Käytiin tänään Sipsin kanssa kokeilemassa tämmöistä hommaa. Eilen tehtiin siis jälki ja tänään käytiin ajamassa se. Sipsi haisteli tarkkaan aloitusmakuun ja lähti siitä pienen hetken päästä etenemään. Oli tosi varovainen ja nuuhki ympäriinsä (siis nosti päätä ja katseli ja nuuhki, ikäänkuin miettien että onkohan se haavoittunut peura jossain puskassa). Tosi hitaasti eteni. Jossain vaiheessa lähti vähän eri suuntaan, mutta palasi itse jäljelle.
Sitten vähän nopeutti vauhtia, mutta lähti jossain vaiheessa suoraan loppumakuuta kohti, mutta palautin sen jäljelle, kun matkaa oli vielä sen verran. Sitten jäljesti jonkin aikaa ihan nätisti, mutta sitten taas lähti ihan eri suuntaan. Palautin kerran jäljelle, mutta lähti uudestaan sinne toiseen suuntaan, mutta meni siitä sitten kuitenkin siihen loppumakaukselle.
Tuo alue on aika riistarikasta, joten en sitten tiedä mitä jälkiä se välillä siellä nuuhki. Hyvin ainakin alussa nuuhki sitä oikeaa jälkeä ja tosi tarkasti niitä oksia ym. mihin se veri oli varmasti tarttunut. Lopussa oli peuran sorkka ja siitä oli ihan ilahtunut. Olisi vaan mieluusti jäänyt sitä pureksimaan metsään.
Tämän hauskuuden jälkeen Sipsistä löytyi melkein parikymmentä punkkia. Yök. Toko on paljon kivempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti