Teoriaosuudessa puhuttiin suhdekoulutuksesta. Eli kyse on siitä, että koira palkkautuu pelkästään ohjaajan kehuista. Koira ei tietenkään voi palkkautua niistä, jos ei pidä ihmistä arvossa. Joten suhteen pitäisi olla yleisesti ottaen kunnossa, jotta koiraa pystyy palkitsemaan pelkillä kehuilla. Suhdekoulutusta voi kokella opettamalla koiralle vaikka jonkun tempun täysin ilman nameja tai leluja (edes taskuissa).
Kokeilin kotona opettaa Sipsille tuolin ympärillä pyörimistä (etujalat tuolilla) ja hyvinhän se oppi. Toisaalta kun sitä on muutaman vuoden palkinnut nameilla aina harjoitellessa, niin kyllähän sillä on vahva odotus siitä, että jossain vaiheessa myös sen fyysisen palkan saa. Sinänsä monesti kyllä turhan usein palkkaa heti sillä namilla, kun voisi vahvistaa ensin sitä oikeaa asiaa kehumisella.
Koiran pitäisi palkatessa olla aktiivinen ihmistä kohtaan, vasta sitten se saa namin tai lelun. Koiralla pitäisi myös olla palkkaamissana, mikä tarkoittaa sitä, että palkka on tulossa. Silloin koira myös aktivoituu pelkästä sanasta.
Treeneissä pitäisi harjoitella erilaisia keinoja säädellä viretilaa. Eri koirilla toimii eri keinot. Kun tietää millä keinoilla omaa koiraa voi nostaa tai laskea, sitä voi käyttää myös koetilanteessa. Treeneissä pitäisi olla samat keinot käytössä kuin kokeessa, jotta koetilanne ei olisi niin erilainen. Kehuista ilahtumisessa koiralle on opetettava miten paljon se saa ilahtua. Se ei esimerkiksi saa alkaa haukkumaan.
Lisäksi oli puhetta siitä, että itse liikkeiden lisäksi pitää muistaa harjoitella sitä, mitä tekee liikkeiden välillä. Koiran ja ohjaajan pitää olla yhteisessä kuplassa ja myös välien pitää sujua. Joskus välit voivat olla pitkiäkin ja silloin pitäisi tietää mitä tehdä. Välillä on hyvä harjoitella myös "ärsyttävää" liikkeenohjaajaa, joka tekee virheitä ja käy välillä viemässä ja tuomassa tavaroita rasittavan hitaasti.
Ensimmäisellä kierroksella, kun kumpikin kouluttaja ohjasi yhdessä, harjoittelimme ruutua. Sipsi teki juuri niin kuten se yleensä tekee, eli juoksi hyvällä vauhdilla ruutuun, mutta pyörähti etunauhan luona, eikä mennyt kovin syvälle ruutuun. Tähän voisi ottaa nyt avuksi targettikuuriin, jotta muistaa taas paikan paremmin. Jatkossa aina jos näyttää, ettei mene hyvin taakse, voi ottaa targettia takaisin ja sitten kun taas menee tarpeeksi syvälle tehdä ilman sitä.
Seuraavalla kierroksella teimme Riitan kanssa tunnaria. Koska Sipsillä on nyt tullut kapuloiden tarkastamista, niin sitä voisi harjoitella isolla määrällä tunnareita. Silloin ei todennäköisesti ala tarkistamaan ja joutuu myös työskentelemään pidemään, joten ei voi pitää niin kovaa kiirettä. Lisäksi olisi tärkeää saada sille nyt paljon toistoja sopivassa vireessä, jotta oppii toimimaan siinä. Joten voi olla vielä parempi palata taaksepäin, esim. lyhyempään matkaan ja tehdä piilotuksia välillä. Sitten kun alkaa osata, niin välillä vaikeampia ja myöhemmin kun osaa kunnolla työskentelyä voi harjoitella tyhjillä kasoilla.
Viimeisellä kierroksella teimme Jessican kanssa liikkeestä seisomista ja kaukokäskyjä. Sipsi teki nyt aika nätisti liikkeestä seisomisen, ei kääntynyt tai teputellut yhtään kun menin taakse. Oli aika sopivassa vireessä, mutta pitää harjoitella tuossa erilaisia juttuja, kuten että pystyn laittamaan kädet taskuun (alkoi teputtaa kun odotti palkkaa), erilaista liikkumista, namien heittelyä maahan ym. Kaukokäskyt teki aika kivasti, pitäisi vaan nyt viedä niitä eteenpäin. Seisomisesta maahan pitäisi nenätargetin tekemisessä olla säännöt, niin että tekee vain käskystä ja käsimerkistä, jotta siinä voi edetä. Seisomisessa ei teputtanut nyt, siinäkin voisi tehdä noita erilaisia pysymistreenejä.
Lopuksi teimme vielä yhden paikallamakuun. Sipsi katsoi taas liikkuria kun hän oli meidän kohdalla, mutta odotin kunnes se katsoi takaisin minuun, jolloin se meni heti käskystä maahan. Takaisin istumaan noustessa en ole varma nousiko se jo liikkurin käskystä ylös. Näitä täytyy vielä harjoitella.
 |
| Sipsi odottaa omaa vuoroaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti