Viimeinen nomekurssikerta

Viimeinen UMN:n nomekurssikerta oli sellainen, että tehtiin neljä eri rastia kokeenomaisesti. Paikkana oli Valkjärvi Klaukkalassa.

(Kolmannesta kerrasta ei olekaan blogimuistiinpanoja, koska Nacho oli vähän liikaa päässyt tekemään ja oli ollut vähän huonossa vireessä treeneissä, vinkui jne. Joten jätin sen pienelle nome-tauolle ja Pepsi oli silloin osallistumassa meidän puolesta.)

Tein Nachon kanssa hieman toko-seuraamista ja muita juttuja ennen treeniä ja palkkasin sitä pallolla. Oli sitten vähän paremmassa vireessä, eikä yli-innokas.

Jee, pallo!

Treenien alkua odotellessa

Ensimmäisellä rastilla oli lähihaku, joka tehtiin motivoituna, niin että koira näki kun alueelle heitettiin dameja ja sitten siirryttiin eri kohtaan lähettämään. Tämä siirtyminen vaan ei sujunut ei sitten mitenkään päin! Nacho kun ei osaa muutenkaan seurata, niin sitten tuollainen sivuttainen siirtymä kun tietää missä damit on, on tosi hankalaa! Jouduin monta kertaa sitä komentaa. Itse lähetys, alueelle meno ja lähihaun aloitus menivät hyvin. Nacho löysi aika nopeasti damin, tosin meinasi sitten alkaa se suussa etsimään (tai metsästämään niinkuin näissä piireissä vissiin sanotaan). Pillitin uudestaan ja vielä huusin nimeltä, niin kyllä se sitten tuli. Luovtutuksessa meni hieman pitkäksi sivulle tulo. Tuosta dami suussa metsästyksestä kuulemma vähenisi pisteet ja seuraamisesta olisi saattanut jo mennä nollille, muuten hyvä.

Kultaturkki odottaa omaa vuoroaan.

Seuraava rasti oli sellainen, jossa ojan toiselle puolelle tuli kaksi markkeerausta, joista ensimmäinen haettiin suoraan ja sitten toista varten siirryttiin hieman lähemmäs ja lähetettiin linjalla. Nacho jäi hieman ihmettelemään ojan pientaretta, mutta muuten löysi ensimmäisen markkeerauksen hyvin. Linjaa ei olla näin vaikeasti vielä tehty, joten eihän se sitä osannut. Jäi ensin pyörimään siihen ojalle ja sitten juoksenteli muuten vaan ympäriinsä. Turha yrittää sitä ohjata, kun ei olla sellaista tehty (siis ilman, että tietäisi missä se dami on ja silloinhan se on se ja sama sanonko mä jotain "eteen" käskyä vai en). Avustaja heitti sen damin uudelleen ja sitten lähetin Nachon eteen käskyllä ja tietenkin se sitten meni hyvin.

Nacholla hyvä fokus markkeerauksiin. Kuva Pia Nieminen

Kolmas rasti oli sellainen, että lähettiin ykkösmarkkeeraukseen niityltä sänkipellolle ja vaikeutena oli vielä se, että siinä oli pientä kumpua, joten koira ei nähnyt putoamispaikkaa. Tämä meni kuitenkin Nacholla tosi hyvin. (Vaikka kävellessä sänkipellolla se yritti koko aika kävellä tallatulla alueella.) Tosin lähetin sen ennen "tuomarin" lupaa, koska enhän mä nyt voinut tietää, että pitää joku lupa odottaa!

Nätti tyttö

Viimeinen rasti oli vesirasti. Koira lähetettiin ehkä 10-20 m päästä maalta ja markkeeraus tuli laiturilta, joka oli aika kaukana. Lisäksi edessä oli puita, eli Nacho ei ainakaan nähnyt sitä mihin se markkeeraus putosi. Ja kun ei olla mitään vesijuttuja vielä tänä vuonna tehty, niin liian vaikeahan se oli. Nacho jäi siihen rantaan pyörimään ja ihmettelemään. Avustaja heitti sitten uuden damin, niin että oltiin siinä ihan rannassa ja pienen empimisen jälkeen Nacho haki sen hyvin. Sitten autoon kuivattelemaan.

Nacho uinnin jälkeen

Tämä kurssi oli selkeästi vähän liian vaikea meille, olisi ollut parempi mennä siihen taippariryhmään, mutta sitten taas viime vuonna se taippariryhmä tuntui niin helpolta, että ajattelin, että emme sitten ainakaan mitenkään kauheasti kehity. Sillä tavalla Nacholla on perusasiat kunnossa, että malttaa odottaa aika hyvin ja luovutukset on ok. Mutta sitten taas seuraaminen vaatii vielä paljon töitä ja dami suussa metsästämistä täytyy vielä selkeästi harjoitella (tai siis sitä, että lähtee heti palauttamaan). Ja linjat ja ohjaukset on vielä ihan kesken.