Sipsi lomailee

Kultaisen viikonlopun päätteeksi suuntasimme 11.8. Ikaalisten kylpylään. Saimme huoneen mukavasti ekasta kerroksesta, josta pääsi takapihalta tosi kivasti koirien kanssa pissatuksille ja lenkeille. Tosin koirat olivat aika väsyneitä, kun Pepsikin oli löytänyt tokoryhmäläisten koirista leikkikaverin ja Sipsi oli koko pitkän päivän katsonut muiden tokoilua (ja murissut kaikille lähelle tulleille). Koirat saivatkin sitten nukkua sen aikaa, kun me löhöilimme porekylvyissä niin illalla kuin aamullakin.

Sitten suuntasimme kohti Turkua. Pysähdyimme välillä toki ihailemaan suomalaisia peltomaisemia ja koirat saivat juoksennella energioitaan pois. Turussa parkkeerasimme lähelle Turun linnaa ja kävimme kiertelemässä siellä linnan ympäristössä. Koirat saivat turkkinsa kerättyä täyteen jotain siemeniä, jotka joutui nyppimään yksitellen pois. Tässä vaiheessa Sipsin lyhyestä turkista oli kyllä iloa.

Siemeniä turkissa

Ehdimme vielä ennen laivan lähtöä kävellä Turussa joen rannalla. Kävimme myös ajelemassa Förilläkin tois puol jokkee. Koirat suhtautuivat ihan rauhallisesti kaupungilla kävelyyn ja myös lautalla matkustamiseen, vaikka ovatkin normaalisti maalaiskoiria.

Tuollako pitäis joki ylittää?

Sittten suuntasimme laivalle. Koirat olivat hytissä heti kuin kotonaan. Ongelmaksi muodostui pissapaikka. Kannella oleva hiekkalaatikko oli pieni ja haisi todella pahalta. Materiaali oli jotain kukkien ruukussa käytettävää soraa, eikä Sipsi suostunut ollenkaan menemään sinne. Noh, pissasivat sitten kannelle ja siinä kyllä haisi sen verran, että oli tainnut muutkin koirat pissata sinne.

Sipsi katselee maisemia laivan kannella

Seuraavana aamuna lähdettiin sitten ajelemaan Ruotsin rannikkoa etelään. Pysähdyttiin aina välillä ulkoiluttamaan koiria ja niillä olikin hauskaa, kun oli koko ajan leikkikaveri mukana.

Leikkihetki metsässä

Sylikoiria

Järvellä vilvoittelemassa

Illaksi pystytettiin teltta leirintäalueelle.Säät ei ihan koko aikaa suosineet, välillä tuli vettä, mutta onneksi välillä myös paistoi aurinko. Viereen tuli vanha pariskunta hienolla autolla.

Leirintäalueella naapuriauton ihmettelyä

 

Seuraavana aamuna jatkoimme ajomatkaa Öölannin saarelle. Siellä oli hienoja maisemia ja pysähdyimme kävelemään muun muassa ihan eteläkärjessä. Siellä tuuli niin, että tukka ei meinannut pysyä päässä.

Tuulee niin että korvat lentää.

Juomatauko ja Suvilla lennokas kampaus.

Vaihtelevasta säästä oli se hyvä puoli, että näimme useita hienoja sateenkaaria.

Yöksi pysähdyimme taas leirintäalueelle ja jatkoimme yhä kohti etelää seuraavana päivänä. Lähestyessämme Skånea alkoi maisemakin muuttua ja löysimme useita hienoja hiekkarantoja, joihin koiratkin saivat tulla. Tosin ne olisi pitänyt pitää kytkettynä, mutta kun lähistöllä ei muita ollut, annoimme niiden juosta vapaana.

Painiminen oli hauskinta!

Sipsi katsoo kun Pepsi juoksentelee isäntänsä kanssa kamalan pitkälle.

Sitten Sipsi kaivoi kuopan hiekkaan, jossa oli mukavaa oleskella.

Yöksi löysimme hienon leirintäalueen rannalta. Tosin tuuli oli varsinkin aamulla melkoinen.

Koiratkin olivat ihan väsyneitä päivän leikkien jälkeen.

Välillä kävimme toki myös eri kaupungeissa, varsinkin pikkukaupungeissa, jotka osoittautuivat erittäin kauniiksi. Osassa otimme koiratkin kävelylle ja ne saivat istua terasseilla kanssamme. Ehkä ei tullut niin paljon shoppailtua tai kierreltyä museoissa kuin ilman koiria, mutta toisaalta tulipahan kierreltyä puistoissa ja etsittyä hienoja luontokohteita.

Koirat poseeraavat kukkaistutuksen ja patsaan edessä jossain puistossa.

Viimeisenä iltana suunnattiinkin sitten kohti pohjoista ja Tukholmaa. Illalla pystytimme teltan taas leirintäalueelle ja aamulla oli kurja herätys, kun taas satoi. Koirat saivat leikkiä ulkona ja itse istuskelin sateensuojassa katselemassa niiden touhuja. Sitten loppumatkan satoikin lähes koko ajan, joten ei kauheasti harmittanut suunnata kohti laivaa ja Suomea. Laivamatka meni jälleen hyvin, päädyimme taas useiden japanilaisturisteiden kameraan, heitä kun tuntui ihmetyttävän koiramatkustajat.

Koiria ei paljon sade haittaa. Omistaja pysyy onneksi melko kuivana.

Vähän vaan märkä Sipsi, ei onneksi satanut rankasti.

Viimeisenä päivän ehdittiin vielä katsastaa yksi linna matkan varrella. Eivätkö koirat poseeraakin erityisen ylpeästi näin hienoissa puitteissa?

Sipsi sairastaa

Sipsillähän tuli nyt keväällä ensin hotspot häntään ja sitten kun se näytti jo paranevan, sillä tuli muutama muukin takapäähän. Tässä vaiheessa vein sen eläinlääkärille ja hoidettiin niitä antibiooteilla ja eläinlääkäri puhui lähinnä bakteeriperäisestä ihotulehduksesta. Sitten kun sillä ei pitkähkön antibioottikuurin jälkeen iho palautunut normaaliksi, vaan edelleen se oli paikoin tummunut, kävimme uudestaan eläinlääkärillä. Tässä vaiheessa hän vielä määräsi meidät jatkamaan lääkeshampoopesuja.

Kun näistä ei tuntunut olevan hirveästi apua ja Sipsin ihossa oli edelleen näitä mustia läiskiä ja se kutisi satunnaisesti, varasin taas ajan eläinlääkärille. Aiemmin käyttämämme eläinlääkäri oli lomalla, joten menimme toiselle lääkärille. Tämä uusi eläinlääkäri oli heti sitä mieltä, että Sipsillä on atopia. Sillä on kuulemma erittäin tyypilliset oireet. Otimme myös allergiatestit ja niissä selvisi, että sillä on jotain sisätila-allergioita, eli joillekin pöly- ja varastopunkeille tai homeitiöille se on allerginen.

Ruoka-aineallergiat ei noissa testeissä selviä, mutta olemme varmuuden vuoksi olleet jo muutamia viikkoja hevos-tattariruokavaliolla. Lisäksi nyt pestään Malaseb-shampoolla kerran viikossa tai useammin, jos kutisee. Siedätyshoitoa voisi aloittaa, jos ensin ottaa laajemmat allergiatestit ja sen perusteella se on mahdollista. Mutta en oikein nyt itse tiedä onko se paras vaihtoehto vai ei. Olemme nyt ainakin jonkin aikaa vielä tällä ruokavaliolla ja shampoohoidoilla ja täytyy katsoa miten Sipsin olotila kehittyy.

Alla vielä vähän kuvia Sipsin ihosta.

Sipsin hotspot poskessa. Tämähän alkoi punkinpuremasta, mutta tulehtui ja levisi sittemmin.

Kainalossa olevia mustia läiskiä.

Sipsin kainalot / rinta.

Sipsin maha

Kultaista treeniä Ikaalisissa

Kokeen jälkeisenä päivänä (eli 11.8.2013) jatkoimme kultaisten tokotiimin kanssa yhteistreeneillä. Tällä kertaa meillä ei ollut ulkopuolista kouluttajaa ja alku meni jutellessa tulevista koulutuksista ja treenaamisesta ylipäätänsä. Sitten teimme kukin vuorollamme jotain. Olin Sipsin kanssa ekana ja ajattelin tehdä vain jotain pientä alkuun, kun ei oikein ollut intoa mihinkään, enkä viitsinyt tehdä mitään kovin rankkaa, koska Sipsin kunto ei oikein ollut kohdillaan.

Teimme sitten metallinoutoa ja lähinnä juuri sitä loppuasentoa. Sehän tuli toki vinoon, mutta kun sitten kokeilimme ilman kapulaa, niin se tuli myös perusasentoon vinoon. Osaa kyllä korjata kun katson sitä, mutta jos pidän pään pystyssä se on vinossa. Ja helposti tulee sitten myös liian eteen. Tehtiin sitten naksuttelua oikeasta asennosta ja nimenomaan siitä, että se tulisi suoraan oikeaan asentoon. Tämä on tosi vaikeaa, kun kriteereitä on niin monia ja jos katsoo edestä voi asento näyttää suoralta, mutta sivulta katsottuna onkin liian edessä. Onhan näitä asentotreenejä tehty aiemminkin, mutta ilmeisesti olen alkanut tässä matkan varrella hyväksyä myös huonompia asentoja, kun niitä nyt tekee.

Tässä on Tiina Palmun ottamia kuvia Sipsin sivuasennon treenaamisesta.

Muiden treeneistä en kirjoittanut muistiinpanoja. Mutta erityisesti puhuttiin siitä, että monet koirat vilkuilevat ympäriinsä esimerkiksi luoksetulon jättötilanteessa, kun ohjaaja kävelee poispäin. Sipsi ei mielestäni ihan kauhean paljon tuota tee (tai ainakaan edellisen päivän kokeen perusteella), mutta voisihan sitä silti silloin tällöin treenata. Päivän päätteeksi osa jäi vielä treenaamaan ja olisin halunnut itsekin jäädä, mutta siinä vaiheessa oli niin kova vessahätä, että oli pakko poistua pikaisesti. Ja kun kuski ei hätätilannetta heti tajunnut, niin siitä tuli kauhea riita, eikä huvittanut senkään takia enää treenata. Tuo kisa- ja treenipaikka oli muuten aivan huippu, mutta vessanpuute oli ainut huono puoli.

Otettiin päivän aikana myös hienoja yhteiskuvia. 

Tämmöinen kuva ei ehkä kaikkien rotujen kanssa onnistuisi. Vaikka kyllä esim. Sipsiä ahdisti tuolla, sen näkee ilmeestäkin (Sipsi on siis viides vasemmalta.)

Tiina Palmun ottama kuva samasta tilanteesta.

Tässä kaikki tokotreenihin osallistuneet koirat ohjaajiensa kanssa. Kuvan oikeudet Minna Levä.

 

Minna Levän ottama kuva, harmi ettei Topi katso kameraan, mutta hauska kuva erilaisista ilmeistä ja väreistä silti. 

Tämä Tiina Palmun värisävykuva on suosikkini!

Kultaista kisaamista Ikaalisissa

Toisen osan kesälomasta ajattelin viettää vähän lähempänä kuin maapallon toisella laidalla. Etelän reissu tuli taas tehtyä, mutta Etelä-Afrikan sijaan tämä reissu suuntautui Etelä-Ruotsiin, jonne oli helppo ottaa myös koirat mukaan. Mutta ennen Ruotsin matkaa lähdettiin Ikaalisiin Goldenringin tokomestaruuskisoihin ja seuraavana päivänä meillä oli ohjelmassa vielä tokoryhmän treenit. Sipsin lisäksi matkaan lähti Pepsi-labbis isäntänsä kanssa ja Emma-parka joutui (tai lähinnä pääsi) Helsinkiin hoitoon Papu-göötin kaveriksi.

Pari päivää ennen reissua käytiin vielä eläinlääkärillä Sipsin ihon takia. Teen tuosta eri postauksen, mutta sen verran aiheesta tähän liittyen, että uusi eläinlääkäri oli heti sitä mieltä, että Sipsillä on atopia. Jotenkin olin ajatellut siihen asti, että ehkä nuo oireet johtuvat ruoka-aineallergiasta tai ovat muuten vain tilapäisiä ja tämän diagnoosin myötä olinkin sitten tosi masentunut, eikä koe tai koulutus kauheasti innostanut. Atopia kun ei parane ja heti tuli mieleen, että tässäkö nyt sitten oli meidän harrastukset.

Lähdimme perjantaina illasta liikkeelle ja yövyimme Ikaalisissa leirintäalueella teltassa. Tietenkin satoi vähän, joten sekin hieman latisti tunnelmaa, mutta onneksi aamu valkeni suht kauniina. Lähdimme koepaikalle katsomaan EVL-suorituksia ja olikin tosi mukavaa, kun niin moni meidän kultaisten tokoryhmästä oli kisaamassa.

Sitten oli voittaja-luokan vuoro ja se oli jaettu kahteen osaan. Tässä ensin meidän pistesaldo.
VOI Ikaalinen 10.8.2013, tuomarina Juha Kurtti

Paikallamakuu 9
Seuraaminen 8
Istuminen liikkeestä 10
Luoksetulo 6
Ruutu 8
Hyppynouto 6
Metallinouto 9,5
Tunnistusnouto 10
Kaukokäskyt 0
Kokonaisvaikutus 10

Yhteensä 235 p. 2. tulos ja sijoitus 4/6.

Paikallamakuussa yritin valmistella Sipsin hyvin, mutta ei silti mennyt ekalla käskyllä maahan. Pöh. Ja niin kuin tätä on nyt viime viikot treeneissä hinkattu.

Ekassa setissä oli liikkeestä istuminen, luoksetulo ja ruutu. Liikkeestä istuminen oli ok, mutta itse kyllä hidastan tuossa käskyn kohdalla. Seuraamisessa oli joku kontaktin menetys.

Luoksetulossa ei taaskaan mennyt ekalla käskyllä maahan. Argh! Stoppi oli tosi huono, näyttää videolta kuin se aikoisi pysähtyä nopeasti, mutta ottaakin sitten useita askeleita vielä sen jälkeen. Maahanmeno on parempi, mutta ei sekään mikään tosi hyvä. 6 tästä oli ihan ok.

Ruutuun lähti ihan hyvin, mutta pysäytyksen kohdalla ajautui ulos ruudusta. Korjasi hienosti takaisin ja olisin voinut sanoa sen siitä suoraan maahan, mutta jotenkin en tajunnut. Noh, tulihan siinä vielä toinenkin virhe, kun ei tullut suoraan seuraamaan vaan huiteli ohi. Vaikka on tuotakin kyllä treenattu, mutta ilmeisesti syytä treenata lisää.

Sitten tauon jälkeen oli toinen setti, jossa oli hyppynouto, seuraaminen, metallinouto, tunnari ja kaukokäskyt. Hyppynoudossa Sipsi ei lähtenyt ekalla käskyllä, en tiedä mistä johtui, koska ei ole varmaan ikinä treeneissä tehnyt tuollaista virhettä, emmekä ole viime aikoina myöskään treenanneet mitään hämykäskyjä. Noh, sitten vielä meinasi kääntyä hypyn jälkeen katsomaan, että mitä pitää tehdä, joten annoin nouto-käskyn tosi myöhään. Mutta muistaakseni tästä ei mennyt pisteitä, vaan Sipsi kolautti hyppyä hieman takaisintullessaan. Eli sen takia vain 6.

Seuraaminen oli muutamaa pientä ja yhtä isompaa virhettä lukuunottamatta ihan kivannäköistä. Tuo isompi virhe tapahtui ensimmäisen käännöksen jälkeen, kun Sipsi meinasi jäädä seisomaan. Ihan kuin oltaisiin tehty zetaa. Jota ei olla kokeenomaisesti harjoiteltu kuin ehkä kerran! Onneksi korjasi hyvin lisäkäskyllä ja muita pahempia ongelmia ei ollut, niin saatiin sitten kuitenkin 8.

Metallinouto oli kaunis muuten paitsi loppuasento oli vino. Siitä puolen pisteen vähennys. Tunnari oli tosi hyvä haisteluosuudelta. Haisteli kauniisti ja otti heti oman. Myös palautus oli suht ok, tosin hieman käänteli omaa matkalla suussa.

Kaukokäskyissä tulikin sitten virheitä oikein roppakaupalla. Se edellisen kokeen hieno setti oli selvästi vain sattumaa ja oikeasti se vaan ei vielä osaa! Meni sentään tässä ekalla maahan, mutta istumaan ei noussut kuin vasta kolmannella käskyllä. Siitä nousi nätisti seisomaan, mutta jostain syystä vetäisi jalat alleen ja meni istumaan juuri ennen seuraavaa käskyä. Maahan meni siitä nätisti, mutta tuossa vaiheessa oli jo tullut jonkin verran eteenpäin. Maasta seisomaan otti molemmilla takajaloilla askeleet eteenpäin. Siitä istumaan otti myös hieman takajalkoja eteen, vaikka siirsi myös etujalkoja taaksepäin. Siitä hyvin maahan, mutta tuossa vaiheessa olikin sitten jo tullut reippaasti eteenpäin. Eli nollille meni.

Tässä vielä linkkejä videoihin. Liikkeestä istuminen, Luoksetulo, Ruutu, Hyppynouto, Seuraaminen, Metallinouto, Tunnistusnouto ja Kaukokäskyt

Katsottiin illalla vielä tokoryhmän kanssa yhdessä videota ja oli kyllä ihan hauska analysoida niitä, vaikka omat fiilikset ei kovin korkealla olleetkaan. Ei niinkään kokeen suhteen, Sipsihän teki monet liikkeet oikein hyvin ja kauniisti, masensi vaan koko ajan ajatus sen sairaudesta. Onneksi siellä muilla tuli tosi hienoja suorituksia, esim. Sanna ja Moona tekivät hienoa työtä EVL:ssä voittaen tokomestaruuden ja ALO:ssa nähtiin jopa uusinta, kun sekä Tiina ja Kuje, että Tuija ja Urpo saivat molemmat 200 pistettä! Myös AVO:ssa Sirpa ja Tuuli olisivat saaneet 200 pistettä, jos hypyssä Tuuli ei olisi hieman osunut esteeseen. Aivan mahtavaa työtä saanut tämä tokoryhmä aikaan kun muutamia vuosia sitten mestaruustokossa ei ollut kuin kourallinen kultaisia.

Ainiin ja saatiinhan me palkinnoksi pussillinen ruokaa, koska kuuluimme tokoryhmän joukkueeseen. Tänä vuonna muita joukkueita ei ollutkaan, mutta olisimme varmaan kuitenkin voittaneet, sen verran upeat pisteet joukkuekaverit tekivät. 

Tokoryhmän joukkuekuva, kuvan oikeudet Sanna Jääskeläinen

Muutama kuva väliin

Sipsi rakastaa rapsutusta.

Sipsin tän hetkinen lookki.

Tipuja kylässä, Sipsin mielestä ne oli ihania. En tiedä suunnitteliko se grillaamista vai miksi se oli niin kiinnostunut niistä.

Voittaja-treeniä

Ollaan lauantaina 10.8. menossa kultaisten tokomestaruuskisoihin Ikaalisiin. Sen takia ei vielä olla viitsitty keskittyä EVL-liikkeiden treenaamiseen, vaan ollaan vielä treenattu noita voittajan juttuja. En osannut yhtään arvata, että saataisiin heti ekasta voittajan kokeesta ykköstulos, joten ei jotenkin tullut mieleenkään, että olisi pyritty jo EVL:ään tuonne. Tosin pitkältihän ne on samoja liikkeitä, mutta ohjattu nouto on vielä täysin kesken ja ruutu menee myös EVL:ssä eri tavalla. Ja esimerkiksi merkkiä ei olla treenattu aikoihin.

Mutta milläs tolalla ne liikkeet ovat nyt viime aikoina treeneissä olleet?

-paikallamakuu: Tässä erittäin paljon ongelmia ollut viime aikoina mennä ekalla käskyllä maahan! Varsinkin jos tehdään EVL:n mukaisesti liikkuroituna.

-seuraaminen: Lähdössä meinaa vähän keulia, mutta parantaa mitä enempi on käännöksiä ja vauhdinmuutoksia. Askeleita pitäisi vielä treenata lisää.

-liikkeestä istuminen: Istumiseen on tullut nyt paljon varmuutta, mutta meinaa ennakoida sitä seuraamalla huonosti! Jää välillä jopa seisomaan paikalleen, eli ennakoi jättöliikettä. Olen pitänyt näissä kaikissa samaa ennakoivaa sanaa (zeta).

-luoksetulo: Tekee aika kivan stopin, jos tietää, että palkka on takana. Tosin joitain kertoja on nyt ollut näkyvissä tolpan kohdalla omaehtoista pysähtymistä. Toisaalta joskus menee stoppi vieläkin pitkäksi. Luoksetulon maahanmeno on paljon helpompi, kun se on lähellä. Liikkeen alussa on nyt myös mennyt kivasti maahan.

-ruutu: On tehnyt viime treeneissä ihan kivasti. Meinaa tosin jäädä edelleen ihan nauhan taakse ja joskus on pyörähtänyt ennen kehään menoa tai tehnyt jotain muuta outoa, mutta pääsääntöisesti kuitenkin löytää ruutuun.

-hyppynouto: Noudoissa perusasento on vähän lian edessä ja välillä pitää kapuloita vähän huonosti. Mutta ei nyt ole tiputellut ainakaan. Ei kyllä olla harjoiteltu kovin isoilla kapuloilla.

-metallinouto: Ihan vauhdikas on ollut, perusasento-ongelma on kyllä vähän tässäkin.

-tunnistusnouto: Viime aikoina tehnyt ihan hyvää nuuhkimista, eikä ole pudotellut omaa kapulaa sen jälkeen kun on sen ottanut. Tosin kerran pudotti kun oli tulossa sivuasentoon, kun treenattiin häiriötä. Ja välillä pitää edelleen muuten huonosti kapulaa ja saattaa pyöräyttää sen matkalla.

-kaukokäskyt: Seisomasta istuminen on ollut hankalaa, ottaa usein askelia myös takajaloilla. Maasta istuminen on myös ollut edelleen vajavaista. Toisaalta tässä oli myös kausi kun se ei noussut ollenkaan (jos on vähänkin pidempi välimatka), joten on sitten vaikea vaatia hyvää istumista, jos vaihtoehto on ettei tee mitään. Seiso-maahan-seiso vaatisi myös vielä vahvistusta.

Että kyllähän tässä treenattavaa riittää vielä ilman niitä EVL-liikkeitäkin, eikä ole mitenkään sanottu, että niin hyvin menisi tuolla seuraavissa kisoissa. Mutta yritetään pitää silti kivaa ja sunnuntaina sitten treenataan kultaisten kanssa ja sen jälkeen pidetään viikon treenitauko! Sitten vasta kunnolla niitä EVL-liikkeitä kohti.

Voittajassa ekaa kertaa

Käytiin nyt siellä ensimmäisessä voittaja-luokan kokeessa. Tuntui, että tehtiin kamalasti virheitä, mutta onneksi olivatkin sitten lopulta melko pieniä virheitä.

VOI Hyvinkää 27.7.2013, tuomarina Ossi Harjula.

Paikallamakuu 8
Seuraaminen 9
Istuminen liikkeestä 7,5
Luoksetulo 6
Ruutu 9
Hyppynouto 8
Metallinouto 9
Tunnistusnouto 8
Kaukokäskyt 9
Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä 261,5 p. 1. tulos ja sijoitus 2/6.

Kuuma päivä oli ja edellisenä päivänä Sipsin kanssa puuhattu aika paljon, joten se vaikutti aika väsyneeltä jo ennen koetta. Paikallamakuussa oli mielestäni ihan hyvin kuulolla, mutta sitten ei kuitenkaan mennyt ekalla käskyllä maahan, vaan ihmeelliseen puoli-istuntaan. Onneksi meni kuitenkin tokalla käskyllä. Istumaan nousi hyvin ja ilmeisesti se on siellä ihan hyvin makoillut, kun enempää pisteitä ei lähtenyt, eikä tuomari muuta sanonut, kuin että ekalla käskyllä olisi pitänyt kuunnella. ;)

Yksilöliikkeet alkoivat hyppynoudolla. Lähti ihan kivasti, mutta ei meinannut "jaksaa" nostaa kapulaa (meiän treenikapulat ei oo tuollaisia paksuja!) ja pudotti sen matkalla. Sipsin lempiliike! :O

Sitten seuraavana liikkeenä ruutu. Pyysin sitä katsomaan missä ruutu on ja Sipsi katseli eka johonkin muualle, mutta kysyin sitten uudelleen ja sitten katsoi sinnepäin. Lähtikin ihan hyvin, ei tosin mitenkään erityisen vauhdikkaasti, mutta sitten jäi vähän ruudun eteen. Meni kuitenkin toisella käskyllä sisään ja siitä ihan ok pysähdys ja maahanmeno. Loppu meni ihan hyvin.

Sitten seuraaminen. Ei tuntunut olevan koko aikaa ihan kunnolla mukana. Varsinkin oikealle käännöksessä ei ollut yhtään mukana. Askeleita täytyy myös vielä harjoitella. Ja häiriöitä! Kun mentiin lähelle merkkejä, alkoi katsella niiden suuntaan. Mutta paikoittain ihan kivaakin ja ei sillä tavalla enää huolettanut, etteikö se jaksaisi noinkin pitkää pätkää olla mukana.

Seuraavana oli luoksetulo. Sipsi ei mennyt liikkeen alussa maahan! :O Jouduin kolme kertaa sanomaan käskyn alussa ja sitten stoppi vielä venyi ihan älyttömästi! Argh, kamala liike. En tajua miten saatiin tuosta 6. Luulin, että olisi tullut 0.

Sitten oli liikkeestä istuminen. Sipsi ei seurannut! Tai siis tulihan se mukana, mutta jossain metrin päässä. Sanoin sille uudestaan seuraa, mutta ei mitään. Noh, sanoin sitten istu ja se onneksi sentään istui. Tuomarikin ihmetteli, että miten se ei nyt seurannut, kun aiemmin meni ihan hyvin.

Tunnistusnouto oli seuraavana ja sanoin Sipsille, että rauhoittuisi vähän. Menikin ihan rauhallisesti kapuloille, mutta osui ekana omalle ja nappasi sen mukaan, mutta sitten iski epävarmuus ja pudotti sen ja sitten jotain hösäsi ja sitten vasta otti sen uudestaan ja tuodessa vielä vähän pyöräytti sitä, sekä samoin vieressä.

Metallinoutoon meni ihan kivasti hakemaan, mutta palautti ravilla! Mikä ihmeen juttu sekin oli, ikinä ei oo treeneissä niin tehnyt. Kait se oli vaan sitten kuumuudesta ja väsymyksestä johtuvaa.

Viimeisenä sitten ne kaukokäskyt, joita olen niin pelännyt. Ja taaskaan Sipsi ei mennyt ekalla maahan! Argh. Sanoin sitten tosi painokkaasti toisen käskyn ja sitten meni. Ja kaikki vaihdot teki täydellisesti! :O Aivan uskomattoman hienosti. Joko joku on niitä salaa sille opettanut tai sitten se on hautonut niitä päässään, koska treeneissäkään ei ole ikinä niin hienosti tehnyt.

Kokonaisvaikutuksesta tuomari ei sanonut mitään, mutta palkintojen jakoon tullessa sanoi, että SM-kisoissa oli hänen ryhmässään vain yksi koira, joka seurasi todella hyvin ja se oli Sipsi. :D Sitten sanoi vielä, että taisi teillä muutenkin mennä hyvin, kun tulitte toisiksi. Hauska, että muisti meidät sieltä ja erityisen hauska, että hänelle oli jäänyt Sipsin seuraaminen mieleen! Mun niin kammoama liike!

Huhhuh, nyt ollaan Sipsin kanssa pistetty paremmaksi se mihin Emman kanssa ikinä pääsin. Ja Sipsi on vasta juuri täyttänyt 3 v. Onpa hauskaa. :) Ehkä sitä on tässä itsekin vähän kehittynyt kouluttajana ja ohjaajana, kun Sipsin olen saanut paremmin koulutettua.

Palkintojen jaossa, olin niin iloinen kun saatiinkin yllättäen ykköstulos. :D

Kohti voittajaa

Olen nyt ilmoittanut Sipsin pariin voittajaluokan kokeeseen, joten onhan sitä sitten toki myös täytynyt enempi treenailla. Tällä hetkellä vaan tuntuu, että kaikki hajoaa käsiin, mutta ehkä tästä vielä jotain kasaan saadaan ja jos nyt ei sitä ykköstä vielä näistä kokeista, niin onhan tuossa syksyllä vielä paljon kokeita tulossa.

Viime aikoina meillä on treeneissä ollut erityisen ongelmallisia nämä:

•  Liikkeestä istuminen, ei meinaa millään mennä istumaan, jos on vähänkin korkeammassa vireessä. Jää seisomaan. Kaksoiskäskyllä sitten kyllä menee. 

• Ruutuun tuppaa jäämään tosi etuosaan, joten pelkona on, että menee maahan ulos ruudusta. Lisäksi ottaa kovasti häiriötä muista merkeistä ym. 

• Tunnarissa on nyt yllättäen alkanut kisavireessä nostelemaan vääriä. On myös pari kertaa nyt juossut ihan pokkana kapuloiden yli johonkin kauemmas. On kyllä sitten itse löytänyt kapulat, mutta en tiedä miten tuohon pitäisi reagoida. 

• Luoksetulo on se meidän ikuisuusprojekti. Seisomisessa valuu ja voittajassahan se seisominen pitäisi tehdä siellä tosi kaukana! 

• Kaukokäskyt on vaan liian huonossa jamassa edelleen! Nyt ongelmana on taas se maasta seisomaan nousu liian pitkänä, jolloin ei mene siitä pitkästä seisomisesta taakse maahan, eikä tarpeeksi taakse istumaan. Maasta istumaan nousussa edelleen on huono asento. 

• Seuraamisessa tuppaa kisavireessä taas edistämään ja lisäksi on nyt alkanut pärskimään, varsinkin askelissa.

SM-tokoilua 29.6.2013

Haettiin sitten Sipsin kanssa vielä se viimeinen ykkönen avosta ja tehtiinkin homma melko tyylillä!

Toko AVO, Pieksämäki, 29.6.2013, tuomareina Taru Torpström, Ossi Harjula ja Anne Nokelainen.

Paikallamakuu 10
Seuraaminen 10
Maahanmeno liikkeestä 10
Luoksetulo 9
Seisominen liikkeestä 9,5
Nouto 10
Kaukokäskyt 10
Hyppy 10
Kokonaisvaikutus 9,33 (10, 10 ja paikallamakuutuomarilta 8)

Yhteensä 195,33 p. 1. tulos, TK2 ja sijoitus 2. (111 koirasta!)! :D

Olimme edellisen yön teltassa (kummasti kolme koiraa mahtui mun kanssa yhden hengen teltassa nukkumaan) leirintäalueella ja siten ihan ajoissa paikalla. Päivä oli kuuma aamusta alkaen, mutta saatiin sentään kultaistennoutajien joukkueen teltta suht varjoisaan paikkaan. Alempien luokkien kehät tosin olivat vähän toisella puolella, joten ravattiin sitten edes takaisin. Sipsi oli ihan rauhallinen ja odotteli omaa vuoroaan nätisti sivummalla varjossa. Laitoin sen vaan joidenkin sheltti-ihmisten häkkien viereen ja siinä se nuokkui ihan huoletta, vaikka vieressä oli vieraita ihmisiä ja koiria.

Ensimmäisessä kehässä oli seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja nouto, tuomarina oli Ossi Harjula. Ollaan seuraamisen täyskäännöstä ja juoksua nyt treenattu ja ne tuntuivat ihan kivoilta! Ainoastaan hieman meinasi jäädä kyydistä parissa kohdassa. Maahanmeno oli ihan hyvä. Noudon teki erinomaisen vauhdikkaasti, mutta paluussa vähän hämääntyi tuomarista, kun hän lähti kävelemään meidän eteen, joten siinä tuli pientä hidastamista ja tuomarin vilkuilua. Mutta silti näistä kaikista mukavat kympit. Tuomari sanoi kuulemma kehästä lähtiessämme liikkurille, että "eka hyvä". :D

Toisessa kehässä tuomaroi Taru Torpström ja liikkeet olivat luoksetulo, liikkeestä seisomaan jäääminen, kaukokäskyt ja hyppy. Jännitin vähän enempi tätä kehää, luoksetulo ja kaukot kun ei ole meidän vahvuuksia. Mietin etukäteen, että annonko vaan suullisen käskyn vai näytänkö myös käsimerkin. Tuomarilla oli aika tiukka linja pitkäksi menneistä pysähdyksistä.

Päädyin näyttämään pienen käsimerkin suullisen lisäksi ja Sipsi pysähtyi erinomaisesti omaan tasoonsa nähden! Tuomari ei tainnut käsimerkkiä huomata, kun saimme 9. Liikkeestä seisomisessa Sipsi ei ollut ihan skarppina seuraamisessa, mutta en ole nähnyt itse suoritusta videolta (sain videon ja siinä Sipsi tosiaan vilkuilee monta kertaa eteenpäin). Siitä kuitenkin 9,5, joten ei se mitään kovin pahaa virhettä voinut tehdä. Sitten kaukokäskyt, joissa Sipsi teki asennot hyvin, tosin ei noussut istumaan kovin suoraksi, saatiin kuitenkin siitä 10. Hypyssä Sipsi teki muuten hyvin, mutta ennakoi kutsumista takaisinpäin, tuomari ei kuitenkaan tästä rokottanut, vaan saatiin siitäkin 10. Ja tuomari kommentoi vielä, että "Ossi oli oikeassa, olette hyviä". :D (Tässä välissä oli siis pieni tauko tuomareilla.)

Paikallamakuut olivat vasta alokasluokan paikallamakuiden jälkeen iltapäivällä. Sipsi oli jo aika nuutunut ja vähän pelkäsin, että jaksaako se keskittyä, varsinkin kun tuli pieniä tulospaineita hyvien numeroiden jälkeen. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja Sipsi oli taas ihan innoissaan tekemässä hommia. Teki hyvät nousut ja laskut ja paikallamakuussa ei vissiin mitään ihmeitä. Saatiin siitä 10. En tiedä miksi saatiin kokonaisvaikutuksesta vaan 8 tältä tuomarilta.

Sitten odoteltiinkin loppupäivä, että minkälaisia suorituksia muut tekee, että päästäänkö palkinnoille. Pitkään oltiin ykkösinä ja oli kyllä hauska nähdä oma nimensä listan kärjessä. Yksi bortsu kuitenkin sitten kiilasi ohi, mutta hieno se on kakkospallikin näin isoissa kisoissa! Oli tosi mahtavaa mennä palkintojen jakoon, kun joukkuekaverit kannustivat! Tuomarikin sanoi, että ollaan yleisön suosikkeja. Tänä vuonna ei muita noutajia näkynytkään palkinnoilla yksilösuorituksissa. Yhdessä sijoittuneessa joukkueessa oli sentään pari labbista.

Tästä linkistä Sipsin SM-tokovideoon. Onhan siinä vielä muutama virhe, mutta olen erityisen iloinen tuosta seuraamisesta! Siinä on kyllä tultu pitkä matka. Vaikka toki tuo on tosi lyhyt pätkä (kun koiria oli niin hirveän paljon), niin kyllä siitä silti näkee edistyksen. Ja toki kokonaisuutena tämä on ihan Sipsin parasta tekemistä.

Palkintopallilla hymyssä suin

Hieno tyttö Sipsi!

Nyt on iloiset ilmeet!

Sipsi kotona pokaalin kanssa

Korrien koulutus 8.6.2013 ja Sipsi-paran ihotulehdus

Tänään oli Lauttasaaren koirakerhon järjestämä Korrien koulutus. Olin kovasti odottanut koulutusta, mutta Sipsi on tässä viikolla kutissut mielestäni enempi ja vaikka se hännän hotspot oli jo parantunut, niin sille oli tullut muutama pienempi hotspot muualle. Joten varasin sille eläinlääkäriajan ja ainoa sopiva aika oli tänään klo 11. Mutta onneksi tuo koulutus oli Röylän tuvalla Espoossa, johon on meiltä vaan n. 20 min matka, joten ehdittiin välissä käydä eläinlääkärillä Klaukkalassa ja sitten jatkaa koulutusta.

Sipsin eka kierros

Aloitettiin sitten Sipsin kanssa yksilöliikkeillä, että ehdittiin tehdä ennen eläinlääkärille lähtöä. Olimme tällä kertaa Riitta Jantunen-Korrin ryhmässä (jossa oli kolme muuta meidän lisäksi). Tehtiin luoksetulon pysäytyksiä, kaukokäskyjen istumaan nousua ja vähän vielä seuraamista, kun aikaa jäi.

Luoksetulon pysäytystä kokeiltiin ensin ihan kokeenomaisesti ja siinä Sipsi ei meinannut ollenkaan pysähtyä, vaikka sitä ei ole enää pitkiin aikoihin tehnyt. Ehkä se teki niin, koska juuri olin sanonut, että se ei ole ongelma, vaan hidas pysähtyminen... Noh kokeiltiin sitten niin, että pysäytän Sipsin heittämällä lihapullan. Pysähtyi hyvin, mutta Riitta sanoi, että koira kyllä oppii lukemaan ihmisen eleitä sen verran hyvin, että saattaa huomata milloin aikoo heittää ja milloin ei.

Teimme sitten seuraavan toiston niin, että Riitta heitti Sipsille lihapullan samalla hetkellä kun itse huusin pysäytyskäskyn. Tämä toimi oikein hyvin ja tätä voisi nyt kokeilla, kuitenkin niin, ettei Sipsi ala kauheasti katselemaan avustajia. Eli toinen mitä voisi tehdä, olisi takapalkkakuppi, johon avustaja laittaa lisää nameja. Tällä tavalla avustajasta ei tule liian huomiota herättävä. Takapalkka toimii Sipsille ihan hyvin ja tässä voisi tehdä niin, että välillä pysäytyksen jälkeen saa juosta takapalkalle ja välillä tulee läpijuoksu, josta siitä saa juosta takaisin kupille. Näissä on toki ongelmana se, ettei Sipsi kauhean pitkään jaksa, mutta muutamia hyviä toistoja per treeni. Sitten lisänä voisi nyt ottaa kuurin ihan perinteistä taaksepäin kävelyä ja siitä teräviä pysäytyksiä lähellä. Eli vähän paluuta sinne alkutreeneihin muistuttelemaan tätä pysäytystä.

Seuraavaksi otimme kaukokäskyjen istumaan nousuja. Näissä on ongelmana ollut se, että Sipsi ei nouse kunnon istuma-asentoon vaan jää vajaaksi. Olen varmaan sitä palkannut huonoista asennoista (kunhan nousee) ja lisäksi olen heitellyt sille koppeja, joita se sitten jää tällä tavalla odottamaan.

Eli nyt tähänkin voisi kokeilla takapalkkaa, jonka Sipsi saa vasta kun nousee kunnon asentoon. Aluksi voi antaa toisen käskyn ja vapauttaa siitä palkalle, mutta kun näitä on vähän tehty, odotetaan josko se itse korjaisi siihen parempaan istumisasentoon ja siitä superkehut ja palkka. Ja muutenkin siis rauhalliset kehut ensin ja vasta sitten vapautus taakse. Toinen mitä voisi kokeilla on lauta etujalkojan taakse, jonka yli sen pitää nostaa etutassut. Tehtiin niitä muutama toisto ja Sipsi teki ihan kivasti. Voitaisiin ottaa kuuri näitäkin.

Sitten tehtiin vielä pieni seuraamispätkä. Riitan mielestä seuraaminen näytti kokonaisuudelta ihan hyvältä, mutta täyskäännös ja juoksu olivat vähän heikommat, niissä Sipsi jäi vähän jälkeen, eli ei ollut ihan niin skarppina. Juoksua voisi kokeilla saada paremmaksi niin, että aina juoksuosuuden jälkeen, kun hidastaa käyntiin ja Sipsi tiivistää paikkansa, palkkaisi sen heti siitä. Toinen mitä voisi tehdä on oikealle iso ympyrä juosten, jolloin se joutuu koko ajan hakemaan paikkaa, ettei "putoa kyydistä".

Täyskäännöstä voitaisiin harjoitella niin, että jäädään pyörimään ylimääräistä ympyrää täyskäännöksen jälkeen. Tässä koiraa pitää toki aluksi auttaa. Sitten kun koira pyörii tiiviisti mukana, kunnon palkka. (Omaa huimausta varottava.)

Sipsi eläinlääkärissä

Sitten käytiin Sipsin kanssa siellä eläinlääkärissä. Sillä todettiin bakteereita ihonäytteissä, joten joutui antibioottikuurille. Tosi nätisti oli eläinlääkärin pöydällä hoidettavana, ei välittänyt mitään, kun hoitaja ajeli mahasta karvat. Hoitaja kehui kovasti, miten tämmöisiä potilaita on mukava hoitaa.

Sipsin maha

Pekka Korrin luento

Sitten palattiin takaisin sopivasti kuuntelemaan Pekka Korrin luento kilpailukoiran koulutuksesta.

Pekka puhui aluksi siitä, miten hänen mielestään on tärkeää, että koiralle ei ole eroa treeni- ja kilpailutilanteella, vaan kumpikin tilanne on yhtälailla tottelevaisuutta. Hän kertoi esimerkkejä siitä, miten jollain koirilla on hyvin erilainen tunnetila koetilanteessa kuin treeneissä. Treeneissä iloinen koira voikin olla lähes apaattinen kilpailutilanteessa tai rauhallisesti suorittava koira voi alkaa vinkumaan kokeessa. Tällöin koiralla on ajatus siitä, että nämä kaksi tilannetta ovat erilaisia.

Miten sitten päästäisiin siihen, että koira näkisi kummatkin tilanteet yhtälailla tottiksena? Treeneissä tehtäviä juttuja ei voi viedä kisoihin, mutta kisoista voi asioita tuoda treeneihin.

Koiralle olisi hyvä opettaa eri liikkeet temppuina ja sen lisäksi harjoitella ohjelmatreeniä. Ohjelmatreenit tarkoittavat siis kokeenomaisia treenejä, joita voi tehdä esim. 1-2 kertaa viikossa. Näissä pitää uskaltaa kokeilla liikkeitä, jotta näkee millä tasolla ne ovat. Kaikkien liikkeiden ei tulekaan olla moitteettomia ennen kuin niitä tuodaa ohjelmatreeneihin. Ohjelmatreeneihin voi yrittää itse lisätä jännitystä esim. pyytämällä kavereita katsomaan ja ajattelemalla itse etukäteen jännittävänsä. Kun näitä ohjelmatreenejä on harjoitellut ja tietää miten koira toimii niissä, se vähentää myös oikean kilpailutilanteen jännitystä.

Sitten Pekka puhui koiran motivoinnista. Eri lajit ovat erilaisia motivoinnin kannalta. On näitä koiralle luonnollisia lajeja kuten ajokoiralle jänismetsästys ja bordercollielle paimennus. Näissä koiraa ei erikseen tarvi motivoida. Sitten on nämä ihmisen keksimät lajit, kuten toko ja agility, jossa koiralle pitää erikseen kertoa, että se on kivaa.

Hyvin motivoinut koira jaksaa tehdä toistoja, se keskittyy paremmin, on nopeampi ja näyttävämpi ja kestää paremmin häiriöitä, myös ohjaajan jännitystä.

Mitä motivointikeinoja sitten on? Pekka jakoi ne kolmeen osaan, kehu, ruoka ja lelu. Hänen mielestään kehu on näistä ehdottomasti vaikein ja tärkein. Kehua on kahta laatua, opetettu, joka tulee siis siitä, että koiraa kehutaan ja sen jälkeen annetaan sille nami tai lelu, jolloin koira oppii, että kehusta seuraa hyviä asioita. Ja sitten johtajuuteen perustuva kehu, eli siihen suhteeseen koiran kanssa. Kun koira on oppinut, että ohjaaja tekee aloitteita arjessa ja asettaa koiralle rajat, se haluaa luontaisesti ohjaajan hyväksyntää. Näitä molempia voi käyttää hyväksi ja onkin mahdoton sanoa, miten koira nämä itse mielessään jaottelee.

-Ruoan hyvä puoli motivoijana on se, että sen avulla voi tehdä paljon toistoja. Voi esim. seurauttaa koiraa ja antaa sille namin ja jatkaa samantien. Ruoalla voi rauhoittaa koiraa tai villitä, riippuen minkä laatuista ruokaa koiralle antaa ja miten sen antaa. Ruoan ongelma motivoijana on se, että koira saattaa oppia, että tottis = ruoka. Tämä taas on liian erilainen kuin kisatilanne, jossa koiraa ei kehässä voi palkita ruoalla.

-Lelun kanssa motivoidessa koiraa tulisi miettiä miten oma koira tykkäää leikkiä. Moni koira voisi innostua enempi pehmolelusta kuin ohjaajan tarjoamasta patukasta. Koiralle voi silloin tällöin tarjota erilaisia leluja ja katsoa minkä se itse valitsisi niistä leikkimiseen. Pekka kertoi esimerkin omasta koirastaan, joka tykkäsi juosta pitkiä lenkkejä lelun saatuaan. Tämä oli sille kaikkein paras palkinto, joten sopivassa tilanteessa se sai tehdä sen.

-Kehu on siitä hyvä motivoija, että sitä voi käyttää myös kisatilanteessa. Ja koska se on vaikein keino, sitä pitäisi myös harjoitella eniten. Kilpailutreeneistä puhutaan usein palkkaamattomuustreeneinä, mutta niistä voisi puhua kehuilla palkkaamistreeneinä.

Koiran kilpailemiseen vaikuttaa moni asia, esimerkiksi koiran kunto (huono kuntoinen koira ei jaksa pitkää kisapäivää), terveydentila, sosiaalistaminen (koiran ei pitäisi pelätä esim. halleja tai muita kisapaikkoja) ja suhde ohjaajaan. Jos johtajuus ei ole kunnossa, voi koiran kanssa tulla tappelutilanteita, eli koira esimerkiksi karkaa. Kaiken toiminnan tulisi tapahtua ohjaajan aloitteesta ja koiran tulisi luottaa ohjaajaan. Luottamusta rakentaa se, että ohjaaja ei vaadi koiralta asioita, jotka ovat sille liian vaikeita, eikä vie sitä tilanteisiin, jotka tuntuvat koirasta vaarallisilta. Koira voi siten luottaa, että jos ohjaaja pyytää siltä jotain, se pystyy sen toteuttamaan tai jos se jätetäään paikallamakuuseen vieraiden koirien kanssa, sen ei tarvi pelätä näitä, koska ohjaaja ei jättäisi sitä muuten.

Koiran itseluottamus on myös tärkeää saada vahvistettua. Koiran tulisi saada onnistumisia, joista se näkee, että se on onnistuja! Vaikeustason tulee olla sopiva, mutta koiralla tulee kuitenkin olla haasteita joista se oppii uusia asioita. Alokastasoiselle koiralle voi opettaa EVL-liikkeitä ja kun koira osaa jo kaikki EVL-liikkeet, sille voi tehdä temppuratoja ym. vaativampia asioita.

Sitten lopuksi vielä puhuttiin vähän lisää noista ohjelmatreeneistä. Eli jos koiralle on luotu mielikuva, että kun se tekee oikein se saa namin ja jos se tekee väärin se ei saa namia. Silloin kokeessa koiralle tulee ristiriitainen tilanne, kun oikein tehdessä se ei saakaan namia. Eli ohjelmatreenit ovat tärkeitä, jotta koira oppii, että vaikka se ei saakaan namia, se tekee silti oikein.

Ohjelmatreeneissä voi myös harjoitella liikkeiden lisäksi muita kokeen osa-alueita, kuten yhdessä kävelyä, tuomarin selostuksen aikaista odottamista jne. Jokaisesta osa-alueesta voi välillä palkata ja jokainen tulisikin opettaa erikseen, jotta koiralla on hyvä odotus koko kisatilanteesta.

Sipsin toinen kierros

Tämän jälkeen otettiin kokeenomainen treeni oman suunnitelman mukaan. Suunnittelin Sipsille ensiksi hypyn, sitten noudon ja näiden vähän innostavampien liikkeiden jälkeen liikkeestä seisomisen ja viimeiseksi seuraamisen, josta loppupalkka heti juoksuosuuden jälkeen.

Hyppy meni muuten ihan hyvin, mutta takaisinhyppyä ennakoi hiukan, koska jäin itse arpomaan, että pitikö mun nyt sanoa "hyppy" vai "tule". Sen lisäksi hieman kolautti esteeseen. Mutta tuo on sen verran pieni ongelma, jota ei hyppynoudossa sitten taas niin helposti tule, etten jaksa nyt panostaa siihen kauheasti.

Nouto meni ihan kivasti, samoin liikkeestä seisominen, ei meinannut yhtään kääntyä, kun kävelin taakse. Seuraaminen oli myös aika kivaa, juoksussa taas jätätti, mutta korjasi heti parin ekan käyntiaskeleen jälkeen ja siitä loppupalkka. Kun tätä nyt tekee muutaman kerran, niin sen pitäisi alkaa ennakoida, että juoksun jälkeen voi tulla huippupalkka, kannattaa tsempata myös juoksuun.

Yleisesti ottanen Riitta kehui Sipsin tekemistä huolimatta tuosta sen ihotilanteesta ja kuumasta säästä. Pieniä viilauksia toki on, mutta yleisesti ottaen se tekee mukavassa mielentilassa ja hyvin töitä mulle. Joku sellainen juttu voisi olla hyvä miettiä, millä sen saa vielä vähän enemmän tsemppaamaan, jos on just pitkä (ja kuuma) päivä takana ja vielä pitäisi jaksaa. Varsinkin sitten noita ylempiä luokkia ajatellen. Olisiko se sitten vaikka joku pieni temppu tai vasten hyppiminen tms. Sellainen sana tai juttu minkä voisi kokeessakin tehdä.

Kuuma päivä

Sipsin kolmas kierros

Koska aikaa jäi vielä, tehtiin vielä yksi kierros, jossa otimme vielä liikkeistä ruudun. Sipsillähän on ollut sen kanssa viime aikoina vähän ongelmia. Varsinkin häiriöille on tosi herkkä. Kokeilimme aluksi tehdä suht kokeenomaisesti, mutta Sipsi meni lähellä oleville luoksetulon merkeille. Meni tosin sitten ohjauksesta ruutuunkin.

Tässä voisi kokeilla palauttaa kosketusalustaa ruutuun ja tehdä tekniikkaharjoittelua lähellä ruutua ja myös kauempaa (että muistaa mennä sinne takaosaan). Sitten näyttöruutuja niin, että häiriötolppia on lähellä, jotta oppisi menemään niistä huolimatta suoraan. Ja aina kun tekee näyttöruudun sanoo koiralle samalla sen valmistelevan sanan, jotta oppii sillä katsomaan ruutua. Otetaan tämä sitten kesällä taas enempi ohjelmistoon.

Tehtiin vielä loppuun vähän kaukokäskyjä (voittajan) ja niissä tosiaan voi olla ihan hyvä tehdä noita erilaisia jumppia, joita ollaan harjoiteltukin ja sitten sitä peruuttamisen kautta taakse ajatusta. Maasta seisomaan voisi opettaa sen ottamaan ne askeleet taakse ihan erillisellä sanalla, jos ei automaattisesti niitä tee. Sipsi oli tosin jo aika väsynyt, joten ei oikein jaksanut enää sen takia keskittyä.

Huh kun on rankkaa