Koulutuspäivän kuvaus:
Hakukoiran taso on yhtä kuin koko ryhmän taso. Tämä koulutus soveltuu erityisesti pelastus- ja pk-hakua harrastaville ihmisille, jotka pääsevät palkkaamaan muiden koiria harjoituksissaan sekä ihmisille, jotka haluavat oppia lisää koiran lukemisesta sekä niiden palkkaamisesta. Koulutuksessa käydään läpi mitä tulee huomioida vieraan koiran kanssa leikkiessä sekä miten ilmaisua ja ilmaisupaikkaa voi parantaa.
Aika paljon käsiteltiin tosiaan koiran palkkaamista ja nimenomaan saalisleikillä. Alussa oli parin tunnin luento ja sen jälkeen noin neljä tuntia (10 koirakkoa) esimerkki koiria, joiden kanssa katsottiin palkkaamista ja ilmaisua.
Juha Korri aloitti kertomalla, että hän ei ole harrastanut hakua viime vuosina, vaan on keskittynyt suojeluun. Hän kuitenkin sanoi, että eri lajien harrastajilta voi hyvin kerätä vinkkejä, joita voi sitten käyttää hyväksi siinä omassa lajissa.
Viettiteoria
Sitten puhuttiin viettiteoriasta ja pohdittiin mitä viettejä voi ja kannattaa käyttää hyväksi hakukoiraa kouluttaessa. Sukupuoli viettiä ei tässä lajissa voi käyttää hyväksi. Laumaviettiä voi käyttää sen verran, että koira on ohjattavissa ja palkkaantuu ohjaajan kehuista ja tottelee käskyjä, mutta muuten koiran tulisi unohtaa ohjaaja ja keskittyä toimintaa, eli ohjaaja ei saa käytöksellään häiritä koiran työskentelyä.
Puolustusviettiä ei kannata käyttää, koska siitä voi seurata ongelmia, jos koira kokee maalimiehet uhkaavina. Se saattaa käyttäytyä aggressiivisesti, eikä sillä välttämättä ole halua etsiä maalimiehiä, jos kokee ne uhkaavina. Tässä täytyy kuitenkin erottaa taisteluhalu pulustushalusta. Jos koira on sellainen, että se nauttii haastamisesta, kyse voi olla taisteluhalusta. No, tätä nyt ei Nachon kanssa paljon tarvi miettiä, sillä kun ei puolustusviettiä samalla tavalla ole kuin jollain saksan- ja belgianpaimenkoirilla tai rotikoilla.
Eli käyttöön jää saalis- ja ruoanhankintavietit.
Ohessa Korrin määritelmä näistä vieteistä. Hän kyllä sanoi, että nykyään ei tutkimustiedossa puhuta enää vieteistä, mutta sinänsä on sama millä termeillä näistä puhuu, koira tekee sen asian minkä tekee huolimatta siitä miten se on nimetty.
- Jotain tapahtuu (avainärsyke)
- saalisvietti: lelu liikkuu nopeasti poispäin koirasta
- ruoka: koira haistaa ja näkee ruoan
- Koira toimii jotenkin (toiminta)
- saalisvietti: jahtaa lelua, nappaa kiinni lelusta, puree lelua, omii lelun
- ruoka: koira syö ruoan
- Koira haluaa toistaa toiminnan, jos viretila on oikea (vire)
- saalisvietti: nälkä tai ihan vaan halu leikkiä
- ruoka: nälkä
- Koira kokee tekemisen mielekkäänä (päämäärä)
- saalisvietti: koira pitää lelua suussa, syö
- ruoka: kylläisyys
Saalisvietin hyödyntäminen
Kun koiralle lähdetään opettamaan leikkimistä, avainärsyke voi olla todella voimakas. Lelun voi laittaa narun päähän ja tarvittaessa myös varren (esim. harjanvarsi) päähän, jolloin nopeita poispäin suuntautuvia vetoja on helppo tehdä. Näitä tehdään niin kauan kunnes koira puree kunnolla lelua. Kun koira puree, pidetään narusta sen verran tiukasti/löysästi, että koira saa pikkuhiljaa sitä vedettyä kädestä. Jos koira ei alussa meinaa kiskoa, lelun voi päästää heti kun koira puree sitä kunnolla. Sitten kun koira alkaa purra ja vetää kovempaa, ohjaaja voi puristaa narusta kovempaa. Jatkossa ohjaaja on passiivinen ja koira vetää aktiivisesti. Ainoastaan jos koiran ote lelusta ei ole hyvä, silloin lelua vedetään poispäin.
Koiran toimiessa saalisvietillä, se puree syvällä otteella leluun. Jos sen leikkimisessä on eroa oman ohjaajan ja maalimiehen välillä, se voi kertoa siitä, että koira jännittää maalimiehen kanssa leikkimistä. Tällaisessa tapauksessa koira opetetaan leikkimään erilaisissa häiriöissä ja erilaisten henkilöiden kanssa. Alussa vain pienillä häiriöillä, maalimies voi esimerkiksi huitoa vapaalla kädellä leikkiessä tai puhua möreällä äänellä. Koiran rohkaistumisen myötä häiriöitä kasvatetaan.
Koiralle kannattaa valita mahdollisimman mieluinen lelu. Yleensä koirat tykkäävät isoista leluista. Toisaalta lelu ei voi olla liian iso, jotta maalimies saa sen piiloon taskuun tai takin sisään. Lelun olisi hyvä olla sellainen, että sitä on mukava purra, se täyttää suun, ei ole liian kova, mutta kuitenkin niin kova, ettei koiran suu mene aivan kiinni, kun se puree sitä. Monet koirat pitävät narupalloista, mutta niillä on vaikea leikkiä vetoleikkejä, koska koiran on vaikea saalistaa niitä ja ne tarttuvatkin usein narusta kiinni. Toisaalta (naru)pallot ovat huomattavasti parempia heittämiseen kuin patukan muotoiset lelut.
Ruokapalkan käytössä ei tarvita samalla tavalla teknistä taitoa. Jos koira on tottunut kokemaan haasteita aina ruokaa saadessaan (esim. puuhapallot tai ruoka palkkana tekemisestä), se arvostaa yleensä ruokaa enempi ja sille on suurempi halua etsiä maalimiestä, jolla on palkkana ruokaa.
Toiminta hakuruudussa
Muokkaa koiran käytös jo hakuruutuun mennessä sellaiseksi kuin itse haluat sen olevan! Jos itseä ärsyttää, koira joka vetää ja pomppii hakuruutuun mennessä, se voi vaikuttaa omaan ja sitä kautta koiran mielialaan. Koira kyllä huomaa pienenkin ärtymyksen. Silloin voi olla parasta opettaa koira menemään ruutuun hallinnassa. Tätä kannattaa harjoitella arjessa erillään hakuruutuun menosta. Myös sellaiselle koiralle, joka ei välttämättä jaksa pitkään tehdä innokkaasti, voi hallinnassa oleminen olla parempi vaihtoehto, koska se patoaa energiaansa, eikä käytä sitä alun pomppimiseen, vaan se purkautuu sitten ainoastaan tekemiseen.
Ilmaisua opettaessa kannattaa olla tarkkana mitä vahvistaa. Jos koira opetetaan haukkumaan turhauman kautta, se saattaa myös kokeilla esim. raapaisemista. Koiran tulisi oppia, että turhauma puretaan ainoastaan haukkumiseen. Jos koira kokeilee väärää tapaa, siitä ei tulisi palkata.
Kun koira osaa jo jonkin verran ilmaista, sille pitää erikseen opettaa, että maalimieheen ei saa koskea. Tämä tehdään niin, että jos koira koskee maalimiestä, hän koirasta riippuen joko sanoo vihaisesti, että minuun ei kosketa (tms.) ja lähtee pois tai vaan äänettömästi nousee ja kävelee pois. Koiran tulisi ymmärtää, että jos koskee, leikki loppuu siihen. Jos koiralla on tapana koskea, pitää ensin saada useita toistoja jossa se ei koske järjestämällä sopivia paikkoja (esim. kokonaan piilossa) ja kun koira on saanut useita onnistumisia, maalimies on osittain näkyvissä ja jos koira koskee, leikki loppuu, mutta jos ei, se palkataan hyvin. Koiran maalimiesmotivaatio yleensä kärsii näistä harjoituksista, joissa maalimies vaan poistuu, joten myös onnistumisia pitää tehdä paljon!
Ilmaisupaikan vahvistamiseksi kannattaa pyrkiä siihen, että koira itse valitsisi oikean paikan. Jos koira siirretään liinasta vetämällä oikeaan paikkaan, se ei välttämättä jatkossa itse valitse sitä. Sen sijaan, jos koiran saa itse valitsemaan paikan, se todennäköisemmin valitsee sen myös jatkossa. Mikäli koira tulee liian lähelle, maalimies voi ottaa askeleen kohti sitä ja palkita, kun koira itse siirtyy kauemmas. Palkka kannattaa näissä suunnata sen mukaan, mihin kohtaan haluaa koiran, esim. heittämällä sen pään yli lelun.
Muita huomioita
- Hakukoiralla tulee olla hyvä kunto! Sen tulisi viimeisellä maalimiehellä olla yhtä hyvässä kunnossa kuin aloitettaessa.
- Hakuharrastaja tarvitsee useita hyviä maalimiehiä! Varsinkin alussa. Ohjaaja ei näe mitä maalimies tekee, joten hänen pitää voida luottaa maalimieheen, että tämä tekee kuten ohjeistettu.
- Koiralla on todella hyvä hajuaisti, yleensä jos se ei löydä maalimiestä, se ei halua löytää! Motivaatio puuttuu.
- Ihmiset eivät tiedä mitkä piilot ovat vaikeita tai helppoja koiralle.
- Onko koiralla kivaa ja se haluaa etsiä maalimiehet? Jos on, jatka samaan malliin. Jos ei, mieti muita keinoja.
- Ole looginen palkitsemisessa. Jos koiralla on tietty odotus palkasta, se voi pettyä, jos palkataan jollain muulla keinolla.
- Koiran virettä voi nostaa sanomalla sille tietyn sanan kun on leikkimässä sen kanssa. Myöhemmin sanaa voi alkaa käyttää ennen leikkiä nostaakseen koiran virettä. Ja koiran opittua asian, jo ennen suoritusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti