Kultaisten tokotiimin tapaaminen Klaukkalassa, osa 1

Viikonloppuna oli GR:n tokotiimin tapaaminen, johon osallistuimme Nachon kanssa ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa tapaaminen oli Klaukkalassa kennelliiton tiloissa. Lauantaina 22.11.2014 meitä oli kouluttamassa Sirke Viitanen ja sunnuntaina tapasimme keskenämme. Tässä lauantain harjoituksia ja muistiinpanoja.

Aloitimme kehääntulo harjoituksilla. Nacho oli aluksi aika ihmeissään kaikista uusista häiriöistä ja varsinkin liikkurin antama kapula oli sille paha häiriö. Kun tajusi homman nimen, niin alkoi parantaa kontaktia. Mutta siis eihän me tämmöisiä olla vielä harjoiteltu, kun ei nyt ole edes mitään hallivuoroa.

Me olimmekin sitten ensimmäisinä vuorossa ja otin ensimmäisenä kaukokäskyjä. Nachollahan on ne aika hyvässä vaiheessa, mutta istumasta seisomaan nousu jää sillä usein vajaaksi. Näytin Sirkelle millainen se on ja hänkin totesi, että se on tosiaan hieman vajaa. Olen tehnyt tätä kotona eteisen kynnyksen yli, mutta se ei ole auttanut muualla ja jos ei siinäkään laita kunnolla jalkoja kynnyksen yli, niin menee hyvin epävarmaksi, että mitä tässä nyt sitten tehdään, jos ei kelpaa.

Kokeilimme siten, että annan Nacholle namin leuan alle, siten etttä se siirtää takajalkoja hieman taaemmas saadakseen namin ja sillä hetkellä vapautan namin ja merkkaan vielä erikseen takajalkojen siirron (jes). Tässä voisimme käyttää myös naksutinta hyväksi merkkaamaan takajalkojen siirron.

Lisäksi voisimme tehdä syviä lihaksia vahvistavia treenejä, koska Nacholla ei varmaan vielä ole vaan tarpeeksi hyvät lihakset näiden liikkeiden tekemiseen. Tosin Sirke sanoi myös, että monesti näin nuorilla koirilla ei vielä ole kunnon selkälihaksia, vaan ne vahvistuvat vasta myöhemmin. Hän myös sanoi, että ei kiirehdi kaukokäskyjen etäisyyden kanssa, vaan käyttää tarpeeksi paljon aikaa hyvän tekniikan rakentamiseen läheltä tehtynä.

Nacho Janina Taskisen kuvaamana.

Muiden vuoroilta keräsin myös hyviä vinkkejä, joita voin käyttää sekä Nachon, että Sipsin kanssa hyväksi. Kirjoitan tähän nyt kuitenkin ensin Nachon seuraavan kierroksen vinkit.

Teimme siis iltapäivällä noutoa. Nachollahan on ollut tapana mennä tassut edellä kapulalle ja ei olla ihan kauheasti tätä päästy harjoittelemaan, kun kotona ei oikein ole tilaa, eikä ulkona ole huvittanut tähän vuodenaikaan treenata. Testattiin miten liike nyt menee ja Nacho meni jonkin verran tassut edellä kapulalle.

Tätä lähdettiin korjaamaan kapulan sijoittamisella siten, että siinä on laippa koiran suuntaan. Silloin sen ei ole niin helppo tönäistä kapulaa tassuilla, vaan joutuu paremmin keskittymään sen ottamiseen. Kun koira on tuomassa kapulaa annetaan palkkasana ja palkataan Nachon tapauksessa narupallolla. Sitten leikitään vähän aikaa ja samalla siirrytään kapulaan siten, että seuraavalla kerralla voidaan taas lähettää se laipan suunnasta. Tämä alkoi Nacholla toimia ihan kivasti ja alkoi tarjota parempaa ottamista.

Tästä sitten jatkossa edetään niin, että kapula onkin hieman vinottain, suunta riippuu siitä, halutaanko koiran ottavan kapulan takaa vai edestäpäin. Näitä kuitenkin pitää tehdä sen verran paljon, että koiralla on vahva mielikuva siitä miten se on kapulaa ottamassa (liikemuisti). Jos haluaa heittää (se on kuitenkin koiralle aina hieman eri tilanne kuin maassa jo olevan kapulan otto), niin avustaja voi kääntää kapulan.

Lisäksi kyselin siitä, kun Nacho tuijottaa heitettyä kapulaa kiinteästi, niin kannattaako se opettaa ottamaan kontakti ennen kuin se saa noutaa. Tähän Sirke sanoi, että se riippuu koirasta, mutta jos koira on kuitenkin hyvin ohjaajan kanssa yhdessä tekemässä, niin se voi saada katsoa kapulaa koko ajan. Tällöin koira pystyy myös luopumaan kapulasta, jos sille annetaankin joku muu käsky, esim. seuraa tai maahan. Ja jos mitään ei tapahdu pitkään aikaan, niin koiran pitäisi kuitenkin jossain vaiheessa sitten ottaa kontaktia ohjaajaan.

Nacho odottelee milloin pääsisi treenaamaan

Sitten niihin muiden treenien aikana tulleisiin vihjeisiin:

• Tunnari: Koirilla on usein kokeessa korkeampi vire kuin yksittäistä liikettä treenatessa, joten jos koiralle opettaa tunnarin kovin matalassa vireessä, se ei välttämättä pysty suorittamaan sitä kokeessa korkeammassa vireessä. Tätä voi treenata niin, että leikkii koiran kanssa sen virettä nostatten ja sen jälkeen heittää sen hakemaan makupalaa tai lähettää kiertämään merkin (tms.). Sitten kun koira tulee vauhdilla tunnarikapuloille (joiden vieressä ohjaaja siis seisoo), se käsketäänkin etsimään. Jos koira tässä säheltää ja kiirehtii, eikä etsi kunnolla, ohjaaja pysäyttää koiran ja käskee sen rauhoittumaan (tähän kannattaa valita se sana, jota myöhemmin käyttää vihjesanana) ja kun koira rauhoittuu, "huokaisee", sen voi päästää uudestaan etsimään. Koira oppii pikkuhiljaa, että vaikka sillä olisi miten korkea vire, niin kapuloille tullessa pitää rauhoittua ja keskittyä.

• Zeta, istuminen ja asennoissa pysyminen: Zetan istuminen on usein se hankalin vaihto koirille. Kun koira osaa tekniikan, niin tähän voi ottaa pienen apukeinon palkkaamalla koiraa selän takaa oikealla kädellä. Myöhemmin vihjeenä toimii pelkkä oikealle vilkaisu, joka ei tuomarin silmiin näytä samanlaiselta kaksoiskäskyltä kuin koiran vilkaisu. Asennoissa pysymisessä kannattaa muistaa yhdistää käsky oikeaan asiaan. Tätä harjoitellessa koiran voi selkeästi auttaa asentoon ja sanoa käskyn, kun koira pysyy siinä. Sitten lisätään häiriöitä ja palkataan koiraa, jos se pysyy, mutta kerrotaan sille myös, että meni väärin, mikäli koira yhtään liikkuu.

• Ohjattu nouto: Leikki, joka opettaa koiralle suuntia. Koira laitetaan eteen seisomaan ja heitetään sen kummallekin puolelle kapulat. Tässä vaiheessa ne voivat olla vielä aika lailla samalla syvyydellä kuin koira. Katsotaan kumpaa kapulaa koira ennakoi ja lähetetään se juuri päinvastaiselle. Jos koira hakee kapulan hyvin, se palkitaan ja jätetään toinen kapula paikalleen. Kun koiran kanssa on hetki leikitty, laitetaan se aloituskohtaan ja heitetään vain jo tuotu kapula. Todennäköisesti koira jää siihen enempi kiinni, joten lähetetään se juuri sille toiselle kapulalle. Jos koira lähtee väärälle, sitä ei kielletä, vaan ohjaaja juoksee oikealle kapulalle nappaamaan sen ja "lällättelee" koiralle. Sirke opettaa koiralle myös myöhemmin hakemaan kahdesta kapulasta kauimmaisen, jotta myöhemmin se voi jättää keskikapulan ja siirtyä reunimmaiseen, jos se on vahingossa menossa väärälle kapulalle ja pysähtyy kapulan väärälle puolelle.

• Seuraaminen: Jos koira tiputtaa kontaktin, keskeytä suoritus ja aloita alusta. Jos suoritusta jatkaa ja palkkaa koiran kun se on tehnyt hyvin, sillä vahvistuu kuitenkin mielikuva, että välissä ollut huonompi osuus kuului myös liikkeeseen. Kääntymisiä voi auttaa koiralle siten, että kääntää hieman katsetta siihen suuntaan mihin on menossa. Pysähdyttäessä voi katsoa maahan. Tämä on kuitenkin hyvin luonnollista, kyllähän kävellessä pitää katsoa sinne mihin on menossa.

• Luoksetulon stoppi: Koiran tulisi pysähdyksen jälkeen pitää paino kaikilla tassuilla, erityisesti takatassuilla. Tähän yksi toimiva tekniikka on takapalkka. Toinen tapa on pallon heittäminen, jossa siinäkin kannattaa miettiä, millä tekniikalla pallo kannattaa heittää, jotta koira tekisi mahdollisimman hyvin jarrutuksen. Osalle koirista sopii paremmin koiran yli heittäminen, kun taas joillekin sopii paremmin pompun kautta heitto. Kun välimatka kasvaa, kannattaa käyttää apuheittäjää.

• Hyppy: Koiran opettaminen hyppäämään molempiin suuntiin käy kätevästi leikillä, jossa koira saa hyppiä esteen yli avustajan ja ohjaajan väliä ja hakea kummaltakin makupaloja. Kun koira hyppää joka kerta esteen, voi avustaja alkaa siirtymään esteen sivuun, siten että myöhemmin koiran pitää kiertää hyppäämään este ohjaajan suuntaan. Jos koira epäonnistuu, se ei vaan saa makupalaa.

• Häiriötreenit: Koira on sivuasennossa ja viereen heitetään joku esine, esim. vesipullo. Jos koira tiputtaa kontaktin, sille huomautetaan siitä. Tätä toistetaan pari kertaa ja jos koira ei tsemppaa, sitä voi moittia vähän enempi. Hyvästä kontaktista voi kehua, mutta palkan saa vasta, kun pystyy pitämään kontaktin häiriöstä huolimatta. Tässä siis koiran tulisi turhauman kautta oppia pitämään kontakti ja siten se oppii, että jos tulee joku häiriö, pitää vaan tsempata ja siitä pääsee yli ja sen jälkeen seuraa superpalkka.

• Motivaatio, jännitys: Jos tuntuu, että seuraavat kisat jännittävät kauheasti, kannattaa ajatella niin, että ne ovat vain pieni välitavoite tähdätessä lopputavoitteeseen. Tämä lopputavoite voi olla vaikka se, että koira osaa liikkeet hyvin. Yksittäiset kisat ovat vain tämän hetkisen tilanteen tsekkaus, että ohjaaja tietää missä mennään koiran koulutuksen suhteen. Lisäksi kannattaa asetttaa muita kuin tulostavoitteita kisaan, esimerkiksi tavoittelee hyvää yhteistyötä koiran kanssa.

Lopuksi treenailimme vielä keskenämme. Oli hauska huomata, että Nacho pysyy hyvin lähellä ja pystyy keskittymään, vaikka ympärillä on paljon koiria. Sitä voi myös palkata pallolla, juoksenteli sitten vaan muiden välissä sen kanssa, eikä välittänyt muista mitään. Teimme myös paikallaolot ja nekin meni ihan hyvin, tosin sivulta maahanmenoa Nacho ei vielä oikein osaa, eikä myöskään siitä istumaannousua.

Aku ja Nacho, kokoero ei oikein näy kuvassa

Nacho juoksentelee pallonsa kanssa välittämättä toisista

Paikallamakuurivi - Nacho on tuo pieni :D