Aluksi Christa puhui vähän teoriaa. Koiran pitäisi kisaamaan mennessä olla motivoinut, osaava ja tuntea olonsa turvalliseksi. Osaava ja varma koira on myös nopea. Johtajuus kentän ulkopuolella ja selkeät säännöt lisäävät turvallisuuden tunnetta koiralle ja siten kasvattavat luottamusta. Arkielämän sääntöjä, joita Christa pitää tärkenä ovat luoksetulo heti ensimmäisestä käskystä ja nopeasti, laumakäytös, neutraali suhtautuminen vieraisiin koiriin, ei -käskyllä toiminnan lopettaminen, irtipäästäminen, paikoilleen makaamaan käyminen ja kuunteleminen (hämäyskäskyt).
Tärkeitä asioita tokossa on treenata, palkata, toistaa ja käyttää mielikuvitusta. Ohjaajalla pitää olla mielessä tavoite ja tehdä suunnitelma sinne pääsemiseksi. Asenne ja motivaatio ovat tärkeitä. Koiran olisi myös hyvä leikkiä, jotta palkkaaminen kaukana olevissa liikkeissä on helpompaa. Koiralle voi esimerkiksi laittaa tennispalloon nameja, jotka otetaan sitten ohjaajan kanssa. Asioita opettaessa olisi jo hyvä miettiä missä vireessä koira on tietyssä liikkeessä ja tähdätä siihen jo opetusvaiheessa.
Treenit on hyvä pitää lyhyinä, laadukkaina ja intensiivisinä. Liikkeet tulisi paloitella osiin ja yhdistää vasta myöhemmin kokonaisuudeksi. Koiralle on hyvä luoda mielikuvia liikkeistä ja erilaisista paikoista. Uudessa paikassa treeniä aina helpotetaan, jotta koira saa aina onnistumisia.
Koiralle tulisi opettaa myös liikkeen korjaus, että se selviää kisoissa erilaisista tilanteista. Koiralta voi vaatia suoritusta vasta, kun se osaa. Osaava, motivoitunut koira kyllä tekee osaamansa asiat. Osaavalle koiralle voi tehdä vaikeampia treenejä kartoittaakseen sen osaamista.
Christan mielestä on hyvä, jos koira saa aktiivisesta tekemisestä palkan. Esimerkiksi koira tulee sivulle, saa kehut, koira nousee ja hyppää ohjaajaa vasten, saa namipalkan. Tällöin se ei saa passiivisesta odottelusta namia, vaan aktiivisuudesta.
Jos liikkeissä tulee ongelmia, syitä on hyvä mietti. Osaako koira? Onko toistoja tehty tarpeeksi? Onko palkattu oikein? Oliko kyseessä vain vahinko? Ongelmakohtia kannattaa treenata erikseen ja yhdistää kokonaisuudeksi kun ongelma on hoidettu. Ongelman korjausvaiheessa vauhti yleensä hidastuu, mutta kun koira tietää mitä tehdä, vauhti nousee itsestään. Toki pitää myös selvittää, ettei koiralle ole selkä jumissa, nenäpunkkeja tms. minkä takia se ei pysty työskentelemään kunnolla.
Kisoihin pitää valmistautua muutenkin kuin opettamalla liikkeet. Palkattomuutta, toisten koirien läsnäoloa ja ohjaajan hermostumista on hyvä harjoitella etukäteen. Lisäksi liikkeitä kannattaa treenata eri järjestyksessä. Ohjaajalla tulisi olla mielessä oma ihannesuoritus, johon on tyytyväinen, kun koira tekee sen. Tuomarin näkemys ei ole niin oleellista.
Kisoissa kannattaa aina katsoa miten ja missä liikkeet tehdään. Silloin ei ole niin riippuvainen liikkeenohjaajasta, vaan voi keskittyä koiraan. Lisäksi kilpailuvietin löytymistä kannattaa harjoitella. Mitä tekee ennen kisaa, onko parempi että koiran kanssa tekee jotain pientä ennen kehään menoa vai tuleeko koira suoraan häkistä tms.
Viikko ennen kisaa kannattaa tehdä vain helppoja asioista ja onnistuneita treenejä kasvattaakseen koiran itseluottamusta. Tällä tavalla koiralla ja ohjaajalla on hyvä fiilis mennä kisaan.
Sipsin treenaukset
Sipsin kanssa otettiin aluksi seuraamista. Se teki muuten ihan hyvin, mutta pari kertaa hävitti kontaktin totaalisesti ja ensin ryntäsi johonkin omille teilleen ja toisen kerrankin ihan kunnolla jäi johonkin. Christa sanoi, että kun se tekee niin se on hyvää, ei edistä tai jätätä ja on hyvällä paikalla, mutta kontakti pitäisi saada kuntoon. Eli erilaisia kontaktiharjoituksia nyt paljon erilaisissa häiriöissä. Ja sen lisäksi sille pitäisi saada odotus palkkaan yhtä suureksi eri osa-alueisiin. Nyt se tsemppasi sivuasentoon pysähdyttäessä, mutta sen pitäisi toimia myös pitkällä suoralla, käännöksissä ja täyskäännöksissä.
Seuraavaksi tehtiin noutoa. Sipsi ei tehnyt nyt sitä, että se ryntäisi kapulalle, pöhköilisi sen ottamisessa ja sitten vasta hakisi uudestaan. Sen sijaan se kyllä tiputti sen kerran palautusmatkalla. Mutta muuten sillä on hyvä vauhti hakea ja tuoda, mutta vauhtinoutoja pitäisi silti tehdä vielä paljon. Jos se pudottaa sen näissä harjoituksissa ennen naksua, niin koiran voi antaa hakea kapulan, mutta silloin siitä ei palkata. Kieltäminen ei välttämättä tässä ole hyvä asia. Tämän lisäksi Sipsillä oli vähän huono ote kapulasta, kun se tuli takaisin sivulle. Sillä on nyt liian iso odotus siitä, että kapula otetaan heti pois, kun sen tuo sivulle. Välillä pitäisikin pyytää koira kiertämään jotain tai hyppäämään tms. sen jälkeen kun se on tullut sivulle, jotta se pitäisi vielä siinäkin kunnolla. Muutenkin otteeseen auttaa, jos koira kävelee rappuja kapula suussa tai tekee kiertoa, hyppyä tms.
Viimeisenä tehtiin vielä kaukokäskyjä. Näissä olisi tärkeä opettaa koiralle se missä sen painopisteen pitää kulloinkin olla, jotta se pystyy suorittamaan liikkeen. Maasta seisomaan noustessa koira ei saa laittaa etujalkoja liian eteen (ei hissinä vaan etujalkoja voi siirtää vähän taakse), jotta se pystyy siitä menemään taaksepäin maahan. Koiralle voi näyttää jotain kasvoilmettä ennen kuin tekee jonkun tietyn liikkeen, jolloin se oppii jo hieman ennakolta siirtämään painoa. Sipsillä on lisäksi maasta istumisessa tapana jättää etujalat vajaaksi ja tässä pitää olla tarkkana kriteereistä. Kuvassa Christa näyttää miten Sipsin pitäisi nostaa yhdellä kertaa etutassut maasta istuvaan asentoon. Kuvan on ottanut Rami Vuorenmaa.
Oli tosi mukava päivä, kivaa porukkaa ja hyvä kouluttaja. Päästiin jopa juomaan kuohuvaa kouluttajan edellisen viikon MM-voiton kunniaksi. Harmi, kun seuraavana päivänä oli näyttely, enkä päässyt silloin enää koulutukseen. Sipsi otti tosi rennosti, mutta teki kuitenkin ihan kivasti hommia, vaikka oli aika kuuma päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti