Työkaveri kysyi eilen, että haluanko tulla heidän hakutreeneihin, kun heillä oli niin vähän porukkaa tulossa. Unohdin samantien ihanan ajatuksen pitkään nukkumisesta ja suostuin, koska olenkin jo vähän miettinyt, että mitä Nacho tykkäisi hausta. Ja tykkäsihän se. Mikä sen kivempaa kuin juoksennella metsässä ja saada herkkuja kivoilta tädeiltä ja vielä palloleikkiäkin!
Meitä oli vain kolme treenaajaa, toisilla oli sakemannit. Aloitimme hajustamalla alueet keskilinjan molemmin puolin. Nacho sai tässä olla mukana, että tottui maastoon ja vieraisiin ihmisiin.
Sen jälkeen treenattiin molemmat sakemannit. Ensimmäisen (1,5 v.) kanssa tehtiin olikohan ne nyt haamuja nimeltään, eli maalimies meni metsään ja sitten huitoi siellä, että koira näki sen ja sen jälkeen meni piiloon ja koira pääsi etsimään sen. Toimin tässä kerran maalimiehenä. Kun koira löysi minut, annoin sille purkista ruokaa. Sitten sen kanssa harjoiteltiin ilmaisua. Palloa pidettiin puuta vasten ja kun koira kohdisti sitä kohti haukkumisen (ei saanut hyppiä), se sai pallon. Se pallo pidettiin siis sen takia erillään ihmisestä, että koira kohdistaa sen haukun nimenomaan siihen palloon.
Sitten treenattiin toinen sakemanni, se oli jo vähän vanhempi, mutta harrastanut enempi jälkeä. Sille tehtiin ihan normaaleita hakuja, niin että välillä se löysi ihmisen ja välillä lähetettiin tyhjään. Toimin sille kaksi kertaa maalimiehenä ja se oli kyllä aika hurjaa, kun iso musta uroskoira tulee haukkumaan ihan naaman viereen. Sille heitettiin namirasia sen jälkeen, kun sen ohjaaja oli tullut luokse. Kumpikin näistä koirista sai toki pallon vielä loppupalkaksi.
Viimeisenä otettiin sitten Nacho. Sille tehtiin niin, että maalimies käveli metsään niin, että se näki sen (ja ensin näytettiin, että hänellä on ruokapurkki mukana). Sitten käveltiin vähän eteenpäin keskilinjaa ja sitten Nacho sai mennä maalimiehen luo. Meni ihan hyvin, Nacho lähti innolla hakemaan herkut, eikä ollut mitenkään tulossa pois sieltä. Sitten tehtiin toinen toisto, jossa olikin haamu, eli sama maalimies huitoi siellä metsässä ja sitten meni piiloon ja tässä vaiheessa päästin Nachon. Pientä ongelmaa oli siinä, että kun Nacho on nyt viimein oppinut, että siitä viereltä ei huidella miten sattuu sinne metsään, niin se ei meinannut tajuta, että nyt saakin lähteä. Mutta hyvin kuitenkin sitten löysi kun päästin ja oli kovin iloinen taas löydettyään "ukon".
Viimeisellä toistolla maalimies vaihtui ja meni vähän pidemmälle metsään (koko ajan siis käveltiin keskilinjaa eteenpäin, kaikki toistot olivat sen samalla puolella, sillä suunnalla mistä tuuli). Nacho näki taas hyvin "ukon", mutta jäi hieman edemmäs pyörimään. Jatkoi siitä kuitenkin itse eteenpäin ja oli taas kovin ilahtunut löydöstään. Sen jälkeen saikin leikkiä maalimiehen kanssa pallolla ja oli niin kivaa.
Uskon kyllä, että tämä olisi Nacholle kovin mieluinen laji. Tosin aikaahan tämä kyllä vie, nytkin meni kaksi tuntia vaikka meitä oli vaan kolme. Ehdin kuitenkin jo heti kerätä oman hakuporukan kasaan, joten pitäähän tätä nyt ainakin kokeilla, innostutaanko enempi vai ei. Ja jos joku hakua harrastava sattuu lukemaan tätä, niin ei saa nauraa, itse kun on ihan kokematon, niin saattoi mennä nuo termit vähän pieleen, mutta ainakin yritin kysellä lajista ja sisäistää kerrottua. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti