Tehtiin aluksi yksi virittelysanan käyttö ja Sipsi oli ihan innoissaan, harmi vaan, että minulla ei ollut mitään tosi hyviä nameja, vaan joutui tyytymään nappuloihin (ja oli ehtinyt syödä paketillisen naudanmahaakin kotona, kun jätin sen siksi aikaa kotiin, kun käytin Emman ja Maxin lenkillä ja unohdin tietenkin naudanmahan pöydälle). Sitten tehtiin pidempää seuraamista. Se tuntui tosi huonolta, edisti aluksi, mutta sitten siihen tuli myös kontaktin tippumista ja täyskäännöksissä jäi aika pahasti. Hidas seuraaminen oli paras osuus.
Meidän kannattaa nyt kuulemma tehdä edelleen paljon noita virittelysanatreenejä, koska sitten kun tästä edetään VOI- ja EVL-luokkiin niin seuraaminen on tosi pitkä ja koiralla pitäisi olla aika kova into tehdä sitä, että jaksaa sen loppuun asti. Sen lisäksi harjoitellaan nyt näitä pidempiä pätkiä niin että palkka tulee sitten kun tekee hyvin. Varsinkin hidasta seuraamista meidän kannattaa nyt lähiaikoina tehdä paljon, koska se on Sipsillä tällä hetkellä hyvää, jotta se vahvistaisi sitä oikeaa tekemistä. Sitten kun siitä siirtyy normaaliin käyntiin, voi kehua ennen siirtymää, jolloin koira todennäköisesti skarppaa ja pysyy sen siirtymänkin hyvin mukana.
Seuraamisessahan on EVL:ssä kolme eri nopeutta, joiden jokaisen painotus on sama, joten niitä pitäisi jokaista treenata yhtä paljon. Lisäksi kannattaa videoida miten koira tekee sen mukaan miten itse vaihtelee nopeutta. Jokaisella koiralla kun on se vauhti jossa tekee parhaiten ja ohjaaja voi omalla vauhdin muokkaamisellaan vaikuttaa siihen miltä seuraaminen näyttää.
Lisäksi oli puhetta siitä, että vaikka Sipsi ei pidä kontaktia koko ajan hyvin, niin jos se pysyy oikealla paikalla, tämä ei ole niin suuri ongelma. Eli vaikka minusta tuntuisi, että seuraaminen on kauheaa, niin se voi tuomarista näyttää ihan hyvältä, jos se pysyy oikealla paikalla, vaikka kontakti vähän eläisi. Eli tähänkin pitäisi sitä videointia käyttää, että näkisi miltä se ulkopuolisesta näyttää.
"Lohdutuksena" tähän seuraamisongelmaan on se, että todella harva koira saa 10 EVL:ssä. Varsinkin arvokisatasolla saattaa mennä vuosia ilman, että yksikään koira saa 10. Lisäksi varmaan kenenkään mielestä seuraaminen ei koskaan ole valmis. Jonkun hyppynoudon voi saada sellaiseen tilaan, ettei siinä ole enää mitään parannettavaa, mutta seuraamista tuskin kukaan saa koskaan sellaiseksi.
Seuraamisongelmien lisäksi puhuttiin ennakoimisesta. Näissä voi tehdä sitä, että jättää namin eteen ennen kuin tulee koiran luo ja vapauttaa sen sille ilman sivuasentoa. Tämä on toki sellainen kikka, mitä ei kokeessa voi käyttää. Sen takia puhuttiin myös siitä, että miten koiran saisi oikeasti osaamaan ne asiat.
Eli alettiin harjoitella sellaista, että menen koiran viereen, sanon sille jotain muuta kuin oikean käskyn ja jos koira nousee, niin moitin sitä ja käsken sen uudestaan siihen oikeaan asentoon ja kerron, että niin sen pitää olla ja sitten poistun ja palaan uudestaan ja jos koira nyt pysyy asennossaan kunnes pyydän sen oikealla sivulle tulo sanalla, niin sitten saa palkan. Välissä kehun ja silitän sitä siitä, että pysyy oikeassa asennossa.
Tämä alkoi Sipsin kanssa toimia ihan kivasti ja puhuttiinkin paljon siitä, että miten koekäyntien määrän kasvaessa koiran ja ohjaajan välinen suhde kasvattaa merkitystä. Koiran kun tulee EVL:ssä tehdä aika pitkä suoritus ilman palkkaa ja mitä vähemmän kikkoja liikkeissä on käytetty ja mitä enemmän koira oikeasti osaa liikkeet, sitä paremmin sillä pidemmän päälle menee.
 |
| Sipsi tarkkailee muiden koulutusta (ja toivottavasti oppii kuuntelemalla) |
 |
| Pekka Korri näyttää miten koira saa 10 vaikka ei olisikaan keskellä ruutua, joten nuoren koiran kanssa ei liikaa kannata keskittyä täydelliseen paikkaan ruudun keskellä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti