Olin kuuntelemassa Vappu Alatalon luentoa "psyykkinen valmentautuminen koiraurheilussa". Luento järjestettiin Messarin näyttelyn yhteydessä 8.12.
Aluksi oli puhetta siitä, että koira on elävä kisaväline, johon vaikuttaa erilaiset tunnetilat, kuten pelko ja jännitys. Vertailuksi otettiin sukset. Niiden kanssa ei joudu tämmöisiä asioita miettimään, vaikka toki hiihtäjällä voi olla tietyt lempisukset ja onhan suksissakin eroja. Niihin ei kuitenkaan ohjaajan tunnetila vaikuta. Koiran kanssa kisatessa yhteistyö koiran ja ohjaajan välillä on onnistumisen edellytys. Ohjaajan tulee tuntea oma koiransa ja pystyä tulkitsemaan oman koiran käytöstä.
Seuravaksi puhuttiin vireystilasta. Vireystilalla on merkitystä sekä ihmisellä että koiralla. Näiden vireystilojen tulisi synkata. Vireystila ei saa olla liian matala, eikä liian korkea. Ihmisen on monesti helpompi säätää omaa vireystilaansa kuin hallita koiran vireystilaa. Jos koira on esimerkiksi helposti tosi korkeassa vireessä, ohjaajan pitää ehkä tasapainottaa tilannetta olemalla matalammassa vireessä. Virettä tulisi myös osata nostaa tai laskea tarpeen mukaan. Lisäksi olisi hyvä, jos olisi selkeys siitä, mikä on itselle ihanteellinen vire.
Vireystila vaikuttaa suorituksessa moneen osa-alueeseen. Näitä ovat:
-keskittyminen, tarkkaavaisuus
-päätöksenteko
-ajatukset, ajattelutavat
-itseluottamus / rohkeus
-optimismi
-tunnetila
-fyysinen suoritus
-jaksaminen
Sitten oli puhetta suorituksen vakioimisesta. Esimerkiksi ensimmäinen puoli vuotta voisi olla pelkkää kisatilanteen treenaamista, johon ei asettaisi mitään pistetavoitteita. Koiran ja ohjaajan toiminta kokeessa vaikuttaa toisiinsa. Jos esimerkiksi koira toimii tietyllä tavalla, se vaikuttaa ohjaajaan ja sitten taas koira käyttäytyy eri tavalla ohjaajan käytöksen mukaan. Tokokokeessa on myös suoritusten aikana ja välissä paljon tyhjää aikaa. Ohjaajan pitää miettiä miten pitää ajatukset kasassa ennen seuraavaa suoritusta. Kannattaa yrittää miettiä paras suoritus, jos ajatukset meinaa karata.
Seuraavaksi käsiteltiin jännitystä. Jännittämistä voi olla sopivassa määrin (vrt. sopiva viretila), mutta sitä voi myös olla liikaa, niin paljon, että se haittaa suoritusta. Haitallinen jännitys voi aiheuttaa viretilan nousun liian ylös tai laskun alas. Se voi myös aiheuttaa sen, että keskittyminen hajoaa tai väärät ajatukset tulevat päähän. Lisäksi voi tulla epämiellyttäviä tunteita tai fyysisesti hutera olo. Jos haitallista jännitystä on liikaa, suoritus ei onnistu. Jännitykseen voi vaikuttaa itsetuntemuksella (mikä minua jännittää) ja työllä ja siten saada sen hallintaan.
Ahdistus vaikuttaa suoritukseen monin tavoin. Voi tulla väsymystä ja hengästymistä, huomiokyky voi kapeutua tai tarkkaavaisuus mennä vääriin asioihin (tulee virheitä tai turhaa varmistelua). Lisäksi muisti voi syöttää vaan kielteisiä asioita ja tehdä väriytyneitä tulkintoja tilanteista. Ajattelu vääristyy ja siitä tulee joustamatonta.
Viimeisenä ehdin kuunnella vielä tavoitteen asettelusta. Tavoite voi olla tulostavoite tai suoritustavoite. Itse suoritukseen lähdettäessä pitäisi aina olla mielessä ainoastaan suoritustavoite. Pidempiaikainen unelma voi olla mielessä ja tavoitteena, jotta sitä kohti pääsee, mutta kullakin hetkellä on paras keskittyä itse tehtävään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti