Eläinlääkärillä

Mun ois pitänyt perustaa Sipsin treeniblogin sijaan "elämää sairaiden koirien kanssa" blogi. Sen verran ollaan taas tänä vuonna eläinlääkäreillä ravattu. Tänään oli vuorossa molemmat tytöt.

Sipsi oli taas viikonloppuna outo, oli pe-la yönä kakannut löysää kakkaa ja aamulla ei itse noussut hösäämään ja kun pyysin sitä nousemaan, ei meinannut saada takajalkoja alleen. Lähti sitten kuitenkin pienelle kävelylle, joskin käveli tosi vaikeasti. Tämä on toinen kerta kun se tekee noin, ensimmäisellä kerralla ajattelin, että se on vaan venäyttänyt itsensä leikkiessä (se oli joskus talvella), mutta kun nyt toistui, niin oli vähän huolestuttavaa. Lisäksi se on aika paljon kirputtanut takajalkoja ja raaputellut kylkiä. Niitä oireita sillä ei nyt tietenkään enää lääkärissä ollut.

Mitään ei ihmeellistä ei kuitenkaan löytynyt. Sehän oli muutama viikko takaperin ultrassa, josko olisi jotain uutta selvinnyt sen virtsan pidätysongelmista. Mutta virtsarakko näytti ihan normaalilta ja pissanäytekin oli ihan puhdas. Nyt kun en ole käynyt aamulla pitkää lenkkiä ja en ole antanut aamuruokaa, se ei olekaan pissannut sisälle.

Meidän luottolääkäri Niilo Tammisalo tutki sen takapään tosi tarkkaan ja tunnusteli myös peräaukon sisältä, mutta Sipsi ei reagoinut mitenkään erityisesti niihin lihaksiin, mitkä vaikuttavat virtsansäätelyyn. Ainoa mikä oli vähän jumissa oli vasen psoas lihas. Ja jotain muuta pientä aristusta oli, mutta ei mitään mikä selittäisi kaikki oireet.Nyt ei auta muu kuin antaa sen olla ja toivoa, ettei sillä ole mitään ihmeellistä. Ehkä se on vaan niin herkkä, että kiusaantuu pienistä vaivoista niin paljon, ettei halua kävellä normaalisti tai sitten siellä on jotain, mitä ei ole vielä löytynyt. Siihen asti ei auta muu kuin elää normaalisti. Huomenna onkin toivottavasti parempi päivä, kun menemme näyttökokeeseen Kennelliiton nuorten koirien Uudenmaan tokorinkiin.

Emma oli tänään kolmatta kertaa Niilon luona ja yhä vaan selkä tuntuu vaivaavan. Sitä ei huvita lenkkeillä ja on muutenkin vaisu. Kipulääkkeet eivät ole oleellisesti parantaneet tilannetta. Röntgenkuvasta selviäisi onko sillä mahdollisesti jotain rappeumaa selässä tai yksi mahdollisuus voi myös olla kasvain. Se ei tosin välttämättä röntgenestä selviä. Toisaalta jos siellä jotain on, niin eipä sille oikein muuta voi ku hoitaa niin kauan kun siitä on jotain iloa. En viitsi (eikä ole varaa) kuitenkaan laittaa useita tuhansia tuon ikäisen koiran tutkimiseen ja leikkaamiseen, jos jotain sellaista vaivaa paljastuisikin. Niin kauheaa kuin se onkin, kun on kyse Emmasta.