Eilen olimme Porvoossa ensimmäisessä nuorten koirien tokoringin koulutuksessa. Kouluttamassa meitä oli Katariina Kainulainen ja Tesu Åberg. Meitä koulutettavia oli kuusi, joten aikaa oli ihan hyvin. Tosin kyllä se aika kuitenkin melko nopeasti meni.
Aluksi kävimme läpi teoriaa:
Nuoren koiran kanssa tärkeää on luoda koiralle ja ohjaajalle turvallisuuden tunne. Tähän liittyy se, että koiralle on opetettu asiat oikein ja kumpikin tietää mitä on tapahtumassa ja mitä ollaan tekemässä. Lisäksi nuoren koiran kanssa pitäisi muistaa uudessa paikassa tehdä aina jotain helppoa ja koiran itseluottamusta vahvistavaa. Liikesuoritusten eri osien lisäksi pitää muistaa tarpeeksi treenata kokonaisuuksia.
Etenemisen kannalta on tärkeää asettaa tavoitteita. Tavoitteita pitäisi olla eri aikajaksoilla, pitkän aikavälin ja lyhyen aikavälin tavoitteita. Lisäksi jokaiselle treenikerralle pitää miettiä sen kerran tavoitteet. Mitä tarkemmat tavoitteet on miettinyt ja miten niihin etenee, sitä nopeammin tavoitteisiin pääsee. Mielikuvaharjoitteet auttavat saamaan unelman todentuntuisemmaksi. Mielikuvaharjoitteita voi tehdä myös videoimalla parhaita treenejä ja tekemällä näistä koosteen itselleen.
Koiran kannalta on tärkeää, että se saa hyviä kokemuksia itse kisatilanteesta. Kisoja kannattaa välillä käydä katsomassa vaan sillä silmällä, että mitä kaikkea kisatilanteessa voi tapahtua. Lisäksi koko koesetti pitäisi treeneissä tehdä tarpeeksi usein, jotta kisanomaisuutta tulee treenattua tarpeeksi. Sitten kun itse liikkeet on opetettu haasteena on se, miten liikkeet saa pysymään hyvällä tasolla.
On tärkeää, että ohjaajalla on selkeä oma tavoite tai näkemys mitä haluaa koiran tekevän. Silloin treeneissä ei ole merkitystä mitä treenikaverit sanovat tai mitä pisteitä tuomari antaa, vain sillä on merkitystä, että koira tekee niinkuin itse haluaa. Tämä voi olla erilainen eri koirilla, riippuen siitä mikä se tavoite on.
Sitten siirryimme käytännön harjoitteluun. Ensin jokainen teki yksin ja kumpikin kouluttaja antoi vinkkejä. Valitsin meidän ensimmäiseksi liikkeeksi ohjatun noudon.
Olemme treenanneet suuntia namikippojen kanssa. Ongelmana on ollut se, että Sipsi ei kovin hyvin kuuntele mihin suuntaan ohjaan sitä ja on välillä mennyt molemmille kipoille ja kun en oikein ole tiennyt mitä teen, niin se on välillä päässyt syömään löytämänsä namit. Nyt sitten tehtiin niin, että kun Sipsi on syönyt namin, huudan sen takaisin ja palkkaan taakseni, ettei se ehdi juosta toiselle kipolle. Merkille talutan Sipsin pannasta, ettei se varasta siitä suoraan namikipoille.
Jossain vaiheessa molemmilla puolilla voi olla namia, kunhan on sitten kaveri estämässä varastamisen. Silloin voi ohjata sen sinne, kumpaan ei ole pyrkimässä. Tätä samaa voi harjoitella kotona kahden sukan noudolla, niin että laittaa sen aina hakemaan juuri sen mihin ei ole pyrkimässä. Tätä sukkajuttua ollaan vähän tehtykin.
Sitten teimme paikallaolot. Sipsi oli istumisessa siirtänyt hieman toista etutassua, joten olisi tärkeä opettaa sille sellainen istumisasento, jossa pystyy olemaan nätisti. Muuten on nykyään ihan tarkkaavainen, joskin vähän tärisee kun tulen sen luo, kun odottaa niin innolla palkalle pääsyä. Paikallamakuussa oli myös siirtänyt toista etutassua, joten myös se pitäisi opettaa menemään maahan sellaiseen asentoon, ettei tarvi vaihtaa. Tässä oli sama tärinä, kun tulin luo ja oli heti ryntäämässä palkalle. Kuitenkin se pysyy hyvin ja itse paikallaolot on ihan levollisen näköinen, joten enköhän jatka ainakin toistaiseksi samalla namikuppi piilossa -linjalla.
Toisella omalla vuorolla seuraamista. Tässä tehtiin parittain niin, että toinen kouluttaja koulutti toista ja toinen toista. Meitä koulutti Kata. Näytin minkälaista meidän seuraaminen on ja sehän on vallan kovin edistäväistä. Mutta intoa on ja kontakti pysyy hyvin. Eikä se vissiin ihan niin vinoa ole kuin mitä itsestä tuntuu. Tuohon edistämiseen voitaisiin tehdä paljon vasempaan käännöksiä, kokeiltiin myös täyskäännöstä vasempaan, niin että kävelen Sipsin päälle, mutta tuntui kyllä, ettei se kauheasti auttanut, se vaan alkoi sitten hypätä sivuun. Vasempaan käännös ja seis tuntui auttavan paremmin. Siinä voi ottaa lisänä askelta taakse. Puhuttiin myös huomauttamisesta, mutta ehdin siinä välissä pari kertaa tehdä takapalkan kautta ja sen jälkeen Sipsi seurasikin paljon paremmin. Ei tässä taida auttaa muu kuin treenata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti