2. toukokuuta 2014

Vika taipparitreenikerta

Nyt olikin sitten jo viimeinen taipparitreenikerta. Tehtiin jälkeä ja sitten vielä vähän noutoja.

Olimme Nachon kanssa jossain puolessa välissä ja siihen asti harjoittelimme taas odottamista. Aika hyvin kestää jo, vaikka menen itse kauemmas, jopa pois näkyvistä. Odottelusta puheenollen, päivällä Nacho oli mulla mukana töissä ja laitoin sen hihnaan odottamaan, että ei tarvi koko ajan vahtia ja vahvistaa paikalla pysymistä. Se alkoikin sitten paljon paremmin nukkua, kun ei muuta voinut. Ehkä se vaan on mahdotonta opettaa se pysymään aloillaan ja rentoutumaan palkkaamalla siitä. Toisaalta Nachosta muutenkaan tuskin koskaan tulee sellaista kuin Sipsi on, että voi alkaa vaikka nukkumaan odotellessa.

Nacho töissä. Ehkä se nyt ei koko aikaa täysin tyytyväisenä hihnassa ollut. :D

Odottelua taipparitreeneissä.

Mutta sitten asiaan, jälki siis oli vedetty kanidamilla ja sen päässä oli toinen sellainen. Olisikohan se ollut n. 30 m pitkä. Ekalla kerralla Nacho tosi hienosti meni melkein loppuun asti, mutta sitten jäi katsomaan, että mihis minä jäin ja ryntäsi takaisin luo. Sitten vähän avustettuna meni loppuun ja tehtiin vielä uusinta, niin silloin meni tosi hienosti jälkeä pitkin loppuun ja toi sen damin. Eli tähänkin kaivataan vaan sitä rohkeutta erkaantua, eli pikku hiljaa matkan lisäämistä ja sitten myös sellaisia, että on välillä pois näkyvistä. Toinen on kuitenkin vielä ihan pieni, ettei nyt voi liikaa odottaa. (Vaikka kouluttaja kutsuikin sitä Tähtioppilaaksi.)

Sitten muutama nouto, niin että dami laitettiin kauempana maahan ja sitten lähetys hakemaan. Nacho kyllä menee tosi hienosti damille, tosin ekalla kerralla kävi ensin ihmettelemässä damin laittanutta henkilöä (kouluttajan vaimo). Ja palautuskin oli vähän haastava, piti kierrellä metsikön kautta ja luovutuskin oli vähän mitä oli. Näitä pitäisi vielä harjoitella ihan erikseen.

Tässä oli se meidän noutopaikka. Meistä en saanut kuvaa otettua, tässä kurssilla ollut labbis omistajansa kanssa.

Tehtiin vielä metsässä "vesinouto" kun ei päässyt veden äärelle, mutta siis niin, että ensin heitetään dami suht lähelle ja kun koira on tuonut sen, niin toinen "veneestä" vähän kauemmas. Tietenkään metsässä damia ei niin hyvin näe kuin vedessä, mutta ihan nätisti Nacho haki ensimmäisen. Mutta taas oli pientä kiertelyä palautus. Toisen haki myös hyvin, mutta meinasi lähteä taas johonkin muualle, joten vihelsin sitä pillillä. Nacho lähti hirveää vauhtia luo, mutta dami putosi matkasta. Tajusi sitten sen ja lähti takaisin, mutta harhautui nyt siihen ensimmäiselle putoamispaikalle. Aikansa ihmeteltyään löysi kyllä sen oikean paikankin.

Kyselin sitten vinkkejä, että miten sen saa opetettua, että pillistä tulisi luo, mutta pitäisi damin suussa ja tätä kannattaa harjoitella kotona ihan lyhyellä matkalla ensin. Eli heti kun on hyvä ote damista, vihellys ja sitten samantien itse saakin sen damin jo otettua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti