika paljon eteenpäin

Hyppy 9 (kerroin 2 = 18) -hyvin teki, olisikohan yksi piste mennyt lopusta, pyöräytti vähän kapulaa

Toisessa kehässä tuomaroi Pernilla Tallberg

Seuraaminen 9 (kerroin 3 = 27) -muuten aika kiva, mutta pari kertaa meni kontakti ja juoksussa jätätti omituisesti

Zeta 7 (kerroin 2 = 14) -istumisen seisoi ja sen lisäksi tein seisomisen ja maahanmenon väärinpäin, mutta Pernilla oli armollinen

Metallinouto 10 (kerroin 3 = 30)

Kokonaisvaikutus 9 / 9 (kerroin 2 = 18)

Pisteet yhteensä 169 p / 250 p. Sijoituttiin johonkin keskivaiheille, mutta mukavasti jokainen sai pienen palkinnon osallistumisesta. :) Oikein kiva ja hyödyllinen tapahtuma, treenattavaa riittää, mutta aika kivastihan se Sipsi jo yleisesti ottaen tekee.

Tässä vielä meidän seuraamisvideo. Otettu mun kameralla, joten laatu ei oo mikään paras mahdollinen, varsinkin tuo zoomaus ei siinä oikein toimi.

http://www.youtube.com/watch?v=8p6rPqyMmto&feature=youtu.be

Temppurata ja muuta nuorten koirien treeniä 9.3.2013

Tänään oltiin nuorten koirien tokoringin treeneissä Veikkolassa. Kouluttamassa olivat Samuli Juntto ja Maija Kultamaa. Meitä oli vain viisi, joista yhden koiran huomattiin venäyttäneen selkänsä, joten lopulta vain neljä koira oli treenaamassa. Aikaa oli siten reilusti, mutta tehtiin sitten rauhassa ja juteltiin paljon, joten ihan hyvin se aika sitten kuitenkin kului.

Tehtiin ensin kierros jossa jokainen teki kolme liikettä kokeenomaisesti. Me tehtiin tunnari, hyppynouto ja seuraaminen. Tunnarissa Sipsi otti hyvin oman, mutta sitten iski epävarmuus ja sylkäisi sen pois ja palasi tarkistamaan. Se oma lensi sen verran kauas, ettei sitten enää huomannut sitä, vaan päätyi tuomaan väärän. Hyppynouto meni hyvin, mutta este ei ollut oikea tokoeste, vaan vähän isompi versio, joten se ehkä auttoi siihen, ettei edes kuvitellut menevänsä ohi. Seuraamisessa humputteli menemään keskittymättä kunnolla hommiin, joten tuli pari ihme haahuilupätkää (juoksemisessa oli yhtäkkiä oikealla puolella) ja sen lisäksi edisti ihan järkyttävän paljon!

Seuraamisesta saatiin kommentiksi sitä, että se ei kunnolla keskity. Kaikissa muutoskohdissa se tsemppasi, mutta varsinkin pitkillä suorilla se kyllä iloisesti tulee mukana, mutta ei keskity siihen työskentelyyn. Sen takia paikka elää ja tulee noita mokia, kun ei tee tarkasti hommia. Lisäksi itse näytän sille edelleen pienellä kädenheilautuksella, että sen pitää parantaa sivuasentoa, kun tulee ensin vähän vinoon! Käsimerkki pois ja antaa vaikka olla vinossa, jos ei itse korjaa! Ja sitten paljon treeniä, jossa on vaihtelua ja välillä tehdään pitkää suoraa ja palkka vaihdellen näistä. Että ymmärtää sen, että se palkka voi tulla milloin vaan, joten koko ajan pitää keskittyä työskentelyyn.

Sitten otettiin tunnari uusiksi kun Sipsi oli rauhallisemmassa mielentilassa ja se nuuhki ihan hyvin, varmisti viereisen ja palasi sitten omaan, jonka toi. Piti kuitenkin kapulaa pitkittäin "piippuna" suussa ja kyselin sitten, että miten tähän voisi puuttua. Tätä voi harjoitella jättämällä välimatkan pois, koska Sipsi ottaa kapulan kyllä hyvin, mutta matkalla kääntää sen tähän asentoon. Lisäksi voi tehdä ihan normaaleita kapulan pitoharjoituksia (ja hakuharjoituksia myös tunnarikapulalla), joita ei ollakaan tosiaan vähään aikaan tehty. Jos tuo kapulan piippuna, sen voi ottaa pois, kääntää oikein päin ja sitten kehua. Näissä erillisissä harjoituksissa voi myös huomauttaa heti, jos kääntelee tai kolistelee kapulaa suussa.

Yleisesti ottaen puhuttiin siitä, että kun Sipsille on nyt tuota intoa haettu ja sitä tuntuu nyt löytyvän ihan kivasti, niin pitäisi nyt panostaa myös siihen rauhallisemmassa vireessä tekemiseen ja varsinkin keskittymiseen siihen mitä ollaan tekemässä.

Muiden tehtyä omat liikkeensä tehtiin paikallamakuut. Sipsi ei keskittynyt taaskaan alussa kunnolla ja meni maahan jo kun liikkuri oli edellisen kohdalla. Makuussa oli pari kertaa haistellut maata. Istumisessa haukotteli jo kun lähdin ja oli aika pian mennyt maahan. Kävin korjaamassa sen ja sen jälkeen se istui hyvin. Tähänkin pitäisi ehkä taas tehdä vähän enempi sitä intoa, että jaksaa tosiaan keskittyä pysymään siellä oikeassa asennossa.

Sitten tehtiin temppurata! Radassa koira jätettiin luoksetuloon, ohjaaja käveli toiselle puolelle kenttää, kutsui koiraa, pysäytti matkalla maahan ja käski siitä seisomaan. Sitten merkille, josta yhden noutakapulan yli ruutuun. Ruudusta mukaan siellä oleva noutokapula ja sen kanssa estehyppy, jonka jälkeen pysähdys matkalla, kapulasta irti ja sen matkalla olleen kapulan nouto.

Sipsi ei oikein osaa vielä merkkiä joten kävin näyttämässä sen sille. Siitä ruutuun taisi osata mennä, mutta siitä sivusuunnassa hyppyesteelle ei millään tajunnut mennä. Jouduin pysäyttämään sen monta kertaa ja aika paljon apuja jouduin antamaan, että tajusi missä suunnassa se hyppyeste on. Kapulasta päästi irti ja kun ohjasin tarpeeksi, haki toisen kapulan. Ohjaajaa meinasi kyllä naurattaa kovasti ja monta kertaa jouduin pysäyttämään Sipsin ja seis käsky sillä ei näköjään ole kovin hyvin hallussa! Mutta tämä tuntui tosi hyvältä treeniltä ja Sipsi joutui oikeasti työskentelemään ja miettimään, että mitä tässä nyt tehdäänkään.

Ideana on siis juuri se, että koiraa ei kielletä tekemästä mitään, mutta jos se meinaa tehdä jotain väärää, se stopataan (tästä voi välillä palkita) ja hengähdetään ja mietitään, että miten se saataisiin tekemään se, mitä halutaan. Kokeissahan voi tulla monennäköisiä tilanteita, joissa on hyötyä siitä, että koira osaa pysähtyä käskystä ja lähteä ihan toiseen suuntaan kuin mihin se oli alunperin menossa. Tai jättää kapulan jonka luona jo on ja hakea toisen (ohjattu nouto).

Vikalla kierroksella tehtiin luoksetulon stoppeja. Mahdollisia harkittavia asioita palkkauksessa: 
-takapalkka
-koiran luo palkkaamaan meneminen ja liikkeen lopetus siihen (ei tarvi valua kun liike ei siitä ohjaajan luo jatku)
-oikein kohdan katsominen maasta ja siitä vertaaminen kuin paljon koira on liikkunut pysähtymisen jälkeen
-apuohjaaja heittämään lihapullan koiran jalkojen juureen (jos koira alkaa tuijotella apuohjaajaa, tee häiriötreeniä)

Muiden tekemistä liikkeistä / keskusteluista jäi mieleen:

• Kaukokäskyihin tarpeeksi oikeita toistoja! Ei yhtään vääriä, jos tulee yksi väärä, heti helpotus ja paljon oikeita. Yksi tarkka kriteeri, esim. oikea takajalka koko ajan paikallaan. (Alussa mahdollisesti jalan kiinnipitäminen.)
• Zetassa hitaampi kävely kuin normiseuraamisessa. Koiran helpompi tehdä oikea liike ja yleensä erillään seuraamisesta, joten tuomari ei voi verrata vauhtia siihen. Jos treenaa yksin voi liikkeitä tehdä niin että koira kävelee edessä ja itse kävelee takaperin. Jos koira sivulla, älä katso sitä, vaan sano käsky ja jos tekee väärin, tee uudestaan (vahvista käskyä muussa tilanteessa). Myös kokeessa voi käydä näin, eikä sitä pysty sielläkään korjaamaan.
• Hyppynoutotreeniä niin, että vaikka kapula olisi missä tahansa, koiran pitää hypätä, hakea se ja hypätä takaisin. Auta koiraa, jos on vaikea treeni ja palkka heti kun tekee oikein. 
• Luoksetulossa koira oppii monesti, että leikeissä pysähtyy hyvin, mutta suoralla (kokeenomaisella) ei pysähdy. Tätä voi treenata niin, että koiran on pakko pysähtyä. Jos ei pysähdy, ohjaaja menee vastaan ja vie koiran takaisin paikkaan missä sen olisi pitänyt pysähtyä.

 

Nuorten koirien tokoringin koulutus 6.1.2013

Tänään olimme Hyvinkäällä ja kouluttajina olivat Christa Enqvist-Pukkila ja Nina Manner. Aluksi kumpikin kertoi vähän omasta taustastaan ja koulutusfilosofiastaan. Christan ajatuksia olenkin aiemmin vähän kirjoitellut viime kevään koulutuksesta, mutta siis hänen ideana on, että koiralle luodaan ensin hyvä motivaatio ja sen jälkeen voidaan puuttua teknisiin virheisiin.

Kuusi perusasiaa mihin Christa keskittyy pennun kanssa ovat:

• perusasento
• kontakti
• istu
• seiso
• maahan
• nouto

Tämä on pohja jolle kaikki myöhemmin opetettavat asiat perustuu. Jos pohja ei ole vahva, niin "talo" ei pysy kasassa. Näitä kaikkia asioita joutuu myös välillä vahvistamaan, jotta ne pysyvät hyvinä.

Meitä oli tällä kertaa kahdeksan koulutuksessa ja ensin tehtiin paikallaolot. Heti aluksi istuminen ja makuu. Sipsi teki hyvin kummatkin (mitä nyt kerran nuuhki makuussa maata ja vähän teputti istumisessa kun tulin viereen) ja nyt kun tajusin pyytää siltä kontaktia juuri kun liikkuri oli tulossa kohdalle, niin se meni heti ekalla maahan.

Sitten ryhmä jaettiin kahtia, toiset menivät Christalle ja toiset Ninalle. Me oltiin ensin Christalla ja tehtiin Sipsin kanssa seuraamista. Tehtiin aika pitkä kokeenomainen setti, jossa oli käännöksiä, askelia, juoksua ja suoria pätkiä. Sipsi ehkä vähän hyytyi loppua kohti, mutta yllättävän hyvin jaksoi tehdä pitkän pätkän. Christan mielestä sillä oli hyvä asenne ja se teki hyvin töitä, mutta sen perustekniikassa on hieman puutteita. Lisäksi ohjaaja pitää päätä vähän liian alas suunnattuna (ei sentään enää kierossa vasemmalle!). Koiran pitäisi tehdä se seuraamistyö ja ohjaajan ei tarvitse katsoa, että se koira siellä tulee vaan pitäisi luottaa siihen.

Nämä tekniset puutteet, kuten asennon seilaaminen (hieman liian eteen), ajoittainen väljyys (etenkin käännöksissä) ja aloituksen ennakointi (lähtee heti liikkeelle kun sanotaan seuraa, eikä vasta sitten kun minä lähden) voisivat korjautua vahvistamalla sivuasentoa. Eli jos koiralla olisi todella varma sivuasento, niin se hakeutuisi seuraamisessa paremmin siihen. Aloituksessa voi tehdä omaa huojuntaa ym. joihin koira ei saa reagoida. Jos sivuasento olisi hieman taaempana, niin Sipsin olisi pakko hakeutua siihen, eikä se voisi ennakoida, koska aina kun pysähtyisin (alussa toki usein), niin sen pitäisi palata takaisin ja se huomaisi sen (ennakoimisen) turhaksi. Sama pätee tuohon väljyyteen kääntymisissä.

Kun kaikki ryhmässä olivat tehneet, otetiin uudet paikallaolot, tällä kertaa makuu ensin ja sitten istuminen. Makuu meni muuten hyvin, mutta istumaan nousua ennakoi pahasti, oltiin viimeisenä niin, että kaikki muut pyysivät koiransa ensin istumaan ja tässä ehti kaksi kertaa nousta. Pyysin istumaan sitten kun pysyi ensin maassa myös liikkurin käskyn ajan. Itse paikallaolot meni hyvin.

Ninan ryhmässä tehtiin jääviä. Tehtiin erilaisia seuraamispätkiä, joissa Sipsi ei saanut reagoida liikkurin käskyyn (heti ekassa pysähtyi itsekseen kun liikkuri sanoi käsky) ja sitten sellaisia, joissa sen piti mennä käskystä maahan. Näitä pitäisi treenata liikkurin kanssa lisää. Lisäksi liikekäskyn pitäisi tulla vain hyvästä seuraamisesta "palkkana". Jos yhtään meinaa jätättää tai ennakoida, niin käskyä ei tule. Koira pyydetään vaan seuraamaan.

Sitten edelleen voisi tehdä häiriöharjoituksia, joissa koiran pitää olla asennossa kovassakin häiriössä, jotta siihen liikkumiseen pääsee puuttumaan. Tätä varsinkin seisomisen taakse kääntymisessä pitäisi treenata. Esimerkiksi namien heittely koiran jalkojen välistä, ohjaajan ryntäily, juoksu, lelujen heittely jne.

Z-liikettä varten voisi ottaa jo jonkun ennakoivan sanan (vaikka "tehään zetaa"), joka tarkoittaisi koiralle, että nyt ehkä seurataan vaan tai sitten tehdään joku liike. Se ei sitten ainakaan sekoittaisi pelkkään seuraamiseen, jossa ei ikinä tulee mitään jäävää liikettä.

Muiden treeneistä ja Christan selityksistä jäi mieleen se, että ohjatussa noudossa kapuloita kannattaa pitää kauempana kuin koematkalla ja ohjaaja voi olla sivussa (sillä puolella mihin on ohjaamassa) kun ohjaa koiraa. Noudettava kapula kannattaa käydä näyttämässä koiralle. Jos koira meinaa mennä keskikapulalla -> "seis" ja käy kehumassa koiran (hyvä kun pysähdyit käskystä) ja tuo sen uudestaan merkille ja käy uudestaan näyttämässä oikein kapulan.

Hyvältä merkiltä koira menee yleensä paremmin oikealle kapulalle. Jos se jää ihan vinoon, niin sen silmissä kapulat näyttävät erilaisilta kuin jos se on suorassa. Merkin kanssa tulee yleensä vasta sitten ongelmia, kun koira yhdistää sen ruutuun ja ohjattuun. Ohjatun merkistä tulee usein tahmea, kun koiralla on kiire kapuloille ja ruudun merkistä koira voi alkaa ennakoida puolia. Tässä vaiheessa tulisi olla tarkkana merkin kriteereistä. Merkistä pitää palkata koiraa tarpeeksi, jotta sen merkitys säilyy tärkeänä.

Tässä vielä selitys miten sitä keskikapulaa kannattaa treenata erikseen ohjatusta. Eli ensin heitetään koiralle yksi kapula ja lähetetään se noutamaan sen (vauhtinouto). Sitten kun koira on tuonut sen, heitetään kapula uudestaan ja koira noutamaan, mutta ennen kuin ehtii ottaa kapulaa, huudetaankin "seis" ja palkataan koira pysähtymisestä. Sitten koira ulos, johon on viety vasen ja oikea kapula. Heitetään kapula näiden väliin ja koira noutamaan sen. Sitten kun koira on noutanut, heitetään uudestaan ja lähetetään, mutta pysäytetään ja käsketäänkin hakea oikea tai vasen. Koiralle siis tulee mielikuva, että pysäytys on hyvä asia ja sen jälkeen voikin lähteä jompaan kumpaan suuntaan hakemaan toista kapulaa.

Christa on myös opettanut koiralle "mars" käskyn, joka tarkoittaa sitä, että sen pitää hypätä lähimmän kapulan yli ja hakea siitä seuraava. Mutta tämä nyt menee sitten jo vähän hifistelyn puolelle. :D Jos nyt saisi Sipsin edes hakemaan noita oikeaa ja vasenta...

Treeniä nuorten koirien tokorinkiläisten kanssa, osa 2

Toinen kerta Klaukkalassa treenit tällä porukalla. Tosin porukkamme oli kutistunut kolmeen, mutta saimme sitten Lauran ja Emmin kanssa treenailla oikein ajan kanssa, kun halli oli varattu kahdeksi tunniksi.

Teimme lauantaina oppimiamme juttuja. Aluksi ruutua targetilla. Ekalla kerralla Sipsi katseli johonkin ihan muualle, eikä ollut ollenkaan menossa ruutuun. Laura kävi näyttämässä sen ja sen jälkeen meni hyvin ja suoraan targetille. Otin muutaman toiston ja juoksi joka kerta hyvin ruudun takaosaan asti. Sitten viimeinen toisto ilman targettia ja silti meni hyvin.

Seuraavalla vuorollamme tein ohjattua noutoa. Siihenkin otin oppia lauantaina, vaikka ei itse sitä tehtykään ja tehtiin nyt niin, että haettava kapula oli selvästi lähempänä merkin linjaa kuin keskikapula. Ekalla kerralla Sipsi haki keskikapulan, mutta kun sitä laitettiin vähän taaemmas ja itse menin hieman enemmän haettavaa kapulaa kohti, niin loput toistot Sipsi haki oikean. Kovin nopeasti se ei kapuloita hakenut ja välillä ottikin vähän huonosti, mutta se johtui varmaan siitä, kun ei oikein tiennyt mikä on homman nimi.

Kolmannella vuorollamme tein tunnarin. Tehtiin isolla kasalla ja vähän lyhyemmällä matkalla. Sipsi nuuhki hyvin, tosin meinasi ottaa omasta viereisen, mutta kuitenkin päätyi sitten omaan. En ottanut enempää toistoja.

Sitten tein vielä kokeenomaisen setin, jossa oli seuraaminen, seisomaan jääminen, luoksetulo, nouto ja hyppy. Seuraaminen oli Sipsin tasoista, varsinkin käännökset on vielä hakusessa. Seisomaan jäämisessä tuli kaikki meidän kesto-ongelmat esiin, eli teputti (tosin oli ottanut myös askelia, mikä ei ole tavallista!), kääntyi ja teputti kun tulin viereen. Luoksetulo ei ollut kovin jämäkkä, mutta pysähtyi kuitenkin. Nouto oli ihan ok, tosin kun ei ollut oikeaa kapulaa, niin heitto oli vähän lyhyt. Hyppyyn ei lähtenyt ekalla, ei jotenkin vissiin huomannut, että se hyppy oli siinä. Kuuntelin "tuomarin" (Laura) kommentit ja kehuin ja silittelin Sipsiä. Sitten menimme hakemaan loppupalkan yhdessä.

Tein vielä vähän hyppyä ja nyt hyppäsi joka kerta hyvin. Samoin seisomaan jäämistä ja siinä pysähtyi hyvin ja ei teputellut. Jotenkin kyllä tuntuu, että kokeessa tekee sen taas, kun on korkeammassa vireessä. Seuraamista katsoin vähän peilin kanssa ja onhan se nyt parempaa kuin joskus aiemmin, mutta en ole kovin tyytyväinen siihen edelleenkään. Tein myös kaukokäskyjä, kun nyt kun olen ottanut paljon seisomaan nousua, niin istuminen on vähän kärsinyt ja meinaa välillä nousta seisomaan tai sitten ei nouse ollenkaan. Pitää sitä vielä tällä viikolla tehdä.

Nuorten koirien tokoringin koulutus 24.11.2012

Toinen kerta kun tavattiin nuorten koirien tokoringin kanssa. Olimme Porvoossa samassa hallissa kuin viimeksi. Tällä kertaa kouluttajina olivat Riitta Jantunen-Korri ja Jessica Svanljung. Kaikki 9 rinkiläistä olivat paikalla, joskin yksi vain kuunteluoppilaana. Silti tuntui, että ehdittiin tehdä enempi kuin viimeksi, kun teoriaan ei mennyt niin paljon aikaa ja koulutusosioihin jokaiselle oli varattu 10 min ja sitä seurattiin munakellolla.

Teoriaosuudessa puhuttiin suhdekoulutuksesta. Eli kyse on siitä, että koira palkkautuu pelkästään ohjaajan kehuista. Koira ei tietenkään voi palkkautua niistä, jos ei pidä ihmistä arvossa. Joten suhteen pitäisi olla yleisesti ottaen kunnossa, jotta koiraa pystyy palkitsemaan pelkillä kehuilla. Suhdekoulutusta voi kokella opettamalla koiralle vaikka jonkun tempun täysin ilman nameja tai leluja (edes taskuissa).

Kokeilin kotona opettaa Sipsille tuolin ympärillä pyörimistä (etujalat tuolilla) ja hyvinhän se oppi. Toisaalta kun sitä on muutaman vuoden palkinnut nameilla aina harjoitellessa, niin kyllähän sillä on vahva odotus siitä, että jossain vaiheessa myös sen fyysisen palkan saa. Sinänsä monesti kyllä turhan usein palkkaa heti sillä namilla, kun voisi vahvistaa ensin sitä oikeaa asiaa kehumisella.

Koiran pitäisi palkatessa olla aktiivinen ihmistä kohtaan, vasta sitten se saa namin tai lelun. Koiralla pitäisi myös olla palkkaamissana, mikä tarkoittaa sitä, että palkka on tulossa. Silloin koira myös aktivoituu pelkästä sanasta.

Treeneissä pitäisi harjoitella erilaisia keinoja säädellä viretilaa. Eri koirilla toimii eri keinot. Kun tietää millä keinoilla omaa koiraa voi nostaa tai laskea, sitä voi käyttää myös koetilanteessa. Treeneissä pitäisi olla samat keinot käytössä kuin kokeessa, jotta koetilanne ei olisi niin erilainen. Kehuista ilahtumisessa koiralle on opetettava miten paljon se saa ilahtua. Se ei esimerkiksi saa alkaa haukkumaan.

Lisäksi oli puhetta siitä, että itse liikkeiden lisäksi pitää muistaa harjoitella sitä, mitä tekee liikkeiden välillä. Koiran ja ohjaajan pitää olla yhteisessä kuplassa ja myös välien pitää sujua. Joskus välit voivat olla pitkiäkin ja silloin pitäisi tietää mitä tehdä. Välillä on hyvä harjoitella myös "ärsyttävää" liikkeenohjaajaa, joka tekee virheitä ja käy välillä viemässä ja tuomassa tavaroita rasittavan hitaasti.

Ensimmäisellä kierroksella, kun kumpikin kouluttaja ohjasi yhdessä, harjoittelimme ruutua. Sipsi teki juuri niin kuten se yleensä tekee, eli juoksi hyvällä vauhdilla ruutuun, mutta pyörähti etunauhan luona, eikä mennyt kovin syvälle ruutuun. Tähän voisi ottaa nyt avuksi targettikuuriin, jotta muistaa taas paikan paremmin. Jatkossa aina jos näyttää, ettei mene hyvin taakse, voi ottaa targettia takaisin ja sitten kun taas menee tarpeeksi syvälle tehdä ilman sitä.

Seuraavalla kierroksella teimme Riitan kanssa tunnaria. Koska Sipsillä on nyt tullut kapuloiden tarkastamista, niin sitä voisi harjoitella isolla määrällä tunnareita. Silloin ei todennäköisesti ala tarkistamaan ja joutuu myös työskentelemään pidemään, joten ei voi pitää niin kovaa kiirettä. Lisäksi olisi tärkeää saada sille nyt paljon toistoja sopivassa vireessä, jotta oppii toimimaan siinä. Joten voi olla vielä parempi palata taaksepäin, esim. lyhyempään matkaan ja tehdä piilotuksia välillä. Sitten kun alkaa osata, niin välillä vaikeampia ja myöhemmin kun osaa kunnolla työskentelyä voi harjoitella tyhjillä kasoilla.

Viimeisellä kierroksella teimme Jessican kanssa liikkeestä seisomista ja kaukokäskyjä. Sipsi teki nyt aika nätisti liikkeestä seisomisen, ei kääntynyt tai teputellut yhtään kun menin taakse. Oli aika sopivassa vireessä, mutta pitää harjoitella tuossa erilaisia juttuja, kuten että pystyn laittamaan kädet taskuun (alkoi teputtaa kun odotti palkkaa), erilaista liikkumista, namien heittelyä maahan ym. Kaukokäskyt teki aika kivasti, pitäisi vaan nyt viedä niitä eteenpäin. Seisomisesta maahan pitäisi nenätargetin tekemisessä olla säännöt, niin että tekee vain käskystä ja käsimerkistä, jotta siinä voi edetä. Seisomisessa ei teputtanut nyt, siinäkin voisi tehdä noita erilaisia pysymistreenejä.

Lopuksi teimme vielä yhden paikallamakuun. Sipsi katsoi taas liikkuria kun hän oli meidän kohdalla, mutta odotin kunnes se katsoi takaisin minuun, jolloin se meni heti käskystä maahan. Takaisin istumaan noustessa en ole varma nousiko se jo liikkurin käskystä ylös. Näitä täytyy vielä harjoitella.

Sipsi odottaa omaa vuoroaan

Treeniä nuorten koirien tokorinkiläisten kanssa, osa 1

Oltiin eilen Klaukkalassa Kennelliiton tiloissa treenaamassa kolmen nuorten koirien tokorinkiin kuuluvan kanssa. Aikaa oli kaksi tuntia, joten ehdittiin tehdä kunnon treenit.

Aloitettiin paikallaoloilla. Istumisessa Sipsi oli meinannut nuuhkia ja samalla liikuttanut toista tassua. Makuussa tuijotti edessä olevaa liikkuria ja ei mennyt ekalla käskyllä maahan.

Ekana liikkeenä tehtiin liikkeestä seisomaan jäämistä ja seisomassa paikallaan pysymistä. Laitoin kupin eteen, jossa oli lihapulla. Sipsi oli jotenkin tosi jännittynyt tai kiihkoissaan tuosta ja sillä oli tosi vaikea keskittyä olemaan paikallaan. Välillä liikutti jotain tassua vaan ihan vähän, mutta sitten välillä kääntyi ihan kunnolla. Tätä pitää selvästikin tehdä vielä paljon lisää.

Sitten tehtiin ruutua. Ekalla kerralla meni aika nätisti ruutuun, mutta kun otin toisen toiston, jäi ihan ruutunauhan etuosaan, osaa siitä kyllä itse korjata taaksepäin, mutta kun haluisin sen juoksevan suoraan taaemmas! Enkä ainakaan oppivan, että ensin käännytään siinä ihan nauhalla ja sitten korjaillaan. Laitoin sitten taakse kosketusalustan, mutta silti Sipsi tarjosi aina ensin ruutunauhan takana olemista ja vasta sitten tajusi mennä alustalle. Tehtiin varmaan kolme toistoa ja sitten viimein Sipsi meni suoraan sinne taakse. En tiedä miten tästä etenisi.

Sitten pidettiin tauko ja sen jälkeen otettiin hyppynoutoa. Jos olen suorassa ja heitän suoraan Sipsi tekee hyvin. Mutta jos kapula on vinossa tai minä olen vinossa, niin Sipsi menee herkästi suoraan kapulalle. Jos kiellän sitä menemästä tai joku ottaa kapulan pois, se menee ihan lukkoon ja ei tee mitään. Sain sen nyt kuitenkin kädellä näyttämällä hyppäämään tämmöisen "lukon" jälkeen ja sen jälkeen menikin hyvin ja se hyppäsi joka kerta.

Jossain välissä teimme vähän seuraamista, kun oli kiva iso peili. Ei tosin seuraaminen kovin hyvältä näyttänyt, vaikka onhan siellä hyviäkin pätkiä joukossa. Kääntymiset sujuu suht kivasti ja korjaa aina pysähdyksissä. Ehkä pitää vaan jatkaa tehden paljon näitä.

Sitten otettiin tunnaria niin, että Laura toimi liikkurina. Eka kerta meni niin, että tarkasti kaikki hyvin ja nosti oikean, mutta pudotti sen ja kävi uudestaan tarkastamassa muut. Kokeiltiin sitten laittaa sen verran paljon muita kapuloita, että ei pystyisi jokaista tarkistamaan. Nuuhki aluksi hyvin, mutta sitten ilmeisesti usko petti ja alkoi tuomaan vääriä. Laitoin sen hetkeksi tauolle ja kävin koskemassa kapulaan uusiksi niin että Sipsi näki sen. Sen jälkeen se hakikin sen hyvin (lähetin lyhyeltä matkalta). Otettiin vielä kolmas kerta niin, että laitoin itse sen oman kapulan joukkoon ja lähetin lyhyemmältä matkalta. Tämä meni hyvin ja lopetettiin tähän.

Otin vielä muutaman luoksetulon stopin lyhyeltä matkalta ja suoraan lihapullan heittämällä. Ja vähän kaukojakin tuli otettua. Ja sitten vielä ihan lopuksi uudet paikallaolot. Tuossa Sipsi meni lopussa maahan istumasta, ei tainnut enää jaksaa keskittyä. Ja paikallamakuussa ei taaskaan mennyt maahan, kun liikkuri (Rami) tuli eteen sanomaan käsky.

Huh, oli kyllä rankka treeni ja Sipsi oli tuon jälkeen ihan poikki. Mutta kivasti kuitenkin jaksoi noinkin pitkään tehdä, vaikka välillä siis toki pidettiin taukoja, ettei se nyt ihan kahta tuntia hommia tehnyt. :D

Nuorten koirien tokoringin koulutus 20.10.12

Eilen olimme Porvoossa ensimmäisessä nuorten koirien tokoringin koulutuksessa. Kouluttamassa meitä oli Katariina Kainulainen ja Tesu Åberg. Meitä koulutettavia oli kuusi, joten aikaa oli ihan hyvin. Tosin kyllä se aika kuitenkin melko nopeasti meni.

Aluksi kävimme läpi teoriaa:

Nuoren koiran kanssa tärkeää on luoda koiralle ja ohjaajalle turvallisuuden tunne. Tähän liittyy se, että koiralle on opetettu asiat oikein ja kumpikin tietää mitä on tapahtumassa ja mitä ollaan tekemässä. Lisäksi nuoren koiran kanssa pitäisi muistaa uudessa paikassa tehdä aina jotain helppoa ja koiran itseluottamusta vahvistavaa. Liikesuoritusten eri osien lisäksi pitää muistaa tarpeeksi treenata kokonaisuuksia.

Etenemisen kannalta on tärkeää asettaa tavoitteita. Tavoitteita pitäisi olla eri aikajaksoilla, pitkän aikavälin ja lyhyen aikavälin tavoitteita. Lisäksi jokaiselle treenikerralle pitää miettiä sen kerran tavoitteet. Mitä tarkemmat tavoitteet on miettinyt ja miten niihin etenee, sitä nopeammin tavoitteisiin pääsee. Mielikuvaharjoitteet auttavat saamaan unelman todentuntuisemmaksi. Mielikuvaharjoitteita voi tehdä myös videoimalla parhaita treenejä ja tekemällä näistä koosteen itselleen.

Koiran kannalta on tärkeää, että se saa hyviä kokemuksia itse kisatilanteesta. Kisoja kannattaa välillä käydä katsomassa vaan sillä silmällä, että mitä kaikkea kisatilanteessa voi tapahtua. Lisäksi koko koesetti pitäisi treeneissä tehdä tarpeeksi usein, jotta kisanomaisuutta tulee treenattua tarpeeksi. Sitten kun itse liikkeet on opetettu haasteena on se, miten liikkeet saa pysymään hyvällä tasolla.

On tärkeää, että ohjaajalla on selkeä oma tavoite tai näkemys mitä haluaa koiran tekevän. Silloin treeneissä ei ole merkitystä mitä treenikaverit sanovat tai mitä pisteitä tuomari antaa, vain sillä on merkitystä, että koira tekee niinkuin itse haluaa. Tämä voi olla erilainen eri koirilla, riippuen siitä mikä se tavoite on.

Sitten siirryimme käytännön harjoitteluun. Ensin jokainen teki yksin ja kumpikin kouluttaja antoi vinkkejä. Valitsin meidän ensimmäiseksi liikkeeksi ohjatun noudon.

Olemme treenanneet suuntia namikippojen kanssa. Ongelmana on ollut se, että Sipsi ei kovin hyvin kuuntele mihin suuntaan ohjaan sitä ja on välillä mennyt molemmille kipoille ja kun en oikein ole tiennyt mitä teen, niin se on välillä päässyt syömään löytämänsä namit. Nyt sitten tehtiin niin, että kun Sipsi on syönyt namin, huudan sen takaisin ja palkkaan taakseni, ettei se ehdi juosta toiselle kipolle. Merkille talutan Sipsin pannasta, ettei se varasta siitä suoraan namikipoille.

Jossain vaiheessa molemmilla puolilla voi olla namia, kunhan on sitten kaveri estämässä varastamisen. Silloin voi ohjata sen sinne, kumpaan ei ole pyrkimässä. Tätä samaa voi harjoitella kotona kahden sukan noudolla, niin että laittaa sen aina hakemaan juuri sen mihin ei ole pyrkimässä. Tätä sukkajuttua ollaan vähän tehtykin.

Sitten teimme paikallaolot. Sipsi oli istumisessa siirtänyt hieman toista etutassua, joten olisi tärkeä opettaa sille sellainen istumisasento, jossa pystyy olemaan nätisti. Muuten on nykyään ihan tarkkaavainen, joskin vähän tärisee kun tulen sen luo, kun odottaa niin innolla palkalle pääsyä. Paikallamakuussa oli myös siirtänyt toista etutassua, joten myös se pitäisi opettaa menemään maahan sellaiseen asentoon, ettei tarvi vaihtaa. Tässä oli sama tärinä, kun tulin luo ja oli heti ryntäämässä palkalle. Kuitenkin se pysyy hyvin ja itse paikallaolot on ihan levollisen näköinen, joten enköhän jatka ainakin toistaiseksi samalla namikuppi piilossa -linjalla.

Toisella omalla vuorolla seuraamista. Tässä tehtiin parittain niin, että toinen kouluttaja koulutti toista ja toinen toista. Meitä koulutti Kata. Näytin minkälaista meidän seuraaminen on ja sehän on vallan kovin edistäväistä. Mutta intoa on ja kontakti pysyy hyvin. Eikä se vissiin ihan niin vinoa ole kuin mitä itsestä tuntuu. Tuohon edistämiseen voitaisiin tehdä paljon vasempaan käännöksiä, kokeiltiin myös täyskäännöstä vasempaan, niin että kävelen Sipsin päälle, mutta tuntui kyllä, ettei se kauheasti auttanut, se vaan alkoi sitten hypätä sivuun. Vasempaan käännös ja seis tuntui auttavan paremmin. Siinä voi ottaa lisänä askelta taakse. Puhuttiin myös huomauttamisesta, mutta ehdin siinä välissä pari kertaa tehdä takapalkan kautta ja sen jälkeen Sipsi seurasikin paljon paremmin. Ei tässä taida auttaa muu kuin treenata.

Päästiin valmennusrinkiin :)

Jee, päästiin nuorten koirien valmennusrinkiin. Nyt pitäis sitten ihan tosissaan treenata, ettei aivan nolata itseämme siellä. Aattelin, että voisin vähän käydä läpi millä mallilla meidän liikkeet tällä hetkellä on.

Seuraaminen: Sain noottia siitä, että vasen käsi on jähmettynyt paikalleen ja se vaikuttaa negatiivisesti koko suoritukseen. Sivuaskelissa Sipsi vähän mutisi jotain, mutta niitä ei kauheasti kyllä olla treenattu, en tiennyt, että niitä siinä näyttökokeessa on. Mutta tuolle omalle kädelle pitäisi tehdä jotain. Käännökset, varsinkin vasempaan, on myös aika kauheat, Sipsi usein pomppaa niissä. Muutenkin sellaista tarkkuutta tarvii kyllä tosi moneen kohtaan. Tässä ei varmaan ikinä tule valmiiksi.

Jättöliikkeet: Tosi vähän tehty viime aikoina, maahanmeno ei varmaan ikinä ole tarpeeksi nopea, istumista ollaankin tehty nyt tosi vähän, siihen pitäisi saada reilusti vauhtia. Seisominen taitaa olla aika hyvä.

Luoksetulo: Pysäytys ihan vaiheessa vielä. Suora luoksetulo meni näyttökokeessa hyvin, mutta en tiedä oliko se tuuria, kun treeneissä tekee sen pienen hypyn kyllä aika usein. En tiedä vaikuttiko matka, kun joutui kunnolla spurttaamaan, niin ei ehkä "ehtinyt" tehdä sitä hyppyä. Pysäytystä ollaan treenattu nyt paljon, mutta aika pitkälti se on vielä sitä, että samaan aikaan lentää nakki/lihapulla. Pysähtyy niin toki aika hyvin. Haluaisin opettaa sitä kiertämisen kautta, mutta se on itsessään jotenkin ihan tosi vaikea Sipsille. Juoksee kyllä iloisesti johonkin, mutta sitten saattaa jäädä esim. puun eteen seisomaan, että tähänkö haluat mun menevän, eikä tajua kiertää. Huonosti opetettu...

Nouto: Tämä sujuu ihan hyvin perusteiltaan, toki hiomista riittää, esim. ettei kapulasta irtipäästämisen jälkeen saa vielä nousta. En usko, että metallikaan on sen suurempi ongelma, ehkä vaan on vähän varovaisempi sen kanssa.

Hyppy: Tykkää hyppäämisestä, hyppynoutoa vaan ei vielä olla otettu. Vähän joutuu vielä tarkkailemaan, ettei karkaa hypyllä, en ole kauheasti panostanut hallintaan, vaan enempi luonut hyvää fiilistä.

Ruutu: Tosi vähän treenattu, osaa hakeutua sinnepäin, mutta jos ei jää ruutunauhojen eteen, niin ainakin ihan heti niiden taakse, ei vielä olla saatu kunnolla paikkaa siirrettyä taaksepäin kosketusalustalla. Mutta sen nyt kuitenkin osaa, joten pitäisi vaan treenata. Harmi kun oma piha ei oikein riitä.

Tunnari: Tehty paljon omalla pihalla, yleisesti ottaen nuuhkii ihan kivasti ja tuo oikeaa. Joskus ei meinaa malttaa nuuhkia, vaan napsii mitä sattuu. Tähän vielä siis lisää treeniä ja sitten pitäis alkaa ottaa kokeen omaisempia treenejä, eli liikkuria ja kapuloita järjestykseen. Mutta vielä välillä tehdään piilotuksia ja helpompia, että saataisiin tähän varmuutta.

Kaukot: Istumaan nousu vähän parantunut, ei jää enää puoliasentoon. Istumasta maahan ihan hyvä. Seisomasta istumaan yleensä suht hyvä, olen ottanut tähän kasvoavun (kulmakarvojen kohotus) ennen sanaa ja se on alkanut jo huomata sen hyvin. Mutta joskus silti vähän siirtää takajalkojakin eteenpäin. Istumasta seisomaan nousussa välillä siirtää vasenta takajalkaa, eli se ei ole ihan varma vielä. Seisomasta maahan on vielä eniten vaiheessa, sitä ollaan tehty kuonokosketusalustalla. Siitä seisomaan nousu on myös vielä aika epävarma, en ole tarpeeksi rauhassa lisännyt siihen välimatkaa. Tässä siis vielä paljon tehtävää.

Ohjattu nouto: Ei olla treenattu! Surkeaa, varmaan viimeksi harjoiteltiin tätä syksyllä. Ei osaa vielä suuntia. Tähänkin tarvisi tilaa ja olen liian laiska lähteäkseni harjoittelemaan muualle. Merkki on myös ihan vaiheessa, tosin osaa aika hyvin "muuten vaan" hakeutua sinne.

Unohdinkohan mä jonkun liikkeen? Nooh, ehkä se tulee sitten kokeessa mieleen, kun huomaan, etten ole jotain treenannut yhtään. :D

No nythän mä sen muistin! Paikallaolot!

Paikallaolot: Vaatii vielä paljon treeniä! Pitäisi olla tarkempi ja skarpimpi. Paikallaistumista treenattu tosi vähän ja paikallamakuukin on ollut sellaista makoilua. Ajattelin opettaa sen vähän aktiivisemmin odottamaan viemällä palkan piiloon, pitäisi vaan alkaa harjoitella sitä jo.

Nuorten koirien tokovalmennusringin näyttökoe

Oltiin tänään Sipsin kanssa näyttökokeessa Uudenmaan nuorten koirien tokonvalmennusrinkiin. Näyttökoe oli Porvoossa. Liikkeet olivat alon paikallamakuu, seuraaminen (pidempi kuin alo, sisältäen juoksua ja hidasta käyntiä), luoksetulo (suora), nouto ja vapaavalintainen liike, joksi valitsimme avon hypyn.

Paikallamakuut oli ensin ja Sipsin suoritus oli kerrassaan surkea. Se meni hyvin maahan, mutta siellä sitten katseli jos vaikka mihin, nuuhki maata, hätisteli ötököitä ja teki kaikkea muuta paitsi makasi aktiivisesti. Noh, pysyi sentään maassa, ettei noussut hätistämään ötököitä. Nousi vasta tokalla käskyllä istumaan.

Sitten meidän vuoro oli kymmenentenä, eli melko pitkään jouduttiin odottamaan ja oli tosi lämmin ilta. Sipsi kuitenkin otti ihan rennosti odottelun omalla pedillään. En itsekään ollut kovin jännittynyt, yritin ajatella tilaisuuden enempi treeninä.

Seuraaminen meni ihan kivasti Sipsin tasoon nähden. Juoksemisessa tuntui vähän jätättävän ja käännökset oli kurjat. Muutenkin pari kertaa meni kontakti. Mutta pitkiä matkoja pysyi hyvässä kontaktissa ja täyskäännökset on parantuneet (kun olen niitä nyt hulluna treenannut). Jaksoi ihan kivasti loppuun asti, vaikka itse pelkäsin vähän että hyytyykö noin pitkällä matkalla.

Luoksetulo oli varmaan paras ikinä. Tuli tosi kovaa, mutta jarrutti nätisti paikalle ja istui suoraan. Jee. Nouto meni myös hyvin, juoksi iloisesti kapulalle, nosti hyvin ja piti hyvin paluumatkan. Sivulla piti vähän löysästi, mutta piti kuitenkin hyvin. Hyppy meni myös ihan hyvin, hyppäsi iloisesti ja hyvin myös takaisin päin.

Saa nähdä miten käy, tosi hyviä koiria siellä kyllä oli. Paljon oli bortsuja, mutta mukaan mahtui myös yksi tosi ihana pikku spitzi, sitten oli toinen kultsu, yksi tolleri, dopperi, hoffi ja collie. Muut 12 koirasta taisikin olla bortsuja (tai olisikohan joku ollut aussie, en oikein niitä tunnista).

Kiva kuitenkin huomata, että Sipsi toimii tuollaisessa tilanteessa hyvin, joten kunhan saadaan kaukot kuntoon, ainiin ja luoksetulon stoppi(!), niin voidaan hyvillä mielin mennä avoimeen luokkaan.