Sipsin eka kierros
Aloitettiin sitten Sipsin kanssa yksilöliikkeillä, että ehdittiin tehdä ennen eläinlääkärille lähtöä. Olimme tällä kertaa Riitta Jantunen-Korrin ryhmässä (jossa oli kolme muuta meidän lisäksi). Tehtiin luoksetulon pysäytyksiä, kaukokäskyjen istumaan nousua ja vähän vielä seuraamista, kun aikaa jäi.
Luoksetulon pysäytystä kokeiltiin ensin ihan kokeenomaisesti ja siinä Sipsi ei meinannut ollenkaan pysähtyä, vaikka sitä ei ole enää pitkiin aikoihin tehnyt. Ehkä se teki niin, koska juuri olin sanonut, että se ei ole ongelma, vaan hidas pysähtyminen... Noh kokeiltiin sitten niin, että pysäytän Sipsin heittämällä lihapullan. Pysähtyi hyvin, mutta Riitta sanoi, että koira kyllä oppii lukemaan ihmisen eleitä sen verran hyvin, että saattaa huomata milloin aikoo heittää ja milloin ei.
Teimme sitten seuraavan toiston niin, että Riitta heitti Sipsille lihapullan samalla hetkellä kun itse huusin pysäytyskäskyn. Tämä toimi oikein hyvin ja tätä voisi nyt kokeilla, kuitenkin niin, ettei Sipsi ala kauheasti katselemaan avustajia. Eli toinen mitä voisi tehdä, olisi takapalkkakuppi, johon avustaja laittaa lisää nameja. Tällä tavalla avustajasta ei tule liian huomiota herättävä. Takapalkka toimii Sipsille ihan hyvin ja tässä voisi tehdä niin, että välillä pysäytyksen jälkeen saa juosta takapalkalle ja välillä tulee läpijuoksu, josta siitä saa juosta takaisin kupille. Näissä on toki ongelmana se, ettei Sipsi kauhean pitkään jaksa, mutta muutamia hyviä toistoja per treeni. Sitten lisänä voisi nyt ottaa kuurin ihan perinteistä taaksepäin kävelyä ja siitä teräviä pysäytyksiä lähellä. Eli vähän paluuta sinne alkutreeneihin muistuttelemaan tätä pysäytystä.
Seuraavaksi otimme kaukokäskyjen istumaan nousuja. Näissä on ongelmana ollut se, että Sipsi ei nouse kunnon istuma-asentoon vaan jää vajaaksi. Olen varmaan sitä palkannut huonoista asennoista (kunhan nousee) ja lisäksi olen heitellyt sille koppeja, joita se sitten jää tällä tavalla odottamaan.
Eli nyt tähänkin voisi kokeilla takapalkkaa, jonka Sipsi saa vasta kun nousee kunnon asentoon. Aluksi voi antaa toisen käskyn ja vapauttaa siitä palkalle, mutta kun näitä on vähän tehty, odotetaan josko se itse korjaisi siihen parempaan istumisasentoon ja siitä superkehut ja palkka. Ja muutenkin siis rauhalliset kehut ensin ja vasta sitten vapautus taakse. Toinen mitä voisi kokeilla on lauta etujalkojan taakse, jonka yli sen pitää nostaa etutassut. Tehtiin niitä muutama toisto ja Sipsi teki ihan kivasti. Voitaisiin ottaa kuuri näitäkin.
Sitten tehtiin vielä pieni seuraamispätkä. Riitan mielestä seuraaminen näytti kokonaisuudelta ihan hyvältä, mutta täyskäännös ja juoksu olivat vähän heikommat, niissä Sipsi jäi vähän jälkeen, eli ei ollut ihan niin skarppina. Juoksua voisi kokeilla saada paremmaksi niin, että aina juoksuosuuden jälkeen, kun hidastaa käyntiin ja Sipsi tiivistää paikkansa, palkkaisi sen heti siitä. Toinen mitä voisi tehdä on oikealle iso ympyrä juosten, jolloin se joutuu koko ajan hakemaan paikkaa, ettei "putoa kyydistä".
Täyskäännöstä voitaisiin harjoitella niin, että jäädään pyörimään ylimääräistä ympyrää täyskäännöksen jälkeen. Tässä koiraa pitää toki aluksi auttaa. Sitten kun koira pyörii tiiviisti mukana, kunnon palkka. (Omaa huimausta varottava.)
Sipsi eläinlääkärissä
Sitten käytiin Sipsin kanssa siellä eläinlääkärissä. Sillä todettiin bakteereita ihonäytteissä, joten joutui antibioottikuurille. Tosi nätisti oli eläinlääkärin pöydällä hoidettavana, ei välittänyt mitään, kun hoitaja ajeli mahasta karvat. Hoitaja kehui kovasti, miten tämmöisiä potilaita on mukava hoitaa.
 |
| Sipsin maha |
Pekka Korrin luento
Sitten palattiin takaisin sopivasti kuuntelemaan Pekka Korrin luento kilpailukoiran koulutuksesta.
Pekka puhui aluksi siitä, miten hänen mielestään on tärkeää, että koiralle ei ole eroa treeni- ja kilpailutilanteella, vaan kumpikin tilanne on yhtälailla tottelevaisuutta. Hän kertoi esimerkkejä siitä, miten jollain koirilla on hyvin erilainen tunnetila koetilanteessa kuin treeneissä. Treeneissä iloinen koira voikin olla lähes apaattinen kilpailutilanteessa tai rauhallisesti suorittava koira voi alkaa vinkumaan kokeessa. Tällöin koiralla on ajatus siitä, että nämä kaksi tilannetta ovat erilaisia.
Miten sitten päästäisiin siihen, että koira näkisi kummatkin tilanteet yhtälailla tottiksena? Treeneissä tehtäviä juttuja ei voi viedä kisoihin, mutta kisoista voi asioita tuoda treeneihin.
Koiralle olisi hyvä opettaa eri liikkeet temppuina ja sen lisäksi harjoitella ohjelmatreeniä. Ohjelmatreenit tarkoittavat siis kokeenomaisia treenejä, joita voi tehdä esim. 1-2 kertaa viikossa. Näissä pitää uskaltaa kokeilla liikkeitä, jotta näkee millä tasolla ne ovat. Kaikkien liikkeiden ei tulekaan olla moitteettomia ennen kuin niitä tuodaa ohjelmatreeneihin. Ohjelmatreeneihin voi yrittää itse lisätä jännitystä esim. pyytämällä kavereita katsomaan ja ajattelemalla itse etukäteen jännittävänsä. Kun näitä ohjelmatreenejä on harjoitellut ja tietää miten koira toimii niissä, se vähentää myös oikean kilpailutilanteen jännitystä.
Sitten Pekka puhui koiran motivoinnista. Eri lajit ovat erilaisia motivoinnin kannalta. On näitä koiralle luonnollisia lajeja kuten ajokoiralle jänismetsästys ja bordercollielle paimennus. Näissä koiraa ei erikseen tarvi motivoida. Sitten on nämä ihmisen keksimät lajit, kuten toko ja agility, jossa koiralle pitää erikseen kertoa, että se on kivaa.
Hyvin motivoinut koira jaksaa tehdä toistoja, se keskittyy paremmin, on nopeampi ja näyttävämpi ja kestää paremmin häiriöitä, myös ohjaajan jännitystä.
Mitä motivointikeinoja sitten on? Pekka jakoi ne kolmeen osaan, kehu, ruoka ja lelu. Hänen mielestään kehu on näistä ehdottomasti vaikein ja tärkein. Kehua on kahta laatua, opetettu, joka tulee siis siitä, että koiraa kehutaan ja sen jälkeen annetaan sille nami tai lelu, jolloin koira oppii, että kehusta seuraa hyviä asioita. Ja sitten johtajuuteen perustuva kehu, eli siihen suhteeseen koiran kanssa. Kun koira on oppinut, että ohjaaja tekee aloitteita arjessa ja asettaa koiralle rajat, se haluaa luontaisesti ohjaajan hyväksyntää. Näitä molempia voi käyttää hyväksi ja onkin mahdoton sanoa, miten koira nämä itse mielessään jaottelee.
-Ruoan hyvä puoli motivoijana on se, että sen avulla voi tehdä paljon toistoja. Voi esim. seurauttaa koiraa ja antaa sille namin ja jatkaa samantien. Ruoalla voi rauhoittaa koiraa tai villitä, riippuen minkä laatuista ruokaa koiralle antaa ja miten sen antaa. Ruoan ongelma motivoijana on se, että koira saattaa oppia, että tottis = ruoka. Tämä taas on liian erilainen kuin kisatilanne, jossa koiraa ei kehässä voi palkita ruoalla.
-Lelun kanssa motivoidessa koiraa tulisi miettiä miten oma koira tykkäää leikkiä. Moni koira voisi innostua enempi pehmolelusta kuin ohjaajan tarjoamasta patukasta. Koiralle voi silloin tällöin tarjota erilaisia leluja ja katsoa minkä se itse valitsisi niistä leikkimiseen. Pekka kertoi esimerkin omasta koirastaan, joka tykkäsi juosta pitkiä lenkkejä lelun saatuaan. Tämä oli sille kaikkein paras palkinto, joten sopivassa tilanteessa se sai tehdä sen.
-Kehu on siitä hyvä motivoija, että sitä voi käyttää myös kisatilanteessa. Ja koska se on vaikein keino, sitä pitäisi myös harjoitella eniten. Kilpailutreeneistä puhutaan usein palkkaamattomuustreeneinä, mutta niistä voisi puhua kehuilla palkkaamistreeneinä.
Koiran kilpailemiseen vaikuttaa moni asia, esimerkiksi koiran kunto (huono kuntoinen koira ei jaksa pitkää kisapäivää), terveydentila, sosiaalistaminen (koiran ei pitäisi pelätä esim. halleja tai muita kisapaikkoja) ja suhde ohjaajaan. Jos johtajuus ei ole kunnossa, voi koiran kanssa tulla tappelutilanteita, eli koira esimerkiksi karkaa. Kaiken toiminnan tulisi tapahtua ohjaajan aloitteesta ja koiran tulisi luottaa ohjaajaan. Luottamusta rakentaa se, että ohjaaja ei vaadi koiralta asioita, jotka ovat sille liian vaikeita, eikä vie sitä tilanteisiin, jotka tuntuvat koirasta vaarallisilta. Koira voi siten luottaa, että jos ohjaaja pyytää siltä jotain, se pystyy sen toteuttamaan tai jos se jätetäään paikallamakuuseen vieraiden koirien kanssa, sen ei tarvi pelätä näitä, koska ohjaaja ei jättäisi sitä muuten.
Koiran itseluottamus on myös tärkeää saada vahvistettua. Koiran tulisi saada onnistumisia, joista se näkee, että se on onnistuja! Vaikeustason tulee olla sopiva, mutta koiralla tulee kuitenkin olla haasteita joista se oppii uusia asioita. Alokastasoiselle koiralle voi opettaa EVL-liikkeitä ja kun koira osaa jo kaikki EVL-liikkeet, sille voi tehdä temppuratoja ym. vaativampia asioita.
Sitten lopuksi vielä puhuttiin vähän lisää noista ohjelmatreeneistä. Eli jos koiralle on luotu mielikuva, että kun se tekee oikein se saa namin ja jos se tekee väärin se ei saa namia. Silloin kokeessa koiralle tulee ristiriitainen tilanne, kun oikein tehdessä se ei saakaan namia. Eli ohjelmatreenit ovat tärkeitä, jotta koira oppii, että vaikka se ei saakaan namia, se tekee silti oikein.
Ohjelmatreeneissä voi myös harjoitella liikkeiden lisäksi muita kokeen osa-alueita, kuten yhdessä kävelyä, tuomarin selostuksen aikaista odottamista jne. Jokaisesta osa-alueesta voi välillä palkata ja jokainen tulisikin opettaa erikseen, jotta koiralla on hyvä odotus koko kisatilanteesta.
Sipsin toinen kierros
Tämän jälkeen otettiin kokeenomainen treeni oman suunnitelman mukaan. Suunnittelin Sipsille ensiksi hypyn, sitten noudon ja näiden vähän innostavampien liikkeiden jälkeen liikkeestä seisomisen ja viimeiseksi seuraamisen, josta loppupalkka heti juoksuosuuden jälkeen.
Hyppy meni muuten ihan hyvin, mutta takaisinhyppyä ennakoi hiukan, koska jäin itse arpomaan, että pitikö mun nyt sanoa "hyppy" vai "tule". Sen lisäksi hieman kolautti esteeseen. Mutta tuo on sen verran pieni ongelma, jota ei hyppynoudossa sitten taas niin helposti tule, etten jaksa nyt panostaa siihen kauheasti.
Nouto meni ihan kivasti, samoin liikkeestä seisominen, ei meinannut yhtään kääntyä, kun kävelin taakse. Seuraaminen oli myös aika kivaa, juoksussa taas jätätti, mutta korjasi heti parin ekan käyntiaskeleen jälkeen ja siitä loppupalkka. Kun tätä nyt tekee muutaman kerran, niin sen pitäisi alkaa ennakoida, että juoksun jälkeen voi tulla huippupalkka, kannattaa tsempata myös juoksuun.
Yleisesti ottanen Riitta kehui Sipsin tekemistä huolimatta tuosta sen ihotilanteesta ja kuumasta säästä. Pieniä viilauksia toki on, mutta yleisesti ottaen se tekee mukavassa mielentilassa ja hyvin töitä mulle. Joku sellainen juttu voisi olla hyvä miettiä, millä sen saa vielä vähän enemmän tsemppaamaan, jos on just pitkä (ja kuuma) päivä takana ja vielä pitäisi jaksaa. Varsinkin sitten noita ylempiä luokkia ajatellen. Olisiko se sitten vaikka joku pieni temppu tai vasten hyppiminen tms. Sellainen sana tai juttu minkä voisi kokeessakin tehdä.
 |
| Kuuma päivä |
Sipsin kolmas kierros
Koska aikaa jäi vielä, tehtiin vielä yksi kierros, jossa otimme vielä liikkeistä ruudun. Sipsillähän on ollut sen kanssa viime aikoina vähän ongelmia. Varsinkin häiriöille on tosi herkkä. Kokeilimme aluksi tehdä suht kokeenomaisesti, mutta Sipsi meni lähellä oleville luoksetulon merkeille. Meni tosin sitten ohjauksesta ruutuunkin.
Tässä voisi kokeilla palauttaa kosketusalustaa ruutuun ja tehdä tekniikkaharjoittelua lähellä ruutua ja myös kauempaa (että muistaa mennä sinne takaosaan). Sitten näyttöruutuja niin, että häiriötolppia on lähellä, jotta oppisi menemään niistä huolimatta suoraan. Ja aina kun tekee näyttöruudun sanoo koiralle samalla sen valmistelevan sanan, jotta oppii sillä katsomaan ruutua. Otetaan tämä sitten kesällä taas enempi ohjelmistoon.
Tehtiin vielä loppuun vähän kaukokäskyjä (voittajan) ja niissä tosiaan voi olla ihan hyvä tehdä noita erilaisia jumppia, joita ollaan harjoiteltukin ja sitten sitä peruuttamisen kautta taakse ajatusta. Maasta seisomaan voisi opettaa sen ottamaan ne askeleet taakse ihan erillisellä sanalla, jos ei automaattisesti niitä tee. Sipsi oli tosin jo aika väsynyt, joten ei oikein jaksanut enää sen takia keskittyä.
 |
| Huh kun on rankkaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti