Lähdimme kesälomailemaan leirille Pieksämäen Partaharjuun. Otin mukaan Sipsin ja Nachon ja koska Nacholla oli juoksut, Sipsi sai osallistua kaikkiin tokokoulutuksiin ja Nachon kanssa teimme vaan nomea. Meidän ohjelma oli seuraavanlainen:
-maanantai: toko kaukokäskyt
-tiistai: toko seuraaminen (loppupäivän katselin tokokoetta)
-keskiviikko: (aamupäivän katselin BH-koetta) toko ruutu ja merkki sekä jumppaa
-torstai: nome ja illalla vielä toko ohjattu nouto ja merkin kierto
-perjantai: nome
TOKO
Tokoa oli vetämässä Piritta "Pipa" Pärssinen. Ensimmäinen koulutus oli kaukokäskykoulutus ja se oli maanantai-iltapäivänä, joten lähdin aamulla reissuun. Ehdin melko hyvin ajoissa paikalle ja sitten vaan treenaamaan Sipsin kanssa.
Kaukokäskyt
Sipsin into kaukokäskyjä kohtaan ei ole kovin suuri, joten sitä voisi lisätä palkitsemalla välillä heti vihjesanasta (kaket). Näin sitä saisi keskittymään heti alusta lähtien. Pohjalle voi tehdä jonkun toisen liikkeen laskemaan virettä (jotta oppisi sanasta nostamaan sitä itse). Välillä voi käskeä jotain yllättävää, kuten vaikka peruuttamaan, kun muuten tekee ihan kokeenomaisesti. Tämäkin lisää sitä, että pitää oikeasti kuunnella (ja peruuttaminen suuntaa taaksepäin).
Koska Sipsi on niin herkkä kaikille häiriöille kaukokäskyissä, voisi treeneissä lisätä jonkun pienen häiriön juuri kun on antamassa käskyä. Tekniikka on Sipsillä sinänsä jo kunnossa, joten sitä ei tarvi hioa niin paljon, vaan tehdä enempi näitä keskittymistreenejä. Joskus voisi tehdä ylläripalkan, jonkun oikein superpalkan, vaikka se tekisi matalammassa vireessä, kunhan valitsee tarpeeksi hyvän vaihdon. Virettä voi myös nostattaa innostamalla ennen kaukoja.
Kaukoja ja niihin tarvittavia lihaksia voi treenata myös tekemällä takajalat portailla tai peruuttamalla rinteessä.
Seuraaminen
Emme kauheasti pystyneet treenaamaan seuraamista, koska tiistaina oli myös mejäkokeita ja heidän aloitus oli tokokentän laidalla ja siinä ammutaan laukaus koirille. Yksi laukaus olisi vielä menetellyt, mutta koska ryhmiä oli monta, niin laukauksiakin oli monta. Sipsi oli sen verran hermostunut ja peloissaan näistä, että oli turha yrittää sen kanssa hinkata mitään.
Tehtiin pieni pätkä seuraamista ja sitten lähinnä kerroin meidän ongelmista. Pipa neuvoi, että tekisi vaan pitkiä pätkiä ilman palkkaa ja lopussa tosi hyvä palkka. Jotta Sipsi oppisi, että pitää vaan tehdä pitkään, kyllä se palkka sieltä tulee.
Lopputiistai menikin sitten tokokoetta katsellessa. Vähän harmillisesti sää ei oikein suosinut.
Ruutu
Sipsi jäi pyörimään ruudun etuosaan. Sille pitäisi taas ottaa kuuri takapalkalla siten että välillä saa ihan jousta ruudun läpi.
Yleisesti ruudusta ja muiden kohdalla tulleita vinkkejä.: Noutajalle kannattaa ruutuunmeno pitää "harvinaisena herkkuna". Eli tehdä vain yksittäisiä toistoja, koska noutaja ei, jotta liikkeestä ei tule tylsä. Noutaja ei kuitenkaan ikinä ole niin nopea kuin joku paimenkoira tai jaksa samalla tavalla toistoja. Varsinkin alkuvaiheessa palkan tulisi aina tulla ruutuun, jottei koira ala sen takia menemään väärään paikkaan.
Sitten kun koira jo paremmin osaa ruudun, palkka voi olla ruudun takana ja koiran voi pysäyttää välissä. Jos haetaan vauhtia ruutuun, ei voida välittää siitä, jos paikka ei ole täysin oikea. Yksi tapa saada vauhtia on juosta koiran kanssa kilpaa ruutuun ja napata siellä oleva palkka, jos koira ei juokse tarpeeksi kovaa (tässä kannattaa ottaa vähän etumatkaa). Ruutua koira saa tarjota itse (toisin kuin hyppyä!).
Jumppa
Kierto-ohjattu
Nachon torstain nomekoulutus (josta selitys alla) loppui juuri sen verran ajoissa, että ehdin kentän laidalle ennen kuin Pipan koulutus alkoi. Koska osallistujia ei näyttänyt olevan jonoksi asti, päätin osallistua vielä siihen Sipsin kanssa, olihan se kököttänyt autossa koko päivän.
Pipa sanoi, että tärkeintä tuossa liikkeessä on se, että koiralla on todella vahva kiertäminen. Vasta sen jälkeen voi lisätä häiriöitä, kuten hyppyesteet ja kapulat. Sipsin kanssa kokeillessa kävi ilmi, että sille ei vielä ollut kiertäminen tarpeeksi selvä. Sitä pitää nyt harjoitella erikseen ja vasta sitten lisätä muut osat.
NOME
Nomessa oli koulutukset järjestetty siten, että aina kaksi päivää oltiin samassa ryhmässä. Meidän ryhmän vetäjä oli Eeva-Liisa Kauppila. Ryhmässä oli Nachon lisäksi kaksi kultaistanoutajaa ja kaksi labbista (nämä kummatkin olivat pariskunnilla) sekä yksi tolleri. Ensimmäisen päivän treenasimme ihan tokokentän läheisyydessä ja toisena päivänä rannassa, koska toivoin, että tekisimme vesijuttuja, kun välillä Nachon veteenmeno on ollut haastavaa.
Torstain nome
Ensimmäisenä teimme ihan vaan perus markkeerauksen ja sen hakemisen, jotta kouluttaja näki, missä vaiheessa kukakin on. Nacholla ei ollut tässä mitään ongelmaa.
Muistipaikat
Sektorit
Perjantain nome
Teimme vesihommia. Ranta oli hyvin matala, joten varsinaista uimista ei kauhean paljon tullut, vaan lähinnä se oli kahlaamista (Nachon tapauksessa pomppimista). Varsinkin ekat noudot Nacho teki todella vauhdikkaasti, ei mitään empimistä veteen menossa. Sitten siirryimme "niemen" toiselle puolelle ja myös sieltä markkeeraukset veteen olivat hyviä. Linja onnistui myös aika läheltä vesirajaa lähetettynä, mutta sitten kun siirryimme kauemmas maalle, Nacholla meni pasmat sekaisin (kuten myös monilla muilla ryhmän koirilla), eikä osannut enää mennä sinne, vaikka oli samassa paikassa monta kertaa käynyt.
Yhden kerran teimme myös maalle markkeerauksen ja vaikka se tuli polun toiselle puolelle, Nacho selvitti sen hyvin, vaikka kiersikin vähän takakautta. Osalla koirista se tehtävä oli todella vaikea. Tässä tehtävässä toinen koira siis teki linjan veteen ja toinen markkeerauksen metsään, näissä Nacho jo odotti ihan nätisti kun toinen teki. Kouluttaja sanoi, että kannattaa vesijuttuja tehdessä tehdä kuitenkin myös jotain juttuja metsän suuntaan, ettei koira ajattele, että metsässä tehdään vain hakua.
Viimeisellä kerralla Nacho oli niin väsynyt, että se hörppäsi vettä matkalla damille ja tosi väsyneesti haki. Kouluttaja sanoikin sitten, että sen kanssa kannattaa lopettaa siihen, vaikka viimeinen linja (sieltä maan puolelta) oli tosi vaikea sille ja jouduin mennä lähettämään sen lähelle vesirajaa. Sen jälkeen veimme vielä muistipaikkaan dameja, mutta sitten vain juttelimme, eikä koirat päässeet niitä enää hakemaan. Nacho alkoi nukkumaan ihan tyytyväisenä, eikä haikaillut enää niiden perään.
Kouluttaja sanoi, että Nachon seuraamisen kanssa pitää olla tarkkana ja pitää kriteereistä kiinni. Jos sen ei ikinä anna edistää, se oppii kyllä pysymään sivulla ja se on huomattavasti helpompaa tehdä nyt kuin viisi vuotiaan koiran kanssa. Ja joka kerta vaan ottaa sen ajan mikä sen kanssa menee tehdä se kunnolla. Jos joku hoputtaa, niin sanoo, että ottaa sitten vaikka yhden noudon vähemmän, jos se on ajasta kiinni.
Mainitsin tässä vaiheessa jotain Uudenmaan Ohjuksesta ja sitten kouluttaja sanoikin, että hän oli juuri se tuomari siinä seuraamisrastilla! Ja sanoi, että Nachon seuraaminen on kyllä paljon kehittynyt siitä keväästä. Ja ollaanhan me sitä yritetty treenatakin. Aluksi kannattaa tehdä helpommissa maastoissa, joissa seuraaminen vieressä on helppoa ja vasta myöhemmin jossain pöheiköissä, joissa siinä vierellä pysyminen on muutenkin vaikeampaa.
Sitten kysyin, että mitä alokasluokkaan mennessä koiran pitää osata. Kouluttaja sanoi, että perustottelevaisuus pitäisi olla kunnossa, luoksetulo, pysähtyminen, paikalla pysyminen ja damin palautus. Seuraaminen myös, sitä voi jo alokasluokassa olla ja jonkin näköistä ohjattavuutta pitäisi olla. Alokasluokassa voi tulla jo lyhyt linja, yleensä siinä kuulemma ammutaan, mutta joku ryhmäläisistä sanoi, että aina näin ei välttämättä ole.
Sokkolinjojen opetteluun kouluttaja sanoi, että nämä meidän tekemät muistipaikka harjoitukset ovat hyviä. Kun koira on monta kertaa lähetetty johonkin tiettyyn paikkaan niin, että siellä on aina ollut dami, voi joku kerta kokeilla lähettää sen sinne sokkona. Sitten kun näitä vaan tekee tarpeeksi koiralle tulee mielikuva, että kun sen lähettää suoraan eteenpäin, siellä on aina dami.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti